Hei, täällä olisi nuori tuleva äiti. (ikää 23) Ja nää loppumetrit on jotenkin niin rasittavia!! Ei siinä mitään, jos ei olis kipuja ja sais edes jollainlailla nukuttua yönsä mut ei... Päivät menee miestä kotiin odotellessa ja suoraan sanottuna madellen!! Kivut ei jätä päivälläkään rauhaan ja aina sitä aamulla herätessään toivoo että josko se tänään lähtis syntymään. Ja joka päivä saa sit pettyä et ei vieläkään..
Hermot alkaa olla riekaleina kipujen ja univajeen takia ja ois oikeesti kiva jos löytys joku joka kokee samaa ja on suunnilleen samoilla viikoilla. Voisi vaihtaa ajatuksia ja autettas toisiamme jaksamaan... auttais paljon kun tietäs että on joku toinen joka käy läpi samaa ja ymmärtää.
Oiskohan täällä ketään??
Hermot alkaa olla riekaleina kipujen ja univajeen takia ja ois oikeesti kiva jos löytys joku joka kokee samaa ja on suunnilleen samoilla viikoilla. Voisi vaihtaa ajatuksia ja autettas toisiamme jaksamaan... auttais paljon kun tietäs että on joku toinen joka käy läpi samaa ja ymmärtää.
Oiskohan täällä ketään??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Täällä mennään 37 1 kovasti odotellen vauvan syntymää.. Välillä meinaa aika tulla pitkäksi ja harmittaa ku ei mitään voi tehdä kun aina vatsa on edessä. Mutta enää muutama viikko tai päivä pitäis jaksella..
ja alkaa olla jo ihan väsyny tähän odotukseen. Lapsi on mitä toivotuin, ja tulee huono omatunto kun näin puhuu ettei jaksa enää näitä viime metrejä.. mulla on sellanen tunne et pitäis olla vaan koko ajan niiin onnellinen tästä odotuksesta! ja niinhän mä oon oollutkin mutta enää en jaksa.. joka paikkaa kolottaa, liitoskivut on mitä kamalimmat! Välillä ei pääse kävelemään.. yöllä ei voi nukkua kovien selkäkipujen takia, mitä on ollut jo kesästä asti et ei varmaan ihme et niihin alkaa väsymään. kaiken lisäksi mulla ei oo täällä mitään tekemistä ku mies on koko ajan vain töissä, ei ole autoa et pääsis jonnekki. käveleminen ku on niin hankalaa! ja mua vaivaa vielä kauhea ummetus!:(
ja onhan niitä vaivoja ku jaksais luetella. mä ootan niin kovasti et tää vauva syntyis jo! mut katotaan ni vielä saa oottaa sen kolme viikkoa ennenku tää haluaa putkahtaa maailmaan..
zemppiä sulle ja jaksuja! toivotaan et me molemmat päästään kohta näistä mahoista eroon ja saadaan omat kullanmurut syliin!
kuulostaa ihan kun oisin mie kirjoittanut =)
Tsemppiä sullekin ja toivotaan tosiaan että kohta ois nyytit sylissä!!
38 5... Ja ihan samalta tuntuu. Päivät menee madellen. Väsyn tosi helposti, happi loppuu ja yöt on tosi katkonaisia. Tänäänki heräsin neljältä ja sitten en enää saanutkaan nukuttua. Mies taas on poikki, kun tulee töistä ja haluais huilata, kun vielä voi.
Huomenna aattelin vielä imuroida ja pestä lattiat ja wc:n (taas kerran). Tänään pesin makkarin ikkunat. Eilen istutin kanervat. Pakko vaan keksiä jotain tekemistä. Kaveri asuu onneks kävelynmatkan päässä ja heillä on 8 -kuukautinen vauva, joten sinne vois mennä huomenna vieroitushoitoon.
Mä niin odotan, että vedet lorahtais, tai alkais ne oikeat supistukset... Jokohan huomenna?
Jokohan huomenna?? aina sama toive.... =) Sulla on sentään viikko eellä noita viikkoja kun miulla! =) ODOTTAVAN AIKA ON PITKÄ!!
linjoilla olen sun kanssa! Mulla tänään viikkoja 37 6. Viime yö oli niin tuskainen että olin jo varma että lähtö ois tullu, mutta ei. Limatulppaa ilmeisesti on valutellut muutaman päivän ja vaavi painaa tuonne alas jo aika lailla. Onhan tää raskaus loppujen lopuksi ollut ihanaa aikaa mutta rajansa kaikella =D. Mies ei aina jaksa ymmärtää mun väsymystä kun olenhan vaan kotosalla koko päivän... Yrittäis itse samaa.. Heh... Jos vaikkatänään tapahtuis jo jotain.. Toivossa on hyvä elää!
...olevat, että missä vaiheessa teidän olo meni noin tukalaksi?
Itse kävin eilen neuvolassa ja sanoivat, että vauveli vielä aika ylhäällä mutta varmaan piakkoin alkaa laskeutumaan. Tuleeko tuollainen olo sitten, kun vauva on laskeutumassa/laskeutunut ?
Kyllä itsellänikin tuo nukkuminen on vähän katkonaista ja iltaisin aika väsy ja kolottava olo ja tietysti itkettää helposti, mutta ei mikään kauhean kurja tämä kokonaisolo kuitenkaan. Onko se kaikki vielä edessä vai voinko olla jotenkin onnekas tämän oloni suhteen ???
tämä tukala olo iski kuin salama kirkkaalta taivaalta.. Kai se siitä johtuu että vaavi on laskeutunut lähtökuoppiinsa.
on kestänyt tätä jo 3 kk! Mutta tuskaisempaa on ollut kieltämättä vauvan laskeutumisesta joka tapahtui minulla jo viikolla 32! Kai se on ihan yksilöllistä...