Mieheni pahoinpiteli minut ja 6- vuotiaan lapsen kesällä. Poliisi tutkinta on edennyt siihen vaiheeseen, että miestä syytetään nyt kahdesta pahoinpitelystä. Nyt hän ei kuitenkaan vielä ole saanut syytettä mistään, joten hänellä on täydet huoltajan oikeudet lapsiin.
Olen koko illan yrittänyt valehdella lapsille, että huomenna isä on taas kiltti ja huomenna teillä on ihan kiva juttu mennä viideksi yöksi isän luo. Yhtään yötä lapset eivät ole isän luona viettäneet. Edellisellä yöreissulla poliisit etsivät isän kadottamia lapsia jo ensimmäisenä iltana. (Huom. isä ei ollut humalassa!.) Seuraavana päivänä isästä ei näkynyt eikä kuulunut mitään. Viikonlopun lähetessä isä taas muisti olevansa oikeutettu hakemaan lapset vaikka väkisin.
Tiedättekö muuten, että päiväkodin työntekijät eivät saa estää huoltajaa hakemasta vastaan hangoittelevaa lasta päiväkodista? Kuusivuotiaaseen saa jopa jäädä mustelmia, kun isä repii hänet mukaansa. Mikäli äiti tai joku äidin tuttu estää haun, äiti syyllistyy rikokseen. Mikäli äiti käyttää lapsen kertomassa itse lääkärille ja poliisille mitä lapsi koki tilanteessa ja miksi hän karkasi isältä, äiti tietenkin manipuloin avioeroteilanteessa.
Lasten mielipidettä kuullaan sitten ehkä joskus puolen vuoden päästä lopullisessa ero tilanteessa. Vaikka isä saisi tukun pahoinpitely syytteitä, "lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa". Lapsella ei jostain syystä ole oikeutta olla käyttämättä tapaamisoikeutta.
Vieläkö joku ihmettelee huostaanottojen määrää, kun lasten suojelu ei voi suosia toista vanhempaa rajoittamalla toisen vanhemman tapaamisoikeuksia.... eikä tällainen rajoittaminen ilmeisesti koskaan voisi olla lapsen edun mukaistakaan... vai voiko?
Olen koko illan yrittänyt valehdella lapsille, että huomenna isä on taas kiltti ja huomenna teillä on ihan kiva juttu mennä viideksi yöksi isän luo. Yhtään yötä lapset eivät ole isän luona viettäneet. Edellisellä yöreissulla poliisit etsivät isän kadottamia lapsia jo ensimmäisenä iltana. (Huom. isä ei ollut humalassa!.) Seuraavana päivänä isästä ei näkynyt eikä kuulunut mitään. Viikonlopun lähetessä isä taas muisti olevansa oikeutettu hakemaan lapset vaikka väkisin.
Tiedättekö muuten, että päiväkodin työntekijät eivät saa estää huoltajaa hakemasta vastaan hangoittelevaa lasta päiväkodista? Kuusivuotiaaseen saa jopa jäädä mustelmia, kun isä repii hänet mukaansa. Mikäli äiti tai joku äidin tuttu estää haun, äiti syyllistyy rikokseen. Mikäli äiti käyttää lapsen kertomassa itse lääkärille ja poliisille mitä lapsi koki tilanteessa ja miksi hän karkasi isältä, äiti tietenkin manipuloin avioeroteilanteessa.
Lasten mielipidettä kuullaan sitten ehkä joskus puolen vuoden päästä lopullisessa ero tilanteessa. Vaikka isä saisi tukun pahoinpitely syytteitä, "lapsilla on oikeus molempiin vanhempiinsa". Lapsella ei jostain syystä ole oikeutta olla käyttämättä tapaamisoikeutta.
Vieläkö joku ihmettelee huostaanottojen määrää, kun lasten suojelu ei voi suosia toista vanhempaa rajoittamalla toisen vanhemman tapaamisoikeuksia.... eikä tällainen rajoittaminen ilmeisesti koskaan voisi olla lapsen edun mukaistakaan... vai voiko?
Vastaukset 14
Vanhimmat
ole manipuloinut yhtesiä lapsianne isäänsä vastaa. Jotenkin kirjoituksesta se "huokuu".
Puhut kirjoituksessasi "miehestäsi". Oletteko eronneet tai onko avioero vireilla ?
Onko väkivaltasuus eronne syy ?
Olisiko parempi, että isä hakee lapset tapaamisiin lasten omasta kodista eikä päiväkodista.
Avioero on vierillä, laitoin sen vireille kun mies hakkasi minut ensimmäisen ja viimeisen kerran. Samalla siinä kävi huonosti lapsellekin, mutta hänen katsotiin "mennen vanhempien riidan väliin". Kahden hakkaamisesta kerralla saa siis lievän sakkotuomion. Virallinen syyttäjä syyttää häntä nyt kahdesta lapsiin kohdistuneesta väkivallanteosta, joissa molemmissa puuttuu todistajat. Mustelmia on ja lapset sekä omat, että vieraat kertoo... mutta lapset ei kelpaa todistajiksi.
Manipuloinnista minua syytetään kokoajan. Olen muuten jo tosi taitava síinä viimeksi ex mieheni sanoin tukistaneensa tyttöä, vain koska tyttö puhuu ihan niinkuin äiti. Pystyn siis jo aiheuttamaan miehen aggressiivisuuden antamalla jotain kohdetta johon purkaa... Pystyin siis manipuloimaan jo aikuisiakin! Syyhän on kokonaan minussa, eikö totta?
miehen väkivaltainen käytös omaa perhettä kohtaan ? Onko hän sieluntoiminnaltaan häiriintynyt ?
Mistä johtuu puolisoiden väliset riidat ja tappelu ?
Oletteko hakeneet apua perheneuvolasta ?
Lapset kärsivät varmasi paljon tilanteesta ja se tulee jättämään omat jälkensä heihin.
Mies muuttui kevään aikana aivan käsittämättömästi ja nyt ilmenee kaikenlaista pikku "järjettömyyttä" mitä hän on jo keväällä tehnyt. Minä saan apua perheneuvolasta, mutta lapset eivät enää, koska mies pitää sitä tarpeettomana ja "lasten pelkotiloja on turha purkaa", koska pelot ovat psykologin mukaan aiheellisia! Mies ei ole viimeiseen viiteen vuoteen tietääkseni hakenut psyykelääkkeitä eikä hän omasta mielestään kärsi psyykkisistä ongelmista. Pahoinpitelyiden tuomioita odotetaan, mutta onko niillä mitään merkitystä siihen, että pienet lapset joutuvat menemään yksin isälle on sitten tuomarin käsissä.
vanhemmalle, jonka tiedät aiheuttavan väkivaltaa lapselle, muutoinkin olet avun tarpeessa.
Nyt otat yhteyden ensi- ja turvakotiin ja kerrot asiasi ja huolesi. Olen varma, että saat asiantuntevaa apua.
Vielä kysyisin, että miltä tuntuisi jo aikuisesta joka on joutunut väkivallan uhriksi, kohtaamaan väkivallan tekijän uudestaan. Riittäisikö halua ja pokkaa istua vaikkapa kahvittelemaan sulassa sovussa, ihan tuosta vain?
Miltä luulette lapsesta tuntuvan?
Voimia ja viisautta, älä anna syyllistäjien masentaa. Joko he eivät tiedä tai muutoin empatiakyky on heikko, syyllistävät ja herjaavat uhreja. Tai peräti ovat itse tekijöitä, mene ja tiedä.
Jaksa taistella lasten vuoksi ja hae asiantuntevaa apua livenä, älä virtuaalineuvojiin perusta.
Miten voit kehottaa vahnempaa toimimaan vastoin oikeuden päätöstä!? Lapsi on pakko antaa väkivaltaiselle vanhemmalle, sillä eihän ole mitään todisteita siitä, että hän enää olisi väkivaltainen lasta kohtaan...
Lapsi ja lähivanhempi voi olla kuten meidän tapauksessa perheneuvolan asiakas. Lähivanhempi voi olla varannut lapselle psykologin käynnit, erikoislääkärikäynnit jne, jotka etävanhempi peruu. Huoltajana hänellä on oikeus perua kaikki tarpeettomaksi katsomansa terapiat, joissa lapsi saattaa kertoa - ja kertoo - kokemastaan väkivallasta tapaamisten aikana.
Lastensuojelu katselee päältä. Vasta sitten kun tilanne menee riittävän huonoksi, lastensuojelu voi huostaanottaa lapsen / lapset MOLEMMILTA vanhemmilta. Se vaan tapahtuu niin myöhään, että lapset ja se kunnollinen lähivanhempikin on ehkä jo psyykkisesti täysin rauniona. Lapsi en nimittäin voi luottaa edes sen lähivanhemman turvaan, koska hän pakottaa oikeuden päätöstä toteuttaessaan lapsen kohtaamaan toistuvasti pahoinpitelijänsä yksin suojettomana ja kenties yöpymäänkin tämän luona.
Ensi ja turvakodista ei ole mitään apua, sillä lähivanhemman koti on turvallinen. Väkivallan uhri päivystyksestä ja lakimiehistä ei ole mitään apua. Se on sama onko auttaja virtuaalinen tai todellinen, kukaan ei voi tehdä mitään. Väkivaltainen henkilö on syytön, kunnes toisin todetaan ja syyllinenkin saa tavata omia lapsiaan kahdenkesken!
jouduin tekemään itse.
Tosin vuosia meni taistelessa.
Lapset itse kertoivat myös isänsä tekosista koulunsa lääkärille ja asioita hoitaville sosiaalityöntekijöille. Isän tullessa hakemaan juoksivat karkuun huutaen samalla isälleen kauhusta.
Ymmärsin, että minun on kestettävä se vaihe, jolloin ei vielä ollut huoltajuuspäätöstä.
Lisäksi miehen psykiatri muistutti, että psykopaatin kanssa ei voi neuvotella. Eikä lapsia saa antaa väkivaltaiselle isälleen. Vaikka itse onkin selviytynyt sudenpesästä, ei kait lapsiaan kukaan uhraa?
Kolme vuotta ja parisenkymmentä oikeuden istuntoa. Yksinhuoltajuus minulle ja tapaamiset valvotusti.
Traumoja tuli siis eronkin jälkeen, kiitos hitaan ja manipuloitavissa olevan asiantuntijaverkoston, jota luonnehäiriöiset ja psykopaatit saavat pyöritellä tuskastuttavankin paljon, uhreja syyllistäen ja toipumista hidastaen.
Väitöksesi kielii katkeruutta. Mikään oikeudenpäätös ei saanut minua riskeeraamaan enään lasteni turvallisuutta ja oikeutta elää. Ymmärsin, että mitä minä ja lapset jouduimme kokemaan ei ole kaikille tuttua. Usein kuvitellaan ja tuudittaudutaan vaaralliseen turvallisuudeen tunteeseen. Pahaa tapahtuu vain elokuvissa ja enintään naapuri kaupungissa, höh sanon minä.
Jos itse saat selkääsi puolisoltasi ja lapset myös, et varmasti jää odottamaan että muiden täytyy tulla todistamaan tapahtuma. Siinä kun voi pahimmassa tapauksessa ehtiä mennä henki, ainakin terveys menee. Mitä siinä enää muiden todistelut auttaa?
Yritti exä meilläkin aluksi hakea täytäntöönpanoa kun väliaikainen tapaamisoikeus oli oikeudessa saatu, kiitos miestuomarin joka tunsi suurta myötätuntua tätä sananvalmista psykoa kohtaan.
Eipä saanut, sillä todistettavasti lapset pelkäsivät isäänsä ja olin tehnyt silti kaikkeni kun yritin viedä lapsia tapaamisille, tyhmyyttäni lisäsin ja vaaransin lasteni luottamusta itseeni. Ajattelin aluksi samoin, että on toteltava oikeudenmääräystä, kun niin syyllistetään...
Erosta on 7v, yksinhuoltajuuspäätös saatiin 3 v. sitten ja viimeisimmät pahoinpitely - ja kunnianluokkaus oikeudenkäynnit oli n. vuosi sitten.
Paras kiitos tulee lapsilta, kun totesivat olevan onnellisia kun ei enää tarvitse pelätä.
Minulla oli apua asianajajasta, muutamista sosiaalityöntekijöistä, turvakodista ja läheisistä. Terapeutit auttavat vielä parannellessamme traumoja joita saatiin psykolta ja muutamilta psykon manipuloimilta tukijoilta.
Silti, hengissä olemme ja rutkasti vahvempia.
Valvotut tapaamiset eivät isälle sopineet, kuulema laitostuttavat!?
Exä on yrittänyt vuosittain vielä käydä lasten kouluilla, mutta tyttäret ovat oppineet murrosikäisen topakoina kertomaan vastalauseensa opettajilleen, joten sekin asia hoituu lasten oikeuksia noudattaen.
Sekään ei ole vierasta, että lapset ovat marssineet suoraan poliisille isänsä seuratessa.
Maailmassa on todella monenmoista tarinaa. Jokainen joutuu jollain tavoin tilanteisiin, jossa on luotettava omiin havaintoihinsa ja kokemuksiin, vaikkei muut niitä ymmärtäisikään!
täällä yksi, saman helvetin keskellä elävä. ex:llä on väliaikainen tapaamisoikeus, olemme siinä vaiheessa menossa. Päätin tänään etten pelkää enää päivääkään. Tiedän että monta vuotta voi olla vielä edessä ennenkuin minua ja lasta uskotaan. Rokotan lapseni vaikeuksia vastaan yrittämällä nauttia tapaamisten väliajoista, saada normaalia elämää siihen. Onhan se vaikeaa kun lapsi kärsii psyykisistä ongelmista tapaamisten välillä. Tätäkin on väitetty minun aikaansaamaksi; olen muka niin ahdistunut tapaamisista että siirrän tunteeni lapseen. Väkivaltainen isä siis on vain väärien syytösten kohteeksi joutunut ressukka.
Eniten pelottaa ettei lapseni pystyisi kasvamaan tervejärkiseksi, jäisi ehkä isänsä väkivallan alle tarpeettoman kauaksi aikaa. Siksi rokotan rakkaudella.
ja kyllä, olen kuulema katkerakin. Kaiken menettäneenä on vaikea hurrata, joten pieni synkkyys sallittakoon minulle.
meidän tapauksessa kuulin tämmösen:
-valvonta tapaamisten aikana heikentää isäsuhteen kehittymistä
-jos haluaa tehdä lapselle pahaa, siihen pystyy valvonnan aikanakin
Psykologin suusta, joka ei suositellut valvontaa.
Pah, sanon minä!
kokemuksella alleviivaan pelon olleen suurin viholliseni.
Vasta hovioikeuden yksinhuoltajuuden saatuani saatoimme huokaista helpotuksesta. Olin katkera minäkin, tosi katkera.
Ammattini puolesta jo ymmärsin lastenedun olevan aikuisten johtotähti. Pettymys oli kova kun oivalsin, miten toista on väittää olevansa ihmisen perustarpeiden eli turvallisuuden takana, mutta toimia kuitenkin perusarvon vastaisesti, siinäpä kokemusta kerrakseen. Asiantuntijatkin ovat vain ihmisiä. Ikävä kyllä.
Mitä opin? Juuri sen, että omat arvot, havainnot ja kokemukset saavatkin olla tekojemme määrittelijöinä. Minkäs teet, jos joku ei usko, että pahaa tapahtuu, jopa kotikulmilla. Ei se tee tekemättömäksi pahuutta. Mustaa ei saa valkeaksi, hoki sitä miten kauan tahansa.
On kuin liikennevaloissa. Näet punaisen palavan, pysähdyt, tottakai. Takanasi tuleva ei jostain syystä näe, että olet pysähtynyt sen vuoksi. No, takana tulija hermostuu, jaa antaa autonsa äänitorven soida, tauotta ja lujaa. Heristelee jopa nyrkkejään. Vilkaiset ihmeissäsi taustapeiliin, mutta et menetä malttiasi tai pelkää. Sillä tiedät, että jos ajat päin punaisia ja joku ajaa "vihreillä " kylkeesi, syy on silti sinun. Vastuu on sinun, ei siinä hyödytä poliisille ja tuomarille viimekädessä perustella " kun se takana ei huomannut ja tööttäsi niin pirusti, jopa nyrkkejään heristeli ja minä sitten ..."
Niin sitten tämä takanasi ollut lipeää vielä paikalta, etkä koskaan saa sanottua oikeuttasi. Pointtini on, että samanlaiseksi koin aikoinaan joidenkin viranomaisten ymmärtämättömyyden. Minua kantoi eteenpäin ajatus, että minä tiedän, lapset tietää. Jumala varmasti tahtoo, että lapsia on puolustettava, se on oikeudenmukaista.
Ajattelin, että kovaa on, niin kovaa, että joskus katkerimpien kokemusten ollessa pahimmillaan tokaisin itsekseni näin " Aina sanotaan että väkivalta perheessä on asia, jota ei saa hävetä vaan on toimittava. Pelasta lapset ja itsesi. No, kuvittelin että uskallettuani juosta karkuun lasten kanssa kaikki kyllä järjestyy ja pahin on takana päin. Mutta se kolmen vuoden todistelu ja syyttely mitä viranomaispuolelta myös tuli on samaa kun väkivalta silloin perheessä. Olisiko ollut sittenkin parempi, että exä olisi saanut tapettua meidät? Olisi ainakin näillä asiantuntijoilla ja heillä, jotka saavat tyydyttää uteliaisuutensa turvallisesti lukemalla keltaisilta lööpeiltä, että taas äiti ja lapset surmattiin. Voi voi, eipä olisi arvannut. Tiilitalossa asui, niin mielyttävältä mieskin tuntui, no eipä uskoisi ei :O..."
Mutta, me selvisimme, kaikki eivät ehdi pakoon asti. Lisäksi tiedän, että exäni todettu psykopaattisuus on todellisuutta. Emmekä saa olla Täysin rauhassa, mutta emme enää provosoidu emmekä pelkää. Kipukynnys on ylitetty ja nyt nautimme tavallisesta, turvallisesta elämästä.
Traumatrerapiassa käynkin juuri näiden muutaman perheneuvolan ns. asiantuntijoiden tietämättömyyden vuoksi, sen verran traumoja tuli, että anteeksianto exälle on ollut helpompaa, sillä sairaus on sairaus. Mutta nämä ns. asiantuntijat, huh huh, vieläkin painajaisia, lapsilla ja minulla.
Ymmärrän, että olet kuin helvetin keskellä. Tuntuu, kuin olisi katsomassa kauhuleffaa livenä, Kafkamainen tilanne.
Mutta tiedät, että pelko kahlehtii. Siis, minua lohdutti raamatusta kohta, jossa sanotaan : Jumala on rakkaus, eikä rakkaudessa ole pelkoa. Sinä olet hyvällä asialla, pidät viattoman lapsen oikeutta turvalliseen lapsuuteen johtotähtenä, alä siis pelkää. Hyvä voittaa pahan 6 - 0, näin eräs ystäväni minua lohdutti aikoinaan, ja oikeassa oli!
Syyllisyys, vrt. tapaukseen liikennevaloissa, älä suostu syyllistettäväksi, sinä kestät jos oikeus on sinun perustasi.
Kysäise ns. psykologilta, eikö lapsilla ole omia aivoja ja tu nteita:O? Jos siis lapsi pelkää jotakuta joka on satuttanut, eikö siitä jää muisto, vähän kuin kynttiläleikissä kerran kyntensä polttanut tajuaa, ettei kantsi leikkiä tulella, se polttaa!? Ns. asiantuntija, mitä tekisi jos hänen lapsensa pelkäisi jotain paikkaa tai ihmistä, pakottaisiko as-tuntija laspensa olemaan silti paikassa? Eikö lasta aliarvioida jos hänen tunteitaan ei kuunnella? Mitkä traumat tulee, jos emme tule kuulluksi ja nähdyksi ja pakotetaanko meitä toimimaan lastemme kanssa näin? ( en muuten enää ihmettele, miksi tutkimuksetkin todistavat suomalaisten lasten ja nuorten voivan pahoin /:
Voi miten tahtoisin rohkaista ja lohduttaa sinua. Rukoilen, että Jumala toimii ja pelastaa teidätkin. Toivon sinulle, että tulet siunatuksi sellaisella viisaudella, että toimit niin, että oikeus voittaa ja saatte elää tavallisen turvallisesti. Minua lohdutti myös psalmi 91 pahimman ajan ollessa menossa. Sitä luin ja rukoilin, että Jumala kuulisi ja pelastaisi Jeesuksen nimessä.
Toivon totisesti, että sinäkin saat tavallani kiittää, että oikeus voitti, vaikka pahalta se aika elämästä silloin tuntui.
Meillä toinen lapsista on kertonut kokemuksistaan lääkärille ja päiväkodin työntekijöille - lääkärit uskovat, mutta päiväkodin työntekijät ovat useita kymmeniä kertoja sanoneet lapselle minun kuulteni, ettei isä voi oikeasti olla tenyt noin. Vaikka lapsi näyttää mustelmia, päivähoidon työntekijät syyttävät lasta valehtelusta. Isä kun on niin fiksu, ettei hän pilaisi tapaamisiaan heti alussa lyömällä.
Toinen lapsista kertoo koulussa kuraattorille ja opettajalle, mutta sitä kautta mikään ei välity oikeuteen asti! Molemmat kertoivat lastensuojelussa, mutta lastensuojelu toteaa vai, ettei tällä hetkellä ole lastensuojelun tarvetta ja tarvittaessa heidän on otettava lapset huostaan molemmilta vanhemmilta. (He eivät saa toimia avioerotilanteessa toista vanhempaa vastaan.) Molemmat lapset kertovat perheneuvolassa, mutta perheneuvolasta ei vieläkään ole pyydetty mitään lausuntoa oikeuteen.
Haitko apua joltain muilta psykologeilta lapsille? Mistä sait todistuksen lasten peloista?
Yritin useamman viikon tehdä kaikkeni saadakseni lapset luottamaan isäänsä ja järjestin ylimääräisiä tapaamisia. Kun yksi oikeuden määräämä tapaaminen sitten tuli ja vanhempi lapsista ei ollut odottanut 1½ tuntia myöhässä olevaa isäänsä hakemaan ja toinen vielä pisti päiväkodissa vastaan hakutilanteessa, mies ilmeisesti kosti tilanteen muutamalla nykiniskulla lapselle salassa. Asiasta on todisteena vain lapsen kertomus ja pari mustelmaa vatsassa "jotka on voineet syntyä missä vain". Nyt käyn itseni kanssa taistelua "petänkö lasten luottamuksen" ja pakotan heidät isälle, koska se on laillisesti oikein, vai toiminko moraalini mukaan oikein seurauksista välittämättä. (Asianajanjan mukaan oikeus voi määrätä lapset myös isälle, koska hänen ollessa lähivanhempana tapaamiset ainakin toteutuvat, kun lapset karkaavat luokseni heti tilaisuuden tultua.)
Hakutilanteissa lapset takertuvat toisiin aikuisiin ja ovenpieliin, aitoihin yms. Isä ei selviä hakutilanteesta yksin, vaan hänellä on aina apujoukkoja. Apujoukot myös todistavat tarvittaessa, että kyseessä on vain lapsen kiukuttelua tai "äidin manipulaation aikaansaamaa käytöstä". Lapset myös anelevat aivan ulkopuolisilta henkilöiltä apua ja karkailevat isältä sekä hoitopaikasta ennen isän tuloa. Päiväkoti tukee isää niin, että lapselta piilotetaan kaikki ulkovaatteet ja osa sisävaatteistakin ja lapsi ei pääse koko päivänä ulos karkaamisvaaran takia. Lapsen ja isän suhteen uudelleen rakentumisen tukeminen on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää päivähoidolle, koska eihän isä nyt yhtäkkiä mikään hirviö ole.
Ongelma on siinä, että kukaan ei usko kiltin näköisen miehen olevan nykyisin ajoittain käsittämättömän aggressiivinen. Lisäksi mies lahjoo ympäristöään mm. todistaja saa oikeudessa käynnistä 250€ ja muutenkin hän palkitsee runsaskätisesti häntä vaikeassa tilanteessa tukevat. Oikeusprossessiin häneltä löytyy rahaa, minä maksan kaikki lasten kulut ja sinnittelen miten parhaaksi näen, kunnes omaisuudesta joskus aletaan riitelemään. Kun hänen asianajajansa vain tietää rahaa tulevan, hänen itsensä ei tarvitse oikeudessa edes suutaan avata.
Miten sait miehen psykiatrille? Miten miehesi psykiatri uskalsi kertoa sinulle mitään miehesi asioista?
Miehen asianajaja väitti myös, ettei "tuetussa" tapaamisessa isä suhde voi uudelleen muodostua. Valvottuun tapaamiseen ei ole perusteita, kun isä on kunnollinen ja käy yksinäisessä kopissaan tärkeässä työssä. Hänellä ei ole alkoholi tai huumeongelmaa - jälkimmäisestä en kyllä ole aivan varma, koska tabletteja meni kevään lopussa paljon tai löysin tyhjiä liuskoja. (Mutta sehän on vain minun harrastamaan mustamaalausta ja valehtelua....)
Älkää uskoko asiantuntijoita, jotka sanovat, että kaikille lasta tapaaville pitää kertoa. Kertomalla syyllistytte mustamaalaukseen. Vaikka lapsi teidän kuultennne alkaisi kertoa kaverin vanhemmille pahoinpitelystä, teidän pitäisi vaientaa lapsi tai ainakaan ette saa varmistaa lapsen kertomusta todeksi, vaikka itse olisitte tilanteen nähneet. Pahoinpitelijän maineen suojelu on ensiarvoisen tärkeää Suomen oikeusvaltiossa! Lisäksi tietojen (mm. päivämäärät) täydetäminen lasten kuulten on lasten manipuloimista isäänsä vastaan, joten syyllistytte tapaamisoikeuden "estämiseen" manipuloimalla.
Isä haluaa lapset vain useaksi yöksi peräkkäin luokseen, lyhyemmät tapaamiset eivät hänelle kelpaa ollenkaan. Vain yön yli yhdessä olemalla lapsi oppii luottamaan aikuiseen, jota pelkää!!! (Psykologiaa lukeneet voivat pohtia tavoitteleeko hän tällä ns. Tukholma syndroomaa.)
Hyvin. Lopputuloksena vuosia kestäneiden todisteluiden ja oikeudenkäyntien on, että minulla on yksinhuoltajuus, olemme siis lasten kanssa turvassa.
Tapaamisia oikeudenpäätöksessä suositeltiin valvotusti, mutta isä ei suostunut moiseen, hänen etunsa ei siis toteutunut. Lastenetu kylläkin.
Tämän enempään en juuri nyt ehdi kommentoimaan, mutta muista " liikennevalot " ja omat kokemukset ja huomiot.
Älä suostu manipuloitavaksi tai syyllistettäväksi.
Naarastiikerin lailla puolusta lasten oikeuksia, kukaan ei voi tietää lopputulosta, mutta tiedät ainakin taistelevasi oikean asian puolesta.
Asianajajalle terveiset, että kuka voi taata, että tapaamiset onnistuisivat isänkään ollessa huoltajana!
Jaksa, lasten puolesta kannattaa uhrautua.Tunnut viisaalta ja olet jo saanut/joutunut näkemään oikeusvaltion nurjan puolen, mitä tapahtuu pienelle ihmiselle, jos asiat eivätkään suju " normaalilla " tavalla. Tarvitaanko aina kaksi, jos on tappelua ja riitaa? Missä on lastenetu?
Tuli mieleen, että sinun on otettava lopullinen kanta tapaamisiin. Jos tuet ja annat lastesi kokemusten jäädä taka-alalle, voikin olla että toimintasi tulkitaan ristiriitaiseksi. Eli pitkä miinus___
Jos kaikesta muiden painostuksesta huolimatta päädyt tukemaan lapsiasi ja kuuntelet heidän kokemuksiaan, saat motiivin toimia, vaikka kuinka väsyttäisi tai olisit turhautunut tähän älyttömyyteen, jonka keskelle olette joutuneet.
Muista, että myrskykin kestää vain aikansa!