kuin naisten. Yksinhuoltajana jäät aina jalkoihin ja elät köyhyydessä. Onko miehet huomannut, että elämä ykisin on antoisampaa ja rikkaampaa?
Naisena joutuu parisuhteessakin aina kovemmalle. Nainen on se joka tekee kahta työtä. Sekään ei miehille riitä.
Useimmat miehet ovat kuin jononjatke lapsilaumassa.
Itse en tunne ainoatakaan miestä, ei edes naapureissa, joka olisi yksinhuoltaja ja äiti maksumies!
Näistä tuntemista eronneista perheistä, ei yksikään mies tee mitään lastensa hyväksi, kuin maksaa minimin.
Tähänkö ollaan menty, että lapsia pitää tehdä, mutta heistä ei huolehdita?
Naisena joutuu parisuhteessakin aina kovemmalle. Nainen on se joka tekee kahta työtä. Sekään ei miehille riitä.
Useimmat miehet ovat kuin jononjatke lapsilaumassa.
Itse en tunne ainoatakaan miestä, ei edes naapureissa, joka olisi yksinhuoltaja ja äiti maksumies!
Näistä tuntemista eronneista perheistä, ei yksikään mies tee mitään lastensa hyväksi, kuin maksaa minimin.
Tähänkö ollaan menty, että lapsia pitää tehdä, mutta heistä ei huolehdita?
Vastaukset 20
Vanhimmat
olla yh,tuon tekstin luettuani..
TOIVOTTAVASTI KAIKKI EI LUULE ET KAIKKI YHT ON TUOLLAISIA...
AAAAAARGH!
Tunnettu tosiasiahan on, että avioerotilanteessa naiset ottavat huoltajavasttun suorastaan hampaat irvessä vastentahtoisuudesta - kun vaihtoehtona olisi se miehisen helppo viikonloppuvanhemman elämä.
Taas näitä..
Naiset tietävät että lasten kanssa elämä on rikkaampaa, siksi monet eivät suostu antamaan lapsia miehille.
Monet naiset antavat mielellään rahoitusvastuun yksistään miehelle. Muuta miehelle ei sitten herukaan.
Suostuisitko Sinä siihen että joutuisit maksamaan lapsista vaikket saisi elää heidän kanssaan?
Jaahas, päätit panna oikein uuden katkeruusketjun!
jos noin vaikeaa?
»Itse en tunne ainoatakaan miestä, ei edes naapureissa, joka olisi yksinhuoltaja ja äiti maksumies!»
Moniko äiti suostuisi sellaiseen?
Mieti sitä.
on silloin isässä jos äiti ei suostu. Olisiko luottamuspula?
..lähes kaikki isät ovat viallisia?
Väitän nimittäin että hyvin harva nainen tähän suostuisi. Onneksi välillä oikeus päättää toisin.
kuten meillä. Palkasta suoraan ulos-ottoon tulee meille lapsille ruokarahat. Muu onkin sitten omata paussista ja mitä tukiaisia tulee. Jos en olisi rikkaasta kodista lähtöisin, en tiedä miten slviäisin. Mummi ja ukki ostaa lapsille lahjakasi ja muuten vain talvivaatteet ym pyöriä sun muita tarvikkeita. Mistään minun lapseni ei ole jäänyt paitsi, kaikkea on yllin kyllin.
Jos tuo apu olisi minulta poissa, olisin myös siellä köyhyyden alapuolella.
Joten lasten oman isän osuus on todella pieni. Sekin väkisin. Että minä se olen kuka elättää.
Kaikki sukulaisten apu on todella tervetullut.
kautta, ja teillä on voimassa oleva elatussopimus, joka on vahvistettu ns. minimin alapuolelle, saat kunnalta erotuksen elatustukena.
Niin, elatusapu ei aina ole ns. minimin kokoinen, sitä suurempi, vaan pienempi.
jotka ovat harvinaisia, virheettömiä, ja jotka tietävät, toisin kun moni muu isä, että lasten kanssa on paljon mukavampaa elää... Terv. 2 lapsen lähi-isä.
Tässä elävä esimerkki toisinpäin alkuperäiselle kirjoittajalle. Olen totaalinen yh-isä jo kahdeksan vuotta, kun erosimme eikä lapset kelvanneetkaan äidille. Lapset olivat tuolloin 4- ja 6 v. Elatusmaksut hoidettiin kertasuoritteisesti minimimaksuna. Vaikka nyt on ollut töissä, ei korotuksia voi vaatia. Lasten isoihin hankintoihin, harrastuksiin etc. ei tule latin latia. Pojan rippijuhlat järjestin ja kustansin täysin itse alusta loppuun - juhliin olisi kelvannut kuulemma tulla kuitenkin. Hoh hoh.
Pari kertaa tytär on halunnut äidilleen asumaan, mutta aina on löytynyt selitys miksei käy. Että on näitä toisinkin päin....
sukupuolesta riippumatta joihinkin lähivanhempiin.
En antaisi mistään hinnasta lapsiani pois, mutta kieltämättä ottaa päähän, kun käytännössä jouduin huomaamaan, kuinka paljon helpompi kahden etävanhemman on aloittaa uusi yhteinen elämä, kuin tällaisen lähivanhemman.
Ex löysi eron jälkeen uuden, joka oli etä-äiti. Muuttivat yhteen, menivät kihloihin, saivat lapsen. Ei siis mitään ongelmaa.
Itse löysin miehen, joka ei työnsä vuoksi voi muuttaa, vaikkei välimatkaa kovin montaa kymmentä kilometriä olekaan. Itse taas en voi muuttaa, koska en halua lasten joutuvan vaihtamaan koulua, kavereitaan, kotiaan jne. Lasten kanssa yritimme matkustaa tuota väliä kesällä mahdollisimman paljon, mutta koulujen alettua jäi vähemmälle. Nyt sitten rakkaani on päättänyt luovuttaa yhteiseloyrityksen.
Pakko myöntää, että etävanhempana olisin ajat sitten muuttanut hänen luokseen, mutta nyt on tyydyttävä kohtaloon. Ja sama ongelma on kuitenkin vastassa aina, kun kuvittelen löytäneeni sen oikean.
Mutta! Tästäkään huolimatta en luopuisi lapsistani mistään hinnasta. Hyvästit voin sanoa haaveilemalleni suurperheelle, kun pakko tyytyä odottamaan sitä oikeaa miestä siihen asti, kunnes lapset ovat omillaan ja itsellä jo liikaa ikää synnyttämään enää lapsia.
Näinhän se menee, elämä on valintoja ja kaikkea ei voi saada. Toivottavasti löydät lapsistasi täytteen elämääsi sen miehen tilalle. Jos yhtään lohduttaa, niin joskus ne lapsetkin kasvavat ja sitten voit taas elää omaa elämääsi.
Ja sitten vielä totean, että tuskin se exäsi ja hänen etääitivaimonsakaan onni loputtomasti kestää kun on tuollaiset lähtökohdat... Sääliksi käy heidän lastaan...
että lapset tuovat sen ilon elämään :) Ja nykyään jo usein huomaan, etten sitä miestä tähän elämään edes kaipaa. Ainoa, mikä mieltä kaivertaa, on juuri se haaveeni suurperheestä...
Etsitään monilapsista yh-iskää ;)))
Sinun pitää löytää monilapsinen yh-iskä jolla on alle kouluikäiset lapset. Alle kouluikäisen kanssa on vielä mahdollisuus muuttaa, sen jälkeen... *huoks* ;)
olen itsekin ajatellut. Koululaisten kanssa ei enää kovinkaan helposti varmaan kukaan vanhempi halua muuttaa. Ellei sitten ole aivan hirveä koulu ja opet ihan kamalia ja luokkakaveritkin ihan ääliöitä ja...
Just nyt tuntuu, etten kyllä tosissani ketään etsi, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka jostain joku sattuis ilmestymään. Sitä odotellessa, nautin lasteni seurasta ja tyydyn haaveilemaan :)
..kirjoitus,ettei ansaitsisi edes vastausta,mutta en voi välttää kiusausta.Olen yh mies ja täytyy sanoa että,kyllä elämä on mukavaa.Tässä yh:na on niin paljon hyviä puolia,etten edes harkitse vakavasti sitoutumista parisuhteeseen.Mulla ei ole oikeestaan valittamista mistään asiasta,ja olenkin miettinyt usein sitä että,onko mies yh elämä jotenkin helpompaa kuin nais yh:n.Ainakin naiset tuntuu valittavan useimmin monestakin asiasta kuin miehet,ei tietenkään kaikki yh äidit ole samanlaisia.Johtuuko tämä kaikki siitä että,miehet käsittelee asioita suoraviivaisemmin kuin naiset,ja miehet ei ehkä valita kaikista pienistä asioista ja vastoinkäymisistä joita vastaan tulee.Kaikkihan riippuu kaikista,eli lasten määrästä,työstä,asumisesta yms seikoista,mutta oletan että,mies yh kohtaa aikalailla samoja ongelmia kuitenkin,mutta ehkä miehillä asenne hoitaa niitä erilainen.
mies-yh:den ex:t on harvemmin alkoholisteja, väkivaltaisia, narsisteja tms.
;)
(viranom)n/aisten on tapana painaa villasella l. ymmärtää paremmin mies-yksinhuoltajien puutteita kuin nais-yh:ien
;)