Mitä on SYDÄMEN

Täällä puhutaan paljon uskosta ja monasti vielä painottaen sydämen uskosta. Mitä tällä termillä tarkoitetaan?

Voisivatko kaikki tällä palstalla käyvät tehdä selkoa, mitä on sydämen usko? Ja mielellään niin, että ei katso muiden ajatuksia ennen omaa kirjoitustaan. Näin saataisiin hyvä kuva siitä, miten suomalainen tänään uskoo.

Itse kirjoitan oman uskonkäsitykseni myöhemmin.
201170
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 20

Vanhimmat

Ensi sunnuntaina klo 16.00. alkavaan srk-iltaan.


Jos oikein muistan, alustuksen aihe on "Sydämen usko".

Äänestä
  • Jumala lahjoittaa evankeliumissa ihmisen sydämeen elävän uskon. Uskovainen ihminen uskoo, että Jeesus on hänen kaikki syntinsä verellään sovittanut. Uskovainen ihminen haluaa taistella syntiä vastaan ja säilyttää hyvän omantunnon. Kun syntiä kuitenkin väkisinkin tulee, hän haluaa korjata asiat ja kuulla yhä uudelleen evankeliumia. Hänen tunnollaan on Jumalan rauha.

    Pyhä Henki kokoaa uskovaiset Jumalan seurakunnaksi.

    Äänestä

  • ja tee muistiinpanoja ja kerro täällä, mitä siellä sanottiin sydämen uskosta. Kiinnitä huomiota seuraaviin asioihin:

    1. Miten Jeesus määrittelee sydämen uskon? Miten "uskon" käsite on muuttunut Uudessa Testamentissa vai onko muutunut lainkaan?

    2. Miten sydämen uskon voi saada Jeesuksen mukaan?

    3. Miten sydämen usko ilmenee ihmisen päivittäisessä elämässä?

    Äänestä

Suviseuroissa puhuttiin paljon sydämen kristillisyydestä. Siksi onkin ollut niin vaikea hyväksyä sitä, että suviseurojen jälkeen on korostettu taas kuuliaisuutta seurakunnalle ja sitä kautta vähennetty omakohtaisen uskon merkitystä.

Äänestä

Sydämen uskossa yksilön omatunto on ohjaamassa valintoja oikeasta ja väärästä.

Yhteisöuskossa oikean ja väärän valintaa ohjaa kollektiivinen omatunto (ko), joka on SRK:n työvaliokunnan ja johtokunnan määrittelemä ja jonka ylläpidosta ja päivittämisestä nämä elimet vastaavat. Uusista ko:n päivityksistä tiedotetaan yhteisöön kuuluville Päivämies -lehden välityksellä.

Äänestä
  • Olin ennen kuin käsitin parannuksen armon, varsin jumalaton.Jumala herätti tuntoni perheessämme tapahtuneen järkyttävän kuolemantapauksen kautta.

    Aloimme kulkea seuroissa. Saarnat puhuttelivat minua hyvin syvästi kuten myös Siionin laulut ja virret.
    Sielunvihollinen piti minua kovassa otteessa,
    ei olisi antanut tehdä parannusta.
    Tiesin kyllä, että parannus on tehtävä.
    Lopulta halusin uskoa synnit anteeksi
    omalle kohdalleni.Sain Jumalan rauhan sydämeeni.

    Jumalan valtakunta avautui minulle sisältäpäin
    ja tajusin sen valtavan kauneuden, rakkauden, armon.
    Muistan kun olin elämäni ensimmäisissä suviseuroissa niin minusta toiset Jumalan lapset
    olivat kuin enkeleitä.Heidän silmistään ja kasvoistaan paistoi Jumalan rauha.Tunsin valtavan rakkauden mikä yhdisti meidät toinen toisiimme.
    Minusta tuntui siltä kuin olisin jo ollut taivaassa.

    Parannuksen jälkeen seurasi itsestään elämän
    täydellinen muuttuminen ja syntielämän hylkääminen.Pyhä Henki on kotiopettaja.
    Sain ihania ystäviä ja ihmettelelin etten koskaan elämässäni ole saanut näin valtavaa rakkautta osakseni.Minulla oli todella palavat tuntemiset.

    Sitten alkoi arjessa eläminen. Kaikenlaista ristiä
    rupesin saamaan osakseni. Sitä on kyllä riittänyt.
    Martti Luther on sanonut että uskoa seuraa rakas pyhä risti.

    En voi sanoin kertoa teille, kuinka lohduton on jumalaton maailma ja siinä eläminen sen sijaan että armosta saan olla uskomassa ja minulla on Jumalan rauha.Minulle oli alusta pitäen täysin selvää, ettei uskovaisen tarvitsee laittaa korvakoruja, meikata tms.Ei tarvitse kuunnella maailmallista musiikkia jne. Vaikka kukaan ei minua vahdannut eikä kieltänyt.

    Sellaiset asiat, kuten korvakoru yms.seikat tuntuvat täysin mitättömiltä. Olemme maailmassa mutta emme maailmasta.

    Kilvoituksen matka on ollut välillä helteistä todella. Oma liha, maailma ja sielunvihollinen kyllä kuiskuttelevat ja kiusaavat.

    Mutta haluan armosta uskoa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja korjata asioita
    silloin kun on syntiin ja vikaan joutunut.
    Rukoukseni on etten koskaan menettäisi uskoani
    vaan pääisin kerran parille taivaan kotiin.

    Tästä asiasta olisi varmaan paljonkin puhuttavaa, mutta tässä tuli nyt joitakin asioita.

    Laitimmainen olen ja kovat epäilykset ja kiusaukset on.

    Äänestä

  • Ex-Mary kirjoitti:

    Olin ennen kuin käsitin parannuksen armon, varsin jumalaton.Jumala herätti tuntoni perheessämme tapahtuneen järkyttävän kuolemantapauksen kautta.

    Aloimme kulkea seuroissa. Saarnat puhuttelivat minua hyvin syvästi kuten myös Siionin laulut ja virret.
    Sielunvihollinen piti minua kovassa otteessa,
    ei olisi antanut tehdä parannusta.
    Tiesin kyllä, että parannus on tehtävä.
    Lopulta halusin uskoa synnit anteeksi
    omalle kohdalleni.Sain Jumalan rauhan sydämeeni.

    Jumalan valtakunta avautui minulle sisältäpäin
    ja tajusin sen valtavan kauneuden, rakkauden, armon.
    Muistan kun olin elämäni ensimmäisissä suviseuroissa niin minusta toiset Jumalan lapset
    olivat kuin enkeleitä.Heidän silmistään ja kasvoistaan paistoi Jumalan rauha.Tunsin valtavan rakkauden mikä yhdisti meidät toinen toisiimme.
    Minusta tuntui siltä kuin olisin jo ollut taivaassa.

    Parannuksen jälkeen seurasi itsestään elämän
    täydellinen muuttuminen ja syntielämän hylkääminen.Pyhä Henki on kotiopettaja.
    Sain ihania ystäviä ja ihmettelelin etten koskaan elämässäni ole saanut näin valtavaa rakkautta osakseni.Minulla oli todella palavat tuntemiset.

    Sitten alkoi arjessa eläminen. Kaikenlaista ristiä
    rupesin saamaan osakseni. Sitä on kyllä riittänyt.
    Martti Luther on sanonut että uskoa seuraa rakas pyhä risti.

    En voi sanoin kertoa teille, kuinka lohduton on jumalaton maailma ja siinä eläminen sen sijaan että armosta saan olla uskomassa ja minulla on Jumalan rauha.Minulle oli alusta pitäen täysin selvää, ettei uskovaisen tarvitsee laittaa korvakoruja, meikata tms.Ei tarvitse kuunnella maailmallista musiikkia jne. Vaikka kukaan ei minua vahdannut eikä kieltänyt.

    Sellaiset asiat, kuten korvakoru yms.seikat tuntuvat täysin mitättömiltä. Olemme maailmassa mutta emme maailmasta.

    Kilvoituksen matka on ollut välillä helteistä todella. Oma liha, maailma ja sielunvihollinen kyllä kuiskuttelevat ja kiusaavat.

    Mutta haluan armosta uskoa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja korjata asioita
    silloin kun on syntiin ja vikaan joutunut.
    Rukoukseni on etten koskaan menettäisi uskoani
    vaan pääisin kerran parille taivaan kotiin.

    Tästä asiasta olisi varmaan paljonkin puhuttavaa, mutta tässä tuli nyt joitakin asioita.

    Laitimmainen olen ja kovat epäilykset ja kiusaukset on.

    vl fraasit ainakin.

    Äänestä

  • olet oppinut kirjoitti:

    vl fraasit ainakin.

    oikeastaan että pilkkaat minua!
    "Voi jos teitä maailma kiittää!"

    Äänestä

  • ExMary kirjoitti:

    oikeastaan että pilkkaat minua!
    "Voi jos teitä maailma kiittää!"

    rakas ex-mary,

    kerron tässä vähän omaa tarinaani rohkaistuneena sinun tarinastasi, joka on aivan ihana ja koskettava. ajattele, miten kärsivällinen ja ääretön Jumala meillä onkaan, kun kokoaa perheväkeensä epäuskoisia ties mistä maailman kolkista.

    Oma etsikkoni lähti siitä, kun olin omasta mielestäni "uskovainen" ja kuljin muissa hengellisyyksissä useita vuosia. Tavallaan sanoma Jeesuksesta kyllä oli minulle totta jo silloin, mutta omalla tunnollani ei ollut rauhaa kuitenkaan kokonaan. samalla elämäni oli maailmallista, eli vietin aikaa baareissa ja juhlin huolettomana selitellen itselleni, että tämä on ihan ookoo, pieni biletys silloin tällöin ei haittaa jne. petin itseäni jatkuvasti. jos tulin hengellisestä tilaisuudesta, jopa jumalanpalveluksesta, saatoin sieltä suoraan mennä johonkin kapakkaan etsimään pientä säpinää tuopin ääreen.

    tutustuin erääseen uskovaiseen, ja meistä tuli ystävät. hänen puheensa uskovaisen elämästä, soveliaisuudesta ja muusta puhuttelivat minua vakavasti. rupesin miettimään, onko omassa vakaumuksessani oikeastaan mitään, ja miksi tein maailmallisia asioita, vaikka tiesin, mitä Raamatussa sanotaan. kerran kävimme yhdessä seuroissa, enkä kuitenkaan uskaltautunut kyselemään uskomisen asioista mitään, jotenkin luulin että pitää olla tietyn lainen ennenkuin voi olla uskomassa.

    vuodet vierivät ja yhteydenpitoni tähän uskovaiseen hieman hiljeni elämäntilanteista johtuen. kuitenkin Jumala johdatti elämääni lisää uskovaisia milloin missäkin, tuntui että painin tämän kysymyksen kanssa kokoajan voimakkaammin ja voimakkaammin, koska uskovaisissa oleva rauha ja ilo todella näkyy ulkopuoliseen maailmaan! tunsin jopa kateutta uskovaisia kohtaan, ajattelin, että tuollaista onnellista elämää ilman viinanhuuruja minäkin haluaisin elää. toinen maailma veti minua kuitenkin jatkuvasti puoleensa, luin Raamattua ja silti istuin baareissa ilta illan jälkeen.

    työn ja opiskelujen puolesta tutustuin jälleen pariin uskovaiseen viime syksynä ja tämän vuoden helmikuussa. työtilanteeni vei minut lähelle toista uskovaista kesän tullen, enkä voinut enää pitää sisälläni näitä jatkuvia ahdistuksia ja ajatuksia. juttelimme, ja kuin äkki arvaamatta käsitin kohdalleni parannuksen armon.

    en voi muuta kuin kiittää Taivaan Isää tästä muutoksesta, joka on koko elämäni ihanin ja arvokkain asia. tunnen konkreettisesti elämäni olevan peruskalliolla ja jos jalkani lipeää, saan kuulla parantavaa evankeliumia Jumalan Valtakunnan yhteydessä. Jumala on siunannut monella tapaa, ja osoittanut voimansa myös tällaista vähäistä kohtaan, jonka suvussakaan ei ole ensimmäistäkään uskovaista. uskon vakaasti että Hän haluaa kutsua ihmisiä jatkuvasti Valtakuntaansa uskomaan synnit anteeksi. näin ollen voimme iloisesti elää uskovan elämää jokapäiväisessä arjessa ja sen kautta paistaa Kristuksen valoa ulkopuoliseen maailmaan, sillä voin kertoa, että se näkyy!

    Äänestä

  • uskostaan iloinen kirjoitti:

    rakas ex-mary,

    kerron tässä vähän omaa tarinaani rohkaistuneena sinun tarinastasi, joka on aivan ihana ja koskettava. ajattele, miten kärsivällinen ja ääretön Jumala meillä onkaan, kun kokoaa perheväkeensä epäuskoisia ties mistä maailman kolkista.

    Oma etsikkoni lähti siitä, kun olin omasta mielestäni "uskovainen" ja kuljin muissa hengellisyyksissä useita vuosia. Tavallaan sanoma Jeesuksesta kyllä oli minulle totta jo silloin, mutta omalla tunnollani ei ollut rauhaa kuitenkaan kokonaan. samalla elämäni oli maailmallista, eli vietin aikaa baareissa ja juhlin huolettomana selitellen itselleni, että tämä on ihan ookoo, pieni biletys silloin tällöin ei haittaa jne. petin itseäni jatkuvasti. jos tulin hengellisestä tilaisuudesta, jopa jumalanpalveluksesta, saatoin sieltä suoraan mennä johonkin kapakkaan etsimään pientä säpinää tuopin ääreen.

    tutustuin erääseen uskovaiseen, ja meistä tuli ystävät. hänen puheensa uskovaisen elämästä, soveliaisuudesta ja muusta puhuttelivat minua vakavasti. rupesin miettimään, onko omassa vakaumuksessani oikeastaan mitään, ja miksi tein maailmallisia asioita, vaikka tiesin, mitä Raamatussa sanotaan. kerran kävimme yhdessä seuroissa, enkä kuitenkaan uskaltautunut kyselemään uskomisen asioista mitään, jotenkin luulin että pitää olla tietyn lainen ennenkuin voi olla uskomassa.

    vuodet vierivät ja yhteydenpitoni tähän uskovaiseen hieman hiljeni elämäntilanteista johtuen. kuitenkin Jumala johdatti elämääni lisää uskovaisia milloin missäkin, tuntui että painin tämän kysymyksen kanssa kokoajan voimakkaammin ja voimakkaammin, koska uskovaisissa oleva rauha ja ilo todella näkyy ulkopuoliseen maailmaan! tunsin jopa kateutta uskovaisia kohtaan, ajattelin, että tuollaista onnellista elämää ilman viinanhuuruja minäkin haluaisin elää. toinen maailma veti minua kuitenkin jatkuvasti puoleensa, luin Raamattua ja silti istuin baareissa ilta illan jälkeen.

    työn ja opiskelujen puolesta tutustuin jälleen pariin uskovaiseen viime syksynä ja tämän vuoden helmikuussa. työtilanteeni vei minut lähelle toista uskovaista kesän tullen, enkä voinut enää pitää sisälläni näitä jatkuvia ahdistuksia ja ajatuksia. juttelimme, ja kuin äkki arvaamatta käsitin kohdalleni parannuksen armon.

    en voi muuta kuin kiittää Taivaan Isää tästä muutoksesta, joka on koko elämäni ihanin ja arvokkain asia. tunnen konkreettisesti elämäni olevan peruskalliolla ja jos jalkani lipeää, saan kuulla parantavaa evankeliumia Jumalan Valtakunnan yhteydessä. Jumala on siunannut monella tapaa, ja osoittanut voimansa myös tällaista vähäistä kohtaan, jonka suvussakaan ei ole ensimmäistäkään uskovaista. uskon vakaasti että Hän haluaa kutsua ihmisiä jatkuvasti Valtakuntaansa uskomaan synnit anteeksi. näin ollen voimme iloisesti elää uskovan elämää jokapäiväisessä arjessa ja sen kautta paistaa Kristuksen valoa ulkopuoliseen maailmaan, sillä voin kertoa, että se näkyy!

    ..että olet oppinut käyttämään "Jumalan valtakunta" käsitettä Raamatun vastaisesti. Se ei ainakaan Jeesuksen opetuksen mukaan ole mikään yhteys ihmisten kanssa. Jeesus opetti siitä mm. niin, että se on "sisällisesti teissä." Ymmärrän, että se on jokaisessa ihmisessä yksityisesti, ainakin mahdollisuutena. Mutta uskopa niin kuin haluat. Se on sinulle varmaan tarpeellista.

    Äänestä

  • uskostaan iloinen kirjoitti:

    rakas ex-mary,

    kerron tässä vähän omaa tarinaani rohkaistuneena sinun tarinastasi, joka on aivan ihana ja koskettava. ajattele, miten kärsivällinen ja ääretön Jumala meillä onkaan, kun kokoaa perheväkeensä epäuskoisia ties mistä maailman kolkista.

    Oma etsikkoni lähti siitä, kun olin omasta mielestäni "uskovainen" ja kuljin muissa hengellisyyksissä useita vuosia. Tavallaan sanoma Jeesuksesta kyllä oli minulle totta jo silloin, mutta omalla tunnollani ei ollut rauhaa kuitenkaan kokonaan. samalla elämäni oli maailmallista, eli vietin aikaa baareissa ja juhlin huolettomana selitellen itselleni, että tämä on ihan ookoo, pieni biletys silloin tällöin ei haittaa jne. petin itseäni jatkuvasti. jos tulin hengellisestä tilaisuudesta, jopa jumalanpalveluksesta, saatoin sieltä suoraan mennä johonkin kapakkaan etsimään pientä säpinää tuopin ääreen.

    tutustuin erääseen uskovaiseen, ja meistä tuli ystävät. hänen puheensa uskovaisen elämästä, soveliaisuudesta ja muusta puhuttelivat minua vakavasti. rupesin miettimään, onko omassa vakaumuksessani oikeastaan mitään, ja miksi tein maailmallisia asioita, vaikka tiesin, mitä Raamatussa sanotaan. kerran kävimme yhdessä seuroissa, enkä kuitenkaan uskaltautunut kyselemään uskomisen asioista mitään, jotenkin luulin että pitää olla tietyn lainen ennenkuin voi olla uskomassa.

    vuodet vierivät ja yhteydenpitoni tähän uskovaiseen hieman hiljeni elämäntilanteista johtuen. kuitenkin Jumala johdatti elämääni lisää uskovaisia milloin missäkin, tuntui että painin tämän kysymyksen kanssa kokoajan voimakkaammin ja voimakkaammin, koska uskovaisissa oleva rauha ja ilo todella näkyy ulkopuoliseen maailmaan! tunsin jopa kateutta uskovaisia kohtaan, ajattelin, että tuollaista onnellista elämää ilman viinanhuuruja minäkin haluaisin elää. toinen maailma veti minua kuitenkin jatkuvasti puoleensa, luin Raamattua ja silti istuin baareissa ilta illan jälkeen.

    työn ja opiskelujen puolesta tutustuin jälleen pariin uskovaiseen viime syksynä ja tämän vuoden helmikuussa. työtilanteeni vei minut lähelle toista uskovaista kesän tullen, enkä voinut enää pitää sisälläni näitä jatkuvia ahdistuksia ja ajatuksia. juttelimme, ja kuin äkki arvaamatta käsitin kohdalleni parannuksen armon.

    en voi muuta kuin kiittää Taivaan Isää tästä muutoksesta, joka on koko elämäni ihanin ja arvokkain asia. tunnen konkreettisesti elämäni olevan peruskalliolla ja jos jalkani lipeää, saan kuulla parantavaa evankeliumia Jumalan Valtakunnan yhteydessä. Jumala on siunannut monella tapaa, ja osoittanut voimansa myös tällaista vähäistä kohtaan, jonka suvussakaan ei ole ensimmäistäkään uskovaista. uskon vakaasti että Hän haluaa kutsua ihmisiä jatkuvasti Valtakuntaansa uskomaan synnit anteeksi. näin ollen voimme iloisesti elää uskovan elämää jokapäiväisessä arjessa ja sen kautta paistaa Kristuksen valoa ulkopuoliseen maailmaan, sillä voin kertoa, että se näkyy!

    kuinka ihana asia onkaan, että olemme saaneet löytää elävän uskon ja käsittäneet molemmat parannuksen armon!
    Toivotan Jumalan Siunausta Sinulle!:)

    Jos ei täällä ajassa nähdä niin rukoilen ,että
    kotona Taivaassa.

    Äänestä

  • Ex-Mary kirjoitti:

    Olin ennen kuin käsitin parannuksen armon, varsin jumalaton.Jumala herätti tuntoni perheessämme tapahtuneen järkyttävän kuolemantapauksen kautta.

    Aloimme kulkea seuroissa. Saarnat puhuttelivat minua hyvin syvästi kuten myös Siionin laulut ja virret.
    Sielunvihollinen piti minua kovassa otteessa,
    ei olisi antanut tehdä parannusta.
    Tiesin kyllä, että parannus on tehtävä.
    Lopulta halusin uskoa synnit anteeksi
    omalle kohdalleni.Sain Jumalan rauhan sydämeeni.

    Jumalan valtakunta avautui minulle sisältäpäin
    ja tajusin sen valtavan kauneuden, rakkauden, armon.
    Muistan kun olin elämäni ensimmäisissä suviseuroissa niin minusta toiset Jumalan lapset
    olivat kuin enkeleitä.Heidän silmistään ja kasvoistaan paistoi Jumalan rauha.Tunsin valtavan rakkauden mikä yhdisti meidät toinen toisiimme.
    Minusta tuntui siltä kuin olisin jo ollut taivaassa.

    Parannuksen jälkeen seurasi itsestään elämän
    täydellinen muuttuminen ja syntielämän hylkääminen.Pyhä Henki on kotiopettaja.
    Sain ihania ystäviä ja ihmettelelin etten koskaan elämässäni ole saanut näin valtavaa rakkautta osakseni.Minulla oli todella palavat tuntemiset.

    Sitten alkoi arjessa eläminen. Kaikenlaista ristiä
    rupesin saamaan osakseni. Sitä on kyllä riittänyt.
    Martti Luther on sanonut että uskoa seuraa rakas pyhä risti.

    En voi sanoin kertoa teille, kuinka lohduton on jumalaton maailma ja siinä eläminen sen sijaan että armosta saan olla uskomassa ja minulla on Jumalan rauha.Minulle oli alusta pitäen täysin selvää, ettei uskovaisen tarvitsee laittaa korvakoruja, meikata tms.Ei tarvitse kuunnella maailmallista musiikkia jne. Vaikka kukaan ei minua vahdannut eikä kieltänyt.

    Sellaiset asiat, kuten korvakoru yms.seikat tuntuvat täysin mitättömiltä. Olemme maailmassa mutta emme maailmasta.

    Kilvoituksen matka on ollut välillä helteistä todella. Oma liha, maailma ja sielunvihollinen kyllä kuiskuttelevat ja kiusaavat.

    Mutta haluan armosta uskoa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja korjata asioita
    silloin kun on syntiin ja vikaan joutunut.
    Rukoukseni on etten koskaan menettäisi uskoani
    vaan pääisin kerran parille taivaan kotiin.

    Tästä asiasta olisi varmaan paljonkin puhuttavaa, mutta tässä tuli nyt joitakin asioita.

    Laitimmainen olen ja kovat epäilykset ja kiusaukset on.

    Ihana kirjoitus Ex- Mary. Olet saanut armon Jumalalta käsittää uskon noin kalliisti ja elävästi.Monesti tuntuu ihmeeltä kun Jumalan kutsu kantaa hedelmää yön pimeyteen ja epäuskonlapsia saadaan siunata Jumalan valtakuntaan. Mutta suurin ihme onkin, että minä saan vieläkin uskoa ja kantaa Kristuksen ristiä ja pilkkaa.Onnittelen sinua Ex- Mary. Pidä usko ja hyvä omatunto, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat haaksirikkoon joutuneet.Jumala pitää meistä huolta , seurakunnassaan hän suojan antaa ja siellä meitä kantaa.

    Äänestä

  • uskostaan iloinen kirjoitti:

    rakas ex-mary,

    kerron tässä vähän omaa tarinaani rohkaistuneena sinun tarinastasi, joka on aivan ihana ja koskettava. ajattele, miten kärsivällinen ja ääretön Jumala meillä onkaan, kun kokoaa perheväkeensä epäuskoisia ties mistä maailman kolkista.

    Oma etsikkoni lähti siitä, kun olin omasta mielestäni "uskovainen" ja kuljin muissa hengellisyyksissä useita vuosia. Tavallaan sanoma Jeesuksesta kyllä oli minulle totta jo silloin, mutta omalla tunnollani ei ollut rauhaa kuitenkaan kokonaan. samalla elämäni oli maailmallista, eli vietin aikaa baareissa ja juhlin huolettomana selitellen itselleni, että tämä on ihan ookoo, pieni biletys silloin tällöin ei haittaa jne. petin itseäni jatkuvasti. jos tulin hengellisestä tilaisuudesta, jopa jumalanpalveluksesta, saatoin sieltä suoraan mennä johonkin kapakkaan etsimään pientä säpinää tuopin ääreen.

    tutustuin erääseen uskovaiseen, ja meistä tuli ystävät. hänen puheensa uskovaisen elämästä, soveliaisuudesta ja muusta puhuttelivat minua vakavasti. rupesin miettimään, onko omassa vakaumuksessani oikeastaan mitään, ja miksi tein maailmallisia asioita, vaikka tiesin, mitä Raamatussa sanotaan. kerran kävimme yhdessä seuroissa, enkä kuitenkaan uskaltautunut kyselemään uskomisen asioista mitään, jotenkin luulin että pitää olla tietyn lainen ennenkuin voi olla uskomassa.

    vuodet vierivät ja yhteydenpitoni tähän uskovaiseen hieman hiljeni elämäntilanteista johtuen. kuitenkin Jumala johdatti elämääni lisää uskovaisia milloin missäkin, tuntui että painin tämän kysymyksen kanssa kokoajan voimakkaammin ja voimakkaammin, koska uskovaisissa oleva rauha ja ilo todella näkyy ulkopuoliseen maailmaan! tunsin jopa kateutta uskovaisia kohtaan, ajattelin, että tuollaista onnellista elämää ilman viinanhuuruja minäkin haluaisin elää. toinen maailma veti minua kuitenkin jatkuvasti puoleensa, luin Raamattua ja silti istuin baareissa ilta illan jälkeen.

    työn ja opiskelujen puolesta tutustuin jälleen pariin uskovaiseen viime syksynä ja tämän vuoden helmikuussa. työtilanteeni vei minut lähelle toista uskovaista kesän tullen, enkä voinut enää pitää sisälläni näitä jatkuvia ahdistuksia ja ajatuksia. juttelimme, ja kuin äkki arvaamatta käsitin kohdalleni parannuksen armon.

    en voi muuta kuin kiittää Taivaan Isää tästä muutoksesta, joka on koko elämäni ihanin ja arvokkain asia. tunnen konkreettisesti elämäni olevan peruskalliolla ja jos jalkani lipeää, saan kuulla parantavaa evankeliumia Jumalan Valtakunnan yhteydessä. Jumala on siunannut monella tapaa, ja osoittanut voimansa myös tällaista vähäistä kohtaan, jonka suvussakaan ei ole ensimmäistäkään uskovaista. uskon vakaasti että Hän haluaa kutsua ihmisiä jatkuvasti Valtakuntaansa uskomaan synnit anteeksi. näin ollen voimme iloisesti elää uskovan elämää jokapäiväisessä arjessa ja sen kautta paistaa Kristuksen valoa ulkopuoliseen maailmaan, sillä voin kertoa, että se näkyy!

    koskettavat tarinat uskontiellä. Ne lämmittivät mieltäni, että yhä vielä "maailman kylmiltä lattioilta" kutsutaan sisälle Jumalan valtakuntaan. Rukoukseni on, että puolisoni, aikuiset lapseni, ja heidän kaverinsa löytäisivät sisälle Juamalan valtakuntaan ja että itsekin pääsisin perille asti.

    Äänestä

  • Sinun ja ex-Maryn kirjoitti:

    koskettavat tarinat uskontiellä. Ne lämmittivät mieltäni, että yhä vielä "maailman kylmiltä lattioilta" kutsutaan sisälle Jumalan valtakuntaan. Rukoukseni on, että puolisoni, aikuiset lapseni, ja heidän kaverinsa löytäisivät sisälle Juamalan valtakuntaan ja että itsekin pääsisin perille asti.

    kiitos lämpimästä vastauksestasi! Eräässä toisessa ketjussa nimimerkki kalle kertoi tapauksista, että useita ihmisiä on saattanut kulkea muissa hengellisyyksistä ja heille on kerrottu Jeesuksesta ja sovituksesta. Silti rauha ei ollut tullut sydämeen, ennen kuin joku ihan tavallinen uskovainen oli saarnannut synnit anteeksi. Näin se oli minunkin kohdallani. Loppujen lopuksi niin yksinkertaisella tavalla sitä saa tässä uskoa. Tämän uskominen auttaa siihen, että ihminen haluaa enemmän kuulla Jumalan Sanaa ja olla uskovaisten ihmisten seurassa. Näin ollen seuroissa käynti ja Sanan kuulossa kasvaminen vahvistaa uskoa ja saa aikaan parannuksen hyviä hedelmiä. Ihmisen elämä raitistuu ja muuttuu muutenkin siihen suuntaan, johon meitä Raamatussa kehoitetaan. Maallisten asioiden tekeminen ei enää kiinnosta. Siionissa kuultu Jumalan Sana pitää kiitollisella mielellä arjenkin keskellä.

    Voin siis riemumielin uskoa tänäkin päivänä vaikka tunnenkin itseni välillä heikoksi ja huonoksi. Se että on halu uskoa, riittää. Kiusausten keskellä kannattaa miettiä, mikä on Taivaallisen Isän tahto tässä hetkessä, mitä omatunto sanoo asiasta. Lankeemustenkin jälkeen suloinen evankeliumi nöyrryttää sydämen kiitollisuuteen ja ylistämiseen. Ei ole Jumalan lapsella hätää.

    Siunattua syksyn jatkoa!

    Äänestä

Uskosi oikeellisuus ja totisuus mitataan sillä, kuinka tunnollisesti noudatat SRK:n kieltoja ja käskyjä. Jos suhtaudut niihin leväperäisesti, olet uskoton eli epäuskoinen mutta jos noudatat, pääset taivaan iloon!

Äänestä
  • SR.:sta vaan sydämen uskosta.
    Voi lukea uudelleen viestini.

    Äänestä

  • Tekojen ja "noudattamisten" kautta pelastumista en ole koskaan kuullut vl:ien saarnaavan. Totta kuitenkin on, että uskon oletetaan näkyvän elämässä eli joka uskoo vl-tavalla, haluaa myös noudattaa SRK:n kantoja, eli teot, jotka ovat ristiriidassa näiden kantojen kanssa, helposti paljastavat sydämen tilan (=ei kuuliainen, omien teiden kulkija). Mistä asioista seurakunnan/SRK:n kuuluu päättää ja antaa noudatettavia ohjeita, on toinen juttu. Joka tapauksessa, teoilla voi huijata vain ihmisiä ja taivaan iloa niillä ei voi ansaita.

    Äänestä

yhtään yksinkertaista ja selkeää vastausta peruskysymykseen. Uskon selittäminen omin sanoin taitaa olla vl:llekin kovin vaikeaa.

Voisiko joku teologi vastata?

Äänestä

synnyttää ihmisessä elävän tunnon, joka turvalliseti luottaa Herran Jeesuksen viattomaan kärsimiseen ja kuolemaan sovintona omien syntiensä edestä.Tallaista vakuuttumista Jumalan armollisuudesta voidaan kutsua sydämen uskoksi.

Äänestä
  • sydämen uskolla mielen tilaa, jossa ilmenevät kristinuskon parhaimmat arvot jokapäiväisessä elämässä. Siinä ei välttämättä tarvita uskoa sovitukseen ym. Kristuksen mieli, joka sisältää oikeudenmukaisuuden, myötätunnon, kohtuuden jne., on oikeaa Jeesukseen uskomista ja Jeesuksen seuraamista.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


USKO? kirjoitti:

Täällä puhutaan paljon uskosta ja monasti vielä painottaen sydämen uskosta. Mitä tällä termillä tarkoitetaan?

Voisivatko kaikki tällä palstalla käyvät tehdä selkoa, mitä on sydämen usko? Ja mielellään niin, että ei katso muiden ajatuksia ennen omaa kirjoitustaan. Näin saataisiin hyvä kuva siitä, miten suomalainen tänään uskoo.

Itse kirjoitan oman uskonkäsitykseni myöhemmin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu