Olen aina ollut pyöreä. Lapsen myötä lihoin ja olen laihduttanut jo raskauskilot pois.. ainakin suurimmaksi osaksi.
Lihavuus ja ruoka ovat kokoajan mielessä. En voi katsoa mitään televisiosarjaa edes ajattelemmatta kuinka tahtoisin olla yhtä hoikka kuin sarjan naiset.
Ihmettelen miksi mieheni tahtoo tällaista iljettävää läskiä.
Käyn jokapäivä lenkillä, monesti kaksikin kertaa. Olen kodinhoidontuella ja vihaan myös itseäni koska en voi hoitaa lasta ja olla töissä yhtäaikaa.
En tahdo katsoa peiliin, linnoittaudun seinien sisälle, käyn tosiaan vain lenkeillä ja käytän lastani ulkona. En tahdo kauppaan, en mihinkään. Mieheni tahtoisi käydä kanssani baarissa, mutta en tahdo sillä olen lihava.
Lihavuus seuraa minua kaikkialle, olen surkea ihminen ja inhoan itseäni.
Inhoan myös luonnettani, sekin johtuen lihavuudesta. En tahdo pitää ystäviini yhteyttä, sillä en tahdo näyttäytyä heille.
Yritän laihduttaa, mutta masennus ajaa ahmimiseen.
Inhoan itseäni kamalasti.
Lihavuus ja ruoka ovat kokoajan mielessä. En voi katsoa mitään televisiosarjaa edes ajattelemmatta kuinka tahtoisin olla yhtä hoikka kuin sarjan naiset.
Ihmettelen miksi mieheni tahtoo tällaista iljettävää läskiä.
Käyn jokapäivä lenkillä, monesti kaksikin kertaa. Olen kodinhoidontuella ja vihaan myös itseäni koska en voi hoitaa lasta ja olla töissä yhtäaikaa.
En tahdo katsoa peiliin, linnoittaudun seinien sisälle, käyn tosiaan vain lenkeillä ja käytän lastani ulkona. En tahdo kauppaan, en mihinkään. Mieheni tahtoisi käydä kanssani baarissa, mutta en tahdo sillä olen lihava.
Lihavuus seuraa minua kaikkialle, olen surkea ihminen ja inhoan itseäni.
Inhoan myös luonnettani, sekin johtuen lihavuudesta. En tahdo pitää ystäviini yhteyttä, sillä en tahdo näyttäytyä heille.
Yritän laihduttaa, mutta masennus ajaa ahmimiseen.
Inhoan itseäni kamalasti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
HEI! Oletko oikeasti sitä mieltä että lihavuus on syy ongelmiisi? Olisitko mielestäsi onnellinen jos yhtäkkiä olisit tavoitepainossasi?
Jollen olisi näin lihava olisi elämänikin ehkä helpompaa.
Voisin käydä ulkona ja tapaamassa kavereita. En häpeäisi itseäni.
Nykyisillään en käy missään juuri lihavuuteni takia. En kehtaa näyttäytyä.
Laihduttelen kokoajan ja jojottelen varmaan ikuisesti.=/
Hei, tsemppiä, jos miehesi pitää sinusta lihavana miksi olet masentunut ? Kuinka lihava olet, kerrohan ...
Kyse onkin minusta itsestäni. Minä itse vihaan mahaani ja minusta on hankalaa löytää vaattteita jotka todella pukevat minua, vaatekoko 42. 160cm ja 90kg. Minä oikeasti en pidä ulkomuodostani.
Miten kauan sinulla on synnytyksestäsi? Itselläni oli samanmoisia ajatuksia ja nyt jälkikäteen tiedostan minulla niiden ainakin johtuneen väsymyksestä (yösyötöt, vastuu jne.), hormonien heittelemisestä imetyksen aikana. Tunsin syyllisyyttä siitä etten ollut töissä ja toisaalta taas pelkkä ajatuskin, että menisin töihin ja jättäisin lapsen hoitoon oli ihan yhtä ahdistava. Mitatkin meillä oli suhteessa melkein samat, minä olen 170 ja painoin silloin 100 kg.
Maha muuttuu entiselleen vuodessa ja jos vähänkin jumppaat sitä, niin vieläkin nopeammin.
Itse lähdin vauvan aamupäikkäreiden aikaan hänen kanssaan pitkälle, reippaalle kävelylenkille vaunujen kanssa. Siihen aikaan ei paljon porukkaa ollut liikenteessä ja sai kävellä ihan rauhassa. Hiki virtasi vaunuja ylämäkeen työntäessä.
Vaikka et tekisi sitä laihtumisen takia, niin kokeile viikon ajan päivittäin ja huomaat että mieliala kohoaa. Siihen on olemassa joku lääketieteellinenkin selitys, mutta minusta yksi ihan yhtä tarkeä syy on kun huomaa jaksavansa ja uskaltavansa. Raskaus on rankkaa, synnytys on rankkaa ja ensimetrit äitinä ovat itse asiassa vielä rankempia, älä ole itsellesi liian ankara. Vuoden päästä kaikki on jo paljon helpompaa, usko pois!
Käyn lenkeillä usein kaksikin kertaa päivässä, olen paljon ulkona sillä se rajoittaa ahmimistani.
Liikun mahdollisimman paljon ja yritän kaikkeni tehdä.
Mieliala nousi oikeasti kun ulos aloin menemään säännöllisesti.
Nyt päätin tutkia tuota painonvartijoiden ohjelmaa.. Josko se sopisi minullekkin.
mukaista aloittaa ongelman tarkastelu terveyskeskuksen kautta ja edetä psykoterapiaan, jossa kuvaamasi kaltaisen tilanteen kartoittaminen voi alkaa. Joissain tapauksissa Kela rahoittaa terapian, pienen lapsen äitinä voisit olla etuoikeutettu tähän rahoitukseen.
Minäkin häpeän itseäni! En kehtaa mennä oikeastaan mihinkään, en ainakaan yksin. Olen paljon kotona, en harrasta kodin ulkopuolella mitään enkä omista yhtään kavereita tässä kaupungissa. Loukkaannun haukkumisista, joten mieluummin sulkeudun kotiin kuin menen ihmisten ilmoille...
Haaveilen, että kehtaisin vielä jonain päivänä mennä uimahalliin, laulutunneille tai taidenäyttelyyn. Mies toivoisi saavansa minusta tanssikaverin, mutta sellaisesta en uskalla edes unelmoida.
On meitä muitakin kotihiiriä siis... :)
nyt reippaasti niskasta kiini ja nokka pystyyn ja kilot kuriin. nuin synkentävillä ajatuksilla ei painoa saa alas. tarvitsette juttu seuraa joten tulkaa painonvartijoiden keskustelu sivun tsemppikerhoon. siellä tsempataan kavereita painonpudotuksessa ja vaihdetaan kuulumisia.terv. mamma