Miten muilla on sopeutuminen opiskelupaikkakunnalle sujunut? Opiskelen jo toista vuotta, mutta tuntuu, että en edelleenkään ole löytänyt varsinaista paikkaani opiskelijayhteisössä. Aineestamme löytyy ikään kuin kaksi porukkaa: aktiiviset bilettäjät ja sitten ne, jotka eivät käy missään, juttelevat toisilleen todennäköisesti vain luentojen yhteydessä. Olen jotenkin onnistunut ajautumaan jälkimmäiseen ryhmään, vaikka en aina tunne oloani kotoisaksi tässä porukassa. Ensimmäisenä vuonna energiaa ei riittänyt tarpeeksi sosiaalisiin touhuihin, mutta nyt olisin eri fiiliksissä. Olo on vapaa-ajalla aika yksinäinen. Tykkäisin käydä juhlimassa silloin tällöin. Mutta tuntuu siltä, että aktiiviseen porukkaan kuuluessaan pitäisi osallistua jokaisiin pippaloihin mitä järjestetään, tai muuten putoaa ns. kelkasta. Olen kuin puun ja kuoren välissä. Tätäkö loppuopiskeluaika on, kotona istumista tenttikirjojen parissa? Viittaukset villiin opiskelijaelämään tuntuvat kohdallani lähinnä vitsiltä.
Kavereiden hankinta
miesie*
91529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
yleisiä lörpöttelytilaisuuksia eli sosiaalisia tapahtumia, vaan oppimistapahtumia! Muistakaa kunnioittaa luennoitsijaa; miettikää itsenne (jos osaatte) luennoitsijan asemaan ja kuinka ikävää hänen on puhua, kun toiset meluavat. Saati, että ne jotka oikeasti haluavat kuulla mitä luennoitsija sanoo, eivät häntä kuule! Törkeää käytöstä! Mitä sellaisella paskanjauhamisella voitatte? Ei kuulu yliopistoon.
Siis tarkoitin lähinnä ennen luentoja, luentojen välissä ja jne. En siis luentojen aikana :D
opiskelen nyt ensimmäistä vuotta eikä into riitä kaikenmaailman ryyppäjäisbileisiin. olen siis ajautunut kaikkien ryhmien ulkopuolelle. luentojen alussa saatan vaihtaa pari sanaa jonkun kanssa, mutta näilläkin tyypeillä tuntuu olevan parempia kavereita, joiden kanssa vietttävät kaiken vapaa aikansa. seuraan väkisin tuppautumin tuntuu ikävältä, koska silloin kaikilla on vaivautunut olo. en muutenkaan ole hyvä tutustumaan uusiin ihmisiin. Luentojen ulkopuolella minulla ei siis ole sosiaalista elämää tällä paikkakunnalla. masentavaa...
niitä kavereita saa muualtakin kuin koulusta ja itse olen ajatellut aina, että ainakin opiskelen alaa joka tuntuu täysin omalta.
Aiemmassa opiskelupaikassani onnistuin hankkimaan pari kaveria. Mutta jotenkin tällä alalla, mitä nyt opiskelen, kaikki tuntuvat olevan niin yltiösosiaalisia ja puheliaita, että itse olen heihin verrattuna jopa ujo. Ehkä en vain uskalla mennä porukkaan mukaan.
Sellainen sanonta on kuin: "Jos haluat ystäviä, pyydä heiltä palvelusta".
On tosi nasevasti sanottu, ja sopii paitsi siihen että ihmisen ystävällisyys punnitaan hyväntahtoisuudella niin myös siihen, että yhteinen ongelma vähän "lähentää" ihmisiä.
Itse olen saanut kaikki kontaktini oikeastaan sillä tavoin, että olen itse tunnustanut hölmöyteni (ja inhimillisyyteni) ja tiedustellut joitain asioita entuudestaan vieraalta. Siinä voi nopeasti perääntyä kysymyksen jälkeen jos toinen ei ole vastaanottavainen, tai sitten jatkaa juttua reippaasti jos hän tahtoo. Samoin siis minulta on tultu kyselemään asioita ja olen niihin vähemmän-ytimekkäästi vastannut ja pitänyt keskustelua yllä (jos vastapuolella ei ole ollut kiire).
Hmm... Siis ihan luonnollistahan tuo on, vaikka näin kirjoitettuna (ja ehkä luettunakin :D) vaikuttaa kenties laskelmoidulta ja keinotekoiselta. Siis se ystävystyminen on vain se miellyttävä sivutuote siinä, mutta tällaisella reseptillä että on itse inhimillinen saa monesti hyvää vastakaikua.
Toivottavasti saat tehtyä kavereita! Itselläni on se tilanne, että en pääse kiinnittymään ryhmään kun opiskelen toisaalta käsin tenttien. On vain sellaisia "irtosuhteita"... Mutta toisaalta ihan hyvä niin. En oikein mitään "laumaeloa" ole koskaan omakseni kokenutkaan.
Oletko kokeillut vain niihin bileisiin menemistä, joihin sinulla riittää aikaa ja energiaa? Älä jää kiinni "mitähän ne musta nyt ajattelee" -ansoihin tai muuhunkaan vastaavaan; tee niin kuin itsestäsi tuntuu ja pyri sellaisten ihmisten lähelle, joiden kanssa haluaisit olla. Jos niitä on siellä aktiivibilettäjissä niin sekaan vain, kunhan annostelet menemisesi omien eikä muiden ihmisten tarpeitten ja arvojen mukaan. Ole varma itsestäsi ja siitä että pärjäät ja kelpaat, niin muut ihmiset alkavat kyllä uskoa ihan samaan. Kysy rohkeasti vaan bileistä sun muista sellaisiltakin porukoilta, jotka vaikuttavat jo klikkiintyneiltä. Sulla on ihan täysi mahdollisuus osallistua juuri sen mukaan miten itse pystyt ja jaksat, jos vain uskallat sukeltaa mukaan. :)
Juu, tuo oli ihan hyvin sanottu. Miksen tietysti voisi tuosta vain osallistua tapahtumiin, kyllähän näistä yleisistä koulun järjestämistä jutuista mm. sähköpostin välityksellä informoidaan. Jotenkin vain kaipaisin, että olisi vaikkapa joku yksi kaveri, jonka kanssa voisin lähteä sinne. Vaikka kuinka julistaisi omaa itsenäisyyttään, niin tuollaisessa tilanteessa olisi niin paljon helpompaa lähteä jonkun kaverin kanssa. Mutta eipä se tietysti yksinkään mahdotonta ole. Yleensä ihmiset kokoontuvat jossakin sovitussa paikassa ennen varsinaisia juhlia.
Justiin sama ongelma. Bilettämässä haluais käydä, kaikki isot bileet tuntuu ajoittuvan tenttejä edeltäville päiville joskus jos juhlitaan viikonloppuna, olen käymässä kotona.
Kavereita olen kyllä tavannut, mutta en sellaista, joka kävisi joskus ulkona. Yksinäisyys vaikuttaa myös opiskeluhaluihin.