Paljon tsemppiä ja rohkeutta kaikille paniikkihäiriöstä kärsiville!Itse olen ns. oppinut elämään sairauden kanssa,eli siis ainakin osittain hyväksymään että tällainen nyt olen.En tiedä onko sekään nyt oikein,aina pitäisi yrittää etsiä tilanteeseen apua,mutta sekin voi olla tavallista vaikeampaa paniikkihäiriöiselle...Tänä syksynä asia on kyllä masentanut entistä enemmän ,koska aloitin opiskelun uudessa koulussa ja joudun kohtaaman asian lähes joka päivä.Paniikkihäiriöni ilmenee enimmäkseen sosiaalisten tilanteiden yhteydessä.Koulussa on ryhmätöitä alituiseen ja tulossa on rutkasti "suullisia esityksiä" joten voitte kuvitella että se on vaikeaa.Hävettää ja turhauttaa,miksi ei pysty olemaan "normaali",mutta menen kuitenkin kouluun kiltisti joka päivä.Jos vain mahdollista,niin tilanteiden välttelyä ei kannata edes aloittaa,koska se on sitten loputon kierre.
Tsemppiä
Turhauttavaa
0151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.