Porissa P.Liu. puhui (jos muistan oikein) että monet nuoremmat miehet eivät ole puhdistaneet itseään rippiä käyttämällä.
Minä en ole koskaan käynyt rippi-isän luona. Ollaan kaveri porukassa juteltu mieltä painavista asioista mutta en koskaan ole koko tuntoani kertonut.
Mitä mieltä olette tällaisesta vaeltajasta?
Mikä tulisi olla kristitylle ripin merkitys?
Olen kuullut että se on lahja Jumalalta ja minkalainen on sellainen lapsi joka ei ota lahjaa vastaan. Aiheuttaako se isalle murhetta?
Minä en ole koskaan käynyt rippi-isän luona. Ollaan kaveri porukassa juteltu mieltä painavista asioista mutta en koskaan ole koko tuntoani kertonut.
Mitä mieltä olette tällaisesta vaeltajasta?
Mikä tulisi olla kristitylle ripin merkitys?
Olen kuullut että se on lahja Jumalalta ja minkalainen on sellainen lapsi joka ei ota lahjaa vastaan. Aiheuttaako se isalle murhetta?
Vastaukset 131
Vanhimmat
Ei siis teoista.
Oli erittäin hyvä asia kun otit tämän puheeksi.
Itse häpeästä kärsineenä ja siitä Jumalan armon kautta pois päässeenä toivon kokemusteni ja ennen kaikkea Jumalan sanan auttavan muitakin.
Rippi on yksi armoväline heikkouskoista varten.
Jos tunnolla on asioita joista vihollinen syyttää eikä anna lupaa uskoa, (ihminen ei saata antaa jotakin tekoa anteeksi itselleen), niin silloin voi käyttää rippiä hyväkseen.
Mutta on tärkeätä ymmärtää että mikään uskomisen edellytys rippi ei ole, niin kuin monesti kuulee ripistä väärin opetettavan.
On tärkeätä muistaa näissä asioissa erityisesti se, että omavanhurskaus ei anna - koskaan lupaa uskoa, jos sitä häneltä kysytään.
Koska Jumala on pyhä, ja me olemme syntiset, on Jumala uhrannut oman Poikansa Jeesuksen syntimme edestä. Ja kaikki vanhurskaus perustuu USKOON Jumalan sovitustyöhön, - ei ripittäytymiseen.
Mutta kuten sanottu, jos ihminen ei jaksa uskoa joitakin syntejään anteeksi niin rippiä saa käyttää hyväkseen. Monesti ihmistä vaivaa häpeä, tiedän omista kokemuksistani. Ja vihollisella onkin tässä hieno tilaisuus estää uhriaan uskomasta, näyttämällä hänelle peiliä. Ja syntinen ressukka vapisee pelosta ja häpeästä tuon peilin edessä.
Pelko ja häpeä ovat tehokkaita tunteita estämään, yhtäältä uskomasta vapaasti, ja toisaalta valittamasta sitä toisille, että en jaksa siitä ja siitä syystä oikein vapaasti uskoa.
Riippuvuuksissa on parempi jos asian purkaa isommassa ryhmässä, ja sitä rukoillaan yhdessä kätten päällepanon kanssa Jumalalta Jeesuksen nimeen, että uhri pääsisi eroon riippuvuudestaan.
Riippuvuus ei poistu kokemukseni mukaan kahdenkeskisessä ripissä, ja siitä on myös muillakin kokemuksia.
Jumala sinua siunatkoon ja antakoon uskon rohkeutta. Kaikki syntisi on annettu anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Usko turvattuna ja lohdutettuna Herrassa.
H.P sanoi, että armoistuin ei ole täällä edessä ja että Luoma sanoi oikein, vaikka se ei ole raamatussa, että Kristus on armoistuimena keskellä seurakuntaa. Eikö Purtsi ole tutkinut raamattua, sillä siellä se on monessa kohtaa? Tässä esimerkkejä:
Luuk.24:36. Mutta kuin he näitä puhuivat, seisoi itse Jeesus heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
Rauha olkoon teille, merkitsee: ”synnit anteeksi”. Tässä on siis Jeesus armoistuimena, ja vielä opetuslasten keskellä.
Luuk.22:27. Sillä kumpi suurempi on: se joka aterioitsee, taikka se joka palvelee? eikö se, joka aterioitsee? mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee.
Joh.1:26. Johannes vastasi heitä ja sanoi: minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo, jota ette tunne:
Matt.18:19. Taas sanon minä teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä; jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman minun Isältäni, joka on taivaissa.
20. Sillä kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.
Tässä on kyse salaripistä
uskominen, kun saa itse antaa itselleen omat syntinsä anteeksi; Olen tähänasti ollut siinä käsityksessä, että meidän syntimme antaa anteeksi Jumala, kuten Jeesus opettaa sitä myös Isä-meidän rukouksessa Häneltä anomaan.
Mitä sitten rippiin tulee, niin se on juuri vahva omavanhurskaus, joka ihmiskunniasta rakentaa sen "kunnian risuaidan", josta myös Laestadiuskin puhuu, ja jonka taakse moni herännyt ja uskon tielle jo astunut on jäänyt. Ja tässä on juuri se suuri ero tyhmien ja viisaiden neitseiden välillä, että ensin mainitut eivät olleet uskoneet iloon ja vapauteen asti, niin, että olisivat sovittaneet riitaveljensä ja puhdistaneet tuntonsa ( sillä kun Jumalan sana vaatii kuuliaisuutta, niin sen pitäisi myös olla kristitylle omantunnon vaatimus) ja sen tähden heidän lamppunsa sammuivat, kun huuto Yljän tulosta kuului.
Juuri tällaisista puoliheränneistä kristityistä ja heidän uskostaan Laestadius sanoo saarnassaan ( Ehtoosaarna Palmusunnuntaina 1859 ):"Mikä tunto se on, joka ei vaadi sitä, mitä Jumalan sana vaatii? Mutta jos kunnia ja ahneus turmelee tunnon, niin silloin tunnosta katoaa voima vaatimaan sitä, mitä Jumalan sana vaatii. Ja minä sanon teille: Jos ette ole puhdistaneet tuntoanne, niin ei auta Herran Ehtoollinen eikä usko, eikä se, että synnit on anteeksi annetut"!
"Moni kantaa nyt kristityn uskoa, vaikka ei ole tietoa, koska hän olisi oikeaan uskoon tullut. Ja muutamat tietävät tosin, kuinka ja koska he ovat uskon saaneet, mutta eivät tiedä,kuinka ja koska tämä usko olisi kuolleeksi muuttunut. Tässä on riettaalla pieni verkko, jolla hän pyytää kristittyjen sieluja, kosks kristitty ei itse havaitse eli tunne, kuinka elävä usko muuttuu kuolleeksi uskoksi, niin kuin näemme Daavidin lankeemuksesta ja siitä palvelijasta, joka kiristi kanssapalvelijaansa".
Tämä on nyt sitä eriseuran oppia jossa ei tarvitse käydä pöntössä ja saa antaa itselle kaiken anteeksi.
Jeesushan antoi itse neuvon pestä toinen toistensa jalkoja eli saarnata veljille anteeksi heidän vaelluksen vikoja.
Jeesuksesta Kristuksesta, että "Jumala on Hänet asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen veressänsä". Ja tämä toteutuu juuri Hänen seurakunnassaan. Kyllä Raamattu siis kyllin selvästi esittää ajatuksen, että armoistuin on seurakunnan keskellä. Paavalikin kysyy, että "kuka tahtoo astua ylös taivaaseen?" eli etsiä tätä armoistuinta pilvitaivaista.
Muuten; Ei Purtsi sanonut (tarkasti ottaen ), että armoistuin ei ole täällä edessä. Hän sanoi selvillä sanoilla armoistuimesta " että se ei ole tämä pöytä", jonka takaa hän puhui kuulijoille tuossa Länsi-Porin koulun juhlasalissa. Tämänhän kuulivat kaikki läsnäolleetkin; arviolta n. 700 hlöä. Minä mukana olleena.
Mielenkiintoinen pointti oli myös se, miten PL ja HP selittivät saanoissaan näkemyksensä kristityn suhteesta JUMALAN lakiin. PL mm. näin: Toivon, ettei meistä kukaan tulisi Lain hylkääjäksi. Me (kristityt) emme ole lain alla mutta olemme laissa! HP sanoi: Kristus on lain loppu (jokaiselle uskovalle autuudeksi), kuten Paavali myös opettaa. Ja että laki on kurittaja Kristuksen tykö. Viallista kristittyä ei pidä alkaa korjaamaan lain voimalla! Molempien selitykset olisivat kaivanneet vielä tarkennuksia, jotta olisimme välttyneet ajatukselta, että mainitut saarnamiehet olivat ko. opinkohdan suhteen "tukkanuotassa". Tämä käsityshän väkisin siitä jäi. Mielestäni PL:n selitys oli selvästi M.Lutherin näkemys (jonka hän on esittänyt taistellessaan ns. antinomisteja eli lainhylkääjiä vastaan), kun taas HP nojautui perinteiseen el-lestadiolaisuuden näkökantaan. No, skismahan ei ole mikään uusi koko kristikunnassakaan, ei myös el-liikkeessä. Kunhan pojat muistaisivat myös edesmenneen K.Luoman sanat joidenkin Raamatun paikkojen selityksistä, ettei pidä lähteä kahlaamaan niin syviin vesiin, että saappaan varret hörppää vettä! Ja hyvä olisi muistaa myös se viisaus, että outojen paikkojen yli menemme nostamalla kohteliaasti hattua (kuten J.hirvonen aikoinaan asian ilmaisi).
Kyllä HP puhui oikein, pyydä sinäkin tietoviisas anteeksi lähimmäisiltäsi ahneutta, kateutta pahansuopaisuutta ja uhraa rahasi köyhille ja rupea seuraamann Jeesusta.
Myös muuna aikana pitää elää armosta.
Pönttö käy vain pöntössä uskon vahvistukseksi.
tarkkaan tekstit ja tulin tulokseen, että lause
"uskominen, kun saa itse antaa itselleen omat syntinsä anteeksi"
antaa väärän todistuksen Agripasta. Vaikka, ette saattaisikaan rakastaa häntä, niin älkää silti antako väärää todistusta.
Nimittäin Agrippa ei vähääkään väheksynyt ripin merkitystä ja sen asemaa uskonelämässä. Me kaikki sanomme pakkorippejä kuolleen uskon puuhaksi. Agrippa sanoo aivan oikein, ettei autuutemme perustu rippiin. Lisäksi hän toteaa aivan oikein, että kunnia yms estävät uskomisen sekä sekä syntisyydesstä valittamisen muille. ( lue myös ripin käytön).
Ripillä on kuitenkin tärkeä asema. Etenkin minun kohdalla silloin, kun tie tuntuu olevan poikki.
Siis täytyy löytyä Raamattuun perustuvia asioita, joilla käytte Agrippaa vastaan. Valehtelu on syntiä.
"Jos ette ole puhdistaneet tuntoanne, niin ei auta Herran Ehtoollinen eikä usko, eikä se, että synnit on anteeksi annetut"!
Oliks toi teksti siis Lestadiusta? Jos oli niin se on kyllä aika kaukana Lutherista. Kuinka tuollaisen alla voi kukaan päästä vapaaksi??? (Ja en kyllä enää ihmettele montaa itseäni kummastuttavaa seikkaa lestadiolaisuudessa)Eihän ihminen koskaan pysty kaikkea syntiä tunnustamaan ja jos taivaaseen pääsy olis tuossa, niin mihkäs sen Jeesuksen lahjavanhurskauden sitten tarvitsisi. Herran ehtoollinenhan puhdistaa synneistä ja samoin synneistä päästö.
Mutta jos joku tahallaan vaan elää ja pysyy "suruttomasti" synneissänsä, niin eihän hän edes ole uskovainen. Voi tietysti hämätä kanssa kristittyjä ulkokullaisuudellaan, mutta pakosta itsekkin tietää, että tekee vain pilkkaa.
agrippasta ja väännellä hänen kirjoituksiaan kysyn minäkin?
Ainoatakaan asiaa hän ei ole kirjoittanut raamatun vastaisesti.
Hänellä on selkeä vanhurskauttamisoppi, jonka hän on raamatun (ei siis mutun) sanalla todistanut.
Jospa nyt jokainen panettelija syventyisi miettimään, mikä on se todellinen syy moiseen kirjoitteluun! Kaukana rakkaudesta, sanon minä.
Jos hän huomaa, että jollain kirjoittajalla on esim vanhurskauttamisopissa väärää, minkä raamattu myös todistaa vääräksi, eikö ole rakkautta, että hän osoittaa sen ?
Olen itse saanut palautetta, jonka tunsin oikeaksi ja aiheelliseksi. Josta kiitän Agrippaa.
Nyt on kaarneenpojat kimpassa kehumassa, mutta ei auta kehumiset jos opilliset asiat ovat sekaisin silloin tulee vikaa myöskin vanhurskauttamisoppiin.
"Jos ette ole puhdistaneet tuntoanne, niin ei auta Herran Ehtoollinen eikä usko, eikä se, että synnit on anteeksi annetut"!
Tämä käsitys on myöskin Lutherilla, mutta vaan toisin sanoin. Ottakaa poikaset selvää ennen kuin alatte peistä käyttää.
On se hyvä että seurakunnassa on niitä erinomaisia seurakuntalaisia jotka muistavat useammankin paikan missä sanotaan että mitenkä, jos ei saarnaaja muista eikä ymmärrä.
Jos todella ymmärtää niin, että vasta sitten kun on ripittäytynyt, saa uskoa, niin metsään menee.
Todella, ei olekaan lahjavanhurskaudesta kysymys, vaan väärä (omavanh)perusta.
Älkää hyvät kristityt menkö tuohon vihollisen ansaan. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Uskon, että iso osa es lessuista ymmärtää tämän oikein, mutta toisaalta tiedän, miten helposti sielun vihollinen kääntää katseen omaan itseen ja sehän on selvä, ettei löydy mitään ansioita itsestä. Ei, vaan katsokaamme Vapahtajaamme, joka pois otti maailman synnin!
Rippi ON vain apukeino, joka tehdään USKOSSA, jos joku teko vihollisen vaikutuksesta alkaa vaivaamaan. Se on varma asia, että jos ehtona ja omana työnä on rippi ja "puhdas" omatunto, rippi-isän olis oltava vieressä koko ajan. Ja, kuten edellä on sanottu, ei olisi kyse LAHJAVANHURSKAUDESTA.
Se vain on harmi kun tälläiset korkeat lahjat on vihollinen ottanut haltuun ylijäämä varastosta. Rietaskin uskoo, mutta vapisee. Oletteko huomannut kuinka taitavasti rietas selittää raamattua.
OMANTUNNON RAUHOITTAMISEKSI.
Vai oletko hänen edesvastaaja, kun vastaat hänen edestään? Taidat kuitenkin olla itse Agrippa eli sepe lempäälästä?
Sinua ei voi uskoa, kun nimesikin on täytyy valehdella.
olen armosta uskomassa.
Tuntuu ikävälle, että olette sokeita oman itsenne suhteen. Siis mikä agripassa saa teidät pilkallisiksi ja vihan vimmaan? Onko se Pyhä Henki?
Kristitty ei saata panetella toista tuolla tavalla, kuinka teette. Rukoilen parannuksen armoa teille.
on! Ei muuta.
Agrippa:
"Mutta on tärkeätä ymmärtää että mikään uskomisen edellytys rippi ei ole, niin kuin monesti kuulee ripistä väärin opetettavan."
Jostain aina tulee näkyviin se piikki, jota Agrippa kantaa sydämessään. Jos hän puhuu EL-yhteyksistä, niin tässä kohtaa häneltä pääsi epätotuus ja se on Raamatun vastainen asia.
En tiedä, missä hän käy kuuntelemassa opetuksia, mutta meillä päin ei ole opetettu, että rippi olisi uskomisen edellytys.
Päinvastoin, lähes aina kun ripistä puhutaan, sanotaan, että se ei vanhurskauta ketään tai että ripittäytymisen takia ei kukaan saa syntejään anteeksi.
Muuten minulla ei ole huomauttamista itse rippiä käsittelevään tekstiin. Ehkä tuo "(ihminen ei saata antaa jotakin tekoa anteeksi itselleen)" on huono sanavalinta.
Ihminen voi pelastua yksin uskosta, yksin armosta, ja yksin Kristuksen tähden.
Muuta mahdollisuutta ei todellakaan ole.
Anteeksiantamus perustuu Jumalan rakkauteen ja armoon, Jumalan tekoon Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jos sinä sen sydämessäsi uskot ja suullasi tunnustat, niin pelastut, jos et usko, niin et pelastu.
Jos ihminen ei jaksa uskoa kaikkia syntejään anteeksi YHDEN kerran uhratun Kristuksen uhrin tähden, olipa syy mikä hyvänsä, niin silloin on rippikin hyvä Jumalan armoväline käytettäväksi.
Sana ja Pyhät Sakramentit todostavat samaa. Ilman usko on tietenkin mahdoton kelvata Jumalalle, tämä on Jumalan sana.
Ripittäytymisen kautta ei kuitenkaan poistu yksikään synti, sellainen opetus on Raamatun vastaista. Synnit saa anteeksi uskon kautta
Kristuksen sovitustyöhön.
On yllättävää että lestadiolaisissa on paljon sellaisia ihmisiä, joille ei uskonvanhurskaus ole kirkastunut. Monilla se ilo jää vasta kuolinvuoteelle, vaikka siitä olisi saanut iloita koko elämänsä ajan ja kiittää senkin ajan Kristusta.
Kun nyt se aika kuluu kadehtiessa Kristuksen lunastamia vapaita ja onnellisia Jumalan lapsia.
Valehdellaan heistä ja panetellaan vaikka millä tavoin. Tässäkin avauksessa oli monta valhetta kuinka Agrippa oli kirjoittanut sitä ja tätä.
Tällaisessa joutavassa kuluu armon aika ja Kristuksen kiitos kuolee hulille, ellei jo kurkkuun. Kamalaa luettavaa tällaiset viestit, joissa valehdellaan päin näköä ja puhutaan mitä sylki suuhun tuo.
tämä asia juuri on ,kuten kirjoitit.
Hyvä kirjoitus ja kirkas katse.
enkä halua olla kenenkään individualistin kannattaja.
Kuitenkin ymmärrän ja rakastan Agrippaakin, kun satun tuntemaan hänet henkilökohtaisesti.
Tuo, mitä te kirjoitatte ei ole rakkautta vaan hengellistä vihaa häntä kohtaan. Todellinen huoli hänestä on kokonaan erilaista.
Muistutan, että "uusi ihminen" ei suutu, jos vaikka Agrippa nuhtelee synnistä. Lupauksen lapsi ei kiusaa Hagarin poikaa, vaan päinvastoin.
Agrippa pilkkaa todella niitä, jotka "kilvoittelevat" joulukuusissa, sormuksissa, asusteissa, huonekasveissa, jne. ja tekevät niistä parannusta. Todelliset synnit saavatkin olla rauhassa tälläisissä kilvoittelijoissa.
En kehota ketään uskomaan itseeni, vaan Jeesukseen. Itsekin uskon 100%:sesti hänen lupauksensa todeksi. On syntiä luottaa ylpeydessään lihansa käsivarteen, sydän luopuneena Herrasta
Ainoastaan siitä olen sanonut ja sanon, jos aletaan muilta vaatimaan omien Raamattuun perustumattomien traditioiden noudattamista.
Puhumattakaan että yritetään riistää Kristuksen vanhurskaus niiltä jotka ovat sen lahjaksi uskon kautta saaneet. Sellaisessa hommassa tulee tehdyksi paljon turhaa työtä ja paljon syntiä.
Jokaisella saa itsellään olla millaiset identiteetin tunnusmerkit hyvänsä, siinä ei
ole mitään väärää.
En ole individualisti vaan minulla on miljardeja uskonveljiä, aina vanhan liiton ajoilta asti. Olen Jeesukseen uskova kristitty. Minulla on henkilökohtainen sydämen usko, Jeesus on verensä uhrilla minun kaikki syntini syntini maksanut. Henki todistaa minun henkeni kanssa että olen Jumalan lapsi. Taivas on osani tulipa lähtö millä hetkellä hyvänsä. Kiitos kaikesta Pyhä Kolmiyhteinen Jumala Isä poika ja Pyhä Henki, Jeesuksen nimessä aamen!
Room. 4:7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
Room. 4:8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Teidän, jotka täällä siitä uskostanne niin kerskaatte ja ylistätte sen kaikkivoipaa asemaa ihmisen autuuttamisessa, on myös hyvä tietää, että USKOkin on vain apukeino, käsivarsi, jolla vanhurskauttava Jumalan ARMO vastaan otetaan. Muista siis Martti Lutherin sanat: " Usko itsessään ei ole mikään voima eikä vapahtaja, mutta se tarttuu voiman lähteeseen, Kristukseen, jolla on kaikki voima ja valta Taivaassa ja maan päällä"!
Nuo yllä mainitut sanat, joita te kauhistekette, löytyvät todella mainitusta Laestadiuksen Palmusunnuntain saarnasta vuodelta 1853 ( Lars Levi Laestadius, Postilla I ; Akateeminen kustannusliike, Helsinki. Painettu Pieksämäellä 1964,saarna nro 82, sivu 399.).
Huomaa lukija, että Laestadius puhuu tuossa saarnassa ja nimen omaa tuossa kohdassa siitä kuolleesta luulouskosta, jolla moni turhan toivon matkalainen tyynnyttelee kavavaa tuntoansa ja rakentaa taivasosuutensa kasteen ja HPE:n varaan, joita sakramentteja on joskus nauttinut, mutta ei jaksa osoittaa kuuliaisuutta sille Pyhän Hengen äänelle, joka ketoittaa myös sovittamaan riitaveljensä ja korjaamaan väärintekonsa aina sinne asti, kuin se on mahdollista.
ollut.
Näin olen itsekin ollut ajattelemassa. Uskon myös, että kaikki muutkin uskovat uskovat. :)
Viestissäsi en ymmärtänyt sitä, että tarjoilet kuin tarjottimella "kuollutta uskoa ja luulouskoa".
Ei se, että on oikea armojärjestys, tietenkään voi tarkoittaa kuollutta uskoa, vaan juuri päinvastoin.
Eikä myöskään se, että jaksaa kiittää suuresta armosta ja rakkaudesta, tarkoita luuloteltua uskoa.
Kummastuttaa myös, että ed mainitun kaltainen kristitty olisi muka jättänyt asioitaan korjaamatta. Miten voitte olla tuomareina, kun ette tiedä, ettekä tunne? Kiitokseen ja ylistykseen olisi aihetta, meillä kaikilla. Mikä estää?
juuri näin. Samaa mieltä minäkin.
Ps. 103:2 Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
Ps. 103:3 hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
Ps. 103:4 joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
Ps. 103:5 joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Room. 4:23 Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin,
Room. 4:24 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava,
- kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme,
Room. 4:25 joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
Room. 5:1 Koska me siis olemme ...
... uskosta vanhurskaiksi tulleet, ...
... niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Room. 5:2 jonka kautta myös olemme ...
... uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, ...
.. jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
Ei puutu muutamilta mielikuvitusta kun he pyrkivät sotkemaan äärimmäisen selkeän evankeliumin.
Room. 3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi
uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan,
koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
Room. 3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa,
sitä, että
- hän itse on vanhurskas ja
- vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Room. 3:27 Missä siis on kerskaaminen?
Se on suljettu pois.
Minkä lain kautta?
Tekojenko lain?
Ei, vaan uskon lain kautta.
Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
On uskomattoman hienoa ja ihanaa vapautua kaikenlaisista ihmisoppien kahleista ja oman vahurskauden saatanan kynsistä, kiittämään ja ylistämään Jumalaa ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta.
Jeesus elää, Jeesus on voittaja. Ota sinäkin vastaan hänen vanhurskautensa, sillä hän antaa sen rakkautensa lahjana sinullekin. Älä enää keksi verukkeita, miksi Jumalan armo ei riittäisi sinulle, vaan ota se vastaan jo tänään, niin saat kiittaa Jumalaa jo täällä ajassa, ja kerran hänen luonaan taivaassa.
Kristus ylkämme on uskollinen hänessä ei ole petosta. Hän tekee sen, minkä hän on luvannut, jos sinä vain uskot sen.
Siksi rohkaise nyt syntinen sydämesi uskomaan, sillä kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi Herramme Jeesuksen Pyhässä nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Siinä on syntisen pelastus eikä TOTISESTI missään muussa. Uskosi on sinut pelastanut, mene Herran rauhaan.
"Ja minä sanon teille: Jos ette ole puhdistaneet tuntoanne, niin ei auta Herran Ehtoollinen eikä usko, eikä se, että synnit on anteeksi annetut"!
Mikä sitten auttaa? Kovin on kiviseksi taivastie tehty jopa Laestadiuksen sanoin! Voiko mitätön, syntinen ihminen enää tehdä mitään täyttääkseen lain vaateet? Rippikö seurakunnan puhemiehelle on se autuaaksi tekevä asia?
aamen. Kiitos ja kunnia Herrallemme Jeesukselle Kristukselle Vapahtajallemme!
Kuule, ei täällä mene läpi pakkorippi!
Joelin aikana vaahdottiin: "ei saa uskoa halki ja poikki synnin". Samaa on lapinhenki.
Uskominen Kristuksen sovinokuolemaan syntisen edestä on ainut perusta, ei mikään "korjaaminen".
vain Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä, ei mikään ihmisteko. Tämä on koko raamatun ilmoitus, ei enempää eikä vähempää.
Höpöhöpö:
Kuulaisuus ei tule vaatimuksista, vaan uskosta.
Kristityn tulee uskoa syntisenäkin, muuta keinoa ei ole.
Ripin ehdolla uskominen on roomnalaiskatolista paavin oppia.
eläessä, mutta loppuu usein kuoleman lähestyessä, kun taas elävä usko on heikko eläessä, mutta vahvistuu ennen kuolemaa. Näistä kummastakin on monet todistukset. Monet uskossaan heikot, ovat ilolla ottaneet vastaan kuoleman, kun taas jumaliset, uskossaan vahvat, ovat huomaneet, ettei usko kestä kuolemassa.
Hienoa kuulla rohkaisun sanoja meidän,jotka niin usein kipuilemme sen pelon kanssa, että olenko oikein uskomassa.
Edellinen pitää paikkansa, nämä vahvat muuttuvat kuoleman lähestyessä mykiksi ja pelokkaiksi. He ovat kuin pelokkaat koirat luikkivat sängyn alle piiloon kun luonnonvoimat alkavat pauhaa niin kuin ukkosen aikana. Kun ilmat ovat kauniit eikä mitään hätää ne räksyttävät kaikkia aidan takana liikkuvaa, jopa oman talon väkeä kunnes huomaavat erehdyksensä sen jälkeen luikkivat häntä koipien välissä koppiin häpeämään. Tälläinen on koiran ja itsevanhurskaan luonne.
vain AAMEM
Miksi sitten et usko kirjoittamaasi, pyörrä takaisin ja tee parannuksen soveliaita hedelmiä.
on elävän uskon ja armosta uskovan vastakohta.
Lahjavanhurskaudesta saa ja voi iloita jo tässä elämässä. Siitä saa myöskin kiittää Taivaallista Isää.
Itsevanhurskas huutaa töiden perään ja on tuomarina Jeesuksen omille. Tämä on tosi.
Uskossa tehty parannus eli Jeesuksen verellä pois pesty synti ei ole ihmisteko. Kaikki mikä tehdään ilman uskoa epäuskossa on syntiä, olkoonpa se hyvä tai paha.
Kas kummaa sitten kirkastuu monille oikea uskonvanhurskaus kun on käyty kampaajalla leikkauttamalla hiukset lyhyiksi ja miehillä vastaava ilmiö kun on alettu huomaamaan vikoja kristillisyydessä ja lapinmaan vanhimmissa. Tämän jälkeen kaikki muut ovat omassa vanhurskaudessa lakihegessä ja ties missä.
mitkä ovat ne hedelmät, joiden perään huutelet?
Et suinkaan ole vaatimuksen hengessä asialla?
Pitäisikö jotain omaa työtä olla autuuden eteen?
Eikö Jeesuksen viaton veri riitä?
Kyllä se on niin ettei mikään ihmisteko kelpaa. Hengen hedelmät ovat: rauha rakkaus ilo kärsivällisyys pitkämielisyys...
Älä ole katkera,kaunainen ja vihainen!
Rukoile, että sinullekin kirkastuisi uskonvanhurskaus. Ylpeys sokaisee monesti, ettei näe, eikä ymmärrä, ei kuule, eikä usko.
Jokainen ihminen on omasta puolestaan syntiä täynnä.
Ei mitkään ihmisteot paranna sitä tilaa.
Parannus=kääntymistä Jumalan puoleen. Sekin on suuri armo Jumalalta. Kukaan ei voi sitä tehdä, jos Jumala ei häntä vedä. Kun uskoo anteeksi syntinsä Jeesuksessa Kristuksessa, syttyy ilo ja rakkaus sydämeen---myös muita ihmisiä(ei vain kristityitä) kohtaan.
Kun Kristus avaa ihmisten silmät, silloin heistä tulee hengellisiä ihmisiä, joiden autuus on USKOLLA omistetussa Kristuksen sovintokuoleman tuottamassa vanhurskaudessa. Ei siis enää hiuksissa taikka asusteissa, vaan ne jokainen voi valita ihan vapaasti.
Kun Hengen silmät avautuvat, Silloin vasta tajuaa senkin millä kaikilla konsteilla omavanhurskaus orjuuttaa syntistä myöskin väärin julisteun "jumalan sanan" avulla.
Kuten noista edellisistäkin viesteistä hyvin näimme, he perustavat autuutensa ihmisen heikkouteen, ei suinkaa Jumalan armoon ja sanaan niin kuin Raamatun mukaan tulisi. Koska itse ovat tekojensa vaatimusten orjia, niin Kateuksissaan he panettelevat Jumalan lapsia jotka ovat Saaran (siis lupauksen jälkeen) syntyneitä iloisia ja vapaita Jumalan lapsia.
Kumpa hekin käsittäisivät Jumalan armon omalle kohdalleen. Ei olisi ilolla silloin rajoja ja mielellään he viskaisivat oman vanhudkauden sälyttämät kuormat Kristuksen kannettavaksi.
Herra Jeesus auta, Herra pelasta heidät!
Siihen ei tarvita kampaajaa, ystäväni.
Jumalan sana osoittaa, missä saarnataan väärin ja Kristusta vastaan.
Jeesus sanoo: he pakenevat vierasta
Juuri näin se on. Ikävää se on itse vapaana katsella näitä kärvistelijöitä, kun ilmaiseksi saisivat hekin Jumalan armon Kristuksessa Jeesuksessa, kun vain uskoisivat sen omalle kohdalleen.
Mutta se on sen takana, että ihminen nöyrtyy Jumalan edessä ja myy kaiken oman hyvyytensä
hapatteen pois ja ottaa uuden elämän Hengessä USKON KAUTTA vastaan, Jumalan rakkauden lahjana.
Uusi hapate ei toimi sellaisessa leilissä jossa on vanhaa lain vanhurskauden hapatetta jäljellä.
Jo vähäinenkin hapate pilaa koko taikinan. Näin sanoo Jumalan sana ja sen olemme nähneet myöskin käytännössä.
Oikein tuppaa naurattamaan välillä, vaikka ei saisi, kun nämä vesselit naama punaisena yrittävät riistä pois minulta Kristuksen lahjoittamaa vanhurskautta.
Touhunne on aivan yhtä turhaaa kun yrittäisitte luoda merta tyhjäksi, taikka siirtää Himalajan vuorta Suomeen. Kristus on Jumalan elävä sana eikä HÄN järky, vaan pitää sen minkä on minulle luvannut, ja siihen minä uskon enkä epäile Jumalan sanaa. En usko pätkääkään kateellisten ihmisten joutaviin lurituksiin, joissa ei ole Jumalan sanaa siteeksikään.
Ennenkuin kauheasti puhallatte tuomion torveen, niin pysähtykäähän miettimään onko rippi ja 'puhdistaa omatunto' sama asia, niin kuin edellisessä viestissä näyttää olevan.
Tässä ristillisyydessä; on aina opetettu, että omatunto puhdistetaan Kristuksen sovintoverellä eli uskolla Kristukseen ja siinä ei ole mitään eikä yhtään ihmistyötä mukana TK:ta lainaten.
kristus antoi kirkolleen (sen opetusviralle) vallan päästää synneistä. joiden synnit te anteeksi annatte jne......
tämä synninpäästö tapahtuu ripissä. jos ripissä ei saa syntejään anteeksi, niinkuin väität, niin ripille jää pelkkä psykologinen merkitys. josta seuraa kysymys: miksi tällaista psykologiaa pitää sitten ylipäätäänkään harjoittaa uskonnossa.
sillä sekin olisi omaa työtä, mutta Herra on sen tehnyt puolestamme.
Jes.53:6. Kaikki me vaelsimme eksyksissä niinkuin lampaat: itsekukin meistä poikkesi omalle tiellensä; mutta Herra heitti kaiken meidän vääryytemme hänen päällensä.
niin ei toisilla tarvitse olla. Monet varmasti kirjoittavat äänettömästi, mutta sinä kuulet puhetta. Taidat lukea ääneen?
Luther ripistä: Ripissä on kaksi osaa:1.Synnintunnustus ja 2. Synnistä päästäminen.
Tämä päästäminen ,jossa synti pestään pois Kristuksen sovintoveren voimalla niissä päästösanoissa, jotka rippi-isä lausuu katuvalle syntiselle sillä valtuutukse4lla, minkä Kristus jätti seurakunnalleen;ole veljeni / sisareni hyvässä turvassa. Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Ja juuri näitä sanoja Luther kehottaa tarkasti kuulemaan ja uskolla kätkemään sydämeen, ei niinkään luettelemaan kaikkia syntejänsä, joka onkin ihmiselle mahdotonta.Sen tähden sanoo Luther, että Jumalan edessä tunnustamme olevamme vikapäät kaikkeen syntiin, niihinkin, joita emme tunne , mutta rippi-isälle tunnustamme ne synnit, jotka tunnemme ja jotka omaatuntoamme vaivaavat. Kuitenkin edellyttää Luther ripittäytyjältä, että hän todella katuu syntejään.
Oikein käsitettyä rippi ei ole mikään ihmisteko, vaan Jumalan armolahja ahdistetuille sieluille.
Saman nimimerkin aiemmat viestit puhuvat kuitenkin vallan muuta. Omavanhurskaus on nimimerkillä niin vahvana, että hän voi julkisesti tuomita vielä toisiakin, juuri niitä jotka Kristus on vapauttanut oman vanhurskauden orjuudesta.
Siksi sanoin että ne jotka tämän omavanhurskaus putken lävitse ovat saanett tulla evankeiumin valoon luopuvat riemulla ihmisopeista.
Tämä on kaikki Jumalan suurta armoa, kiitos Jeesuksen, ei siis ihmisteko. Sanojani ei tarvitse sillä tavoin yrittää väännellä.
Monenlaista opetusta olen minäkin kuullut. Sydän puhdistuu USKOLLA Kristuksen sovitustyhön, ei siis millään ripillä esimerkiksi.
Rippiä käytetään vain silloin, jos se on tarpeen VAPAAN uskomisen esteiden poistamiseksi. Elikkä kaikki sellainen joka estää ihmistä uskomasta syntiensä anteeksiantamiseen Kristuksen sovintokuoleman tähden, on syntiä.
Usein se suurin synti onkin juuri siinä että syntinen ei jaksakaan uskoa Jumalan sanan lupauksia todeksi omalle kohdalleen.
Hän esimerkiksi kokee itsensä niin syntiseksi, (uskoo siis saatanan valheen), ettei armo enää kuulukaan hänelle, koska hän on niin syntinen.
Taikka että hän on niin huono ja kelvoton ihminen ettei Jumala enää rakasta häntä, vaan hylkää hänet, kaikki tällaiset ajatukset ovat syntiä, vihollisen työtä.
Jumala on rakkaus ja hän nimenomaan vihaa syntiä, sitä ettei ihminen usko että hän on rakkaus ja antaa kaikki synnit sen vuoksi anteeksi - armosta.
Ja sitten ihmispoloinen uskoo vihollista ja lähtee Jumalan miellyttämisen tielle, myymällä itseään viholliselle turhennettavaksi mitätöitäväksi, vähäteltäväksi ja itsesäälissä halveksittavaksi.
Sillä tämä poloinen luulee ansaitsevansa Jumalan suosiota ja anteeksiantamusta. Ja kuinkas muutoinkaan... on niin kipeä sitten, että sitä on vierestä kamala katsella.
Ja kun Jumala antaisi syntiselle kuitenkin koko vanhurskautensa lahjana, kun tämä vain tunnustaisi syntinsä ja ottaisi armon uskolla vastaan.
Tee sinäkin parannus ja usko evankeliumi.
Agripassa niin suututtaa.
Raamatussa kerrotaan, että vanhempi veli tuli kateelliseksi, kun nuormpi veli sai syntinsä anteeksi.
Kyllä Agrippakin kertoo eksyksissä olleensa. En usko, että hänenkään uskonelämänsä on sen ihmeellisempää kuin muiden. Kyllä Jumala hänetkin laskee joskus maailman kylmälle lattialle. Ei kannata kadehtia.
Siinä vertauksessa Jumala sanoi: "Eikö sinunkin pitänyt iloitseman..."
On todella ankara sana, sillä se on menneessä aikamuodossa ja tarkoittaa, että tuo vanhempi veli ei todella saa koskaan iloita Taivaan valtakunnassa.
Viinitarhan työntekijät napisivat, kun viimeiksi tulleet saivat saman palkan, kun koko päivän helteen, jo aamusta saakka, uurastaneet saivat. Isäntä vastasi: "Enkö minä saa tehdä omilla varoillani niinkuin haluan?"
Iloitaan mekin syntien anteeksisaaamisesta, eletään onnellisina ja vapaina Jumalan lapsina ja annetaan Agripankin uskoa.
Kaikille sen niin mielellään soisin, ilon ja vapauden Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.
Ihminen vain ei voi antaa uskoa toisille eikä itselleenkään, se on Jumalan lahja. Onneksemme ei kukaan voi uskoa keneltäkään poiskaan ottaa.
Sitähän se on Jeesuksessa Kristuksessa mitä hän antaa, ilon rauhan ja levon.
Mutta siinä on juuri se pienisuuri ero että Kristityn rauha on Kristuksessa, ei hänen omissa ponnisteluissaan kelpaamisissaan taikka lain töissä.
On vielä ihan eri asia vain sanoa uskovansa, kun uskoa sydämessään Jumalan lahjoittamalla uskolla.
Silloin ei tarvitse epäillä, kun koko autuus on Jeesuksessa Kristuksessa. Mutta silloin on jo syytäkin epäillä, jos yrittää omilla ponnistuksillaan kelvata Jumalalle.
Näin se vaan on, eikä kukaan voi sitä pois selitellä, ei vaikka kuinka yrittäisi, se usko perustuu Jumalan lahjoittamaan syntiuhriin, Jeesukseen Kristukseen. Hänen verellään on koko syntivelkamme maksettu. Jos sitä ei todeksi usko, vaan yrittää jotakin muuta kautta lammastarhaan, niin ei se ihme ole että saa kärvistellä koko pienen elämänsä ajan.
Voitte ehkä arvata miltä tuntuu, kun koko velka on maksettu, ja voi vaatija- saatanalle osoittaa Kristuksen verellä kirjoitettua kuittia. "Velka on kokonaan maksettu", joka täten kuitataan Golgatalla.
Ja allekirjoituksena on Jeesus Kristus Jumalan Poika, sinun Vapahtajasi. Eihän siinä ole ylistyksellä määrää eikä loppua, kun uskonvanhurskaus ihmiselle kirkastuu todeksi.
Kiito sinulle rakkaudestasi Jeesus!
silmään viestissä:
1. Siis myös ripissä saa synnit anteeksi juuri siksi, että Jeesus itse on siinä heidän, (ripittäytyjän ja rippi-isän keskellä). Siis samoin ehdoin, kun seuroissakin.
2. Jeesus asetti yleisen pappeuden. Toki opetusvirka on siinäkin tärkeä, mutta uskon asioissa voi uskoutua kenelle tahansa kristitylle ihmiselle, johon itse kokee luottamusta ja jolla uskoo olevan Pyhän Hengen.
(Tämä oli omin sanoin kerrottua).
Ei Agrippa väärin opettanut, vaan hän tarkoitti sitä, ettei omavanhurskaus nappaisi ansiokseen sitä Pyhän Hengen työtä, joka johtaa ihmistä ripittäytymään. Siis, ettei siitä tulisi ansio.
Tällä palstalla sinä, Agrippa, olet aina esittämässä omaa viisauttasi ja vaatimassa parannusta joka mutkassa toisilta, mutta et koskaan itseltäsi. Olet sellainen "lihanpyhä", jolle parannus omista vioista ja valheista toisten näkemyksiin ei ole koskaan vielä synniksi kirkastunut. Yksi niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, joista Jeesus sanoo, etteivät he parannusta tarvitse.
Siis tunne jo joskus omakin tilasi, äläkä vain esiinny täällä toisten tuomarina ja opettajana.
Ja koska liikumme täällä lestadiolaispalstalla, on hyvä muistaa lestadiolaisen herätysliikkeen perustajan L.L.Laestadiuksen puheet sellaisista armonvarkaista,Jatunin hurtista, jotka nappaavat kokonaisen voilimpun pöydältä, eivätkä tyydy niihin armon muruihin , mitä Herran pöydältä putoaa oikeille armon penikoille.
Paavali puhuu myös niistä ( joita esiintyi kristittyjen joukossa jo sillä ajalla ), jotka ovat aina oppivaiset, mutta ei koskaan totuuden tuntoon tulevaiset. Mitä auttaa, vaikka osaisit Raamatun ulkoa sekä etu- että takaperin ja taitaisit kaikki kirkkoisien ja uskonpuhdistajien kirjoitukset, kerskaisit uskostasi ja ylistäisit sitä hymistäen joka välissä "kiitos Jeesus"-fraasia, jos sinulta puuttuu totuuden tunto, josta Jeesue itse sanoo, että "Totuus on teitä vapahtava"!
ihmisellä, joka on uskonut syntinsä anteeksi aina vapauteen ja iloon asti, ole oikeutta antaa kiitoksensa juuri uskon alkajalle ja päättäjälle Jeesukselle Kristukselle?
Kyllä on outo käsitys Agripasta sinulla, joka tuon edellisen viestin kirjoitit! "malkamäki" sopiikin nimimerkiksesi sattuvasti.
Rakkautta se on, että hän herättelee omavanhurskauden tekouskosta täällä, koska itse on paljon lahjaksi saanut, hän tahtoisi muillekin samaa. Jos me voisimme todella sydämellämme käsittää tuon suuren ja ihanan rakkauden meitä syntisiä kohtaan, jonka Hän uskovilleen lahjoittaa, hyppisimme ilosta pitkin mäkiä ja yletyin käsin laulaisimme ylistystä taivaalliselle rakastajalle.
Kuinka voi muutama kiitoksen sana saada kateuden ja katkeruuden esiin?
Uskon että nämäkin heput ovat kyllä vilpittömiä, eli puhuvat sitä mitä uskovatkin.
Kuitenkin pitäisi ensin tutustua todella hyvin Raamattuun, ennen kun syntinen ihminen asettuu tuomarin istuimelle ja käy toista syntistä ihmistä tuomitsemaan.
Autuus kun perustuu vallan muihin asioihin kun ihmisen omiin saavutuksiin.
Se perustuu Jumalan rakkauteen jonka tähden hän uhrasi oman Poikansa Jeesuksen syntisten syntien edestä, niin että jokainen joka Poikaan uskoo tulee HÄNESSÄ, (ei siis itse itsessään) vanhurskaaksi.
Silloin tulee ilmi sekin, ettei syntisestä ole toisen syntisen tuomariksi ollenkaan. Joka sellaiseen tekoon ryhtyy on jo siinä vaiheessa paljastanut todellisen uskonsa, ja hävinnyt pelin, ja joutuu konttaamaan Jeesuksen eteen parannusta tekemään synnistään.
Jus noi minäkin ajattelen asiasta. Pitäs katoo joskus peiliin eikä vaan tuijotella toisten virheitä ja etsiä epäkohtia muiden ajatusmalleista. Kyky se on sekin, että pystyy hyväksymään muidenkin mielipiteitä, eikä vain aina kurkku suorana kiljua toisille, että ootte kaikki väärässä!
Paljon paremmin kuin Paavalilla, joka valitti:
Room.7:24. Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
Ja paremmin, kuin valkopukuisella joukolla:
Ilm.7:13. Ja yksi vanhimmista vastasi ja sanoi minulle: kutka nämät valkeilla vaatteilla puetetut ovat, ja kusta he tulleet ovat?
14. Ja minä sanoin hänelle: herra, sinäpä sen tiedät. Ja hän sanoi minulle: nämät ovat ne, jotka
>>
ja he ovat vaatteensa pesseet ja ovat vaatteensa Karitsan veressä valaisseet.
On vain sääli, että Agripan silmät on vihtahousu päässyt kääntämään nurin, että hän näkee pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, oikean vääräksi ja väärän oikeaksi, vanhurskaan omavanhurskaaksi ja omavanhurskaan vanhurskaaksi. Kun ei vain olisi jo tehnyt pilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, jolloin työ häntä kohtaan on turhaa.
että omat silmäsi ovat kääntäneet mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi.
Kuinka voit raamatun sanan kääntää nurinpäin. Etkö yhtään ymmärrä pelätä?
Nyt pitäisi tuoda todisteita, ettei tule syntiä väärästä syytöksestä.
Kysyn:
Minkä asian Agrippa sanoo Jumalan sanaa vastaan?
Luettele 5 asiaa, niin tutkitaan yhdessä.
Näen justiinsa oikein nämä asiat, sen sijaan sinun silmilläsi riippuu Mooseksen peite.
jos seuraa vääriä lippuja. Minäkin olen ihmetellyt tuota Agrippan rehentelyä oman uskonsa erinomaisuudesta ja onnistuneesta elämästään. Täällä hän kirjoittelee lähes joka mielipideilmaisuun omia kommenttejaan ja pettämättömänä pitämiään näkökantojaan höystäen niitä aina pitkillä sitaateilla Raamatun teksteistä. Tuossako on hänen uskonsa ja kilvoittelunsa? Raamatun tekstien kopiointi tälle palstalle ei vaadi muuta kuin ko.kirjan , luku- ja kirjoitustaidon (joka Suomessa löytyy jokaiselta kansa- tai peruskoulun läpikäyneeltä ). Mutta se ei edellytä edes uskoa Raamatun sanaan tai Ikiaikojen Jumalaan.
Kaikina aikoina läpi kristillisen kirkon historian, on todelliset kristityt, Jumalaan ja Kristukseen uskovat, tunteneet ja tunnustaneet ,että heillä on niin vähän uskoa ja joutuneet valittamaan sitä opetuslasten tavalla;Herra, lisää meille uskoa! He saivat tuntea sielunvihollisen voimaa ja päällekarkauksia ja valittamaan Pavalin kanssa;"Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä synnin ja kuoleman ruumiista". Ja kuitenkin, sen heikon uskon voimasta he repivät heillensä Jumalan valtakunnan vastoin kaikkia omanvanhurskauden päällekarkauksia,kantaen sydämellään iankaikkisen elämän katoamattoman toivon ja rauhan Jumalassa Jeesuksen Kristuksen ansion ja sovinnon kautta, sekä Pyhän Hengen valkeuden Jumalan Pojan verellä puhdistetussa omassatunnossaan, tunnustaen, että he vieraat ja muukalaiset tämän maan päällä olivat ja että he toista isänmaata etsivät.
Näillä todellisilla Kristuksen opin ja elämän seuraajilla oli usein puhumista ja kysymyksiä toisilta kristityiltä oman sielunsa sisällisestä tilasta ja autuuden asiasta. He kantelivat vihollisen päälle, joka heitä aina ahdisti, ja halulla kuulivat toisilta matkamiehiltä ja -sisarilta evankeliumin todistuksia sovintoveren puhdistavasta voimasta ,ristin voitosta Golgatalla ja Taivaallisen Vanhimman armahtavaisesta, rakkaasta sydämestä katuvaista syntistä kohtaan. Ja näiden keskustelujen alla on monen kristityn heikko usko tullut vahvistetuksi ja epäilyksen sumu haihtunut niin, että Armon aurinko on taas päässyt paistamaan ja sulattamaan sydämen jäätä ja hitautta uskomisessa. Jumalan lapsi on taas päässyt tuntemaan Isän rakkautta .
Näi siis ne, jotka uskovat Jumalan Pojan sanat :"Minä olen maailman valkeus. Joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, vaan saa elämän valkeuden" ( Joh.8;12 ).
Mutta mitä sitten on tämä valkeus? L.L.Laestadiusta lainaten (saarna kolmantena rukouspäivänä v. 1859): "Valkeudella ei tarkoiteta ainoastaan olikeata tietoa Jumalasta, oikeata tietoa ihmisen omasta luonnosta, vaan myöskin kokemuksia armonjärjestyksessä. Siten ei valkeudella tarkoiteta vain kristillisyyden tietoa, vaan myös kristillisyyttä ihmisen sydämessä, johon kuuluu tuntuva ja havaittava sydämen ja mielen muutos, jota Raamatussa kutsutaan kääntymykseksi ja uudeksisyntymiseksi; valkeudella tarkoitetaan myöskin pyhää elämää ja kaikkia kristillisiä avuja, mutta ennen kaikkea elävää uskoa, joka ilmenee vaikuttavana synnin inhoamisessa sekä tuntuvassa ilossa, jota ainoastaan armoitetut sielut voivat kokea".
Olisi todella mielenkiintoista kuulla nm. Agrippan kokemuksia siitä, miten hän on em. Laestadiuksen esittämiä asioita, jotka kiistämättä kuuluvat elävään uskonkäsitykseen ja kristillisyyteen, kokenut omassa elämässääm. Millaisia kokemuksia hänellä on armonjärjestyksestä ja miten hän on elävän uskon (jos näin on) sydämellään käsittänyt?
Milloin hän on ollut siinä sydämen tuskassa, ahdistuksessa ja epätoivossa, missä opetuslapset olivat Vapahtajan kuoleman jälkeen? Laestadius puhuu myös sellaisista heränneistä, jotka ovat menneet Taaborin vuorelta suoraan taivaaseenastumisen vuorelle ohi ahtaan portin, jossa kaikki oma pitää riisuttaman ja ihmisestä tulla armonkerjäläinen!
Näitä miettiessä pitäisi kerskaus oman uskon erinomaisuudesta ja Jumalan armosta hiljentää parhaitenkin omasta mielestään onnistunut ja alentaa hänet oikeaan nöyryyteen. On turha täällä nostaa vain itsensä Jumalaa kiittävien joukkoon. Tiedän, että tuhannet lestadiolaiskristityt lähettävät sydämensä syvyydestä hiljaisia rukouspyyntöjä ja myös kiitoksen Taivaan Jumalalle kaikesta siitä, mitä ovat Hänen kauttansa elämässään saaneet.
Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
Minä uskon Jeesukseen ja iloitsen häneltä lahjaksi saamastani vanhurskaudesta vapain rinnoin ja sydämin. Katseellisten panettelut vain lisäävät kiitollisuuttani, olenhan saanut lahjaksi kokonaisen vanhurskuden ja valtakunnan joka on täydellinen.
Valehdelkaa te minusta ja kehukaa itseänne, ei yhtään haitta, ilo senkun lisääntyy kun saa Jeesuksen nimen tähden pilkkaa kärsiä mielestään parhaiden kristittyjen joukossa. Loppu siitä joskus kuitenkin tulee teillekin, parannus olisi hyvä tehdä jo armon ajassa.
Sinä täällä olet vuosia haukkunut toisia ja antanut vääriä todistuksia lähimmäisistäsi. Sinua ei kukaan kadehdi, vaan säälii. Ei edes itse ottamasi martyyrikruunu auta, vaan totinen kääntyminen ja parannus, mitä olet toisilta vaatimassa, on sinunkin tehtävä.
On se ihana nähdä että pilkkaa tulee Kristuksen tunnustamisesta. Kokeilisit edes kerran pyytää Jumalalta kristityn todellista vapauttaa lahjaksi, niin ei ehkä tarvitsisi enää pilkata vaan tulisi tarve selvittää entisetkin synnit. Kirjoittaja on ilmeisen tietoinen ketä kohtelee noin jumalattomalla tavalla. Pilkatessa tulee myös usko koetelluksi, onko se Kristuksessa vai omassa kunniassa.
Ellei tällaiset viestit lopu tähän, alan koota näitä viestejä ja toimitan paikkakuntamme saarnamiehille luettavaksi, että näkevät missä tilassa on joidenkin itseään muita parempina pitävien seurakuntalaisten rakkaus on.
Juuri samalla tavalla veljeni Paavali ja monet muutkin jo muinoin eläneet veljet saivat pilkkaa nimenomaan Jeesuksen tunnustamisesta. Vihollinen ei mistään muusta suutukaan, kun siitä että syntinen ottaa USKOLLA Kristuksen vanhurskauden lahjana vastaan. Sellainen usko ei ole otettavissa omin ponnistuksin, se on Jumalan lahja.
Tiedän millaista oman vanhurskauden vankina on elää, siksi koska tapaan sellaisia täällä päivittän, olen tällaisille vangeille koittanut kertoa, että taivaaseen on Jumalan valmistama tie, ei tarvitse itse yrittää ansaita sairailla kieltäymyksillä eukä muihin ja itseen kohdistuvalla väkivallalla taivaaseen. Tunnen kyllä taudin ja siksi julistan vangeille vapautusta. Moni nuorempi ahdistettu saattaa käsittää uskon Kristukseen, ja se on ihana asia se.
-------
Missä Herran Henki on totisesti siellä on vapaus.
Tämä on totta tänäänkin, kiitos Jeesus että saan elää Jumalan lasten ihmeellisessä ilossa ja vapaudessa
Siellä iloitaan missä kuolleista ylösnoussut Jeesus Kristus on elävänä seurakunnan keskellä. Täällä esiintyvä omavanhurskaus on lähimmäistä kohtaan ällistyttävän julmaa, härskiä ja sairasta. Sen sijaan ilo Herrassa on uskovaisen väkevyys, niin kuin jo Psalmeista saamme lukea kuinka Herraa ylistetään.
Olisi mukava kuulla myös sinun omia kokemuksia esittämistäsi asioista. Melkein kuka tahansa seuroissa istunut kykenee laittamaan kirjoittamasi fraasit peräkkäin, mutta mitä ne tgarkoittavat sinun elämässäsi?
fraaseja, en yhtään ihmettele enää noita hyökkäyksiä agrippaa kohtaan.
Eikö kuitenkin sinun pitäisi huolehtia oman uskosi tilasta? Sen kun oikein ymmärrät, kuinka Jumala suuresta armostaan ja rakkaudestaan haluaa sinunkin pelastuvan, alat kiitoslauluja laulaa, etkä soimaa toista hänen uskostaan ja kiitoksestaan.
Vastaukseni oli "Kaidan tien matkaajalle", joka ei omasta uskostaan maininnut halaistua sanaa, vaan luetteli monenlaista fraasia peräkkäin. Näistä fraaseista olen kiinnostunut, millä tavoin ne hänen kohdallaan muuttuvat eläväksi elämäksi. Agrippan julistuksessa sen sijaan näkyy ja kuuluu uskon todeksi eläminen. Toisin kuin "Kaidan tien matkaaja" esittää, että kuka tahansa voi kopioida Raamattua.
En missään tapauksessa halua soimata toista uskostaan ja kiitoksestaan. Olen pahoillani, jos ymmärsit viestini siten. En tosin uudellakaan lukemisella löydä "Kaidan tien matkaajan tekstistä mitään hänen omasta uskostaan tai kiitoksestaan.
Vielä kysymys sinulle: kuinka mielestäsi minun pitäisi huolehtia uskoni tilasta?
Sitä keskustelua minäkin olen halunnut täällä herättää, että miksi ihmiset eivät tutki Raamatuistaan millainen uskova ihminen on.
Millainen on Jeesuksen lammas joka kuulee vain Hyvän Paimenen ääntä vaan ei seuraa muukalaisia ääniä.
Omaa vanhurskautta tavoitellessa voihkitaan, köyhäillään ja valitetaan, mitätöidään itseä ja toisia, ja eletään itsesäälissä piehtaroiden.
Ja sen lisäksi vielä kadehditaan Kristuksessa vapaita Jumalan lapsia ja puhutaan heistä törkeitä valheita internetissäkin kateuden vuoksi.
Koskaan ei tutkita miksi näin tapahtuu Herran omalle, jonka koko syntivelka on Jumalan sanan lupauksen mukaan maksettu. !!!
Todellisuudessa ruikuttava ihminen on niin ylpeä, ettei ilmaiseksi tarjottu armo kelpaa hänelle lahjaksi, Jumalan lupauksiin armahduksesta ei uskota, vaan ruikutetaan samaa virttä; "kun en pysty parempaan, kun en pysty parempaan".
Ja tätä tilaa he kutsuvat uskoksi vaikka se on oikeasti omavanhurskautta, joka estää armon vastaanottamisen lahjana.
Jeesuksen oma, jonka vanhurskaus on saatu lahjana USKON KAUTTA on vapaa. Hän on iloinen peloton ja vahva uskossa, koska hänen autuutensa on kokonaan siinä mitä Kristus on hänen puolestaan tehnyt ja hänelle lahjoittanut.
Jeesuksen ääntä kuuleva ei enää kuuntele muukalaisen ääntä joka kehottaa epäilemään Jumalan lupauksia, mitätöimään itseään ja ruikuttamaan kurjuuttaan, (he luulevat että sellainen on Jumalalle mieleen).
Kun Jeesuksen lampaat eivät lähde tällaisia ääniä seuraamaan se suututtaa muukalaisen. Hän alkaa haukkumaan Jeesuksen verellä pestyjä kaiken maailman pilkkanimillä ja kyttää mistä pääsisivät vähänkään sanomaan. Unohtaen kokonaan sen että Jeesus on heidän KOKO velkansa maksanut.
Ja taas he suuttuvat lisää, koska tämä on totuus jonka he kieltäytyvät näkemästä, kuten kohta tulette näkemään!!!!
Uskossa oleva on levossa, hänen ei tarvitse suuttua, koska jokainen piikki häneen on piikki Kristuksen ruumiisdeen.
Jumala sinua siunatkoon ja kaikesta pahasta armollaan varjelkoon.
Kateellisten panettelua nuo mainitsemasi fraasit ovat, säälin heitä. Tunnenhan minä ne kaikki fraasit, olen itsekin rakentanut omaa vanhurskautta vuosikymmeniä, siksi siitä niin ahkerasti toisiakin varoittelen. Elämä uskossa Kristukseen on niin ihanaa, että sydämestäni suosittelen sitä, kaikille väsyneille, epäileville, heikoille, kuormien kantajille ja oman vanhurskaude työtä tekeville jotka ovat lain vaatimusten kuormien alla raskautettuja.
Sieltä suosta ei ole helppo nousta uskonvanhurskauteen, jonkinlainen pysähdys
aina tarvitaan, ennen kuin silmät avautuvat.
Omavanhuskaus voi nimittäin tulla vuosikymmeniä harjoitettuna tavaksi ja perin tutuksi elämäksi, silloin ihminen voi kuvitella sen olevan uskoa Kristukseen.
Ja varsinkin kun Raamattu on useimmilla siellä kirjahyllyssä, niin tie löytäminen voi olla vaikeata. Silloin usko on vain ihmisten tulkintojen, mutta ei Jumalan sanan lupausten varassa.
Sinä kehut ja puolustelet itseäsi, pilkkaat, tuomitset ja uhkailet toisia. Mitä teki Jeesus:
1.Piet.2:19. Sillä se on armo, jos joku omantuntonsa tähden Jumalan tykö vaivaa kärsii, ja syyttömästi kärsii.
20. Sillä mikä kiitos se on, jos te pahain tekoinne tähden piestään, ja te kärsitte? Mutta kuin te hyvin teette ja kuitenkin vaivataan, ja te sen kärsitte, niin se on armo Jumalan edessä.
21. Sillä sitä varten olette te kutsutut, että Kristus myös kärsi meidän edestämme ja jätti meille esikuvan, että teidän pitää hänen askeleitansa noudattaman,
22. Joka ei yhtään syntiä tehnyt eikä yhtään petosta ole hänen suustansa löydetty,
23. Joka ei kironnut, kuin häntä kirottiin, ei uhannut, kuin hän kärsi; mutta antoi hänelle koston, joka oikein tuomitsee;
24. Joka meidän syntimme itse uhrasi omassa ruumiissansa puun päällä, että me synneistä pois kuolleet eläisimme vanhurskaudelle; jonka haavain kautta te olette terveiksi tulleet.
25. Sillä te olitte niinkuin eksyväiset lampaat, vaan nyt te olette palanneet teidän sieluinne paimenen ja piispan tykö.
Taitaa vaan "pilkka", joka ei edes sitä ole, käydä vanhan-aatamin aralle luonnolle. Sinä olet kuin se armoton palvelija, joka oli saanut kaikki anteeksi ja kiristi kanssapalvelijaa pienen velan tähden. Sinun ei ole tarvinnut pyytää keneltäkään anteeksi, vaikka olet kuinka loukannut ja vääriä todistuksia antanut, vaan luotat, että Jumalan armo riittää sinulle. Tarvitseko sinä sitä niin paljon, että se ei riitä toisille? Kuka muu täällä pitää itseään muita parempina kuin sinä, joka syytät kristityitä siitä, että he pitävät itseään huonoina. Aika ristiriitainen on uskosi. Pidät miljardeja, joita et edes tunne, itsesi lisäksi uskovaisina, mutta läheisiä uskonkilvoittelijoita et pidä uskovaisina, vaan käsket kääntyä ja tehdä parannusta.
Sinä et tunne omaavanhurskautta kokonaisuudessa. Se myös ylentää, mutta armo alentaa. Toisaalta ov ei anna uskoa, vaikka olisi ripittäytynytkin, vaan se tuo aina uusia syntejä ja tunnustetuistakin synneistä sanoo, että oletko ne oikein puhunut. Saarnaajat ovatkin joutuneet sanomaan toisille, että Jeesus on maksanut kaikkien muiden synnit, mutta ei sinun. Se on herättänyt. Tämä on aika harvinaista kristillisyydessä, mutta niin on sinunlaisesikin, että armo riittää vain sinulle, eikä toisille.
Koska toisten puolesta ei voi tehdä parannusta, olisi sinulle varmaan paljon parempi, jos keräisit kaikki omat viestisi ja veisit ne saarnaajille ja sanoisit, että tällaistä minä raukka olen joutunut kirjoittamaan. Kuuluuko minulle vielä Jumalan armo? Uskon, että kaikki todistaisivat rakkaasta sydämestä, Jumalan puolesta ja Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä kaikki synnit anteeksi. Vai tahdotko, että minä keräisin ne ja lähettäisin jollekkin saarnaajalle?
Seuraatko sitten Paavalia?
1. Vielä, minun veljeni, iloitkaat Herrassa. Että minä teille yhdellä tavalla kirjoitan, en minä siitä suutu; sillä se tekee teidän vahvemmaksi.
2. Kavahtakaat teitänne koirilta, kavahtakaat teitänne pahoilta työmiehiltä, kavahtakaat poisleikkaamisesta.
3. Sillä me olemme se ympärileikkaus, jotka Jumalaa hengessä palvelemme ja kerskaamme meitämme Kristuksessa Jesuksessa, ja emme turvaa lihaan,
4. Ehkä minulla on, johon minä lihassakin turvaan. Jos joku näkyy lihaan uskaltavan, minä paljoa enemmin.
5. Joka kahdeksantena päivänä ympärileikattu olen, Israelin kansasta, Benjaminin suvusta, Hebrealainen Hebrealaisista, lain jälkeen Pharisealainen,
6. Kiivaudesta seurakunnan vainooja, vanhurskaudessa, joka laista tulee, laittamatoin.
7. Mutta ne, mitkä minulla olivat voittona, olen minä Kristuksen tähden vahingoksi lukenut;
8. Sillä minä luen kaikki vahingoksi sen ylönpalttisen Kristuksen Jesuksen, minun Herrani tuntemisen suhteen, jonka tähden minä olen kaikki vahingoksi lukenut, ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin,
9. Ja hänessä löydettäisiin, ettei minun vanhurskauteni laista olisi, vaan joka tulee uskosta Kristuksen päälle, nimittäin se vanhurskaus, joka Jumalalta uskolle omistetaan,
10. Häntä tutakseni, ja hänen ylösnousemisensa voimaa ja kärsimisensä osallisuutta, koska minä tulen hänen kuolemansa kaltaiseksi;
11. Jolla muodolla minä kuolleitten ylösnousemisessa tuleva olen.
12. Ei niin, että minä sen jo käsittänyt olen, eli jo täydellinen olen; mutta minä ahkeroitsen suuresti, että minä sen myös käsittäisin, niinkuin minäkin Jesuksessa Kristuksessa käsitetty olen.
13. Minun veljeni! enpä minä pidä itseni sitä käsittäneen;
14. Mutta yksi on se: minä unohdan ne, mitkä takaperin ovat, ja kurotan niiden perään, jotka edessä ovat, ja samoan eteenpannun määrän jälkeen, sen kalliin tavaran jälkeen, joka Jumalan kutsumisen kautta ylhäältä Kristuksessa Jesuksessa ilmoitetaan.
15. Niin monta siis, jotka meistä täydellistä on, ajatelkaamme niin, ja jos te toisin ajattelette, niin Jumala on sen teille ilmoittava.
16. Kuitenkin että me yhden mitan jälkeen siinä vaellamme, johon me joutuneet olemme, ja että me yksimieliset olisimme.
17. Seuratkaat, rakkaat veljet, minua ja katsokaat niitä, jotka niin vaeltavat, kuin me teille esikuva olemme.
18. Sillä monta vaeltavat, joista minä jo usein olen teille sanonut, ja nytkin itkien sanon: he ovat Kristuksen ristin viholliset,
19. Joidenka loppu on kadotus, ja heidän vatsansa on heidän jumalansa ja heidän kunniansa joutuu heille häpiäksi, jotka maallisia rakastavat.
20. Mutta meidän menomme on taivaissa, josta me myös lunastajaa Herraa Jesusta Kristusta odotamme,
21. Joka meidän heikon ruumiimme kirkastaa, että se hänen kirkkaan ruumiinsa kaltainen olis, sillä voimalla, jolla hän myös voi kaikki itsellensä alamaiseksi tehdä.
kirjoitit nimimerkillä "kalikka".
Todella, olen syvästi pahoillani, luulin sinun olevan yksi agripan lyöjistä.
Asia selvisi. Ihme homma, kun ovat agripan kimpussa kuin kiljuvat jalopeurat, on minunkin täytynyt laittaa "lusikkani soppaan", kun toinen puhuu Jumalan sanasta aivan oikeassa ymmärryksessä ja kiittää Jeesusta uskostaan. Sitten ollaan "kaidan tien" kulkijoina sylkemässä olan takaa.
Ainakin meidän paikkakunnan saarnamiehet hyvin näyttävät tietävän nämä sun tarinas täällä ja hiljaa hymyilevät niille. Jokainen vähänkään Raamattua tunteva näkee jo selvästi, minkä hengen lapsia sinä olet. Alan uskoa, että olet sittenkun se täällä paljon kummitellut Lempäälän Sepe. Miten on?
Vastustus ja pilkka (jos se nyt sitä on; itse pidän sitä ivana tyhmyydelle ) ei ole täällä sinulle tullut suinkaan Kristuksen nimen tunnustamisen tähden, vaan oman käyttäytymisesi vuoksi, jolla teet tyhjäksi kaikkien muiden mielipiteet kyseenalaisilla argumenteillasi ja itse pilkkaat heidän näkemyksiään ja vaadit heiltä parannusta asioista, joita et itsekään ole oikein ymmärtänyt.
Agripan suhteen. En asetu siis millekkään puolelle.
Olen vain itse kokenut puhuttelevina hänen kirjoituksensa. Ne ovat antaneet ajattelemisen aihetta. Olen myös löytänyt itseni vialliseksi monen asian kohdalla. Kyllä hän synnit syntinä pitää.
Nyt minun tekisi mieli tutkia tuota lausetta:
"Sinä kehut ja puolustelet itseäsi, pilkkaat, tuomitset ja uhkailet toisia."
1. Tuo kehuminen on luonnekysymys hieman. Hän ei ole mikään saarnaaja, vain yksityishenkilö. Enemmän hän mielestäni on kiittänyt Jumalaa kuin itseään.
2. Puolustelu Jumalan Sanalla ei liene sopimatonta. Meillä ihmisillä on hieman eri määrä nöyryyttä yleensäkin. On vielä eri asia onko nöyrä ja kuuliainen Jumalan Sanalle vai ihmisille.
3. Pilkkaat ? Ketä hän pilkkaa. Hän asettaa vahvasti kyseenalaiseksi perinnäissäännöksiä.
Moni kokee sen pilkkaamiseksi. Kai niitä voi kyseenalaistaa?
4. Tuomitset? Hän käyttää raisua kieltä, mutta ei kai hän ole muuta tuominnut kuin syntiä. Se sattuu kipeasti, kun vääriä uskon perusteita romutetaan.
5. Uhkailu ? Eikai hän ole muuta uhannut, kuin viedä kirjoituksia saarnaajalle. Emmekä me muut tiedä vaikka hän olisi jo omienkin kirjoitustensa kanssa käynyt saarnaajankin puheilla. Kyllä hänkin kilvoittelee hyvälle ja puhtaalle omalletunnolle. Eikö meidän pidä ajatella sekin parhain päin? Uskottelut synnin luvallisuudesta ovat ehkä omien mielikuvitusten tuotetta.
Oletko ihan varma, kenelle he hymyilevät ?
Seurakunnassa vaikuttaa useamman suuntaisia ajatussuuntauksia:
Lestaudis saarnassa 413:
"..minä olen hernhutilainen, minä olen uuslukija, minä olen pietisti, ...jne.
Kenellä sitten on oikea usko?
Eiköpä vain sillä, joka vähiten pitää ääntä ja uskoo yksinkertaisen Jumalan Sanan."
Ei hätää. Tuota viestiketjua on välillä hankala seurata, että kuka vastaa ja kenelle. Eikä aina tule tarpeeksi selkeästi toistettua sitä, mihin vastaa.
ylivoimaisesti eniten mesonut ja meuhkannut ja ääntä pitänyt, vaatien kaikilta muilta parannusta ja uskoa evankeliumiin? Vaatimus sinänsä ei ole itsessään väärä, mutta henki ja tapa, millä se esitetään on suuresta omahyväisyydestä. Eiköpä juuri nm. Agrippa?
variksiin. Ei A.....a käsitä, vaikka levittäisit koko Pyhän Raamatun ja kirkkoisien kirjoitukset hänen eteensä. Omahyväisyys näyttää olevan hänen paras tuntomerkkinsä! Pitäköön käsityksensä ja me oman näkemyksemme. Kirjoituksesi sisällöstä olen täysin yhtä mieltä kanssasi.
Antaa saarnaajien hymyillä.
Pyhä Henki ei ole asialla, jos nimiä paljastetaan.
Sinä kirjoitat henkilökohtaista vihaa.
Agrippa on kirjoittanut uskosta oikein, sen ovat monet lukijat todenneet.
Mikä on sinun sanomasi lukijoille.
siis tuomitset hänet?
kalikka, joka aina kalahtaa koiraan? Et ainakaan ole penninki, oka kilahtaa, koska pidät Jumalan sanan opetukset, neuvot ja varoitukset FRAASEINA.
ja kaikki hänen puollustajansa. Vikaa on sekä lukemisessa, kirjoittamisessa ja uskomisessa.
Siltä tuo vaikuttaa, että koiriin kalahtaa... ;)
En pidä Jumalan sanan opetuksia, neuvoja ja varoituksia fraaseina, mutta niitä voidaan käyttää kuin fraaseja, ulkolukuna lausuttuja "oikeita sanontoja", jotka jokainen "oikea kristitty" tuntee.
Nuoruudestani muistan erään kanssapuhetilanteen, jossa käytiin kierrosta jostain raamatunpaikasta, mitä se mahtaa tarkoittaa. Itselleni kyseinen paikka tarkoitti silloisella ymmärrykselläni sitä, mitä siinä sanottiin. Hämmästykseni oli melkoinen, kun hyvä ystäväni vieressäni vastasi kysymykseen ja sanoi monta "tuttua sanaa" peräkkäin, mistä tilannetta johtanut saarnaaja innostui, että löytuyihän se vastaus sieltä. Ihan ok muuten, mutta minulla ei ollut hajuakaan, mitä ystäväni oli tarkoittanut, mutta ilmeisesti sanoi jotain tosi viisasta. Silloisessa epävarmuudessani olin pitkään ihmeissäni, onko oma uskonikaan ollenkaan kohdallaan, kun en tuollaisia asioita ymmärrä.
Sittemmin minulle selvisi kyllä, ettei se ystävänikään asiasta ollut sen kummemmin mitään ymmärtänyt, mutta muisti jonkun vanhan saarnaajan joskus siten sanoneen kyseisestä kohdasta...
Tästä tarinasta johtuen saan näppyjä, kun joku latelee FRAASEJA ilman, että niillä ilmenisi olevan mitään kosketusta kyseisen ihmisen elämään. Sanon ilmenisi, koska enhän tiedä onko kosketusta, mutta kuulostaa kuin ei olisi
varokaa tätä Agrippaa ja hänen uskonkäsityksiään; varsinkin hänen näkemyksiään armonjärjestyksestä, joka näyttää olevan Raamatun vastainen. Hän unohtaa kokonaan, että Jumalan täytyy ensin herättää ihmisen nukkuva omatunto näkemään hänen syntisyytensä, tuomitun tilansa ja lääkärin tarpeellisuus kuolemansairauteen. Hänessä täytyy välttämättömästi herätä jumalan armon kaipaus ja nähdä sielunsa silmillä tämän armon tarpeellisuus autuaaksi tullaksensa. Kaiken tämän Agrippa tekee tyhjäksi uskonkäsityksessään; hän vaan alkaa uskomaan, niinkuin elävä usko olisi noin vain ihmisen otettavissa. Pohjaksi hän tarjoilee mallissaan ihmistekoista muotoparannusta; jätä irtolaiselämä, ryyppääminen , naisissa juokseminen, julkinen kiroilu yms. mitä maailmassa yleisesti kutsutaan moraaliopiksi. Mutta sekä Johannes Kastajan, että Jeesuksen kehoitus parannukseen tarkoittaa aivan muuta. Tämä ulkonainen parannus julkisten syntimuotojen hylkäämisestä on ihmisteko, johon hän voi kyetä korkean moraalinsa (jota yhteisö ja ympäristö valvoo)avulla, mutta syntejään hän ei sen kautta anteeksi saa ,eikä tule vanhurskautettua Jumalan edessä, sillä Raamattu sanoo, että ihmisen oma vanhurskaus on kuin saastainen vaate Hänen kasvojensa edessä!
Jos sinun kirjoituksesi sisältö = Agripan mollaamista ja paljastelua, eivät asiasi ole hyvin.
Agrippa sentään kirjoittaa uskosta, sen monet ovat todenneet. En ole silti Agripan ihailija. Hänen kritiikkinsä on kohdallaan.
Ei ole lapinvanhimmista paljon henkeä Suomeen tullut, jos teidän kirjoittelunne ei ole muuta kuin
vinoilua ja riitelyä. Uskosta ette osaa kirjoittaa sanaakaan.
rintaasi! Ehkäpä kerroit uskosta edellisessä viestissäsi. Sopiikin hävetä...
totuudessa!
"hän vaan alkaa uskomaan, niinkuin elävä usko olisi noin vain ihmisen otettavissa. Pohjaksi hän tarjoilee mallissaan ihmistekoista muotoparannusta; jätä irtolaiselämä, ryyppääminen , naisissa juokseminen, julkinen kiroilu yms. mitä maailmassa yleisesti kutsutaan moraaliopiksi."
Tuo ei ole totta! Agrippa ei opeta tekojen oppia. Eikä ohita armonjärjestystä.
Vaikka kuinka suututtaisi, niin totuudessa tulee pysyä.
Se on Vanha Aatu, joka suuttuu, kun Agrippa kaivelee vääriä uskon perusteita. Ei se uusi ihminen, Hengestä syntynyt lupauksen lapsi.
Sanomasi koostuu fraaseista.
Onko usko sinulle ollenkaan omakohtainen.
Se on totta, omavanhurskautta ja sokeaa lappiuskoa Agrippa näkyy parjaavan.
Lyö tähän näytille 5 pahinta väärää väitettä, niin tutkitaan Jumalan sanan ääressä niitä yhdessä. Jos et siihen kykene, ole hiljaa.
Minua tuppaa joskus huvittamaan nämä sitkeät Kristuksen vanhurskauden riistoyritykset minulta, mutta toisaalta todella suren sitä että veljieni ja sisarieni on tosi paha olla oman vanhurskauden liekanarussa.
Täytyy olla ihmisellä valtava hengellinen ylpeys ja omavanhurskaus kun ei enää tunne omia rajojaan. He uivat "liiveihin kiinni ja siitä suoraan sisälle", ja kuvittelevat toimenpiteillään voivansa tuosta vain ottaa Kristuksen lahjoittaman uskon Jumalan lapselta.
Tähän on tultu, ja tällaista "uskoa" joka riistää Jumalan valituilta vanhurskauden, vahvistetaan monesti kateederilta. Siinä on mielestäni perussyy tällaiseen röyhkeyteen.
Tiedän kyllä kaikki nämä kuviot koska olen itsekin siinä narussa riekkunut. Mutta en silloinkaan olisi noin hävyttömästi kehdannut kirjoittaa Jumalan lapsista kun nämä muutamat tekevät. Järkyttävintä on että yksi heppu joka täällä roikkuu niskassani, käy aivan samassa seuratuvassa seuroissa kun minäkin. Eipä ole veli enää aikoihin kedannut silmiini katsoa.
Tällaista on omassa vanhurskaudessa paisuneen ihmisen "rakkaus".
Ja tämä kuvaa hyvin sitä vakavaa ristiriitaa esikoislestadiolaisessa yhteisössä tällä hetkellä. On hyvä että nämä rakkaudettomuuden paiseet julkisuudessa puhkaistaan, uskon että se on Jumalan tahto. Enää näitä ei voi eikä saa peittää.
Mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että yleisesti tilanne olisi näin. Paljon on joukossamme Jeesukseen uskovia kristittyjä, jotka aidosti rakastavat veljiä ja sisaria.
Otapas nyt Raamattu ja kirkkoisien kirjat käteesi, ennen kuin kirjoitat minusta tuollaisia, sillä väärästä todistuksistasi joudut kerran tilille. Olisi parasta korjata ne jo täällä, eikö totta.
Nauti poika nauti "uskostasi". Eipä käy kateeksi ollenkaan.
----------------------
Olisikohan sinunkin Herran nimessä viisaampaa huutaa Kristusta auttamaan tuossa ahdingosta.
On kuule mahtava ilo ja rauha, kun saa lahjaksi Kristukselta vanhurskauden. Itse saatanakaan ei sitä voi riistää, innokkaimmista ihmisistä nyt puhumattakaan.
Itse te todistatte itsestänne ja uskostanne täällä. Vanhemman veljen kateutta se on, ei mitään muuta.
Kristuksessa vapaa Jumalan lapsi on teille uhka, miksi muutoin hyökkäisitte ja valehtelisitte noin röyhlkeästi Kristusta vastaan, ettekä mene juhlimaan yhdessä muiden pelastettujen kanssa.
Jumalan vanhurskaus on, ja HÄN antaa sen LAHJAKSI ARMOSTA kenelle HÄN haluaa, teiltä sitä ei kysytä ollenkaan.
Kiitos Herralle että hän on järjetänyt aisiansa näin hyvin, ettei Kristuksen verellä vapoaaksi lunastetun tarvitse ihmisten orjana vapista, heidän joutavien syytöstensä edessä.
2. Kor. 3:15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
2. Kor. 3:16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
2. Kor. 3:17 Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
No ei teitä voi millään yhteen liittää edes samana päivävänä puhua, siksi paljon on matkaa kirkkoisiin.
Turha sinunkanssasi on hengellisistä asioista keskustella. Herra angaiskoon sinua oikeudenmukaisesti, hän tekee sen oikein.
Paitsi uskoa Kristukseen ei ole iankaikkista elämää. aamen!
Olen ulkopuolinen riidoissanne.
Kerropas minulle, missä Agrippa kirjoittaa Raamattua vastaan.
Muuten olet valehtelija.
Voisitko ystävällisesti,Martti-setä, kertoa, missä ja millä sanoilla Luther sanoo tällaista? Siis tuntohan puhdistuu anteeksisaamisessa eli myös ehtoollisessakin (kun sen uskossa nauttii). Luther sanoo, että kerro rippi-isälle päällimmäisenä painavat synnit jne. ei hän puhu, että pitäisi yrittää kaivamalla kaivella tunto puhtaaksi, ikäänkuin se edes olisi mahdollista. Olisiko armo armosta, jos se olisi kiinni siitä, että me pystymme kertomaan kaikki rikkomuksemme?
Eihän rippi ole anteeksisaamisen ehto, vaan usko, joka turvaa Jeesukseen, Lunastajaamme.
Muuten, selvennykseksi, minä en ole nuorukainen, mieluummin vois kutsua tädiksi, kun en ole enää niin kovin nuorikaan.
Taidan olla kertomatta paikkaa etsikää ja tutkikaa itse, älkääkä aina odottako että ruoka tuodaan suoraan suuhun. Heti kun on pala saatu aletaankin kiukuttelemaan ettei ollut niin hyvää kuin sen piti olla.
No ompa sinulla ylimielinen asenne. Kysyin, koska itse olen löytänyt Lutherin teksteistä aivan muuta. Onko kysymys sitten siitä, että saman asian voi ymmärtää eri tavalla. En muuten ihan ymmärtänyt, mitä tarkoitit kirjoituksellasi.
Herää kysymys, ettet taida itsekkään tietää...
Oman itsensä tuntemattomuutta jos et tunne ketään
Ellei tällaiset viestit lopu tähän, alan koota näitä viestejä ja toimitan paikkakuntamme saarnamiehille luettavaksi, että näkevät missä tilassa on joidenkin itseään muita parempina pitävien seurakuntalaisten rakkaus on"".
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla mitä he ovat mieltä näistä kirjoituksista.
tästä te eksyneet, ja tehkää parannuksen soveliaita hedelmiä.
Niin kirjoittaakin sellaisesta uskosta jonka maailmakin hyväksyy. Mutta kun pitää synnistä tehdä parannusta niin nousee Agrippan ja muidenkin karvat pystyyn. Sellainen oppi kun on tekojen oppia.
en minä.
siis ei suostu tälläämään viestiäni perääsi, mutta kelpaa tähän väliin.
Pysähdytkö koskaan tutkimaan omaa sydäntäsi raamatun sanan valossa?
Löytyykö sieltä mitään Jumalalle kelpaavaa?
Jos ei löydy, sanon kuin rakas, nyt jo Herran iloon päässyt opettajamme : usko juuri sellaisena, kuin olet, kaikki syntisi anteeksi ja ole hyvässä turvassa.
Armoitettuna kristittynä et enää voi solvata Jumalan lapsia, vaan hylkäät sen syntinä.
Ne pystyyn nousee kun pitäisi antaa päätösvalta seurakunnalle, ja luopua omavanhurskaudestaan.
Pöljempää tuskin on kun sinä olet, ethän sinä tiedä sitä kuka tämä kirjoittaja on, kenelle tuolla tavalla vastailet.
Pöljempää tuskin on kun sinä olet, miksi sitten vaivaudut vastaamaan.
,jota yritettiin pitää Agrippa-uskovaisena !
ÄLÄ panettele AGRIPPAA, paremminkin koeta saada ajatuksesta kiinni miten hän on vapautensa saanut.
Sinua a-g minä säälin .!
EIKÖ VOITAISI PESTÄ PYYKKIÄ OMISSA POSTI LINJOISSA,
Synnin vapaus ei ketään pelasta.
Miksi olet ottanut synnin vapauksia? ?ee parannus
ja ota vastaan Kristuksen vapaus.
> Ripin ehdolla uskominen on roomalaiskatolilaista paavin oppia.<
Ja uskomisen varjolla synnissä eläminen ja vaeltaminen on juuri kuollutta luulouskoa! Itsepetosta parhaimmillaan.
Paitsi julkista, päivittäistä ja välttämätöntä rippiä on tämä salainen rippi, joka suoritetaan ainoastaan yhden veljen läsnäollessa. Tämä joutuu käytäntöön silloin, kun jotakin erikoista on sydämellämme tai meitä ahdistaa jokin sellainen seikka, joka jäytää omaatuntoamme eikä anna sille rauhaa tai kun emme voi havaita itseämme kyllin vahvoiksi uskossa. Tuota kaikkea me valitamme veljellemme, milloin ja miten usein vain mieli tekee, saadaksemme neuvoa, lohdutusta ja voimaa. Tätä ei kuitenkaan, kuten noita kahta muuta, ole esitetty käskynä, vaan se on jätetty jokaisen — kenen hyvänsä — vapaaseen harkintaan, tarvittaessa käytettäväksi. Tämä on saanut alkunsa siitä ja säädetty sillä perustuksella, että Kristus itse on pannut synneistäpäästön kristikuntansa suuhun ja käskenyt päästää meitä synneistä. Sellaisella sydämellä siis, joka tuntee syntinsä ja halajaa lohdutusta, on tässä varma turvapaikka; siitä se löytää ja siinä kuulee Jumalan sanan, kun Jumala ihmisen kautta hänet kirvoittaa ja päästää vapaaksi synneistä.
(Luther: En minä kuole, vaan elän - antologia)
Sen tähden minä olen sanonut: nämä kaksi, rippi ja kuulemasi synninpäästö, on tarkasti erotettava toisistaan; eniten sinun pitää tarkkaaman synninpäästöä. Et saa mennä ripille käskyn vuoksi etkä senkään vuoksi, että pyrit ripittäytymiselläsi saamaan aikaan hyvän teon, aivan kuin sinulle sen tähden synnit anteeksi annettaisiin, vaan ainoastaan sen tähden, että siinä saat kuulla Jumalan sanan ja saat siitä lohdutuksen. (Luther: Kirkkopostilla,I osa, palmusunnuntain evankeliumusaarna).
Martti, vejeni Herrassa tiesi mitä kirjoitti.
Juuri näin asia on.
Sitten et tarvitse uskon kilvoitusta eikä Sinun tarvitse olla esikuva kenellekään.
Voit tehdä mitä haluat.
Jos joku sananpalvelija saarnaa että olisi naiselle sopivaa peittää päänsä Jumalan sanan kuulossa, voit täällä huutaa VOI-huutoa sellaiselle omanvanhurskauden saarnaajalle ja kiittää Kristusta siitä että saat olla yksin hänen.
Helppoa ?
Kuulostaa siltä, vaan kuten olette huomanneet agrippan kirjoituksista, eipä olekaan ;)
hyvä esikuva, joka Sinulla on. Jos jollakin vaimolla ei ole huivia, niin anna hänen olla.
Agrippahan selitti, että pää tulee peittää, jos naisella ei ole hiuksia. Mies on pää paljaana vaikka ei ole hiuksiakaan.
Agrippakin pitää, että pitkät hiukset ovat naisen kaunistus ja kaiken muunkin, mikä Raamatussa sanotaan.
Jos saarnaaja niin opetttaa, niin ollaan kuuliaisia sille omalta kohdalta, ei muiden. Ei se ole ollenkaan mutkikasta.
Iloitse Sinäkin siitä ihanasta uskon lahjasta, joka Sinulla on.
Saarn.10:4 Tyhmä puhuu paljon, mutta ihminen ei tiedä, mitä tuleva on. Ja kuka ilmaisee hänelle, mitä hänen jälkeensä tulee.
Minä en ole kirjoittanut mitään tuollaista.
Valehteleminenkin on syntiä, tee siis parannus.
- Väärää todistusta ei saa sanoa.
- Ketään ei saa kadehtia eikä vihata.
- Ihmisen ei saa katkeroitua.
- Vanhurskauttamiseen ei saa lisätä uhtäkään ihmistekoa.
- Usko Kristukseen on sydämessä, ei siis esimerkiksi ihmisen asusteissa ollenkaan.
Itsensä voi asustaa niin rumaksi ja yksinkertaiseksi kun ITSE haluaa.
Tukkansa saa ajaa päälaelta kaljuksi ja pukeutua pitkään viittaan. Voi vapaasti myöskin tehdä nasiirilupauksen. Voi viettää päivänsä pylvään päässä, että lihaan sattuu enemmän. Pieni pakkanen ja tuuli lisännee teon vanhurskauttavuutta?
Kaikki on luvallista, kunhan muistaa sen että antaa niiden uskoa Jumalan armolupauksiin ja tulla sen kautta vanhurskaaksi ilman töitä, jotka uskovat Jeesukseen, eivätkä omiin suorituksiinsa.
Kun olet hyvän löytänyt, älä enää narise muille, vaan kiitä jumalaasi.
Lukisit sen sijaan Jumalan sanaa ja uskoisit sen.
Kukahan täällä puhuu (kirjoittelee )paljon? Sinä sotket itsesi jokaiseen avaukseen monilla kommenteillasi. Ei liene toista samanlaista "satusetää", joka täällä tupaa omia näkemyksiään joka paikkaan, vaikka ei asiasta mitään ymmärräkään. Älyäisit edes olla hiljaa, kuten jossakin kommentissa sinua neuvottiin jo aikaisemmin.
Siitä en tule poikkeamaan, vaikka lestadiolaiset puhuisivat kuinka paljon omiaan.
Sinullakaan ei ole panetuspuheillesi yhtäkään Raamatun paikkaa tueksi. Minun uskoni perustuu YKSIN Kristukseen ja se kestää elämässä ja kuolemassa. Aamen!
Tee siis parannus ja lopeta välittömästi väärien todistustesi kirjoittaminen tänne.