Hieno homma et tänne on avattu yksinhuoltajille oma keskustelu. Saapa näihin "vapaa" viikonloppuihinkin välillä jotain muutosta...vaikka tekemistä kyllä riittäisi, mut tänään ei vaan innosta. Ulkonakin on niin karsee ilma! Onkos täällä ketään ikään, kokoon ja sukupuoleen riippumatta?? :) Itse olen melk. 30-vuotias YH-äippä Etelä-Suomesta!
Laittakaa viestiä...jos siellä on joku kuulolla!
t. Pikku Myy
Laittakaa viestiä...jos siellä on joku kuulolla!
t. Pikku Myy
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin, et yksilöinyt haluatko juttuseuraa äideistä vai isistä, joten täällä yh-isä kirjottelee. 29v, kaksi tyttöä 4- ja 6-vuotiaat. Heräisin vaan keskellä yötä eikä uni tule silmään...
Kohta on vuosi takana tätä elämänvaihetta ja olenpa yllättynyt miten mukavaa elämä voikin olla. Saa olla lasten kanssa tarpeeksi! Välillä tosin vähän liikaakin, mutta elämä kulkee eteenpäin ja lapset kasvaa kokoajan. Täytyy nauttia itsekin tästä nyt, kun he vielä tässä ovat.
Vaan enpä taida tässä enää muuta yrittää kuin nukkua, jos viestitellä haluat, meilaa [email protected].
Tosiaan mukavaa, että meille yh:llekin aukesi oma palsta. Ennen ei oikein tiennyt, että minne palstalle nämä omat asiat kuuluu...
Itse olen 30v ja kahden tytön (2v ja 5v) yh-äiti. Olipa mieltä lämmittävää lukea Muumi Peikko, kun kirjoitit, että on ihanaa kun saa olla paljon lasten kanssa. Jotenkin sitä erokriisin keskellä omien kokemusten kautta stereotypioi miehet kastiin "ovat lasten kanssa vain pyydettäessä/pakosta", joten oli kiva havahtua päinvastaiseen mielikuvaan :-)
Lapset tuovat kyllä niin paljon elämänsisältöä ja iloa, ettei osaisi enää kuvitella elämää ilman heitä. Kyllähän se välillä on raskastakin olla yksin kaikesta vastuussa, mutta toisaalta yh:na mulla on vuoroviikonloppu-syysteemin ansiosta myös enemmän omaa aikaa itselle kuin koskaan! :-)
No mutta nyt nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla töihin....
Kun yhteishuoltjuus toimii, niin yksinhuoltajuus ei ole niin hankalaa :)Oikeastaan olen ihan tyytyväinen elämääni.
Ja niin kuin sanoit, vapaata aikaa vain itselleen on enemmän kuin koskaan ;) ja onkin ihan tarpeellista päästä välillä ihan totaalisesti yksin tuulettumaan :)
Voi kun meillä olis noin helppoa tuo tapaamisjuttu. Sen 11 kk:n aikana jona lapset on luonani asuneet, äitiään he ovat nähneet viisi kertaa. Kolme kertaa olen itse ollut mukana, koska äiti meni illalla töihin (tarjoilija) joten tapaaminen kesti n. 6 tuntia/krt. Yksi kerta oli nyt jouluna, äiti haki lapset aamulla, toi illalla. Tosin mukavaahan heidän kanssaan oli joulu viettää... ja se viides kerta olikin kuitenkin torstai-illasta maanantai-iltaan. Tosin itse olin silloin kertausharjoituksissa...
Mutta ei voi valittaa, elämä on kuitenkin mahtavaa! Itsellä tytöt 4 ja 6v.
Joo kiva on päästä tuulettumaan, mutta pitkän avioliiton jälkeen on kieltämättä hieman outokin fiilis lähteä baanalle "sinkkuna". Lisäksi tuntuu, että kaikilla kavereilla on juuri menossa se pesävaihe vauvoineen, joten bailuseuraa on välillä vaikea saada... nyt kun siis tosiaan joka toinen viikonloppu pääsis menemään!
Joo vaan eihän sitä aina tarttee ollakkaan menossa. Sitä on vaan niin tottunut, että lapset hyörii jaloissa, että kotona on aika orpo fiilis olla yksin ja tuntuu ettei ole mitään tekemistä... muuta kuin sitten surffailla netissä :-) (kotitöitä ei lasketa ;)
Muumi Peikko vai Muumipeikko? ;)
Sä jaksat kyllä ihailtavan positiivisella mielellä ajatella sun tilannetta vaan mitäpä se edes auttais surkutellakkaan... toivottavasti sulla on jotain muuta apuverkostoa esim. omat vanhemmat, jotka välillä päästävät sut vapaalle tai vaikka ihan vaan yksin harrastamaan tai kaupungille. Kyllä jokainen joskus kaipaa olla sen hetken ihan itsekseen!
Aika harvoin tuntuu äiti tapaavan tyttäriään :-( Miten lapset ovat tähän itse suhtautuneet? Musta tutuu, etten ikinä vois olla erossa lapsista noin kauaa... ;-D
no heippa
eitkö oo ajatellut ett uus kiva mies
ja suhde olis hyvä
ainakinminä haluisin..
vaikka yh-äitdin kanssa perustaa
uusioperheen!
minulla ei valitettavasti ole sitä joka toista viikonloppua vaikka tarpeen olisikin.
Lasteni isä tapaa tenavia jos sattuu isyytensä muistamaan.
Ja jos lapset sattuukin joskus olemaan isän luona
niin mihinkään en silti pääse kun ei ole rahaa.
Kun maksan pienistä tuloista ruuat vuokran sähkön puhelimen vakuutusmaksun vaatteet ym pakollisen unohtamatta niitä isän tapaamisesta aiheutuvia kuluja minulle harvoin jää mitään yli.
Joskus saan säästöön muutaman euron niin joku lapsista tarviikin uudet kengät tai lääkkeitä.. ja siinä se sitten onkin.
Se minua harmittaa tässä elämäntilanteessa että vaikka kaipaan omaa aikaa minulle ei sitä kovin usein järjesty. Ja mbd nuoren kasvattaminen on asia jonka vuoksi sitä tosiaan kaipaisin.
Että saisi joskus unohtaa kaiken arkeen liittyvän ja elää hetken vain itselleen.
Sisareni ottaa joskus yhden lapsen kerrallaan tai äitini.. kaikkia kolmea heille ei voi yhtaikaa tormauttaa.
Mutta mutta.... jos ajattelen 10 vuotta eteenpäin luulen että minula sitten on omaa aikaa.
Sitä odotellessa elämme näin..
Juu, kai se muuten on Muumipeikko.
Asiasta viidenteen, kyllähän tämä tapaamisteen harvuus näkyy varsinkin vanhemmassa tytössä, joka suorastaan vierasti äitiään kesällä. Taisi olla välissä neljä kuukautta ettei nähnyt ollenkaan. Pienempi kyllä osoitti ikäväänsä haluamalla olla äitinsä sylissä koko ajan. Isompi sitten oli minun sylissä tai juoksi kaverien kanssa.
Vapaahetket sijoittuvat viikonloppuihin iltaan, kun lapset nukkuu. Sitten on hetki aikaa itselle.
Veli asuu tässä samassa asunnossa ja häneltä olen saanut apua lasten hoitoon, jos olen halunnut käydä jossain. Mutta niinhän siinä käy ettei sitä osaa rauhoittua, vaan yleensä on kiire takaisin.
Mutta kyllä kai sekin aika koittaa kun sitä aikaa saa. Joskus. Life goes on...
Kyllähän uuden partnerin löytyminen on käynyt mielessä. Ei sitä osaa seurallisena ihmisenä edes ajatella, että loppuelämänsä joutuis yksin olemaan. Mulla vaan on erosta vielä niin lyhyt aika, etten osaa edes ajatella vakavammin sitoutumista tai että tosissaan kattelisin miehiä sillä silmällä ;)
Sitten kun se oikea tupsahtaa kohdalle niin se on menoa sitt...
Joo toi on varmasti rankkaa, kun joutuu itse olemaan täysin yksin vastuussa lapsista. Ja just kun sulla on vielä kolme, ettei koskaan saa heitä yhtä aikaa minnekkään hoitoon. Siinä on kyllä oma aika kortilla!
Rahapula vaivaa tietty täälläkin :( Palkka kun tulee, niin kyllä se suoraan laskuihin menee. Sen takia tuleekin useimmat vapaaillat istuttua vaan telkun tai netin ääressä. Viihteelle lähdettäessä kun ei kontrolli aina pelaa vaan tulee käytettyä rahaa "entiseen malliin". Netti onkin mun pääasiallinen harrastus nykyään, kun sen avulla pääsee juttelemaan ja tutustumaan ihmisiin juuri silloin kun itsellä on aikaa.
Joo mutta nyt työaikana pitäis varmaan palailla noiden töiden pariin... ;)
On ollut mahtava lukea noitateidän keskusteluja
mutta asiaan ajattelin vain ilmoittaa että
joka kaupungissa/kunnassa pyritään järjestämään
vapaa aikaa yh-isille/äiteille.Tämän tiedän siitä
että olen ollut yh-äitien lasten kanssa paljon
silloin kun ei vielä ollut omia. Esim. vein poikia
katsomaan jääkiekko otteluita tai muuten vain leikittiin.Tyttöjen kanssa kieltämättä oli vaikeampaa koska omasta isästä oli jäänyt huonot muistot. mutta kyllä se siitä kun sai luottamuksen niihin lapsiin niin homma luisti taas. ja nykyään tuntuu että olen erillainen isä
kun käyn oman tyttöni kansssa satujumpassa eipä
sielä ole muita isiä paljon näkynyt.
mutta Tsemppiä teille kummallekkin ja antoisia vuosia lastenne kanssa.
Olen kuullut myös noista järjestelyistä ja vähän aikaa sitten tuli töllöstä jossain asiaohjelmassa juttukin tuosta järjestelmästä. Taisi olla sillä hetkellä vain isoimmissa kaupungeissa toiminnassa. Elikkä siis tuo "varaisä/-äiti"-systeemi.
Tuntui ihan hyvältä idealta. Ja saisihan sitä tietysti pientä korvausta vastaan esim. MLL:n lastenhoitajan.
Onneksi lapset on jo kuitenkin sen verran isoja että heillä on myös kavereita jotka ottavat heidät mukaan touhuihinsa. Se pari tuntiakin kun lapset on ulkona tuntuu välillä lomalta.
Heissan..olen kolmen lapsen äiti ja eronnut viime tammikuussa..poika asuu isän luona ja tytöt minun kanssa..jos kasoittele..ipaat juttu seuraa ..olen kurssilla nyt ja ei kotona int, yhteyttä..
Tervehdystä vaan!Kai tänne voi liittyä vaikka enään en ole yh?!Kyllä se on elävästi mielessä
kun oli kolmen kanssa yksin,ett huh huh en oo varma kykenisinkö enään no mutta eletään tätä päivää.Joo mä oon itse 33 ja tuholaiseni ovat 16v
13v 11v 4v ja avoliitossa oon asunut nyt uudestaan n.5vuotta,ehdin kyllä olla monta vuotta yksinki,kyllä mä silloin ajattelin ett en kyl ikinä enään ota ketään karvapersettä (lievä ilmaisu)jotenkin siihen tottu olemaan omassa rauhassa,mut toisin kävi heh.Nostan kyllä hattua teille kaikille että jaksatte!!!!Kaikkea hyvää
""Jotenkin sitä erokriisin keskellä omien kokemusten kautta stereotypioi miehet kastiin "ovat lasten kanssa vain pyydettäessä/pakosta", ""
Aika säälittävää, jos todella tavallasi ajattelevia naisia on...
Minun stereotypiani on lähtöisin lähinnä siitä, että ex mieheni oli tuollainen. Eli ei vapaaehtoisesti ollut lasten kanssa vaan aina sai olla joku porkkana houkuttimena. En nyt kyllä ymmärtänyt, että mitä säälittävää siinä on? Siis sääli se on jos yhden miehen käytös saa minut yleistämään saman kaikkia miehiä koskevaksi... mutta kuten sanottu erokriisin keskellä sitä on niin mustavalkoinen, ettei näe aina ihan selkeästi.
Toivottavasti tapaan tulevaisuudessa sellaisen miehen joka olisi tässä suhteessa exän vastakohta! :)