Lueskelin just tos aiempia juttui ja niis puhuttiin jotain lääkkeistä bulimiaan.
Minkä nimisiä lääkkeitä on ja miten ne oikeasti vaikuttavat? Siis minne? Mitä ne kemiallisesti tekee?
Millaisia haittavaikutuksia niillä on?
Tuol sanottiin, että ehkä ahdistusta yms..
Minä olen muutenkin hyvin ahdistunut ja masentunut ihminen, ja olen jo harkinnut senkin takia lääkäriin menemistä! Joten onko jotain lääkkeitä, mitkä enemmänkin kohottaisi mielialaa? Tämä varmaan saisi ylisyömisenkin vähenemään.
Lääkärille en ole kehdannut mennä.. Vaikka niin monta kertaa olen jo kouluterveydenhoitajan vastaanoton edessä seissyt.. Bulimia todella on vaivannut jo kymmenisen vuotta, ja koko ajan olen ajatellut, että kyllä minä sitten pystyn lopettamaan tän homman kun haluan.
..Alan vain epäilemään omaa tahdonlujuuttani kohta. Ja ajattelin, että onko todellakin olemassa lääkkeitä tähän?!
JA onko ne kaikki reseptilääkkeitä?!
Miten te ihmiset olette kehdanneet mennä lääkäriin!?!??! Mulle se ois niin suuri häpeä mennä sinne ruikuttamaan, jotakin näinkin tyhmää 'sairautta'!
Sitäpaitsi mä varmaan itkisin koko ajan, enkä sais edes sanotuksi, mikä on vikana... :(
Minkä nimisiä lääkkeitä on ja miten ne oikeasti vaikuttavat? Siis minne? Mitä ne kemiallisesti tekee?
Millaisia haittavaikutuksia niillä on?
Tuol sanottiin, että ehkä ahdistusta yms..
Minä olen muutenkin hyvin ahdistunut ja masentunut ihminen, ja olen jo harkinnut senkin takia lääkäriin menemistä! Joten onko jotain lääkkeitä, mitkä enemmänkin kohottaisi mielialaa? Tämä varmaan saisi ylisyömisenkin vähenemään.
Lääkärille en ole kehdannut mennä.. Vaikka niin monta kertaa olen jo kouluterveydenhoitajan vastaanoton edessä seissyt.. Bulimia todella on vaivannut jo kymmenisen vuotta, ja koko ajan olen ajatellut, että kyllä minä sitten pystyn lopettamaan tän homman kun haluan.
..Alan vain epäilemään omaa tahdonlujuuttani kohta. Ja ajattelin, että onko todellakin olemassa lääkkeitä tähän?!
JA onko ne kaikki reseptilääkkeitä?!
Miten te ihmiset olette kehdanneet mennä lääkäriin!?!??! Mulle se ois niin suuri häpeä mennä sinne ruikuttamaan, jotakin näinkin tyhmää 'sairautta'!
Sitäpaitsi mä varmaan itkisin koko ajan, enkä sais edes sanotuksi, mikä on vikana... :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
joo mä kirjottelin tonne edellisiin juttuihi niist lääkkeist.
oon itekki uskaltanu mennä lääkärii vast nyt 2,5 vuoden jälkee...tai siis suurin askel mulle oli mennä terkkarille ja kertoo sille et mul on ongelma ku se oli joskus aikasemminki meinannu et mul ois syömishäiriö ja oliki pistämäs mua hoitoo...
mut en suostunu...paitsi nytte kun en oikeestikkaan jaksa tätä enään ja tästä bulimiassa on niin paljon haittaa.
mä oon itkeny tästä sairauesta jo aika paljon mun poikaystävälle,terkkarille sillon ku myönsin,ja nyt lääkärillekki heti ekal tapaamiskerral...
se et itken sen takii johtuu siitä että se sattuu mua sisimpiin ja siks nytte lähinki hoitaa asiaa et voisin vihdoinki elää normaalisti ja rakastaa mun poikaystävää, kavereita ja perhettä täysillä...
muakin ahdistaa aika ajoin ja masentaa...
mut nyt haluun tietää et mikä mulle tekee nii pahaa oloo ja miten pääsen tästä pois?ja onneks pääsin nyt hoitoo.eli rohkeesti nyt vaan sinne lääkärille kertomaan=)usko pois se helpottaa ja on oikeestikki melkeen ainoa keino tästä helvetistä pois!
ite oon jopa nähny unia et saan ahmimiskohtauksia ja et en saa oksennettuu ja ahdisti...ei se oo varmaankaan epänormaalii et itkettää.itsekkin kyllä nolotti mut mitä väliä ne lääkärit on kuule tottunu siihen=)
ite alotin eilen käyttää lääket nimeltää SERONIL se on mielialalääke.sen vaikuttavana aineena on flueksetiini joka kuuluu nk. serotoniinin takaisinoton estäjiin,jotka lisää serotoniini-nimisen välittäjäaineen pitoisuuksia aivoissa.
serotoniinijärjestelmän toimintahäiriötä on todettu mm. masennuksen,ahdistuneisuuden,pakko-oireisen häiriön("pakko neuroosin")ja BULIMIAN(ahmimishäiriön)yhteidessä.
ja niistä sivuvaikutuksista lukikin jo jonkunverran edellisessä jutussani...nekin voi olla vaan lääkkeen aloittaessa...tai ohimeneviä.
mulla ei oo vielä ilmentyny mitään eikä kai tunnu viel missää erillaiselt.
mut ne lääkkeet vaikuttaakin tai siis toimii vasta n.
2viikon -kuukauden kuluttuu...
toivon oikeasti että otat itseäsi niskasta kiinni etkä pakene enään totuutta vaan rupeat ratkomaan ongelmiasi!
se on turhaa elämän hukkausta se on muutenkin niin lyhyt ja jos jatkat bulimiaasi se tulee luultavasti olemaan vielä lyhyempi...
ja siitä itkemisestä vielä on hyvä että sulla on tunteet se on nimittäin sen merkki ettet oo mikään kylmä jääkaappi=)ja kyllä ne lääkärit tarjoaa nessuja=)
jaksamisia sulle=)
kirjoitellaan.
Minä syön myös Seronilia ahmimiseen (olen nyt syönyt n.puolitoista kk) ja on auttanut tosi paljon.Eikä ole ollut mitään sivuvaikutuksia.Ei ollut mitenkään noloa kertoa ahmimisongelmasta lääkärille ja en olisi tajunnut tälläisiä lääkkeitä kysyä mutta lääkäri ehdotti,onneksi.Ovat kyllä tottuneet syömishäiriöisiin potilaisiin ja kuulema mielialalääkkeitä määrätään aika paljonkin näihin vaivoihin,on aika tavallista.Joten ei kun vaan rohkeasti lääkärin kanssa asia puheeksi,apua on saatavilla.Joissakin tapauksissa ahmimisessa voi olla todellakin kyse serotoniinin liian alhaisesta tasosta aivoissa (vissiin joillakin luonnollisesti alempi kuin toisilla) ja lääke korjaa sitä.Ja on muutenkin mielialaa kohottava.