Ydinasetyöryhmään?
Kirjoittanut: Caesar 22.6.2006 klo 14.12
TYÖRYHMÄN PERUSTAMINEN
Lyhyesti; olen perustamassa paneurooppalaista työryhmää, joka tutkii pohjoisen Itä-Preussin ydinaseita, jotka Venäjä on aserajoitussopimusten vastaisesti ko. alueelle sijoittanut tänään.
Sijainti, aika käyttöönottoon, ydinaseen voimakkuudet jne. kaikki kiinnostavat.
Mielelläni otan ryhmään jäseniä, jotka tuntevat alaa; tällöin suosin ryhmässä erityisesti mm. diplomi-insinöörejä, jotka ymmärtävät jotakin ydinaseista, ja asiassa motivaationa pitäisi olla kansainvälisen oikeuden jonkinlainen tuntemus, koska Venäjä rikkoo sitä ko. alueella. Ryhmän toimintaan voi tulla myös passiivisena, jolloin nimi ei näy loppuraportissa jne.
Toivon, että saamme mukaan myös mm. saksalaisia, itävaltalaisia, puolalaisia, tanskalaisia ... Joka tapauksessa ryhmän työn tuloksesta tehdään loppuraportti, joka lähetetään useiden Euroopan maiden hallituksille yhteyksiemme mukaan. Siis käytämme yhteysmiestä raportin toimittamisessa.
Ydinasetyöryhmä on lähtemässä liikkeellä omasta aloitteestani, ja sen takana tai se ei ole kenenkään toimeksianto meille. Ryhmään en toivo ns. Mäenpään kansallismielisiä tahoja tai muita sellaisia, jotka ovat kaikki mm. pääesikunnan tiedusteluosaston soluttamia tavalla tai toisella.
Raportista ei siis tule sellaista, että Venäjä noudattaa kaikkia sopimuksia, kuten Suomi totesi maaliskuussa 2006 asetarkastusten jälkeen Venäjällä, missä ryhmää johti kommondori, joka on koulutettu venäläisessä sotilasakatemiassa. Venäjän ydinaseet Itä-Preussissa on kuitenkin
fakta, minkä myös mm. ko. kommondori on myöntänyt.
Tiedustelut: [email protected]
T: Caesar
Olen nelikymppinen perheellinen mies- kuuluisaa Lottasukua oleva vaimo ja kahdeksan aivan suloista kiiluvasilmäistä lasta- kauhavalta.
Peruskoulutukseltani olen tieto- ja sateliittipaikannuksen DI (Lappeenranta 1991)
Lisäksi minulla on oikeustieteellinen koulutus ja tutkinto pääaineena kansainvälinen oikeus ja kansainvälinen sopimuskäytäntö (Oxford 1996)
Sotilasarvoni reservissä on kapteeniluutnantti. Toivottavasti sinä et nimittele minua Aku Ankaksi tai kaislajääkäriksi. Se voi tehdä hieman kipeää kehossasi. Olen nimittäin Pohjanmaan parhaita Judokoita ja pystyn tekemään hyppypotkusuorituksen korkeuteen 2.52 m. Pesäpalloa olen heittänyt 92 metriä ja vasemmalla kädelläkin yli 50 metriä.
Edellisssä työssäni oli paljon tekemisissä ulkomaisten kumppanien kanssa ja hyvin korkeatasoista ( luokat kaikissa kielissä välillä 5-8) kielellistä osaamista löytyy kaikilla euroopan pääkielillä englantia lukuuunottamatta. Kotona meillä puhutaan tanskan kieltä.
Lisäksi tunnen jonkin verran euroopan aatelisia poislukien ruotsalaiset homppeliprinssit ja mielestäni tanskalaiset ovat käytännössä euroopan johtava kansa kaikilla mittareilla mitattuna.
Kiinnostukseni ydinteknologiaa ja varsinkin sen sotilaallisia sovellutuksia kohtaan virisi minussa jo pikkupoikana ollessani pyhäkoulussa. Laskimme siellä opettajan kanssa leikkimielellä mm.karvian urheilukentän tuhoamiseen tai kauhavan uuden maauimalan monttuvaiheeseen tarvittavien kilotonnien määrää. Muistan vielä selvästi, kun opettaja pomppasi pystyyn tämän karvia-operaation jälkeen ja tuuletti kuin Kirvesniemen Hartsa.
Ydinräjähdyksen olen nähnyt livenä vain kerran, mutta kyllähän olikin melkonen paukku. Kerron nyt hieman siitä.
Tapahtumat ajoittuvat lokakuuhun 1987 ja jämijärven kuntaan. Hyvä ystäväni,Pena(nimi muutettu) opiskeli siiheh aikaan kankaanpään ammattikoulussa putkimieslinjalla.
Pena, vaikka olikin amisviiksinen ja kyssäniskainen lusperi, oli meidän ydintaitokerhon
aatelia minun ohellani. Meillä oli menossa sellainen pienimuotoinen lakeuden Manhattan-projekti. Eihän kankaanpää mitään lakeutta ole, mutta kyllä sitä joku kerta kauhavallakin kokoonnuttiin.
Eräänä härmäisenä aamuna Pena taapersi lusperin ryhdillään meidän porstuaan kantaen säkissään jotain painavaa.
Pena oli nyysinyt ammattikoululta lujaa teräsputkea aika kyrväkkään pätkän ja 2 kt.
ydinräjähteeseen tarvittavan materiaalin kommariopettajan nukkuessa (työaikana).
Paukun teko oli meille teorissa tuttua ja nyt olikin aika soveltaa teoria käytäntöön.
Lelut ja purnukat pykälään ja kohti jämijärveä. Penan isoisä, joka oli palvellut mm. Preussilaisen JP 27 riveissä ja oli entinen asekätkijä, josta syystä oli istunut linnassa 12 vuotta ilman yhtäkään lomaa, oli antanut Penalle luvan tehdä kokeita eräällä metsälammella. Eihän se faari, joka aikoinaan oli ollut hyvinkin terävä YE-eversti, tajunnu että mitä kokeita.
Laitoimme hihat heilumaan ja kohta latinki olikin valmis. (En ryhdy tarkemmin asiaa selittämään, koska Sinulla on siitä tieto varmasti ja toisaalta nuoret kölvit voi saada vääriä signaaleja)
Paukkuvalmis latinki laitettiin sen JP 27-vaarin mailla erään helvetinmoisen kusiaispesän harjalle vanhan rantasaunan taakse.
Lanka palamaan ja jalat alle.
Ja voi vittu mikä läjähdys. Kusiaiset ei varmaan kerenneet funtsimaan että mihin suuntaan lähti keko ja mihin faarin sauna. Pena sanoikin että siinä tuli vihulaisille noutaja.
Noutaja se tuli sitten poliisin hahmossa meillekin. Vaikka oltiin kaukana metsässä niin kylällä olivat kuitenkin havainneet jotakin poikkeuksellista savunmuodostusta horisontissa ja soittaneet VPK:n päivystykseen.
Penan faari sano polliisille että kyllä pojat ihan rehellisillä asioilla ovat ja luvan kanssa. Oli näet ostanut faari Penalla synttärilahjaksi kotikemistin perussetin ja antanut luvan peräpalstan saunalla tehdä kokeita kunhan ei pelotella riistaa sitkeeseen tilaan.
Kuten arvata saattaa, siitä tuli lähes kalmainen käräjäreissu.
Syyttäjä vittuili jo aulassa ja salissa kiljui tämä varmaankin munaasaamaton vanhapiika ja ylpeä lesbo kuin tylsämielinen jalopeura jostakin RL 34. luvun pykälästä 6 ja yhdessä tuomarin kanssa tivasivat tunnustusta. Sellainen oli oikeuden käytäntö siihen aikaan.
Siinä alkoi jo olla kylmä rinki perseen alla kun kuunteli sen akan vuodatusta. Mutta mikään ei auttanut. Penan kanssa oli sovittu, että vaikka mikä tulee niin tunnusteta ei.
Lopuksi syyttäjä onnistui, tai näin hän ehkä luuli.
Oli nimittäin käynyt niin, että Pena oli siinä latingin syttyessä polttanut naamansa kohden punaiseen kuosiin. Olin kyllä varoittanut Penaa kurkkimasta liikoja kun läsähtää, mutta
aika malttamaton hän oli jo silloinkin.
Niin, nyt oli Penalla naama punaisena ja harvakarvainen pää edelleen reippaasti turvoksissa silmien pyöriessä taivaan rannan takana.
Syyttäjä osasikin yhdistää punanaamaisuuden yhteyden tapahtuneeseen ja piti siten asiaa näytettynä.
Siinä kohdin asianajajamme vetäs penalle pienen potkun sääreen ja kuiskasi kuuluvasti
sopivan hätävalheen sopivan tulla esiin istunnon tässä vaiheessa. En tiedä sanoa, vaikka sama ukko olisi sittemmin puolustanut erästä kuuluisaa kankaanpääläistä koplaajaa.
Pena keksi selityksen tuomarin tiedusteluun naaman punoituksen mahdollisista syistä.
Liikuttavaan sävyyn hän esitti olleensa edellisen kesän harjoittelijana Lakeuden Putkityön leivissä ja joutuneensa hitsaamaan koko kesän ilman hitsarin kypärää.
Oli sanomansa mukaan sellaista kyllä halunnut käyttää, koska se paitsi estää kasvojen palamisen myös parantaa merkittävästi työn laatua ja joutuvuutta. Työnjohtaja oli kutenkin sanonut, että ei noin isopäiselle jäpikälle edes tehdä maskeja Uralin tällä puolen.
Meidän riemuksi, syyttäjän tuskaksi ja lakeuden putkityön työnjohtajan ihmetykseksi oikeus vapautti Penan ja minut sekä tuomitsi putkiliikkeen työnjohtajan maksamaan 20 päiväsakkoa työturvallisuusrikoksesta.
Tapahtumasta on kohta aikaa 20 vuotta, joten pientä epätarkkuutta voi kirjoituksessa olla. Tapahtuneesta oli muuten juttu Alibissa 1988.
Kirjoittanut: Caesar 22.6.2006 klo 14.12
TYÖRYHMÄN PERUSTAMINEN
Lyhyesti; olen perustamassa paneurooppalaista työryhmää, joka tutkii pohjoisen Itä-Preussin ydinaseita, jotka Venäjä on aserajoitussopimusten vastaisesti ko. alueelle sijoittanut tänään.
Sijainti, aika käyttöönottoon, ydinaseen voimakkuudet jne. kaikki kiinnostavat.
Mielelläni otan ryhmään jäseniä, jotka tuntevat alaa; tällöin suosin ryhmässä erityisesti mm. diplomi-insinöörejä, jotka ymmärtävät jotakin ydinaseista, ja asiassa motivaationa pitäisi olla kansainvälisen oikeuden jonkinlainen tuntemus, koska Venäjä rikkoo sitä ko. alueella. Ryhmän toimintaan voi tulla myös passiivisena, jolloin nimi ei näy loppuraportissa jne.
Toivon, että saamme mukaan myös mm. saksalaisia, itävaltalaisia, puolalaisia, tanskalaisia ... Joka tapauksessa ryhmän työn tuloksesta tehdään loppuraportti, joka lähetetään useiden Euroopan maiden hallituksille yhteyksiemme mukaan. Siis käytämme yhteysmiestä raportin toimittamisessa.
Ydinasetyöryhmä on lähtemässä liikkeellä omasta aloitteestani, ja sen takana tai se ei ole kenenkään toimeksianto meille. Ryhmään en toivo ns. Mäenpään kansallismielisiä tahoja tai muita sellaisia, jotka ovat kaikki mm. pääesikunnan tiedusteluosaston soluttamia tavalla tai toisella.
Raportista ei siis tule sellaista, että Venäjä noudattaa kaikkia sopimuksia, kuten Suomi totesi maaliskuussa 2006 asetarkastusten jälkeen Venäjällä, missä ryhmää johti kommondori, joka on koulutettu venäläisessä sotilasakatemiassa. Venäjän ydinaseet Itä-Preussissa on kuitenkin
fakta, minkä myös mm. ko. kommondori on myöntänyt.
Tiedustelut: [email protected]
T: Caesar
Olen nelikymppinen perheellinen mies- kuuluisaa Lottasukua oleva vaimo ja kahdeksan aivan suloista kiiluvasilmäistä lasta- kauhavalta.
Peruskoulutukseltani olen tieto- ja sateliittipaikannuksen DI (Lappeenranta 1991)
Lisäksi minulla on oikeustieteellinen koulutus ja tutkinto pääaineena kansainvälinen oikeus ja kansainvälinen sopimuskäytäntö (Oxford 1996)
Sotilasarvoni reservissä on kapteeniluutnantti. Toivottavasti sinä et nimittele minua Aku Ankaksi tai kaislajääkäriksi. Se voi tehdä hieman kipeää kehossasi. Olen nimittäin Pohjanmaan parhaita Judokoita ja pystyn tekemään hyppypotkusuorituksen korkeuteen 2.52 m. Pesäpalloa olen heittänyt 92 metriä ja vasemmalla kädelläkin yli 50 metriä.
Edellisssä työssäni oli paljon tekemisissä ulkomaisten kumppanien kanssa ja hyvin korkeatasoista ( luokat kaikissa kielissä välillä 5-8) kielellistä osaamista löytyy kaikilla euroopan pääkielillä englantia lukuuunottamatta. Kotona meillä puhutaan tanskan kieltä.
Lisäksi tunnen jonkin verran euroopan aatelisia poislukien ruotsalaiset homppeliprinssit ja mielestäni tanskalaiset ovat käytännössä euroopan johtava kansa kaikilla mittareilla mitattuna.
Kiinnostukseni ydinteknologiaa ja varsinkin sen sotilaallisia sovellutuksia kohtaan virisi minussa jo pikkupoikana ollessani pyhäkoulussa. Laskimme siellä opettajan kanssa leikkimielellä mm.karvian urheilukentän tuhoamiseen tai kauhavan uuden maauimalan monttuvaiheeseen tarvittavien kilotonnien määrää. Muistan vielä selvästi, kun opettaja pomppasi pystyyn tämän karvia-operaation jälkeen ja tuuletti kuin Kirvesniemen Hartsa.
Ydinräjähdyksen olen nähnyt livenä vain kerran, mutta kyllähän olikin melkonen paukku. Kerron nyt hieman siitä.
Tapahtumat ajoittuvat lokakuuhun 1987 ja jämijärven kuntaan. Hyvä ystäväni,Pena(nimi muutettu) opiskeli siiheh aikaan kankaanpään ammattikoulussa putkimieslinjalla.
Pena, vaikka olikin amisviiksinen ja kyssäniskainen lusperi, oli meidän ydintaitokerhon
aatelia minun ohellani. Meillä oli menossa sellainen pienimuotoinen lakeuden Manhattan-projekti. Eihän kankaanpää mitään lakeutta ole, mutta kyllä sitä joku kerta kauhavallakin kokoonnuttiin.
Eräänä härmäisenä aamuna Pena taapersi lusperin ryhdillään meidän porstuaan kantaen säkissään jotain painavaa.
Pena oli nyysinyt ammattikoululta lujaa teräsputkea aika kyrväkkään pätkän ja 2 kt.
ydinräjähteeseen tarvittavan materiaalin kommariopettajan nukkuessa (työaikana).
Paukun teko oli meille teorissa tuttua ja nyt olikin aika soveltaa teoria käytäntöön.
Lelut ja purnukat pykälään ja kohti jämijärveä. Penan isoisä, joka oli palvellut mm. Preussilaisen JP 27 riveissä ja oli entinen asekätkijä, josta syystä oli istunut linnassa 12 vuotta ilman yhtäkään lomaa, oli antanut Penalle luvan tehdä kokeita eräällä metsälammella. Eihän se faari, joka aikoinaan oli ollut hyvinkin terävä YE-eversti, tajunnu että mitä kokeita.
Laitoimme hihat heilumaan ja kohta latinki olikin valmis. (En ryhdy tarkemmin asiaa selittämään, koska Sinulla on siitä tieto varmasti ja toisaalta nuoret kölvit voi saada vääriä signaaleja)
Paukkuvalmis latinki laitettiin sen JP 27-vaarin mailla erään helvetinmoisen kusiaispesän harjalle vanhan rantasaunan taakse.
Lanka palamaan ja jalat alle.
Ja voi vittu mikä läjähdys. Kusiaiset ei varmaan kerenneet funtsimaan että mihin suuntaan lähti keko ja mihin faarin sauna. Pena sanoikin että siinä tuli vihulaisille noutaja.
Noutaja se tuli sitten poliisin hahmossa meillekin. Vaikka oltiin kaukana metsässä niin kylällä olivat kuitenkin havainneet jotakin poikkeuksellista savunmuodostusta horisontissa ja soittaneet VPK:n päivystykseen.
Penan faari sano polliisille että kyllä pojat ihan rehellisillä asioilla ovat ja luvan kanssa. Oli näet ostanut faari Penalla synttärilahjaksi kotikemistin perussetin ja antanut luvan peräpalstan saunalla tehdä kokeita kunhan ei pelotella riistaa sitkeeseen tilaan.
Kuten arvata saattaa, siitä tuli lähes kalmainen käräjäreissu.
Syyttäjä vittuili jo aulassa ja salissa kiljui tämä varmaankin munaasaamaton vanhapiika ja ylpeä lesbo kuin tylsämielinen jalopeura jostakin RL 34. luvun pykälästä 6 ja yhdessä tuomarin kanssa tivasivat tunnustusta. Sellainen oli oikeuden käytäntö siihen aikaan.
Siinä alkoi jo olla kylmä rinki perseen alla kun kuunteli sen akan vuodatusta. Mutta mikään ei auttanut. Penan kanssa oli sovittu, että vaikka mikä tulee niin tunnusteta ei.
Lopuksi syyttäjä onnistui, tai näin hän ehkä luuli.
Oli nimittäin käynyt niin, että Pena oli siinä latingin syttyessä polttanut naamansa kohden punaiseen kuosiin. Olin kyllä varoittanut Penaa kurkkimasta liikoja kun läsähtää, mutta
aika malttamaton hän oli jo silloinkin.
Niin, nyt oli Penalla naama punaisena ja harvakarvainen pää edelleen reippaasti turvoksissa silmien pyöriessä taivaan rannan takana.
Syyttäjä osasikin yhdistää punanaamaisuuden yhteyden tapahtuneeseen ja piti siten asiaa näytettynä.
Siinä kohdin asianajajamme vetäs penalle pienen potkun sääreen ja kuiskasi kuuluvasti
sopivan hätävalheen sopivan tulla esiin istunnon tässä vaiheessa. En tiedä sanoa, vaikka sama ukko olisi sittemmin puolustanut erästä kuuluisaa kankaanpääläistä koplaajaa.
Pena keksi selityksen tuomarin tiedusteluun naaman punoituksen mahdollisista syistä.
Liikuttavaan sävyyn hän esitti olleensa edellisen kesän harjoittelijana Lakeuden Putkityön leivissä ja joutuneensa hitsaamaan koko kesän ilman hitsarin kypärää.
Oli sanomansa mukaan sellaista kyllä halunnut käyttää, koska se paitsi estää kasvojen palamisen myös parantaa merkittävästi työn laatua ja joutuvuutta. Työnjohtaja oli kutenkin sanonut, että ei noin isopäiselle jäpikälle edes tehdä maskeja Uralin tällä puolen.
Meidän riemuksi, syyttäjän tuskaksi ja lakeuden putkityön työnjohtajan ihmetykseksi oikeus vapautti Penan ja minut sekä tuomitsi putkiliikkeen työnjohtajan maksamaan 20 päiväsakkoa työturvallisuusrikoksesta.
Tapahtumasta on kohta aikaa 20 vuotta, joten pientä epätarkkuutta voi kirjoituksessa olla. Tapahtuneesta oli muuten juttu Alibissa 1988.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikuttaa todella vakavalta. Onko maastossa laskeutumia?
Kyllä sitä näköjään kaikkea pystyy tuottamaan kun on vilkas mielikuvitus!