Opiskelen nyt toista vuotta sosionomiksi (amk) ja pieniä epäilyksiä tulevasta työnkuvastani on alkanut pilkahtelemaan mieleeni. Olen yrittänyt mahdollisimman tarkasti rajata sosionomin ja sos.työntekijän työnkuvan eroja, mutta ikävä kyllä se ei vieläkään ole ihan täysin selvillä. Tuntuu, ettei koulussakaan osata vastata selvällä suomen kielellä esittämiini kysymyksiin, kapulakieli on ilmeisesti valloittanut opettajat!
Erityisen kiinnostunut olen lapsi-, nuoriso- ja perhetyöstä, etenkin lastensuojelu kiinnostaa. Olen viime aikoina kuullut kuitenkin sosionomien olevan kuitenkin vain ns. askasrtelun ohjaajia ja hiekkalaatikkovahteja (perhetyöntekijän hommissa) työssään. Siis muilta sosionomeilta olen näin kuullut. Jotenkin ei huvittaisi opettaa ihmisiä askartelemaan syyskortteja yms, kun tiedän pystyväni paljon tärkeämpäänkin ja vaativampaankin.
Amk:t mainostavat sosiaalialaa ties miten, mutta on vain alkanut tuntumaan, että nuo puheet ovat vain turhaa sanahelinää. Olenkin alkanut miettimään pitäisikö minun hakea yliopistoon lukemaan sos.työtä. Haluan kuitenkin, että työni on käytännöllistä tai ehkä ennemmin ihmisläheistä. Haluan vastuuta, mutta toisaalta en halua olla se "ylin päättäjä". Sos. työntekijällä on tämä vastuu ja se arveluttaakin minua. Toisaalta taas tuntuu, etä heitän hukkaan taitojani yms.
Mitä siis teen? Uskon, että tuleva harjoitteluni lastensuojelulaitoksessa selventää sitä, mitä haluan. Olisin kuitenkin kiitollinen, jos joku haluaisi valottaa käsityksiäni näiden eri ammattien välillä ym.
Erityisen kiinnostunut olen lapsi-, nuoriso- ja perhetyöstä, etenkin lastensuojelu kiinnostaa. Olen viime aikoina kuullut kuitenkin sosionomien olevan kuitenkin vain ns. askasrtelun ohjaajia ja hiekkalaatikkovahteja (perhetyöntekijän hommissa) työssään. Siis muilta sosionomeilta olen näin kuullut. Jotenkin ei huvittaisi opettaa ihmisiä askartelemaan syyskortteja yms, kun tiedän pystyväni paljon tärkeämpäänkin ja vaativampaankin.
Amk:t mainostavat sosiaalialaa ties miten, mutta on vain alkanut tuntumaan, että nuo puheet ovat vain turhaa sanahelinää. Olenkin alkanut miettimään pitäisikö minun hakea yliopistoon lukemaan sos.työtä. Haluan kuitenkin, että työni on käytännöllistä tai ehkä ennemmin ihmisläheistä. Haluan vastuuta, mutta toisaalta en halua olla se "ylin päättäjä". Sos. työntekijällä on tämä vastuu ja se arveluttaakin minua. Toisaalta taas tuntuu, etä heitän hukkaan taitojani yms.
Mitä siis teen? Uskon, että tuleva harjoitteluni lastensuojelulaitoksessa selventää sitä, mitä haluan. Olisin kuitenkin kiitollinen, jos joku haluaisi valottaa käsityksiäni näiden eri ammattien välillä ym.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No jos saa kysyä, niin mistä olet saanut päähäsi, että yliopistosta valmistunut YTM/VTM sosiaalityöntekijä on aina se "ylin päättäjä" ?
Muistaakseni, kun viimeksi katsoin niin siellä ei tainnut kuitenkaan olla mitään ylin päättäjä- pääainetta valittavana ja esim. hirveän vähän on tehty graduja ylimmästä päättäjyydestä.
no sanotaanko niin, että onhan se selvää, että sos.työntekijällä on enemmän vastuuta kuin sossu (amk):lla, esim. huostaanottoasioissa.
Sosiaalityöntekijä hoitaa silloin virkaa, sosionomi amk:lla ei ole huostaanottoihin mitään virkaa.
Kyllä, olen tietoinen asiasta, enkä muuta ole mielestäni väittänytkään.
Ehkä olin hieman hämäävästi vastannut. Ajatukseni kuitenkin oli se, että sos.työntekijöillä enemmän vastuuta asioissa, esim. he hoitavat huostaanottoasioita ku taas sosionomi eivät näitä asioita saa hoitaa.
Sosionomien työnkuva on käytännönläheisempi, jos he toimivat "perinteisinä" sosiaaliohjaajina. Toisaalta sosionomeja työllistyy myös projekteihin, joita taas voisi ajatella hieman laaja-alaisempina tehtävinä.
Sosionomeista en sinänsä paljon tiedä sillä oon lukenut sosiaalityötä ja toimin nykysin sosiaalityöntekijänä. Sosiaalityöntekijät tekevät toki päätöksiä, työhön liittyy paljon byrokratiaa ja paperin pyörittämistä, mutta välillä joutuu myös varsin käytännönläheisiin hommiin.. Omassa työssäni on sopivasti sekä teoriaa että käytäntöä, en työskentele lastensuojelussa, joten siitä en osaa mitään sanoa. Tähän työhön liittyy kiinteästi vastuu omista päätöksistä, sanomisista ja teoista. Se voi aluksi tuntua pelottavalle, mutta tehtäviensä mukana kasvaa (ainakin näin haluan uskoa :) ). Jos sinulla on kiinnostusta opiskella sosiaalityötä, suosittelen lämpimästi! Aito kiinnostus alaan ja asiakkaisiin on se tärkein pohja, jolle rakentaa. Sosiaalityön opiskelu avaa ovia sosiaalialalla moniin suuntiin ja pätevistä sos.työntekijöistä on pulaa.
Tuntuu, etten tahdo toimia "vain" ohjaajana, vaan että minulla olisi enemmänkin tarjota. Toisaalta tuo "papereiden pyörittely" ei kiinnosta lainkaan, eikä liika vastuu. Työ tekijäänsä neuvoo, sanotaan tosin, mutta vanhojen viisausten varaan ei viitsisi kaikkea laskea! Olen miettinyt myös ylemmän amk-tutkinnon suorittamista, jos se myöhemmällä ikää tuntuu kiinnostavalta.
Yliopistoon hakemista jarruttaa myös se, että poikaystäväni ja minä emme asu samassa kaupungissa (olemme yhdessä nyt neljättä vuotta), ja jos hakisin opiskelemaan sos.työtä ja pääsisin sinne, välimatkamme kasvaisi vielä entisestään erossaoloaika lisääntyisi yliopistossaoloajan verran. Suhdettamme en halua riskeerata enää yhtään ja olisihan sitä jo kiva joskus muuttaa yhteenkin. Nyt ENÄÄ 2,5 vuotta jäljellä...
Olen ilmeisesti aika asioita "märehtivä" ja spekuloiva ihminen. Joku varmasti kommentoi jo siitä, että mitäs mietin muita vaihtoehtoja, jos en uskalla poikaystävästäni kauemmas muuttaa.. huoh, kyllä elämä on vaikeaa..