Laitoin tämän aloituksen nyt tänne, koska minusta tämä osio on lähimpänä aihettani...:D
Eli onko muilla juuri kotoa muuttaneilla samanlaisia kokemuksia? Olen nyt pari kertaa käynyt syksyn aikana kotona ja jo lähtiessä olo on jotenkin ihmeellisen kiukkuinen, ja sitten kotona tiuskin vain vanhemmilleni. Porukat tuntuu jotenkin ihan yliärsyttäviltä ja yksinkertaisilta.
Kotona odotan vaan koko ajan, että pääsen jatkamaan uutta elämääni. Ja sitten kuitenkin palattuani opiskelukaupunkiin olo on jotenkin tyhjä. Ei tämä soluasunto kuitenkaan vielä ihan omalta kodilta tunnu.
Helpottaako tämä esim. vuoden päästä?
Eli onko muilla juuri kotoa muuttaneilla samanlaisia kokemuksia? Olen nyt pari kertaa käynyt syksyn aikana kotona ja jo lähtiessä olo on jotenkin ihmeellisen kiukkuinen, ja sitten kotona tiuskin vain vanhemmilleni. Porukat tuntuu jotenkin ihan yliärsyttäviltä ja yksinkertaisilta.
Kotona odotan vaan koko ajan, että pääsen jatkamaan uutta elämääni. Ja sitten kuitenkin palattuani opiskelukaupunkiin olo on jotenkin tyhjä. Ei tämä soluasunto kuitenkaan vielä ihan omalta kodilta tunnu.
Helpottaako tämä esim. vuoden päästä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et ole ainoa, toi on ihan normaalia kun on muuttanut pois kotoa. Et enää halua palata vanhaan, mutta et ole täysin kotiutunut uutenkaan paikkaan. Ajan mittaan soluasunnostasi myös tulee sulle koti, jonne on ihana palata. Varsnkin sitten kun olet saanut järjestettyä elämäsi oikeisiin uomiin opiskelupaikkakunnallasi. Ja ajan mittaan myös suhteet vanhempiin paranevat ja jollain tasolla alat heitä arvostaa enemmän.
sulta fuksi87 että mahdatkohan olla vaasalainen? ;)
Asun Jyväskylässä...
Eiköhän tuo kuulu siihen itsenäistymiseen. Aluksi voi olla
kovakin ikävä sinne kotikotiin, mutta jonkin ajan päästä
vierailut vähenevät ja lyhenevät, kun on itsenäistynyt
ja elää mielummin omaa elämäänsä kuin on vanhempien
katon alla.
Sinä tarvitse purkautumistien stressille ja turhaumille, joita koet uudessa opiskelupaikassasi/kotonasi. Ellei muuta tietä purkautumiselle ole (= muita henkilöitä), vanhemmat ovat ensisijainen kohde.
Vastaus: helpottaa, kunhan totut uuteen ympäristöösi, aloitat parisuhteen tai keksit jonkun muun patoumien poistotien. Fyysinen kuntoilukin vähentää tarvetta kiukutella.
Mulla oli ihan samanlaisia tunteita kun olin muuttanut vanhempieni luota! Muuton jälkeen on varmaan aika monilla joku periodi jolloin täytyy tehdä etäisyyttä vanhempiin. Suunnilleen vuoden päästä välini vanhempiin alkoivat taas lähetä ja nyt 2 vuotta muuton jälkeen välimme ovat tosi hyvät, mutta erilaiset kuin silloin kun asuin heidän kanssaan. Ihan normaalia siis!
Tuttu tunne. Joskus tuntui siltä, että kun muutin omaan luukkuuni niin oli jo koti-ikävä. Kun menin "kotiin" tuli jälleen koti-ikävä omaan luukkuuni. Missään en tuntenut olevani kotona ja v-tutti. Ja tietenkin tuli ärjyttyä vanhemmille, kun olivat jo tuolloin niin seniilejä.
Kun aloin hengailla tyttöystäväni kanssa, muuttui suhde kotona (vanhempieni luona) käymiseen, kun aloin vierailla aika harvoin siellä. Kun vielä ostin oman asunnon ja tyttöystävälläni on oma asuntonsa, on koti tällä hetkellä joko omassa asunnossani tai tyttöystäväni asunnossa. Vanhempieni koti on muuttunut vierailupaikaksi. Vuokralla asuessani en koskaan tuntenut olevani kotona. Se oli "kämppä", jossa nukuin yöni.
Ja nyt kun käyn harvoin kotona, yritän kestää seniiliyden ja olla räjähtämättä ainakaan isommin. Ei tosin ihan niin paljon enää ärsytäkään, kun harvoin näkee.
Toisaalta tuo räjähdysalttius on myös ikäkysymys. Mitä kauemmaksi teini-ikä jää taakse, sitä enemmän ihminen yleensä tasaantuu. Samalla käsitys vanhempien seniiliydestä alkaa muuttua heitä arvostavampaan suuntaan. Joskus jopa tunnen vanhempieni olleen useissa skismaa aiheuttaneissa asioissa aivan oikeassa. Strange!
Mä oon 22-v, asun vanhempien luona ja ne on tosi mukavia. Enemmän toi miesystävä ottaa nuppiin. Ens vuonna muutetaan yhteen, no mul on vanhempien luona ikuisesti oma huone, jos ei toimi hommat.
saatana mikä mamapoika siel kirjotele perkele sehä sano jo kumi setäki jot ota ites niska kii ja koit itsenäisty vähä saatana hähähähähähäää!!!!!!!
t. pete vantaalt