Tässä blogissa [ http://jospa.vuodatus.net/ ] Kiinasta adoptiolasta (käsittääkseni tervettä vauvaa, mielellään tyttöä) toivova nainen pohtii kaikenlaisia adoptioasioita. Uusin kirjoitus ei vakuuta minua siitä, että adoptio olisi hänelle todella ensisijainen tapa saada lapsi tällä hetkellä...
Kaikkein eniten minua mietityttää tämä kohta, missä hän pohtii mahdollisen raskauden aiheuttamia asioita: "Koko prosessi neuvontaa myöten pitäisi aloittaa alusta, ja jos jonot pitenevät samaa vauhtia kuin nyt, ei edes olisi varmaa, ehtisimmekö koskaan saada adoptiolasta ennen kuin R olisi liian vanha."
Eivätkö he vielä tässä vaiheessa adoptiota, eli adoptioneuvonnan jälkeen, tiedä että ulkomailta voi adoptoida myös vauvaiän ohittaneita lapsia, joita annetaan erityisesti varttuneemmille vanhemmille??? Ehkä he eivät tiedä sitäkään, että sairaita, vammaisia, erityistarpeisia ja poikiakin voi adoptoida. Tai sitten he eivät ole kuulleet, että Suomeen adoptoidaan lapsia myös muualta kuin Kiinasta, jonne on tällä hetkellä pitkät adoptiojonot.
Kaikkein eniten minua mietityttää tämä kohta, missä hän pohtii mahdollisen raskauden aiheuttamia asioita: "Koko prosessi neuvontaa myöten pitäisi aloittaa alusta, ja jos jonot pitenevät samaa vauhtia kuin nyt, ei edes olisi varmaa, ehtisimmekö koskaan saada adoptiolasta ennen kuin R olisi liian vanha."
Eivätkö he vielä tässä vaiheessa adoptiota, eli adoptioneuvonnan jälkeen, tiedä että ulkomailta voi adoptoida myös vauvaiän ohittaneita lapsia, joita annetaan erityisesti varttuneemmille vanhemmille??? Ehkä he eivät tiedä sitäkään, että sairaita, vammaisia, erityistarpeisia ja poikiakin voi adoptoida. Tai sitten he eivät ole kuulleet, että Suomeen adoptoidaan lapsia myös muualta kuin Kiinasta, jonne on tällä hetkellä pitkät adoptiojonot.
Vastaukset 17
Vanhimmat
En ole kyseisen blogin kirjoittaja, mutta taidat lainailla hänen kirjoituksiaan siten kuin tarkoitusperiisi parhaiten sopii! Yksittäistä tekstinpätkää ei ole järkevää irroittaa kokonaisuudesta - blogista.
Etkä taida olla kokenut biologista lapsettomuutta etkä olla adoptiolapsen odottaja. Sillä jos olisit, et kirjoittaisi mitään noin typerää.
Sinäpä et puolestaan taida olla kokenut adoptiolapsen osaa tässä maailmassa? Jos olisit, niin et kommentoisi mitään noin typerää. Minä olen lukenut koko tuon blogin mut ihan kaikki ei mahdu tänne palstalle. Tuo tämän päivän juttu vaan ylitti sietorajan.
Toi äskeinen (Lainaus
Niinnniin 3.10.2006 klo 21.41 ) oli mun viesti. Sori tämä sähläys.
No niin... Kohta saan syytteitä ilkeydestä ja myönnän sen. Olin ilkeä! Minua raivostuttaa ja vihastuttaa nämä adohakijoiden ja vanhempien höpöhöpöjutut. Myöntäisitte että te haluaisitte biolapsen hinnalla millä hyvänsä. Adolapset voi olla teille rakkaimpia maailmassa, mutta vaan tosi harvat adovanhemmat on oikeasti ensimmäisena halunneet adoptoida. Adolapsilla on ikuinen varavaihtoehdon asema. Sitten vielä ottaa päästä toi toive terveestä ja vaaleaihosesta vauvasta. Monet lisäks toivoo tyttöä. Oon itse just sellainen ja olisin mieluummin halunnu sellaiseen perheeseen, joille olis kelvannut sairas mustaihonen poikakin. Miettikää vähän!!!!!
..on kuitenkin ihmisiä!
Jos joku todella haluaa biologisen lapsen ja tulee raskaaksi, niin tiedätkö kuinka moni menee tutkimuksiin joissa seulotaan onko lapsi sairas?
Ja tiedätkö kuinka monta sairasta lasta abortoidaan maailmalla?
Monikaan ei tahallaan halua sitoutua sairaaseen lapseen. Ja jos sairas lapsi syntyy vaikeasti vammaisena, on hänen parempi kasvaa jossain laitoksessa, jossa hän saa kaiken tarvitsemansa. (Tosin ei vanhempia.)
_________________________________________________
Myös sinä olet vain ihminen, joten ymmärrän että haluat purkaa yleisillä keskustelupalstoilla mieltäsi. Mutta oletko koskaan ajatellut että jos tekisit oman blogin? Silloin ihmiset tietäisivät taustasi ilman että sinun tarvitsee siitä kirjoittaa aina uudelleen?
Olisiko sinusta kirjoittamaan julkisesti "päiväkirjaa"? Voisitko laittaa tänne blogin osoitteen, niin voisin käydä lukemassa että mitä todella ajattelet. Se olisi kiinnostavaa.
En tiedä minkä ikäinen olet? Mutta sen haluaisin tietää että jos olet noin 30-vuotias, niin oletko itse ajatellut adoptoida lasta? Ja ottaisitko sinä sairaan mustaihoisen pojan omaksi lapseksi loppuelämäksesi?
Toivottavasti saan pian lukea vastauksesi!
Miulla on oma blogi mut se on vain tietyille sallittu. Kuuluuko sun mielestä cp-vammaset, sokeat, kuurot, sydänsairaat, kehitysvammaset laitoksiin? Miks he voi täällä Suomessa elää tavallisissa perheissä, käydä koulua, harrastaa ja muuta? Miks heidän on adoptiomaissa jäätävä laitoksiin? Blogin lisäksi minul on myös lapsia, biologisia. En voisi adoptoida ketään, koska en hyväksy omaa adoptiotani enkä muutenkaan kannata adoptiota kuin ääritapauksissa. Eniten tulis adoptoida just lievästi sairaita ja vammaisia lapsia sekä leikki-ikäisiä terveitä orpoutuneita tai hylättyjä. Kummilapsia minul on maailmalla 5 ja olen ollut humanitaarisessa vapaaehtoistyössä afrikassa.
..jotkut tietyt ihmiset kuuluvat laitoksiin.
Vammoja on monenlaisia. Mutta joillekin laitos on paras paikka. Ei kuitenkaan kaikille.
Eikä kaikki mainitsemasi voi elää Suomessakaan perheissä. Ja sitten on osa joka periaatteessa elää perheissä, mutta ei käytännössä. Eli he ovat viikot ns. koulukodissa, koska joka paikassa ei ole heille koulutusta tai sitten kyse voi olla vanhempien jaksamisestakin ja tietysti lapsen parhaasta, eli lapsella on virikkeellisempää olla muualla kuin kotona.
Kyse ei siis ole siitä, että heidän pitäisi vain adoptiomaissa jäädä laitoksiin.
Sitä en ymmärrä että et halua adoptioida ketään... entä jos voisit tarjota kodin jollekin sellaisella joka voi joutua viettämään koko elämänsä laitoksessa? Entä jos sinä adoptoisit vammaisen, ehkä sinun esimerkkisi voisi innostaa muitakin? Ja jos sinulla on kokemusta lapsista, niin pystyisit tiedoillasi varmaan kasvattamaan muutaman vähän isommankin.
Minusta vaan tuntuu ikävältä, että sinä olet pyytämässä kaikkia muita ihmisiä tekemään jotain sellaista, mitä sinä itse et ole valmis tekemään!!!
Ja vielä vääremmältä se tuntuu kun olet nähnyt millaisissa oloissa esim. Afrikan lapset elävät.
En tiedä ymmärrätkö, mitä sinä vaadit muilta...?
(Minä en ole myöskään adoptoimassa sitä mustaa sairasta vähän vanhempaa poikaa, mutta en myöskään sitä tervettä tummaa pientä tyttövauvaa.
Enkä vaadi ketään adoptoimaan yhtään lasta. Minusta vaan tuntuu hyvälle, että joku haluaa ottaa perheensä jäsenen kaukaa maailmalta. Ja ehkä joku näistä adoptoijista huomaa, että hän voisi selvitä vähän sairaankin lapsen kanssa. Tai sitten ei, mutta jokainen toimikoon omien voimiensa rajoissa. Ei kannata ryhtyä sellaiseen mitä ei voi hoitaa loppuun asti.)
Kirjoituksestasi käy ilmi, että olet itse adoptioitu. On myös ilmeistä, ettet voi hyväksyä omaa adoptiotasi. Miksi? (sinun ei tieteknään tarvitse vastata tänne)
Sinun kannattaisi pyrkiä pois yleistävästä linjastasi, ja muistaa, että jokainen adoptiotarina on erilainen! Otsikoit itsekin viestisi 'raivon purkua' ja sitä se varmaan onkin. Haet nyt kaikista adoptiovanhemmista syyllistä omaan pahaan oloosi. On huomionarvoista, ettet millään voi/halua uskoa, että joku perhe todella voi haluta nimenomaan adoptiolapsen. Ehkä et voi ymmärtää, miksi sinut on aikoinaan annettu adoptioon, etkä siksi uskalla luottaa vanhempiisikaan, jos/kun (?) he vakuuttavat sinulle todella välittävänsä sinusta? Tämä on erittäin tarpeellista ja varsin normaalia adoptiolapsen pohdintaa, jota kannattaisi harrastaa yhdessä vanhempien tai ammattiauttajan kanssa.
Et sinä ole varavaihtoehto, vaan juuri se lapsi, jonka vanhempasi halusivat, kuten he todennäköisesti ovat sinulle kertoneetkin. On todella surullista, jos et suostu uskomaan sitä!
Olen käynyt pitkät terapiat. En ole enää adovanhempien kanssa tekemisissä. Terapeutti oli yksi joka suositteli välien katkaisua. Nyt elämäni on paremmin sen takia. Vastustan edelleen adoptioita. Vain murto-osan niistä hyväksyn.
Olin afrikassa työssä mm lastenkodissa, jossa oli eri tavoin lievästi vammaisia lapsia. Oli sokeita, kehitysvammaisia, kuuroja ja cp-vammaisia. Lastenkodin lapsilla oli hyvät olot. Sillä aikaa kun olin siellä 5 amerikkalaista perhettä haki adoptiolapsen sieltä. Kävin myös afrikkalaisissa kylissä. Ihmiset vaikutti onnellisemmilta kuin suomesa. Ennen afrikan kokemusta kannatin adoptiota. En enää sen jälkeen.
..on hyvin laaja.
Ja minusta tuntuu että sinulla on siitä vähän liian ruusuinen kuva. Afrikassa on ns hyviä paikkoja, mutta siellä on paljon myös kurjuutta.
Ja voi olla niinkin että lapset jotka ovat päässeet asumaan johonkin asuntolaan tyyppiseen on aika onnellisessa asemassa.
Mutta osa heistäkin asuu kurjasti.
Ja entä ne jotka asuu ja kärsii muualla? Jotkut aikuiset sinnittelee lasten kanssa, vaikka selviytymiseen ei ole realistista mahdollisuutta. Lapsia kuolee. Lapsia pahoinpidellään, pieniäkin lapsia raiskataan.
Jossain päin ajatellaan että ei kannata antaa esim AIDS lääkettä, sillä kuoleehan ne kumminkin.
Kyllä minusta jokaisella lapsella on oikeus saada oma ja rakastava koti. On ihan eri asia asua jossain lastenkodissa kuin ikiomassa kodissa.
Lapsi tarvii turvallisuutta, pysyvyyttä ja rakkautta. On eri asia pyrkiikö niitä antamaan sitä työkseen työvuorojensa mukaan työntekijät kuin omat vanhemmat.
Ajatteleppa vaikka omia lapsiasi. Olisiko heidän parempi olla lastenkodissa kuin sinun luonasi?
(Enkä tiedä pitääkö adoptiota kannattaa henkeen ja vereen? Eikö riitä että adotpio voi joskus olla joillekin hyvä vaihtoehto, kun muita järkeviä vaihtoehtoja ei ole?!)
On harvinaisen selvää että tälle avioparille on tärkeintä saada adoptiolapsi. He ovat valmiita ottaamaan perheenjäseneksi adoptiolapsen kaukaa maailmalta.
Toivon kaikkea hyvää heidän adoptioprosessilleen!
(Mutta samaa en voi sanoa sille joka laittaa toisen ihmisen blogiosoitteen julkiselle keskustelupalstalle ja samalla vielä herjaa blogin kirjoittajaa.)
En kommentoi muuten viestisi sisältöä, mutta sen verran tarkennan, että tiedämme varsin tarkasti, ettei maavalinnastamme Kiinasta todellakaan voi adoptoida yli kaksivuotiaita lapsia lainkaan. Jos vanhemmat siis ovat 'varttuneempia', he eivät saa enää adoptiolasta Kiinasta. Asia on toki aikaisemmin ollut toisin, mutta tilanne on muuttunut.
Kroonisesti sairaita ja/tai vammaisia lapsia ei anneta adoptioon lainkaan: adoptiossa vanhemmat sitoutuvat ottamaan perheenjäsenen, eivät hoitolasta. Adoptio ei ole hyväntekeväisyys- tai hoitosuhde. Tämä ero on erittäin tärkeä siksi, ettei lapsen ja vanhemman välille syntyisi kiitollisuustaakkaa. Uskon, että lapsi itsekin tuntee itsensä tervetulleeksi, jos tietää olevansa haluttu juuri sellaisena kun on.
Erityistarpeisia lapsia ja poikiakin voi toki adoptoida. Emme kuitenkaan pysty vaikuttamaan lapsen sukupuoleen, ja aivan kuin biolapsillakin, myös adoptiolapsilla voi olla eri sukupuoli ja perusterveystilanne kun vanhemmat ennen lapsen tuloa toivoivat. Nämä seikat eivät tietenkään lapsen tultua perheeseen vaikuta siihen, kuinka paljon tulemme lasta rakastamaan! Ilmeisesti adoptioäidin ääneen sanoma toive tytöstä vaan ei mielestäsi ole samalla tavoin hyväksyttävä kun bioäidin? ('toiveeni' tytöstä on siis itselleni mielessäni esittämä toive, adoptiossa ei voi/saa toivoa tiettyä sukupuolta)
Olemme kuulleet myös siitä, että lapsia voi adoptoida monesta muustakin maasta. Tarkemmin sanottuna olettaisin, että tiedän asiasta noin 90% enemmän kuin sinä. Sen sijaan sinä et ehkä tiedä sitä, että adoptioprosessissa sitoudutaan ottamaan lapsi tietystä maasta, eikä maata voi vaihtaa noin vain jonojen pidentyessä, kyseessä kun ei todellakaan ole valintamyymälä.
"sen verran tarkennan, että tiedämme varsin tarkasti, ettei maavalinnastamme Kiinasta todellakaan voi adoptoida yli kaksivuotiaita lapsia lainkaan. Jos vanhemmat siis ovat 'varttuneempia', he eivät saa enää adoptiolasta Kiinasta."
Blogissasi olisi pitänyt siis lukea että jos prosessinne pitkittyy, niin ette enää saa adoptiolasta KIINASTA. Kyllähän teillä senkin jälkeen on monta muuta maata ja sijaislapset jäljellä. Jos siihen pisteeseen joudutte, niin varmasti nekin lapset alkavat kelpaamaan. Sitähän se on meidän varavaihtoehtojen elämä. Halutuimmilla on korkein hinta ja vähiten halutuimmilla taas... Adoptio on huutokauppaa byrokraattisin keinoin.
"Kroonisesti sairaita ja/tai vammaisia lapsia ei anneta adoptioon lainkaan: adoptiossa vanhemmat sitoutuvat ottamaan perheenjäsenen, eivät hoitolasta."
Miten määrittelet kroonisesti sairaan tai vammaisen? Miten kun minäkin tiedän sekä suomesta että ulkomailta suomeen adoptoituja kroonisesti sairaita ja vammaisia lapsia. Yhden esimerkin voit lukea esim. Suvi Aholan kirjasta Iljan äidiksi. Ovatko leikkauksella parannettava sydänvika tai huulihalkio kroonisia sairauksia?
"Adoptio ei ole hyväntekeväisyys- tai hoitosuhde. Tämä ero on erittäin tärkeä siksi, ettei lapsen ja vanhemman välille syntyisi kiitollisuustaakkaa."
Kaikkien lasten ja vanhempien välinen suhde on hoitosuhde kunnes lapset ei enää tarvitse hoitoa. Joskus sen jälkeen tai ennenkin lapset hoitavat vanhempiaan. Lasten ja vanhempien välillä on lähes aina jonkin lainen kiitollisuus taakkakin. Adoptiossa kiitollisuus taakka on aina painavampi ja vaikeampi.
"Sen sijaan sinä et ehkä tiedä sitä, että adoptioprosessissa sitoudutaan ottamaan lapsi tietystä maasta, eikä maata voi vaihtaa noin vain jonojen pidentyessä, kyseessä kun ei todellakaan ole valintamyymälä."
Ole blogissa kirjoittanut Kiinasta adoptoimisesta jo kauan ennen kuin teidän täytyu tehdä lopullinen maan valinta. Voisitte kai vieläkin vaihtaa maata halutessanne kun ette kai ole vielä lähettäneet papereita Kiinaan. Sitä paitsi tarkoittaako teidän Kiinan valitseminen sitä että tuleva adoptiolapsenne ei saa sisarusta tai ei saa sisarusta ainakaan Kiinasta.
En jaksa lähteä tälle linjalle... kun viittaat blogiini joka käänteessä, kommentoi mieluummin sinne. On aika huvittavaa kommentoida täällä (tai ylipäätään), mitä siellä 'olisi pitänyt' lukea... :) Eihän sinun ole pakko lukea sitä lainkaan!
Jos sinua kiinnostavat yksityiskohdat adoptioprosessista, maavalinnasta tai vaikkapa kroonisesti sairaan määrittelystä (jota siis adoptiohakija ei tietenkään tee itse), voit ottaa yhteyttä palveluntarjoajiin. Myös sijaislapsitoiminnasta saat helposti tietoa viranomaisilta (ehkä tiedätkin jo, ettei sijaisperheenä voi toimia silloin, kun on adoptioprosessissa, niinkuin ei silloinkaan, kun odottaa biolasta).
Toivon, että löydät rauhan itsessäsi ja opit hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Nyt tuntuu siltä, että olet liian vihainen (vanhemmillesi? itsellesi? kaikille adoptoijille?) kyetäksesi keskustelemaan muuten kuin kaivamalla adoptiosta esiin negatiivisia piirteitä ja kieltäytymällä uskomasta, että siinä voisi olla mitään hyvää.
Jos haluat jatkaa kesksutelua, ole hyvä ja kommentoi vastedes suoraan blogiini. Keskustelu tällä palstalla päättyy minun puoleltani tähän.
En jaksa kommentoida blogeihin, koska siellä on vain sellaisia "voi hurja miten kamalaa tuo teidän adoptioprosessi" ja "halipuseja teille" kommentteja. Jos sinne jotain kirjoittaisin, niin siellä riittäisi vihaisia tätejä minulle rähjäämään. Varmasti minua myös silloin haukuttaisiin toisen omaan blogiin ilkeitä kirjottavaksi ja häiriköksi. Blogi on myös teknisesti tylsä eikä ne kommentit päädy yhtä monien luettavaksi kuin täällä. Minä olen koko ajan yrittänyt kertoa, että hyväksyn adoption tietyissä tapauksissa ja näen adoptiossa jotain hyvää. Kumma että te ette huomaa niitä lauseitani. Onnea adoptioon.
Onpas lapsellista kommentoida toisen blogia tänne, jos ei uskalla kommentoimaan itse blogiin! Onko mieleesi tullut, ettei ko ihminen kerro aivan kaikkea blogissaan? ja miksi ihmeessä kertoisi? ei hän ole sinulle eikä muillekaan tilivelvollinen prosessinsa joka käänteestä.
Ilmeisesti perustietosi adoptioprosessista ja niistä tekijöistä, jotka rajoittavat kontaktivalintaa, ovat aika heikot. Käypäs lukemassa esim seuraavia sivuja, niin voit ehkä aavistaa, miksi ihmiset eivät noin vain voi vaihtaa maata tai lapsitoivetta, ainoa kriteeri ei suinkaan ole ikä ja terveys!
http://www.interpedia.fi/adoptio/ukk.html