,mutta
sinä
olet
yhä ja alati
aina
kätteni
alla
punaista
kirkuva
uhka
jaloillani nojaten
korkeakiiltoista
rakkautta
näen pisaroina
pisaroita
tuhansina
vesinä
vailla
syntyä
,joksi sinä tulla
ojennettuun mieleeni
PISTE
sinä
olet
yhä ja alati
aina
kätteni
alla
punaista
kirkuva
uhka
jaloillani nojaten
korkeakiiltoista
rakkautta
näen pisaroina
pisaroita
tuhansina
vesinä
vailla
syntyä
,joksi sinä tulla
ojennettuun mieleeni
PISTE
Vastaukset 3
Vanhimmat
minun makuuni.
Sitä tässä jäin miettimään;
mitä sillä tarkoitit,
vai tuliko se vain ex-tempore?
...tai siis koko runohan oli ex-tempore, niin kuin yleensäkin :) *putkahtelee miten täten*, mutta tuo
"jaloillani nojaten"
tässä yhteydessä tarkoittaa
hlö:ä
"punainen kirkuva uhka", joka nojaa runon kertojaa vasten [kertojan] jalkojen päällä.
Tämä oli kyllä ihan vertauskuva kiukuttelevasta hlö:stä.
Tulikohan tämä nyt ihan todistettavasti oikein [?],
menin jo sekaisin *hih*
Hyvää päivää!! kiitos myös ed. kommentoijalle tässä samassa.