Katsoin vakavana Tomia joka joi kosken korvaa ja oli hieman vihaisen oloinen.
"minä lähden nyt",ilmoitin varovaisesti.
Tom katsoi minua halveksivasti ja oli hiljaa.
nousin seisomaan ja otin takkini eteisestä. Olin aukaisemassa ovea kunne Tom tarttui minua kädestä ja kuiskasi minulle.
"kuules nyt ruma akka.Sinä pidät lapsen tai saat kärsiä".
Nyökkäsin peloissani ja lähdin autoani kohti.
Autoni edessä vatsaani poltti kamalasti ja melkein kaaduin.
Jotain oli tapahtumassa,mutta en välittänyt kivuistani vaan menin autoon.
Aloin itkeä ja kyyneleet peittivät silmäni, etten nähnyt eteeni.Kuului jarrujen vinguntaa ja kamala rysäys...sitten kaikki pimeni.
Heräsin kamalaan päänsärkyyn.Huomasin olevani sairaalassa.Kaksi naispuolista lääkäriä juttelivat keskittyneesi. Hetken kuluttua toinen lääkäreistä huomasi minun heräämisen ja tuli viereeni.
"olen pahoillani",hän sanoi ja halasi minua.
Katsoin kysyvästi lääkäriä.
"vauvanne kuoli kolarissa ja sinulla murtui molemmat jalat".
Nyökkäsin hitaasti.katsoin itseäni minun vuoteeni olevasta peilistä. Kasvoni olivat kalpeat ja täynnä naarmuja.
Tom ja Teemu tulivat huoneeseen.
Tom tuli viereeni ja kuiskasi korvaani. "jos et olisi ajanut kolaria ja meidän vauvamme ei olisi kuollut...olisit säästynyt kaikesta tästä". katsoin hämmeentyneenä Tomia.
Teemu katsoi minua pitkään. "olet kamalassa kunnossa! mennään kotiin!".
Tom katsoi Teemua ja sitten minua.
"Kuules Teemu..",Tom aloitti.
"no?",Teemu kysyi.
"sinún niin sanottu vaimosi ei taida olla kertonut sinulle yhtä juttua".
Katsoin kauhuissani Tomia.
"mitä juttua?",Teemu kysyi ja katsoi Tomia ja minua.
"hän oli raskaana",Tom sanoi hymyillen.
"minusta vai?",Teemu kysyi.
"ei! vaan minusta!",Tom sanoi.
Teemu näytti järkyttyneeltä ja lähti huoneesta.
"kiítos!",huusin raivoissani.
Tom silitti kasvojani ja suuteli minua.
"se oli sinulle oikein!",Tom sanoi rennolla äänellä ja lähti.
"minä lähden nyt",ilmoitin varovaisesti.
Tom katsoi minua halveksivasti ja oli hiljaa.
nousin seisomaan ja otin takkini eteisestä. Olin aukaisemassa ovea kunne Tom tarttui minua kädestä ja kuiskasi minulle.
"kuules nyt ruma akka.Sinä pidät lapsen tai saat kärsiä".
Nyökkäsin peloissani ja lähdin autoani kohti.
Autoni edessä vatsaani poltti kamalasti ja melkein kaaduin.
Jotain oli tapahtumassa,mutta en välittänyt kivuistani vaan menin autoon.
Aloin itkeä ja kyyneleet peittivät silmäni, etten nähnyt eteeni.Kuului jarrujen vinguntaa ja kamala rysäys...sitten kaikki pimeni.
Heräsin kamalaan päänsärkyyn.Huomasin olevani sairaalassa.Kaksi naispuolista lääkäriä juttelivat keskittyneesi. Hetken kuluttua toinen lääkäreistä huomasi minun heräämisen ja tuli viereeni.
"olen pahoillani",hän sanoi ja halasi minua.
Katsoin kysyvästi lääkäriä.
"vauvanne kuoli kolarissa ja sinulla murtui molemmat jalat".
Nyökkäsin hitaasti.katsoin itseäni minun vuoteeni olevasta peilistä. Kasvoni olivat kalpeat ja täynnä naarmuja.
Tom ja Teemu tulivat huoneeseen.
Tom tuli viereeni ja kuiskasi korvaani. "jos et olisi ajanut kolaria ja meidän vauvamme ei olisi kuollut...olisit säästynyt kaikesta tästä". katsoin hämmeentyneenä Tomia.
Teemu katsoi minua pitkään. "olet kamalassa kunnossa! mennään kotiin!".
Tom katsoi Teemua ja sitten minua.
"Kuules Teemu..",Tom aloitti.
"no?",Teemu kysyi.
"sinún niin sanottu vaimosi ei taida olla kertonut sinulle yhtä juttua".
Katsoin kauhuissani Tomia.
"mitä juttua?",Teemu kysyi ja katsoi Tomia ja minua.
"hän oli raskaana",Tom sanoi hymyillen.
"minusta vai?",Teemu kysyi.
"ei! vaan minusta!",Tom sanoi.
Teemu näytti järkyttyneeltä ja lähti huoneesta.
"kiítos!",huusin raivoissani.
Tom silitti kasvojani ja suuteli minua.
"se oli sinulle oikein!",Tom sanoi rennolla äänellä ja lähti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jatka vaan tää on hyväh