Tätä on jo jatkunut kohta 4 vuotta, että mulla ei ole yhtään kaveria (1 kaveri koulun ulkopuolelta, mutta useamman vuoden nuorempi) ja olen aivan totaalisen ujo. Jopa ihmisten (varsinkin samanikäisten) silmiin katsominen on todella vaikeaa. Ala-asteella mulla oli kavereita ja pystyin juttelemaan ja olin mielestäni aika sosiaalinen, mutta kun tuli yläasteelle lähtö isompaan kouluun, kaikki meni yhdeksi helvetiksi. Ala-asteella ei kiusattu ainakaan 6-luokalla ollenkaan, mutta yläasteella kiusaus alkoi heti ensimmäisenä päivänä. Kiusaajat kyllä käräytettiin, mutta siitä seurasi se, että ainakin lähes kaikki pitivät mua jotenki outona. 9-luokan lopussa ja nyt lukiossa ei ole enää kiusattu. 7-luokalta muistan, että monetkin kysyivät esim. "voiks olla ens välitunnilla" ja "oot meiän hyvä kaveri". Menin kertakaikkiaan "lukkoon" enkä voinut vastata mitään, vaikenin kokonaan. Myöhemmin vielä 9-luokallakin, pystyin tai viitsin jo vastata saman tyylisiin kysymyksiin, mutta jostakin helkutin syystä vastasin vaan tylysti, että "en voi olla" vaikka sisimmässäni olisin halunnut. Nyt olen lukiossa. Olen ollut todella ihastunut erääseen tyttöön jo 8-luokalta asti, mutta en vain voi mennä hänelle mitään puhumaan saati katsoa edes silmiin kuin äkkiä vaan vilkaista. Ahdistaa!
Ujous=
tuskaa
3653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ahdistaa!
Itselläni ujous ja muut sosiaaliset ongelmat johtuvat onneksi aivan diagnosoidusta oireyhtymästä, joka minulla on ollut ikäni. Siksi on tavallaan helpottavaa, ettei enää tarvitse yrittää ja yrittää olla muille mieliksi tai teeskennellä sosiaalista. Vaikka eihän se helppoa näinkään ole "tavallisten" kanssa ja kyllä minuakin kiusattiin vuosikaudet, mikä tietysti pahensi oireita. Sen seurauksena olen menettänyt luottamuksen toisiin ihmisiin, pelkään ja kyyristelen muita ja pitäisi ottaa rauhottavaa aina ennen luennolle menoa.
Koska ilmeisesti juuri kiusaaminen ja muut ikävät kokemukset ovat saaneet aikaan vaikeutesi, sinun kohdallasi tuo kaiketi on kuitenkin korjattavissa mahdollisesti pitkäaikaisella terapialla tai muulla keinolla, jossa pystyt purkamaan kokemuksiasi ja ehkä käsittelemään ikävät asiat.
Ylästeella kiusaaminen alkaa yleensä viimeistään. Siinä vaiheessa ei pennuilla ole yleensä mitään kunnioitusta muita kohtaan jäljellä. Ja kaikkihan tietävät, miten huonosti koulu puuttuu Suomessa kiusaamiseen; ei käytännössä ollenkaan vaan pistää kaikki kiusatun syyksi ja yrittää pelastaa oman nahkansa.
On aivan normaalia, että olet menettänyt luottamuksen toisiin ihmisiin kaiken kokemasi jälkeen. Minäkin koen esimerkiksi uhkaavaksi sen, kun vierasta ihmistä pitäisi katsoa silmiin ja toinen vain pitää katsekontaktia yllä. Totta kai ihminen pyrkii aina suojelemaan herkkää mieltään uusilta pettymyksiltä keinolla millä hyvänsä. Luulen, että sinun tapauksessasi olisi hyvä käydä noista juttelemassa esim. mielenterveystoimistossa sairaanhoitajan tai psykologin kanssa.
Itse en halua olla sosiaalinen, koska en sellainen perusluonteessani ole. Päinvastoin halveksin sosiaalisia laumasielupellejä. Mutta yksi ystävä, jonka kanssa oleskelu tuntuu vapaalta ilman jännitystä, pingotusta tai että tarvitsisi harkita sanojaan, riittää. Minulla oli koko lukioajan tälläinen kaveri; lähes yhtä sulkeutunut kuin minäkin ja siitä olen kiitollinen koko ikäni. Yliopisto-opinnot aloitettuani olen ollut totaalisen yksin.
Kannattaa mennä puhumaan hänelle ja kertoa ihastuksestasi - kun pitää tunteet ja ajatuksensa sisällä , siitä tulee koko ajan vain vaikeampaa.
Tulet aivan varmasti katumaan asiaa myöhemmin, jos et tee asialle mitään, huolimatta siitä, miten siinä voi käydä.
Vaikuttaa siltä kun "et halunnut olla" se oli itsesi kehittämä vaistomainen puolustusreaktio, että et päästäisi ketään liian lähelle jotta he eivät voisi satuttaa sinua.
Sinun täytyy löytää jokin keino itsesi toteuttamiseen ja negatiivisten tunteiden purkamiseen...
Toisaalta olet kokenut ehkä vihaa kiusaamisesta, mutta toisaalta et ole ehkä osannut ilmaista sitä, joten se on jäänyt sinun persoonallisuuteesi.
Johtuiko tämä "ei silmiin katsomisen" uskaltaminen kiusaamisesta.
Ja minne esim.ala-asteen kaverit sitten ylä-asteella hävisivät?