Täällä on aiemmin muutama paniikkihäiriöinen tuleva äiti kirjoitellut. Kyselen vain että miten on raskaus teillä sujunut ja onko ollut vaikeuksia noiden paniikkikohtausten kanssa? Oletteko joutuneet käyttämään lääkitystä? Millä mielin käytätte lääkkeitä, vai onko ne todettu ihan turvallisiksi sikiölle?
Itse en ole lääkitystä tarvinnut 10 vuoteen mutta nyt nuo kohtaukset taas on nostaneet päätään sen verran että isot marketit, leffateatterit, museot ja kaikki isot laitokset/virastot on mun kohdalla nyt nounou ja aina pitää olla vessa lähellä kun johonkin menen. Raskauspahoinvointi on vähentynyt tosi lieväksi mutta aika tietyissä paikoissa alkaa voimakas oksetus ja huimaus ja pakko lähteä pihalle.. Nyt jo vähän huolettaa synnyttämään meno, että mitä jos siellä iskee paniikkikohtaus, ottaako hoitohenkilökunta todesta ja ovatko valmiita yhtään auttamaan mua olotilani kanssa että voisin keskittyä olennaiseen enkä vain stressaisi sitä paniikkikohtausta.
Muuten kaikki on täällä hyvin, rv14 menossa. :)
Itse en ole lääkitystä tarvinnut 10 vuoteen mutta nyt nuo kohtaukset taas on nostaneet päätään sen verran että isot marketit, leffateatterit, museot ja kaikki isot laitokset/virastot on mun kohdalla nyt nounou ja aina pitää olla vessa lähellä kun johonkin menen. Raskauspahoinvointi on vähentynyt tosi lieväksi mutta aika tietyissä paikoissa alkaa voimakas oksetus ja huimaus ja pakko lähteä pihalle.. Nyt jo vähän huolettaa synnyttämään meno, että mitä jos siellä iskee paniikkikohtaus, ottaako hoitohenkilökunta todesta ja ovatko valmiita yhtään auttamaan mua olotilani kanssa että voisin keskittyä olennaiseen enkä vain stressaisi sitä paniikkikohtausta.
Muuten kaikki on täällä hyvin, rv14 menossa. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä kans panikisti, nyt vkol 19. Hyvin on mennyt, kohtaukset on muuttaneet erilaisiks. Ennen pahoinvointia (oksennanko enkö oksenna, blaa blaa blaa, tiedät varmaan ;o , nyt heikotusta, pyörrytystä, puutumista, johtuu myös osittain todella alhasesta verenpaineesta. Tulee yleensä kaupassa, mut yritän vaan kyykistyä tms ja tsempata itteeni, mut kyl välillä täytyy paeta autoon.
Lääkitys mul on xanor, olisko tuo 0,5. Mut sain ennen raskautta jo pahoinvointiestolääkityksen ja mul ne ainaki tehos noihin kohtauksiinkin.
Hirveesti en noit lääkityksii oo joutunut ottaan, mut kyl ne mul mukana kuitenki aina on.
Täytyy kattoo kuinka muijan perjantaina käy, kun "täytyis" lähtee viettämään polttareita osa 1. Siis ihan vaan tansseihin mennään, mut on niis kyl ennenki tullu.
Ei mul ainakaan ekas synnytykses kohtausta tullu, mut siit onki reiska kuus vuotta. Enkä oikeastaan oo miettiny, et tulisko täs. Kyl siin on pää aika tyhjä, kun keskittyy vaan niihin supistuksiin jne. Mut kylhän se tieto siellä synnärilläkin papereis näkyy, niin luotan siihen, et kyl sit kätilö ym osaa siihen varautuakin. Toivottavasti ;o )
Mut hyvää odotusta, kyl ne kohtaukset siitä... ... kun vaan sais ne pelot vielä pois, mitä tulee ajateltua ihan liian pitkälle ja sit oksettaa ;o )
Kiva että muutkin yrittää suhtautua pienellä huumorilla tähän paniikkihäiriöön. :P Ite lähinnä nauran omalle tyhmyydelleni kun TIEDÄN että se on mielikuvituksen tuotetta se kauhea olo mikä aina kaupoissa jne tulee, tiedän miten typerältä se voi muista ihmisistä kuulostaa ja itseäkin vähän ärsyttää kun pitää sellasia asioita kuvitella, mutta silti sille ei voi mitään. :/ Yritän pärjätä ilman lääkkeitä mutta ajattelin kyllä seuraavan kerran neuvolassa mainita että vähän rajoittaa elämää nuo paniikkikohtaukset. Mun hoidoista on niin pitkä aika että niistä ei ole missään sairaalassa tms tietoja ja olen tähän asti pärjännyt hyvin eikä ole tarvinnut lääkärissä nuoruusiän jälkeen mainita paniikkivaivasta. Mutta nyt se on tullut taas tosi kiusalliseksi joten ehkä helpottaa tilannetta jos kerron neuvolantädille ja lääkärille..
Vaikka kylläkin kohtauksen päälle tullessa on vitsit vähissä ja hjumor kadonnu lähimmästä ikkunasta.
Mut vois olla hyvä jos neuvolassa mainitsisit, et sul on taas alkanu tuleen niit kohtauksii, niin täti kirjaa ne ylös, joten ne näkyy sit sairaalassakin.
Mul ainaki toi eka synnytys oli sellanen kokemus, ettei siin oikein kerinny sitä paniikkii ajatteleen. Olin kyl sairaalassakin vaan 2, 5 tuntia (koko homma 5 tuntia). Mut kotona ainakin (kun tajusin, et nyt on tosi kysees, ensin olin varma, et nyt iski mahatauti, viis päivää ennen LA:aa). Mut sit ajatukset ja katse oli siin kellos, et mikä on supistusten väli ja kuin kauan ne kestää...
Niist lääkkeistä vielä. Mulle sanottiin näin, et otat kun siltä tuntuu, eli ei ite pysty niit ajatuksii kääntään muualle. Lekuri sano, ettei näin vähäl tarpeel oo vaikutusta sikiöön. Mut esim tupakan polttoo en olis saanu kokonaan edes lopettaa, kokeilin sitä ekan aikana. Vähentää kyl täyty aika radikaalisti. Se stressi ym olis aiheuttaneet lisää kohtauksia, joten lääkkeitä olis tarvittu huomattavasti enemmän. Vaikkei se tupakanpoltto hyväst ole, kyl mä sen tiedän (siis en tarvi keneltäkään saarnaa, kiitos).
Oliks sul sillo nuorempana koko aikanen lääkitys, vai tarpeen vaaties? Kun mun lääkäri naureskeli mulle, et mul vähenee ne kohtauksetkin, kun tiedän, et jos omat keinot ei riitä, niin on sit pilleri. Meinaan, et olisko sulle paha sellanen "kaappilääkitys"? Et vaan kun tietää, et se viiminen apu sit kuitenkin on...
..en ihan varmasti muista oliko kokoaikainen lääkitys vai vaan tyyliin lääkepaketti taskunpohjalla ja sitä hipelöiminen jo rauhoitti, mutta muistaakseni söin kyllä ihan säännöllisesti, kun sain lääkkeistä niin paljon sivuvaikutuksiakin että jouduin lopettamaan sitten. Ja terapiassa käynnit auttoivat paniikkioireisiin niin paljon että olen nyt yli 10 vuotta pärjännyt sekä ilman terapiaa että lääkkeitä, ihan vain sillä tavalla että olen suhtautunut paniikkihäiriöön kevein ajatuksin ja huumorilla. Mutta nyt alkaa olemaan huumori kaukana.. :/
älä murehdi. Lupaan ettet silloin edes muista tuota kiusallista vaivaa. Synnyttäminen on sen verran intensiivistä hommaa, että alitajuntakin keskittyy vain ja ainoastaan siihen eikä ala kehittelemään mitään "typeriä kohtauksia"...
terveisin jo synnyttänyt panikoija
Kyllä siinä synnytyksessä keskittyy ihan vaan siihen olennaiseen, ei tule paniikkikohtaus kyllä edes mieleen :D. Mutta minä kierrän marketit ym suuremmat rakennukset kyllä kaukaa vieläkin vaikka pahaa oloa on enää vähän. Ajatuskin ruuhkabussissa silloin alkuraskauden pahoinvoinnin aikana oli aivan pöyristyttävä. Olin esikoista odottaessa saikulla koko alkuraskauden pahoinvoinnin vuoksi, mulla on tunnin bussimatka töihin (*uuh, yäk...*) ja töissä vessat todella kaukana työpisteestä joten työnteosta ei olisi tullut mitään. Onneksi saan nyt nauttia tästä raskaudesta kotioloissa ilman stressiä siitä että pystynkö töihin menemään kun olen hoitovapaalla...
Kyl se siitä, mulla rv 19 1