Oletteko samaa mieltä?
Tämä yhteiskunta on yhtä kertakäyttöä.
Nyt se on myös tullut vähitellen ihmissuhteisiin.
Olen nuorekas ja ihan ok tyyppi.
Hieman omalaatuinen, oman tieni kulkija.
Joskus todella tuntuu vaikealta.
En juo, en polta, olen uskollinen, olen rehellinen, syön terveellisesti,
harrastan liikuntaa, annan arvoa hyvälle elämälle enemmän kun trendeille ja rahalle.
Eihän tälläinen saisi enää olla vuonna 2006.
Nautin suunnattomasti elämästä ja jokaisesta päivästä.
Käyn shoppailemassa, syön ravintoloissa, kuuntelen musiikkia,
tykkään kaikesta kauniista ja teen kaikkea normaalia.
Mutta tuo kaiken kertakäyttöisyys ärsyttää.
Olenkin omassa sodassa kohti kestävää tulevaisuutta.
Onko muitakin joille samat arvot ovat tärkeitä.
Tämä yhteiskunta on yhtä kertakäyttöä.
Nyt se on myös tullut vähitellen ihmissuhteisiin.
Olen nuorekas ja ihan ok tyyppi.
Hieman omalaatuinen, oman tieni kulkija.
Joskus todella tuntuu vaikealta.
En juo, en polta, olen uskollinen, olen rehellinen, syön terveellisesti,
harrastan liikuntaa, annan arvoa hyvälle elämälle enemmän kun trendeille ja rahalle.
Eihän tälläinen saisi enää olla vuonna 2006.
Nautin suunnattomasti elämästä ja jokaisesta päivästä.
Käyn shoppailemassa, syön ravintoloissa, kuuntelen musiikkia,
tykkään kaikesta kauniista ja teen kaikkea normaalia.
Mutta tuo kaiken kertakäyttöisyys ärsyttää.
Olenkin omassa sodassa kohti kestävää tulevaisuutta.
Onko muitakin joille samat arvot ovat tärkeitä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ainakin yksi samanlaiset elämänarvot omaava. Terkkuja sinulle.
Mitä? Ei bailuja eikä salarakkaita? Ei mustia aukkoja viikonlopun muistikuvissa? Ei rattikäryjäkään?
Sä et todellakaan ole lööppikamaa!
No niin. Sehän ei ole sun, vaan lööppien vika.
Sää oot kyllä viksu. Oooo-ooo!
Tuolla viestilläsi liityit suuren suureen laumaan!
Meillä on paljon yhteistä. Tervetuloa "omituisten otusten kerhoon"
Ojentaa tassun :))
Oikealla asialla. Hienosti oivallettu :)
Kerakäyttökulttuuri etenee yhä suurempiin asioihin, jopa uudet omakotitalotkin on nykyisin suunniteltu kertakäyttöisiksi. Niitä ei kannata enää juurikaan korjata, ei muuta kuin 20 vuoden välein nurin ja uutta pystyyn.
Minusta kierrätys on saanut yhä vaan vankemman sijan yhteiskunnassa, sillä on oma kulttuurinsakin. Tehdään taidetta kierrätyskamoista, harrastetaan kirppiksiä ja kunnostetaan huonekaluja. Ennen vanhaan kun sohva meni nuhjuiseksi piti vaan heivata ja hankkia uusi, nykyisin saat vaikka mitä irtopäälllystä. Löytyy jopa ihmisiä jotka syövät pelkästään kauppojen roskiksista tulevaa ruokaa, enkä nyt tarkoita mitään kassi-Almaa. Niillä oli oma nimityskin, hitsi kun muistaisin...
Ja mitä noihin suhteisiin tulee, siinähän vasta kierrätetään ;) Ja miksei? Miksi kärsiä huonossa suhteessa?? Kertakäyttöä en ole huomannut alalla, vaikka joskus olen pikkasen etsinytkin ;))
Hyvä aihe aloittajalla ja hyvä näkökanta Sulla tuffe, ettei meidän vielä tartte heittää kirvestä kaivoon vaikka elämä ympärillä tukehtuisikin kertakäyttöpaljouteen. Olen nimittäin samoilla linjoilla, että aina voi yrittää keksiä vanhasta uutta ja jos aikoo jotakin ostaa, niin sitä voi harkita ja miettiä. Naurakaa vaan, niin mulla kesti kaksi vuotta löytää just oikea pihalyhty ja kun sen löysin, niin sen kanssa pidän. Ihan samalla tavalla ajattelen muunkin tavaran suhteen ja naapurit repivät hiuksiaan päästä kun en edes pidä kiirettä puutarhan kanssa, koska en halua ostaa mitään turhaa (kasvien kuljetus, kasvatus on useasti julmaa energian tuhlausta ennen kuin se päätyy ostajalle) ja pohdin parikin vuotta rikkaruohojen keskellä miten homma pitäis tehdä.Sitä turhaa hötkyilyä voi välttää päätöksissään ja välttää keräämästä turhaa kamaa nurkkiinsa.
jopa tuo puutarhajutun kanssa. Äitini (tosi iäkäs)asuu vanhassa ok-talossa ja siinä oli sitä nurmikkoa vaik kuin paljo.
Kukaan ei muka koskaan kerinny sitä ajaan, joten teimme sinne kukkakedon. Olihan siinä se hommansa, mutta kannatti.
Pieni oleskeluryhmä kalusteineen ja varjoineen ja pyykinkuivausteline. Laitoimme kivetyksen molempien alle. Ja polku kedon halki sinne ulkotilaan.
Mummu on tyytyväinen.