Hei!
Hankittiin vajaa viikko sitten koiranpentu ja nyt mies käy jo "ylikierroksilla". Ainakun pitäisi lähteä koiran kanssa ulos kuulu "voi vittu, vittu, vittu!!!".
Ja se ettei hän saa koiraan minkäänlaista yhteyttä. Tuossa eilen kun pentu puri (on siinä iässä kun on vasta 8vko) häntä niin hän "kuritti" pentua. Puristi ylähuulia hampaita vasten niin että kimahti! Suutuin siitä ja sanoin että se on vasta pentu ettei se vielä tiedä mitä tekee, että se on leikkiä! No mies ei sanonut siihen mitään ja sitten kun pentu tuli hetkenpäästä takaisin niin ei osannut/uskaltanut sanoa sille mitään ja työns vaan pois. Sanoin että "kyllä sitä voi ja PITÄÄ komentaa, mutta ei voimakeinoilla". Tähän mies tokaisi että "sitten kun se kasva isoksi niin kyllä sitä pitää sitten paljon satuttaa, kun ei se muuten usko!"
Joo... niimpä niin, eihän koiraa ylipäätänsä saa satuttaa!!! Sanoin että "se on sama asia lapsen kanssa. Ethän se sitä revi hiuksista kun se kataa mehun lattialle. Pitää olla johdonmukanen".
Kaikista eniten mua vaivaa eräs asia... Pentu on ennen lähtenyt ihan mielellään ulos. Mutta nyt kun sille laittaa oannan kaulaan ja hihnan kiinni syö lyö stopin jo sisällä! Ja ulos saakka kun se maanitellaan niin se tekee äkkiä kakat ja haluaa heti välittämasti sisään. Ei uskalla kävellä pitemmälle. Mietin olisko tällä asialla jotain tekemistä mieheni kanssa? En tosiaan enää luota siihen pennunsuhteen. En tiedä... Pari kertaa se on kävellyt aikka pitkän matkan pennun kanssa ja kertoi siitä vasta eilen mulle. olisko syy tässä? Vai ihan koiran omia "temppuiluita"?
Toinen homma on se, että mies kiroaa koko ajan että eikö se ikinä opi kusemaan ulos, olla purematta, vinkumatta jne. jne... Olen sanonut sille että HEI se on VASTA 8VKO vanha. EI VOI OSATA VIELÄ MITÄÄN. Hyvä että paskantaa ulos mikä on jo sinäänsä ihme!
Että tällästä... Olen miettinyt että ehkä pitäisi ottaa vähän etäisyyttä mieheen ja lähee koiran kanssa pois jos ei asiat järjessty. Ei asuta yhdessä. Tai käytännössä joo, mutta molemmilla on omat asunnot.
Hankittiin vajaa viikko sitten koiranpentu ja nyt mies käy jo "ylikierroksilla". Ainakun pitäisi lähteä koiran kanssa ulos kuulu "voi vittu, vittu, vittu!!!".
Ja se ettei hän saa koiraan minkäänlaista yhteyttä. Tuossa eilen kun pentu puri (on siinä iässä kun on vasta 8vko) häntä niin hän "kuritti" pentua. Puristi ylähuulia hampaita vasten niin että kimahti! Suutuin siitä ja sanoin että se on vasta pentu ettei se vielä tiedä mitä tekee, että se on leikkiä! No mies ei sanonut siihen mitään ja sitten kun pentu tuli hetkenpäästä takaisin niin ei osannut/uskaltanut sanoa sille mitään ja työns vaan pois. Sanoin että "kyllä sitä voi ja PITÄÄ komentaa, mutta ei voimakeinoilla". Tähän mies tokaisi että "sitten kun se kasva isoksi niin kyllä sitä pitää sitten paljon satuttaa, kun ei se muuten usko!"
Joo... niimpä niin, eihän koiraa ylipäätänsä saa satuttaa!!! Sanoin että "se on sama asia lapsen kanssa. Ethän se sitä revi hiuksista kun se kataa mehun lattialle. Pitää olla johdonmukanen".
Kaikista eniten mua vaivaa eräs asia... Pentu on ennen lähtenyt ihan mielellään ulos. Mutta nyt kun sille laittaa oannan kaulaan ja hihnan kiinni syö lyö stopin jo sisällä! Ja ulos saakka kun se maanitellaan niin se tekee äkkiä kakat ja haluaa heti välittämasti sisään. Ei uskalla kävellä pitemmälle. Mietin olisko tällä asialla jotain tekemistä mieheni kanssa? En tosiaan enää luota siihen pennunsuhteen. En tiedä... Pari kertaa se on kävellyt aikka pitkän matkan pennun kanssa ja kertoi siitä vasta eilen mulle. olisko syy tässä? Vai ihan koiran omia "temppuiluita"?
Toinen homma on se, että mies kiroaa koko ajan että eikö se ikinä opi kusemaan ulos, olla purematta, vinkumatta jne. jne... Olen sanonut sille että HEI se on VASTA 8VKO vanha. EI VOI OSATA VIELÄ MITÄÄN. Hyvä että paskantaa ulos mikä on jo sinäänsä ihme!
Että tällästä... Olen miettinyt että ehkä pitäisi ottaa vähän etäisyyttä mieheen ja lähee koiran kanssa pois jos ei asiat järjessty. Ei asuta yhdessä. Tai käytännössä joo, mutta molemmilla on omat asunnot.
Vastaukset 24
Vanhimmat
En tiedä kannattaako lähteä pois siksi aikaa,että pentu "aikuistuu".Nuo asiat jotka mainitsit nimittäin kuuluu pentuvaiheeseen ja ne on jokaisen vaan läpikäytävä.
Miehesi käytös kyllä kuulostaa aika inhottavalta.Et kai vaan lapsia aio hänen kanssaan hankkia?Nekin kusevat ja paskovat ja huutavat ym. ja NIITÄ EI VOI ANTAA POIS!
harmillinen juttu kyllä...
Hankala tilanne. Minä lähtisin, ennenkuin pennun luonne menee pilalle. Se on, kuten sanoit, pieni ja tarvitsee turvallisuutta ja johdonmukaisuutta. Kasvata se isommaksi yksinäsi ja palaa sitten miehesi luokse, kerran sinulla on siihen mahdollisuus.
Sinulla on oikeat käsitykset pennun kasvattamisesta ja kehityksestä. Miehesi on tietämätön ja varmaan välinpitämätönkin, koskapa kommentit ovat tuon laatuisia.
Oma mielipiteeni on että tuo on pienelle pennulle todella vaarallista. Tuloksena on se että se ei tule luottamaan mieheesi jos sitä noin kohdellaan.
Ja jos mies todella sanoi että koiraa pitää isona paljon satuttaa että se tottelee niin huh huh sanon mitän.
Itse en hyväksy mitään huulien yhteen painamisia tai käsien tunkemista kurkkuun tms. Ja aika rasavillejä pentuja on käsiini tullut. Silti ne on saatu kuriin ilman voimakeinoja.
Ei koiran kurittaminen tarkoita sitä että koiraa fyysisesti hakataan tai lyödään.
Toivottavasti muuten olet pitänyt pennulla yhtä kotia, eli sinun omaa kotiasi etkä vie sitä edes takaisin poikaystäväsi ja sinun kotia.
Pennulle olisi tärkeää että se saa olla yhdessä turvallisessa paikassa. Toki on tärkeää myös että oppii että vieraissakin paikoissa pitää rauhoittua mutta ei näin nuorena.
Joo ei ole lapsia. Eikä näillänäkymin tulossakaan.
Vähän kinkkinen tilanne. Tiedän, että mies "tykkää" koirasta, mutta silloin kun se tekee pahoja tai silloin kun pitäisi koiraa lähteä viemään ulos. Ollaan tästäkin puhuttu ja mies on vaan sanonut "onhan siinä niitä haittapuoliakin, mutta hyviä puoliakin".¨
En ole ravannut paikasta toiseen pennunkanssa. Ollaan oltu koko ajan täällä miehen asunnossa. Tuntuu vaan jotenkin niin hölmölttä lopettaa suhde koiran takia.
Mutta jos ei tilanne tästä muutu niin jotain on kyllä tehtävä..
pentu pelkää ulos menoa koska mies on pahoinpidellyt sitä lenkeillään..pentu ei halua ulos koska pelkää..vie koira kiireesti takaisin mistä otitkin..jos yhtään ajattelet koiran parasta..
jo miestäsi niin ei juma.. mietippä miltä koirasta
tuntuu jäädä kahdestaan miehesi kanssa.
Suosittelen miehelle hoitoa, jos ei käy niin koira kasvattajalle jonka kautta parempaan kotiin. Niin tai sitten jätät ukkos jos ei muutu. Jos hermot ei riitä kumminkin nopeasti koiran pentua niin mitä luulet ihmislapsen kanssa tilanteen olevan?
En hyväksy voimakeinoja mutta toisinaan niitäkin on käytettävä jos pentu ei muuten tottele, mutta se pitäisi olla vasta viimeinen keino jos muu ei auta. Kuitenkin ajattelen niin, että voimakeinot pitää olla sellaisia että koira ymmärtää tarkoituksen, mutta sitä ei saa satuttaa!!! Jos koira vinkaisee niin sitä sattuu, vanhempia ja isoja koiria kuritetaan välillä niin, mutta pentua ei missään tapauksessa saisi satuttaa.
Meillä isäntä oli se joka pentua enemmän halusi ja lupasi hoitaa... Pentu on nyt kuukauden ollut meillä ja minun harteillenihan se on jäänyt... Mies käy töissä ja itse olen saikulla kotosalla joten ei siinä mitään, mutta töiden jälkeen hän voisi käydä koiran kanssa ulkona ja viikonloppuisin osallistua hoitoon enemmän, mutta tuntuu olevan jotain menoa aina kun ulos pitäisi lähteä... Isäntä ei oikein käsitä sitä että ulos on mentävä välittömästi syömisen ja nukkumisten jälkeen ainakin, koska rakko ei pidä ja pissat lorahtaa sitten lattialle ja sisäsiisteyteen menee aina enemmän aikaa jos ei itse ole aktiivinen.
Eipä toistaiseksi isompaa hätää ole, ja hoidan mielelläni pentua, se on ihana ja rakastan koiria. Mutta alkaa kohta ne ajat kun en enää pysty kun meille syntuu talvella vauva. Vauvan aikana ei lähdetä enää koiran kanssa tosta vaan eikä kyllä ison mahan kanssa kovin pitkälle ulkonakaan kävellä... Pitäisi pennun oppia talon tavoille ennen kun vaavi tulee jotta homma toimisi sitten. Siinä vaiheessa isännän on pakko osallistua enemmän.
Tsemppiä teille. Koita miehellesi selittää miten asiat ovat ja näytä sille vaikka netistä jotai faktatietoja jos sua ei usko. Kyllä koirat on koulutettavissa (ne miehetkin)
Siitä ulkoilusta vielä. Pennun kanssa on mentävä sen tahtiin. Sille kaikki on vielä outoa ja se saattaa pelästyä uusia ääniä jne. Meidän pentu ei ensin uskaltanut tulla pihasta pois, parin viikon päästä se käveli jo vähän kauemmaksi ja nyt lenkkeillään jo ihan kivasti (12vk nyt) Mennään kuitenkin minun näyttämään suuntaan eikä pennun, ettei se luule olevansa kingi. Vasta puoli vuotias pentu on kuitenkin tarpeeksi iso ja vanha lenkkeilemään pitkiä matkoja. Meillä saatetaan tehdä jo 1,5h ulkoiluja, muttei niitä lenkeiksi voi sanoa kun hitaasti mennään ja koira saa haistella omaan tahtiin ja tutkia.
Kyllä se vielä ulkoilee, ja hyvin piankin, odotas vaan. Se on sitten riemu voitto kun pääsette kauemmas eikä se enää jännitä. Ethän vain pakota kuitenkaan ettei tule kammo. Äkkiä ne tottuu.
jos et kerran mieheen luota. Mikäs ongelma siinä on? Mikset itse vie sitä lenkille, jos mies kerran kiroten lähtee, eikä koira sen jälkeen edes halua ulos, kun pelkää? Onko itsessäskin vähän laiskuutta pennun hoidon kanssa, vai missä on ongelma? Sen kun hoidat itse sen, hyvänen aika! Mulla on neljän koiran lisäksi satapäinen lammaslauma, ja kaksi hevosta, ja hyvin hoituu kaikki elukat. En tajua tuollaista laiskuutta, ettei yhtä koiranpentua saada hoidettua!
joo, men pois sen äijän luota, tosi ärsyttävä.
Ei tajuu joirasta mitään ja jos yhtään välität siitä, millainen sun koirastas tulee niin sun ja sun miehes ei sit tarvii juurikaan keskenään olla.
Kamalaa käytöstä aikuiselta mieheltä.
Koiraa ei koskaan satuteta koulutuksessa. Ei koskaan, mielikuvitusta käyttämällä on pärjättävä.
Kun pikkuinen alkaa purra, niin kiella ja anna sille heti oma purulelu suuhun, niin se alkaa pikkuhiljaa oppia, että hampailla sormien jyrsiminen on kielletty! Koulutus siis on aloitettava jo, koska muuten joudut kouluttamaan sen olemaan purematta kun koirasi on iso ja hampaat ja leuat vahvat...
Kun pikkuinen pissaa sisälle, niin heti senjälkeen viet sen ulos.kun se tekee ulkona tarpeensa, voi mennä liiallisuuksiinkin kehumisen kanssa. Palkitse se jokaisen pissan ja kakan jälkeen ulkona makupalalla ja kehu sitä.
Se että miehesi työntää ihanan koiravauvan kylmästi pois ilmaisee ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa. Älä anna koirasi kärsiä siitä, vihaan tuollaisia ihmisiä kuin kuvailet miehesi olevan. Sanoisi sitten ettei häntä kiinnosta, mutta hänen ei sitten kuulu myöskään osallistua koiran koulutukseen millään tavoin!
Joko luovut koirasta tai miehestä! Minä luopuisin jälkimmäisestä. Miehesi käyttäytyminen viittaa väkivaltaiseen, suvaitsemattomaan luonteeseen. Jaksatko tosiaan katsella kuunnella sellaista!?
olen tullut sellaseen tulokseen tämän päivän aikana ettei suhteemme toimi. Keskustelin miehen kanssa asiasta ja hän sanoi ettei tule toimeen koiran kanssa. Kysyin sitten miten hän voi tulla toimeen lapsien kanssa, jos koirakin tuottaa ongelmia. Mies totsei ettei ehkä mitenkään. Ja minä haluan lapsia! Ja hän ei tule toimeen niin suhde ei voi toimia. Ja koira on minulle todella tärkeä! Siitä en todellakaan luovu!
niin kuulosti kyllä siltä ettette miehen kanssa ehkä muutenkaan ole ihan samalla aallonpituudella, jos olisitte ei tämä pentuasia niin sinua vaivaisi, olet ehkä asiaa miettinyt jo ennenkin. tilanne nyt kärjistyi pennun kanssa ja sama tilanne voisi olla edessä jos lapsia tulisi. hyvähän että selvisi näin aikaisessa vaiheessa. onnea jatkoon pennun kanssa ja kyllä niitä toisenlaisiakin miehiä maailmassa on..
päätös.
Hyvä,että huomasit miehesi puutteen,nimittäin tunnevamman.Jos mies on uhkaava ja väkivaltainen (henkinen ja fyysinen)pennulle,on hän sitä myös lapselle.Todella upeaa,että haluat lapsia ja koiria,ne sopivat hyvin yhteen!Hyviä miehiä on harvassa,mutta olemassa kuitenkin!Onnea elämääsi!
Löydät vielä varmasti miehen joka pitää niin koirista kuin lapsistakin. Teit aivan oikean päätöksen!
parissa liikkuu myös sinkku miehiäkin. Joten ei muuta kuin rokotusten jälkeen kentälle vaan.
pentua ei tosiaan saa käyttää vielä liian pitkillä lenkeillä, sitä siis ilmeisesti epäilit.
Kiitos kaikille! Joo ollaan jepen kanssa nyt majoitettu kotiin ja kyllä tää tästä... Elämä alkaa hymyillä :)
Eniten vaan mua ärsyttää aikuisen ihmisen "välinpitämättömyys" ja "tietämättömyys". Keskusteltiin kauan asiasta että hankittaisiinko koira ja molemmat oli sitä mieltä että oikeen hyvä ajatus. Sitten tosipaikan tullen, kun tulee vastuuta ja koira puree ja pissaa niin mies pakenee tilanteesta ja sanoo että "luulin olevani valmis, mutta en olekkaan"! Se on ihme... Aikuinen mies pelkää vastuuta. No onneksi emme kerinneet lapsia tekemään, vaikka niistäkin jo keskustelimme...
heh, olikos sunkin koiran nimi jeppe? Meitillä 3kk myös jeppe, beagle. Mut jees, hyvä päätös. Pärjäilkää!
Oli hyvä että tuli expoika ystäväsi luonne selville ennen lapsia. Koirasi varmasti vielä toipuu huonosta kohtelusta. Jos olisitte jatkaneet miehen luona asumista, tuloksena olisi ollut vihainen/arka ja arvaamaton koira.
Miehesi käytös on törkeätä koiraasi kohtaan! 8 vkoinen koira on pentu. Miksi miehesi asunnossasi sitten majailee, jos ei kerran siedä koiraa?? Älä ota sellaista miestä asuntoon, joka ei kykene koiran kanssa varsinkin 8 vkoisen pennun kanssa olemaan? Selvästi näkee, että hän on "koiravihaaja". Sinä omistat asunnon, ja sinä päätät miten koiraasi kohdella. Pieni pentu ei ymmärrä vielä siisteydestä mitään, vaan se opetetaan hyvällä kehumalla asia kerrallaan. Jätä mies, koska hän pilaa koirasi elämän ja koira oppii vihaiseksi aikaa myöten kaikkia miehiä kohtaan! Itse aikoinaan valitsin ihanan koiria rakastavan (nyt 3 koiraa) avomieheni sillä ehdolla, että miehen pitää tykätä ja rakastaa koiria ja myös suostuu ulkoiluttamaan ja muutenkin osallistuu koiraharrastukseen.
Jätä miehesi ja kiellä tulemasta asuntoon majaileen, kun ei kerran siedä koiraasi. Kyllä niitä koirista pitäviä miehiä löytyy!
Muuten käy joku päivä niin, että koirasta tulee tosi vihainen ja puree miestäsi ja sen seurauksena miehesi hakkaa koiran hengiltä tai pieksee pahanpäiväisesti. Miehesi luonne kuvastaa jo nyt väkivaltaista käyttäytymistä, miten mahtanee sitten lapsia kohdella tai sinua myöhemmin? Koiranpentua ei missään nimessä saa kurittaa, koira ei ymmärrä sitä! Koira koulutetaan kehumalla välittömästi. Koira oppii huonesiistiksi vasta 3-7 kk:n iässä, joten odotatko että miehesi haukkuu ja kurittaa koko ajan? Koirasi ei opi ikinä miehesi takia sosiaaliseksi ja huonesiisiksi! Tämä on jo eläinrääkkäystä miehesi taholta!
Koira tuo kyllä ihmisen luonteen esille, niin se vaan on! Kipua ei saa koiralle tuottaa missään koulutuksen vaiheessa. Luonteeltaan kunnossa olevat oppivat muilla konsteille ja päästään vialliset koirat tulevat entistäkin kipeämmiksi. Kipua tuottamalla saa tervepäisenkin koiran sekaisin ja lopullisesti pilatuksi. Pakote on aivan jotain muuta kuin kipua tuottava toimenpide. Totta tuo neuvo, että koiran kanssa ulos ja lenkille, kyllä siellä koirien perässä kävelee ihan kelpomiehiäkin taluttimessa ja siten kuin kohtelee koiraansa kohtelee myös ... , nimimerkki kokemusta on koiran talutushihnan toisesta päästä löytyneestä miehestä ja taluttelemme edelleen:)
Ero voi olla vaikea vaikka mies olisi millainen, mutta oikean päätöksen teit, ajattele jos mies olisi alannut hakkaamaan sinua jos jollainlailla et olisi täyttänyt tiettyjä kriteerejä mitä hän vaatii tai hänellä olisi ollut huono päivä ja sattuisit sanomaan jotain väärää tms.!!
Ero oli pennulle parhaaksi, ehkä jopa itsellesi!