paha ongelma: olen ilmeisesti täysin kyvytön ystävystymään opiskelukavereideni kanssa. Opiskelukaveri tosin on väärä sana, koska kavereita minulla ei koko opiskelupaikkakunnalla ole. Olen hiukan ujo ja vaivaantunut vieraassa seurassa, enkä siis hyvä jutustelemaan niitä näitä. Pelkään vain että tämä tulkitaan töykeydeksi tai kiinnostuksen puutteeksi. olen kyllä avoin, eloisa, hauska ja mukava tutummassa seurassa, mutta uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. En harrasta tätä ns. villiä opiskelijaelämää, joten ryyppy-tuttaviakaan ei ole. järjestetyissä tapahtumissakaan ei tutustu ihmisiin, koska nämä pyörivät vain omassa, tutussa kaveriporukassaan. tämän tuloksena tapahtumiin on tylsä mennä yksin notkumaan.
Tuntien alussa saatan vaihtaa muutaman sanan vierustoverin kanssa (jos tämän kaveriporukka ei ole samalla kurssilla niin että huomiota riittää ehkä muille)mutta kaverisuhteita en ole onnistunut muodostamaan. Olen nähtävästi sosiaalisesti täysin kyvytön epäonnistunut hylkiö.
Tuntien alussa saatan vaihtaa muutaman sanan vierustoverin kanssa (jos tämän kaveriporukka ei ole samalla kurssilla niin että huomiota riittää ehkä muille)mutta kaverisuhteita en ole onnistunut muodostamaan. Olen nähtävästi sosiaalisesti täysin kyvytön epäonnistunut hylkiö.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No, kaikesta huolimatta ei pidä vaipua epätoivoon. Useimmiten laahustaen itsetunto maassa ei ainakaan houkuttele ihmisiä ympärilleen... Vaikka tuntuisi pahalta, itse yritän hymyillä ja olla ystävällinen jokaiselle vastaantulevalle ihmisille, ja jutella kaikkien kanssa, jotka minulle jotain puhua pukahtavat. Itsekään en pidä perinteisestä ryyppäys-meiningistä, jota opiskelijapiireissä harrastetaan, ja se ikävä kyllä karsii aika lailla sosiaalisia mahdollisuuksia. Tietysti voisi yrittää vaikka harrastusten kautta tutustua ihmisiin, yliopistoissahan on paljon kaikenlaista harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa. Myös netin kautta voi toisiin opiskelijoihin tutustua.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut viestisi! Minun "opiskelijaelämäni" on täsmälleen samanlaista. Minulla on ollut jo kolmen vuoden ajan yhteinen harrastus toisten saman alan opiskelijoiden kanssa, mutta ei sielläkään ystävysty kenenkään kanssa. Kolmannen ja neljännen opiskeluvuoden aikana olen sen verran sosiaalistunut, että olen pari kertaa tehnyt vapaa-ajallakin jotain parin kurssikaverin kanssa. Aika säälittävää. ;-) Mutta onneksi meitä on muitakin.
Minulla on ihan sama juttu. En oikeen ole löytänyt porukasta ketään kenen kanssa olisin heti tuntenut oloni "kotoisaksi". Minullakin kestää suhteellisen kauan ennen kuin "lämpenen" uusille ihmisille, tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö haluaisi tutustua. Nyt opiskelut aloittaneena tuntuu, että kaikki muut ovat heti löytäneet oman porukkansa ja kaverinsa ja minä olen kaikista porukoista ulkona. Tuntuu myös inhottavalta lyöttäytyä porukan joukkoon kun huomaa, että niillä on ihan omat jutut menossa. Illanviettoihinkin tuntuu tyhmältä mennä kun on jutuista ulkona eikä tunnu mukavalta istua porukassa osallistumatta muiden keskusteluun. Itse olen tsempannut itseäni ajattelemalla, että kyllä joku kaveri jostakin vielä löytyy vaikka sitten vasta viimeisenä opiskeluvuotena.