Olette jo nähneet ja kokeneet kaikenlaista tähän ikään. Haluasin tiedustella mitkä 3 asiaa ovat elämässänne olleet tärkeitä ja merkittäviäkin ?
Jään mielenkiinnolla odottamaan vastauksianne upeat urokset!
Jään mielenkiinnolla odottamaan vastauksianne upeat urokset!
Vastaukset 31
Vanhimmat
1= Rakkaus
2= Terveys
3= Toimeentulo
Ensimmäinen oma koti = lapsuuden koti: omat vanhemat ja sisarukset.
Toinen oma koti = oma perhe: vaimo, lapset ja työ sen toteuttamiseksi.
Kolmas omakoti = paikka jossa asutaan, siis asumismuoto sekä sijainti maaseutu-kylä.
Kertokaa lisää ?
Vai täytyykö tässäkin asiassa meidän naisten snoa miehen puolesta.?
Sehän me osataan, mutta eikun asiaa pojat!
Huomenna tienaamaan sullekkin fyffeee
Vaimorakas aamusella lähtee tienaamaan, että meillä tilanne on nykyisin näin.
Omat tekemiset hankintamielessä nykyisin marjanpoimintaan verrattavaa puuhastelua.
Hän tekee ken pystyy ja hän, kenelle se on mahdollista.
Omalla kohdalla pätee sanonta entinestä tinurista: "Paljon tinasit, paljon pilasit, viimein kolvis kylmeni".
ts. liian paljon ja liian nopeasti = 'siperia' hoitaa opetuksen ja määrään rajan, jos ei itse osaa?
kauniisti kommentoit!
Vaimosi saa olla onnellinen sinusta varmasti.
Kaikkea hyvää teille molemmille!
tälläerää, oikeastaan, koko kuluvan vuoden ollut tän vuosituhannen parasta, joten olet oikeassa.
Pidät siis vanhempiasi tärkeämpinä kuin vaimoasi ja lapsiasi?
niin kirjoittanut.
Aloittaja taisi kysyä, mitkä ovat "elämässäsi tärkeitä jopa merkittäviä asioita".
Piti mainita kolme sellaista ja niin tein.
"Tärkeysjärjestystä" ei aloituksessa kysytty, vaan pelkästään "tärkeitä/merkittäviäkin", ei tärkeintä ja merkittävintä asiaa.
jk. Ilman vanhempia ei minua olisi, joten muutkaan seikat eivät olisi tulleet mahdollisiksi toteutua. Senpä vuoksi, he kuitenkin ovat ne merkittävimmät ja tärkeimmät henkilöt elämäni polulla?
Sanat; tärkeä/merkittävä sekä rakkaus/rakas eivät kai ole synonyymit keskenään.
Ja rakkauden kohteista ollut kyse aloituksessa, vaikkei niin, etteikö nekin ko.kysymykseen olisi käypiä vastauksia varmasti jokaiselle meistä tärkeää, saada ja antaa sitä.
Sensijaan vaimon/aviomiehen
Olet tainnut löytää elämässä perusasian, jos näin onnittelen!
että se ainaisen vanha tuhansia vuosia, niinkauan kun ihimisiä on ollut, niin se on SE, sit toiseks tulee työ ja kolmanneks taas SE.
vaikeeta sinulla sanoa.
Olis mukava Tietää mitä tarkoitat. ymmärtäisin ehkä minäkin jos sanos asian vähän selvemmin.
Vai jos sanot niin äitis antaa tukistuksen.
Kyllä aikaihmisen pitäis vähän paremmin asiansa sanoa...
Täällä kun ei minun mielestä pitäs lapsia olla lukemassa.
Miehen tärkeimmät asiat mielestäni ovat:
Nainen joka rakastaa
Nainen jota saa rakastaa
Ja kaikki mitä seuraa edellisistä.
Koti,perhe ,lapset. vieläkö muuta elämässä kaipaisi.
sitä sanotaan
ja sitku nuot on kunnossa niin prioriteetit
alkavat uuden elämän ;)
Kotkottavasta rouvasta vai.
Ajattelin jo, että eivätkös miehille merkkaa ollenkaan,
tekotapako ainoata miellyttävää!!!!!
varmasti enemmän kuin kerran.
Elikkäs kolme Veetä; Vittu Viina ja Vapaus. siinä on merimiehen ilta rukous.
60 -luvulla,että v....u,viina,virsikirja,p...u,puupallo ja pontikka.Niilä pärjää ja muuta ei kuulemma tarvitse?
Terveys toisella sijalla,kolmantena mielenkiintoiset harrastukset
Työ tulee sitten hyvänä nelosena!Ehkä pitäisin sitä tärkeämpänä jos joskus olisin joutunut työttömäksi?
Omat vanhemmat, joita ei lapsuudessa ja nuoruudessa kotona asuessa osannut oikealla tavalla arvostaa.
Oma perhe, vaimo ja lapsi.
Koti.
Valita missä asut! Tietenkin tytär vaimo omat sukulaiset,sekä ihmiset ympärillä olivatpa outoja tai tuttuja!
Miksi oma perhe ensin ja sitten tulee nykyinen perheesi ym. Oletko miettinyt asiaa? Itse olen sitä mieltä että tämänhetkinen perhe on tärkein, lapsuuden perhe antaa vain osviittaa ja tukea, jos sillä on kykyä siihen.
tärkeysjärjestyksessä, onhan se ikioma perhe (siis vaimo ja lapset) se kaikkein tärkein asia.
Niin, menin naimisiin perheenisän perikuvan kanssa, halusi perheen ja lapsia,minä myös, koki olevansa perheenisän perikuva. Syntyi peräkkäin kaksi tyttöä. Toisen synnyttyä ilmoitti, että vaihtaa töitä. Kysin mitä merkitsee, sanoi että mikään ei muutu. Sitten hän jäi isyyslomalle ja toisena päivänä soitettiin töistä, että isyyslomalta on lähdettävä USA:han, tuli riita, lähtö jäi isyylomaviikon jälkeiseen arkeen, palasi takaisin, piti lähteä jonnekkin Eurooppaan, tuli riita, lähtö jäi väliin. Sitten tuli seuraava viikko piti lähteä viikoski Eurooppaan. Näin jatkui kunnes lapset olivat aikuisia ja sanoin , että minä lähden, jos asiat ei muutu. Mitkä on 3 miehen tärkeintä asiaa? Sanohan se tutkijana??? Kasvatin 2 aikuiseksi lasta, meidän perheessä ainut murrosikäinen oli mies (ja anoppi). Jos tiedät vastauksen, kerro se minullekkin. Tiedän että minun olisi pitänyt lähteä kävelemään 21- vuotta sitten. Halusin vain liian kovasti "oikean perheen". Kadun sitä nyt 50:nä.
Mikään tarina vaan todellisuutta.
Mutta mikä saa ihmiset vuosikausia olemaan toisen pompoteltavana? Onko se lapset vai omat vanhemmat, jotka myöskin hampaat irvessä olivat satavuotta yhdessä vaikka ulkopuoliselta se näytti helvetiltä !?? Niin mikä?
No minulle se varmaankin oli perhe, kun itselläni oli niin surkea lapsuus, ajattelin että omille lapselleni en sellaista halua, ja niinpä vedin vieteriä ja halusin, että lapsillani on koti ja äiti, joka välittää ( vaikka isästä ei juuri perheenisäksi ollutkaan). No nyt sitten on kaksi tervettä aikuista lasta, jotka osaavat arvostaa äitiä. Omaani en koskaan voinut arvostaa, niinkuin en isäänikään. Siinä mielessä tottakai olen uhrannut elämäni ja kantanut vastuuta arjesta, mikä kuuluisi kahdelle aikuiselle. Pitää kuitenkin olla kiitollinen myös siitä, että on kaksi aikuista tervettä lasta. Silti joudun sitä katkeruutta kantamaan ja sen kanssa elämään, että mies petti henkisesti vaikka seurustelimme ja asuimme yhdessä ennen lasten syntymää vuosikaudet. Anteeksi antaminen on aika vaikeaa. Voihan olla että hylkään hänet vanhana, kun hän minua todella tarvitsisi. Mutta totuus kai lienee ettei hän sitä ymmärrä, kun ei ymmärtänyt sitäkään mitä itse teki. Ikävää tarinaa, sellaista minäkin koin, olisin tarvinnut häntä kun kun käsissä oli kaksi alle 1,5 vuotiasta lasta ja siitäkin eteenpäin. Toimikaa ihmeessä paremmin.
Minä kanssa hoidin lapset voi sanoa melkein yksin ja kodin silloin kun muksut oli pieniä, koska mies oli aina töissä ja sen ansiosta päästiinkin sitten hyvinvoivaksi taloudellisesti, mutta nyt on murrosikäset mukulat alkaneet oirehtimaan joten mä en VIELÄ voi sanoa, että olen saanut kaksi tervettä lasta?
Sitä mietin onko se hinta ollut liian suuri, kun on oman uransa ja etenimisensä siirtänyt sivuun perheen takia?
Ja uskon ettemme me ole ainuita ?
Kiitos kun avauduit kertomaan ja Tsemppiä!!
Kun vastaan itsekkin hampaat irvessä olevana.
Mitään muuta tekemääni en ole katunut niin kovaa kun omaa avioliittoani.
Yli 30 vuotta yhtä vastenmielistä olemista.
Yksinkertaisesti perinteisiin ei kuulu eroaminen vaikka henkimenisi.
Moni kakku päältä kaunis mut sirkkusia sisältä.
Niin nyt en ihan ymmärtänyt, ei meidän perhe päältä kaunis kakku ollut, itse olin lapsuudenkotini uhri ja halusin lapsilleni jotain muuta parempaa ja saivatkin. On vain niin että mieheni keskenkasvuisuuden vuoksi jouduin myös aikuisena uhrin asemaan, eli kantamaan vastuun yksin, myöskin lapsena kannoin vastuun yksin, molemmat vanhempani kun olivat mieleltänsä sairaanpuoleisia, enkä osannut hakea apua itselleni. Onkohan niin, että liian monet isäksi ryhtyvät eivät ole aikuisia, eivätkä oikein pysty kasvamaan aikuiseksi siinä tahdissa kuin perheen ja lasten tulo maailmaan vaatisi. Itse olen sitä mieltä että mieheni pakeni työelämään perhettä, lasten itkua, vellinkeittoa ja vaipanvaihtoa. Toivottavasti on toisenkinlaisia isiä!!!!( valitettavasti on vahvat epäilyt siitä, mutta uskoa kuitenkin)
Jos pystyy kasvattamaan terveitä lapsia maailmaan on se jo silloin sellainen teko, että siinä ei kannata ajatella rahaa, aina kannattaa kasvattaa terveitä lapsia, vaikka taloudellisesti se ei kannattaisikaan. Toinen juttu on sitten taas se mikä on oma hinta. Lujasta tahdosta tein sen, kun mies ei kyennyt, minä menetin lapsuuden, mutta myöskin terveen aikuisen kumppanuuden, hintahan on aika kova; siitä kai se katkeruus sitten tupalaantuukin. Ehdottomasti kuitenkin jos valitaan raha tai mikä tahansa mahti maailmassa ja henkinen terveys, menee lasteni hyvinvointi edelle. Se on tietysti yksi näkökanta. Jos joku vanhemmista on kykenemätön rakastamaan lapsia, ei siinä taida mikään auttaa. Kyllä kai valinnat pitää tehdä sydämmellä, minä rakastin lapsiani, halusin rakastaa miestänikin, mutta hänessä ei elänyt rakkautta, eikä hän sitä osannut osoittaa, näyttää eikä kuvailla. Paljonhan olisikin pelastunut jos rakkautta olisi ollut, silloin sitä olisi riittänyt vaimolle ja lapsille riittävästi. Työnantajallekin olisi silloin löytynyt rajat samoinkuin anopille.