olen elännyt tässä uusio perhessä 4kk . perheesseen kuuluu oma poikani ja minä ja sitten mun puoliso ja sen murrosikänen tyttö. poikani noudattaaedelleen niitä säätöjä jotka olemme jo aikaa sitten sopineet.nyt kuitenki oisin toivonut että myös kumppanin tyttö noudattaisi jotakin niistä mutta kuinka ollakkaan hän ei tapojaan muuta mitenkään . nyt olen jotunut tekeeen kaiken kotona en voi vaatia että poikani yksin tekee koti töitä. meitä asuu 4 henkiä saman katon alla . ja myös olemme soipineet että en puutu millään lailla tytön asioihin myöskään ja samaa myös että noudatetaan että mun ja pojan asiaan ei puututa. näin säilyy hyvä perhe sopu kaikilla holesttaa vaan että kuinka kauvan mie jaksan tehdä yksin kaiken. oisiko kellään hyviä neuvoja mulle.....
eläminen uusio perheessä
syrjätynyt
281821
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kotitöitä jakamaan!!!ei ole mikään syy jos ei miehen tytär oo tottunu tekee mitään, nyt tulee muutos, ja luotte porukalla yhteiset PERHEEN säännöt!!!vaikka asioihin ei puututa, niin tavarat ja neliöt on yhteiset ja kaikkien käytössä, joten kaikkien vastuulla pitää ne kunnossakin!!!
Hän on oppinut omassa perheessään omat asiat omalla tavalla. Kyllä se on sinä, jonka pitää muuttaa omat tavat. Miksi se on aina lasten tehtävä?
Näytäppä esimerkkiä, ja unohdat omat tapasi, ehkä siitä sytyyy yhteisymmärrys.
Sinun lapsesi on taas se paras, ja toisen täys tollo!!! Niinpä. Aloita muuttuminen ensin itsestäsi.
tytär huolehtikoot oman osansa kodin siisteydestä ym..ei isin vaimo mikään keittiöpiika ole, joka siivoo kaikkien jätökset!!!eli jos kirjottaja muuttaa omat tavat,kuka tuossa kodissa siivoo??mahtaa olla sen jälkeen paikat sekasin, ellei kirjoittajan poika sitten,,kun miehen tytär voi pitää omat tavat, ja odottaa et muut hoitaa kodin työt..samanlaillahan tässä on kahden vanhemman lapset, jotka joutuvat sopeutumaan uuteen tilanteeseen, joten eikös ne yhteiset säännöt loisi yhtenäisyyttä..kyllä minunkin mieheni lapsen on tarvinut sopeutua meidän sääntöihin, emme ole voineet antaa hänen elää kun pellossa, kun niin äidillään tekee..joten sopeutumista ikä kaikki..tämä elämä kun vaatii sopeutumista!!!
tuli mieleen tuo aiemmin käyty keskustelu termistä amisprovoilija :)
Ei vainen, aikuisten tehtävä on luoda säännöt ja lasten tehtävä on totella. Piste.
pienestä pitäen opetettu, ei sitä voi kukaan mennä yks kaks muuttamaan! Joten muuttukoon se, kuka ei hyväksy lasta sellaisena kuin on!
Olen samaa mieltä siinä, että ei voida olettaa toisen lapsen muuttavan aikoja opetellut tavat ja vaatia samalla, että oma lapsi jatkaa kuten aina ennenkin.
Mutta toisaalta olen sitä mieltä, että vanhemmat voisivat myös käyttää tilaisuutta hyväkseen ja yrittää tahkoa kahdesta eri tavasta yksi yhteinen ja uusi taparimpsu, jossa otetaan ne parhaimmat osat kummastakin. Mutta tässä täytyy osata olla avoin toisten tavoille.
Mitä tuohon siivoamiseen tulee, niin kaikki ne, jotka haluavat, että heidän teininsä ei siivoa mitään eikä auta kotitöissä ja pitävät tuollaista lapselle haitallisena oppia kotona kodinhoitoa ja ahkeruutta, käsi ylös? (minä en nosta). Ihan omastakin kokemuksesta voin sanoa, että siinä ei ole mitään pahaa jos melkein aikuista ihmistä ryhdytään kasvattamaan tuohon, ettei vain tarvitse olla ja sotata. Minun vanhempani eivät koskaan meitä mihinkään kotitöihin laittaneet, itse autoin kyllä vaikein pyydetty, mutta uskoisin, että jos minua olisi silloin opetettu tekemään ja vaatimaan omaa osuutta kodinhoidosta, niin ei siitä haittaa olisi ollut.
että on olemassa erilaisia perheitä ja tapoja! Ei kenenkään naisen tarvitse opetella miehensä exän tapoja!
kutsutaan kasvatukseksi..siis jos lapsen ei koskaan ole tarttenut siivota jälkiään, osallistua kantamaan vastuuta asioista, jotka koskee yhteisiä asioita, niin millanenhan neiti mahtaa olla kun kasvaa, ja lentää pesästä..minä en ainakaan sillä varjolla siivoisi toisten sotkuja ettei ole tottunut tähän.Elämässä vaan on sopeuduttava muutoksiin, ja aikuisten tehtävä evästää lapsia tähän, ettei tule yllätyksenä..kun hän muuttaa kotoa pois, isikö sivoo kämpän, tai menee johonkin missä yhteiset säännöt joita noudatetaan, niin hänkö voi vedota ettei ole tottunut moiseen!!
tehkää niin sitten että siivoatte totutusti lapsesi kanssa omat jälkenne, ja antakaa sitten tyttären sotkea ja isin siivota,luulen että alkaa muutoksia tulemaan!!!kyllähän nyt murrosikäiseltä voi vaatia jotain, eikä ne muutokset tapa!!ei sinun tarvitse muuttua käveleväksi kodinkoneeksi vain toisten tottumusten takia.
Ihan sydäntä lämmitti tekstisi. Olen jo 5 v:n ajan koettanut saada miehen poikia(nyt 16-ja 17 v) siisteyteen(tulevat joka toinen vkl). Mieshän muutti minun luokseni muovikassien kanssa, joten luulen että minulla on kuitenkin se suurin valta sanoa, miten meillä asutaan ja eletään; mutta ei, nämä vaan haistattelevat ja sanovat, ettei kotonakaan tarvitse.
tarkoitus sitten pyrkiä, että ei edes kunnioiteta toisen siisteyttä ja kotia sekä sen sääntöjä, eletään ja sotketaan ja muut siivoo!!kyllä se koti on yhteinen projekti,johon voidaan velvoittaa lapsetkin mukaan..pienestä pitäen opetellaan omien sotkujen siivoomista, ettei annettais kuvaa että täällä maanpäällä voi tehdä mitä huvittaa ja muut kantaa vastuun että on kivan ja hyvä olla!!
jokainen tietty tyylillään, ja kunnioitetaan toisten näkemyksiä ja sääntöjä, mutta itselleni ihan luonnollinen asia siivota omat jäljet vähintääkin, se vissiin lähtee sieltä kasvatuksesta!!
Ei ole olemassa useita perheitä samoille ihmisille. Ei kenenkään isin pikku tyttöystävän tarvi opetella kenenkään naisen uusia tapoja, riittää kun äiti on opettanut.
maan tavalla tai maasta pois - murkkuikäisistä on tosin vähän hankala vielä päästä eroon.
Eli siis isän on otettava asia vakavissaan ja neuvottava tytärtään talon tavoille.
Murkut tosin nyt ovat mitä ovat ihan ydinperheissäkin :) Sikäli en kauheasti osaa voivotella aloittajan kanssa, ihan samoin olisi (saattanut) käydä biologisenkin tyttären kanssa.
mutta ei sen isin tyttöystävän tarkotus vissiin alkaa palvelijaksi isin tyttärelle,kun äiti opettanut ettei tarvitse tehdä perusasioita..vai tuleeko se äiti siivomaan tyttärensä jäljet??kyllä munkin mielestä murkkuikänen ihan velvollinen ottamaan osaa kodin askareisiin, eikä se tosiaan ole liikoja vaadittu!!tässähän tapauksessa se oma äiti on etä, eli ei hän ole se joka joka päivä näitä asioita näkee ja kohtaa, hän siis vaan sanelee miten tyttären kanssa tulee toimia, miten hän kasvattaa???kun eikös tämä murkku asu isän ja uuden puolison kanssa???
ja niiden jotka siellä käyvät ( olivatpa millaista sukua tahansa ) tulee kunnioittaa sinun kotiasi!
En minäkään mene omien vanhempieni luo sohvalle loikoilemaan ja passuuttamaan itseäni. Kyllä sitä tulee ennemminkin kysyttyä että voinko auttaa...
tämä ei ole työtön oikea koti, vaan isän naisystävän. Aivan eri asia.
Kylässä ei tehdä kotitöitä, siellä ollaan vieraana. En minäkään ole kylässä siivonnut tai ruokaa laittanut, saatikka mun lapset jos menneet yökylään kavereittensa kotiin.
Tyttö kipikapi (oikeaan) kotiinsa ja homma on hanskassa :)
(oliko tämä nyt se amis vai? Toisella palstalla puhuttiin amisviiksistä, miten eroaa amisprovoilijasta?)
Asun yhdessä oman lapseni, mieheni ja tämän kahden lapsen kanssa. Kimpasa ollaan asuttu kohta 2 vuotta ja yhteisistä pelisäännöistä on sovittu yhdessä koko porukan kanssa. Eikä meillä isompia ongelmia ole ollutkaan. Lapset hyväksyivät heti alusta lähtien omasn osansa ja me aikuiset tehdään toki suurin osa yhdessä. Ongelmana on se, että mieheni lasten äidille ei meidän kodin säännöt kelpaa. Hän olettaa, että lapsille olisi hotellitason palvelut. Jatkuvasti tulee soittoja, tekstiveistejä siitä, miten kohtuton, itsekäs ja lapsellinen ihminen olen kun teetän kotitöitä lapsilla. Lasten isän ja mun mielestä on tärkeää myös KASVATTAA niiden omia kuin toisten lapsia. Eli pikkuhiljaa opetellaan kodinhoitoa. Ja kyse on tosiaan astianpesukoneen tyhjennyksestä ja täytöstä vuorotellen ja pyykinpesuun osallistumisesta silloin tällöin. omien huoneiden siivous. JA lapset 10-17 vuotiaita........eli meillä näin päin. Taitaa lasten äidillä olla jokin muu katkeruus takana, kuin hänen lastensa kaltoinkohtelu......
ei se noinkaan mene, meillä etälapsella ihan meidän kosin säännöt, vaikka on minunkin kotini, ei terkoita sitä että tulee tänne vaan kylään ja saa sotkea ja pasuuttaa kun ei ole hänen kodistaan kyse..ja varsinkin jos isä asuu tässä osoitteessa, on se isänkin koti!!!ja tuskin kukaan meistä käykään säännölliseti toisen kodissa kyläss, passuuttamassa itseään, varsinkin jos isän murkku säännöllisesti käy isäänsä tapaamassa, ei se silloin ole enään mikään kyläpaikka jossa lomaillaan..kyllä isänkin tehtävä on kasvattaa lasta, ja ohjata ettei kenenkään kotiin, edes omaan tulla passattavaksi.Ja siellä missä etävanhempi, ja hänen luonaan säännöllisesti käydään, on lapsen toinen KOTI jossa asuu toinen vanhempi, jolla samat oikeudet tehdä kotiin säännöt ja kasvattaa niinkun sillä lähilläkin..en minä ainakaan rupee kenenkään kotiorjaksi puoleksi kk:si kun on meillä, kyllä kantaa oman osan perheen säännöistä, ja homma toimii!!!ja ei ole koskaan lapsi valittanut, päinvastoin tuonut lapselle omatoimisuutta ja kykyä ottaa vastuuta asioista ja huolehtia tavaroistaan jne..
elämään kotona eri tavalla ja isän luona eritavalla! Johan sen järkikin sanoo!
Millaseen älykkyysosamäärän luulette lapsen omaavan, jos kymmenessä eri paikassa on erisäännöt!!! Herranjestas ei siinä aikuinenkaan pärjää saatikka alaikäinen lapsi!
sen taas määrää kumpi vanhemmista on oikeessa kasvatuasioissa ja kumman sääntöjä sitten noudatetaan???jos lähivanhemmalla ei tarvitse tehä sitä ja tätä, mutta onkin pakko tehä tota tota,niin näinkö etänkin toimittava, vaikkei vanhempana näe asiaa samalla tavalla??kyllä lapsi sopeutuu eri sääntäihin, onhan päivähoidossakin ihan eri säännöt kun kotona,eikä peinilläkään lapsilla ole vaikeuksia sopeutua eri tapoihin ja sääntöihin, miksi murkkuikäsellä??mitäs jos isä tässä tilanteessa sanookin että MEILLÄ sitten tehdään näin ja näin että kuuleppas exä näin sinunkin tehtävä!!höpöhöpö..eikä meillä exää ees harmita vaikka lapsi siivoo jne meillä, mutta siellä ei tee sitä..kyllä kuule näillä säännöillä evästetään lasta juurikin kymmeniin eri sääntöihin, joita tässä elämässä joutuu noudattamaan että pärjää!!ei nyt varsinkaan murkulle voi olla ylivoimasta että tarttee isin luon aosallistua siivoukseen, mutta ei äidillä, ei se tuosta varmaan sekoa!!nyt olikin kyse murkusta eikä pienestä lapsesta..murkun pitäisi jo hieman ymmärtää ja tajuta että täällä elämässä kohtaa monenlaista, jopa eri sääntöjä..
mielenvikainen vai provoiletko tosiaankin? Hämmästyttävää....
Saara??itse olen sitä mieltä että kyllä murkulta voi vaatia jo hieman jotain, vaikkei kotona säännöissä sanota että pitää siivota ym..ei kai sitä voi aina ja ikuisesti olla samat säännöt jos kahdessa eri osoitteessa asutaan??!!mutta tämä VAIN MUN mielipide..sen enempää ketään arvostelematta..näkemyksiä ja tapoja kun on joka lähtöön, ja kukin tyylillään!!
en toki sinulle sanonut noin, vaan tuolle sekoboltsille, jonka mielestä lapsukaiset ilmoittavat, miten käyttäytyvät, mitä syövät, mitä harrastavat etc. ja vanhemmat palvelevat...
kyllä ei tehä lapsille kun karhunpalvelus kun annetaan heidän päättää mitä haluuvat tehdä ja muut passaa..ja jos pikkusen joutuu ottaan osaa arkeen siellä ilkeen nykyisen luona, niin on maailmakirjat sekasin.
ettei muka voi olla eri säännöt lähi- ja etävanhemman luona?
Ette kai itsekään aikuisena noudata enää lapsuuskodin sääntöjä ja kumman lapsuuskodin siinä tapauksessa?
Ei me ihmiset olla niin fakkiutuneita, ettei sopeuduttaisi erilaisiin asioihin. Koulussakin joka opettaja opettaa ja pitää kuria omalla tavallaan. Sopeutuminen erilaisiin olosuhteisiin on rikkaus pidemmän päälle eikä taakka.
Ennen kaikkea kun ottaa huomioon miten maailma menee koko ajan kovaa vauhtia eteenpäin.
16 v. sahalle ja 63 v. eläkkeelle samasta paikasta -putki ei enää toimi ja siihen on hyvä varautua.
Mutta säännöthän ovat erilaiset eri paikoissa. Eikä taida kymmenet eri säännöt edes riittää - edes lapselle (koti, koulu, harrastus, kyläpaikat jne...).
tehän olette vain samassa asunnossa elävät 2 yksinhuoltajaa.
Uusperhe tarkoittaa siis yhdessä elämistä, niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Teidän aikuisten tulee selvittää roolinne, tehän sen huushollin määräätte yhdessä.
Ja nuo murkkuikäiset jos saavat huushollista vallan niin apua.
Sinullahan on tuo tytärpuoli sinähän itse käsität tyttöjen asiat omasta nuoruudestas siinä apu ja taas toisinpäin miehesi tietää poikien jutut, siis lyökääs miehen kanssa kättä kättä niin pärjäätte.
Ja muistakaa aina huumorilla pärjää, myös murkkuikäisten kanssa.
mulla kax ja miehellä 3 lasta ja kaikki me 7 asutaan samankaton alla. mieheni lapset jo teinejä ja mun 7 ja 10.
4 vuotta yhessä ja ekat kaksi vuotta itkua, porua ja hammastenkiristystä, mutta jaksettiin, kun miehen kanssa rakastettiin ja kyllä kannatti.
ei mikään helpotu muutamassa kuukaudessa, josian vaiheessa jopa vaikeutuu, mutta kun vuosi on pelttu, niin katsokaa mitä on tapahtunut...