Luulin jo päässeeni jonkinlaiseen tasapainoon itseni kanssa, mutta ei.... eihän se nyt niin helppoa ollutkaan.. (viitaten aiempiin avauksiini)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=706&posting=22000000019344587
onkohan tässä nyt kuitenkin kysymyksessä jotain elämää suurempaa vai mikä on kun ei vaan saa millään tuota tunnepuolta rauhoittuun?
Kuinkahan kauan tätä vuoristorataa pitää jaksaa, ja samalla käyttäytyä ikäänkuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan... neuvoja... anyone???
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=706&posting=22000000019344587
onkohan tässä nyt kuitenkin kysymyksessä jotain elämää suurempaa vai mikä on kun ei vaan saa millään tuota tunnepuolta rauhoittuun?
Kuinkahan kauan tätä vuoristorataa pitää jaksaa, ja samalla käyttäytyä ikäänkuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan... neuvoja... anyone???
Vastaukset 3
Vanhimmat
...olenko lukenut aiempia aloituksiasi, mutta ilmeisesti puhut vakavanlaatuisesta ihastumisesta.
Rakastuminen on kemiallinen reaktio aivoissa. Se kestää korkeintaan kaksi vuotta. Hang in there!
katos kun itse olen edelleen rakastunut erääseen ja sitä on jatkunut jo 3 vuotta...
MInä ihastuin tasan vuosi sitten ja elämä on sen jälkeen ollut tuskaa! Hänen näkemisensä toivo pitää minut hengissä. Mielialat vaihtelevat toisen työvuorojen mukaan.
Reilua?
Ja vielä vuosi pitäisi kestää ennenkuin toiveita tunteiden laantumisesta?