Haluaisin kysyä teiltä ulkomailla asuvat/asuneet:
Mitä asiaa/asioita ikävöit eniten Suomesta asuessasi ulkomailla? Mikä asia on Suomessa paremmin?
Olen ihan vilpittömästi kiinnostunut tästä koska perheemme suunnittelee muuttoa ulkomaille. Kannattaako? Onko ruoho sittenkään vihreämpää aidan toisella puolella?
Mitä asiaa/asioita ikävöit eniten Suomesta asuessasi ulkomailla? Mikä asia on Suomessa paremmin?
Olen ihan vilpittömästi kiinnostunut tästä koska perheemme suunnittelee muuttoa ulkomaille. Kannattaako? Onko ruoho sittenkään vihreämpää aidan toisella puolella?
Vastaukset 20
Vanhimmat
En suoraan sanottuna ole kaivannnut Suomesta yhtikäs mitään, en edes salmiakkia tai ruisleipää. Jos teillä on lapsiperhe niin kannattaa miettiä myös heidän asemaansa.
Kun tietää mitä haluaa varmasti pääsee paikkaan, josta katsottuna Suomessa ei mikään ole paremmin. Jos olet taipuvainen nostalgiaan ja kaipailuun ei lähtö ehkä ole sinua varten, kun jo nyt kuulostaa hieman epäröivältä tuo kyselysi.
josta katsottuna Suomessa ei mikään ole paremmin?
Tahtoo tietää.
sinusta.
Nimeä nyt vain se paikka. Rautalaangasta: Paikka, jossa mikään asia ei ole huonommin kuin Suomessa.
Mikä tahansa paikka, missä ei ole sinun laisia typeriä vänkääjiä.
Toisen mielestä Suomen talvi on etu, toisen mielestä haitta. Onko jossain, missä talvea ei ole, asiat siis paremmin vai huonommin? Ilmeisesti et voi ymmärtää.
Selvään kysymykseen.
parempi paikka silti mielestäni on kullekin se, missä oman tarpeen ja näkemyksen mukaan puuttuu Suomessa olevat hänelle negatiiviset asiat! Yksinkertaista, eikö totta? Jos joku tykkää pitkästä talvesta, senkun nautii! Jos tykkää lämmösta ja ainaisesta kesästä, senkun nauttii vielä enemmän! Minä kuulun jälkimmäisiin ja tykkään myös uida lämpimässä merivedessä ympäri vuoden. Tykkään syödä muuta muuta kuin perussuomalaisia ruokia, koska ne sopivat huonommin vatsalleni kuin useat "etelän hetelmät". Tykkään vilkkaammista ihmisista, rosvot ovat kuitenkin olleet pahemmat Suomessa. Tykkään useimmin vain tavata jonkun suomalaisen, en olla kuin "paita ja p..se". Tykkään trooppisesta luonnosta. Tykkään muinaisnähtävyyksistä, joita maailmalla on enemmän ja puhuttelevampia kuin Suomessa. Ja tykkään että viranomaiset ovat kohdelleet minua muualla paremmin kuin Suomessa. Minua uskotaan aivan eri tasolla ulkomailla tuota keino-amerikkalaisuuta lukuunottamatta. Tykkään myös joskus kiireettömämmästä mentaliteetista ja paremmasta välittömyydestä. Jos olisin yhtä "sisäänkasvanut" johonkin lämpöisen maan yhteiskuntaan, olisi asiat vielä varmemmin helposti muualla.
Arki on arkea ulkomaillakin.Se voi olla hankalaakin esim.kielen takia. Ei edes kannata odottaa että, asiat sujuisivat kuin suomessa. Asennetta ja "seikkailu halua" täytyy olla rutkasti.
Oikealla asenteella saa paljonkin irti ulkomailla asumisesta.Matkailu avartaa, ihan oikeesti.
Tutustuminen kohde maahan kannattaisi, käymällä siellä ennen muuttoa,kirjoittamalla ko maan keskustelupalstoille.(ne valaisevat miten asiat sujuu ,hyviä vinkkejä).
Hankkia asunto valmiiksi ja työ asiat kuntoon.
Ikävästä suomeen,varmasti tulee jossain vaiheessa.Miten sen jokainen kokee on oma juttunsa.Siihen vaikuttaa myös kauanko aikoo olla ulkomailla.Jos on aikomus olla vain muutaman vuoden ,asennoituukin kai niin että,tämä on hieno mahdollisuus nähdä muutakin elämää . Ensin tulee ihastuminen ,sitten vihastuminen, ja lopulta sopeutuminen (paremmin tai huonommin).
olen käynyt kahdesti, muutettuani Suomesta toiselle mantereelle viisitoista vuotta sitten, mutta vaikka kumpikin matka kesti kuukausia, Suomeen ei tuntunut olevan aihetta piipahtaa.
Suomenkieliset ihmiset ovat kyllä yksi asia, joka olisi ihana juttu. Vieraalla kielellä tulen toimeen ihan hyvin, mutta aina silloin tällöin tulee vastaan joku paikallisjuntti, joka kohtelee alentuvasti aksentilla puhuvaa.
Suomen luonnon hiljaisuuden, marjametsät ja sienet, sauna, toimiva julkinen liikenne ainakin pääkaupunkiseudulla, ilmainen opiskelu, suorasukaisuus, rehellisyys, kirjastot suomenkielisiä kirjoja pullollaan, suomalainen musiikki ja elokuvat (hyvin valikoidusti)...
Mutta sitä ajatuksen ahtautta, luokittelua, ennakkoluuloisuutta, vieraan pelkoa, arkuutta en kaipaa.
Sukulaisissa tietysti on muutamia, joita mielellään taas tapaisi, ja ystävät tietysti. Ja lumi ja pakkasaamut. Ja hiljalleen putoilevat lumihiutaleet iltapäivän hämärässä. Ja hiirenkorvat ja mesiangervot ja valoisat kesäyöt...
Ja se, että voi puhua monitasoisempaa kieltä, sanoean, mitä tarkoittaa, ja tulla ymmärretyksi, ja ymmärtää toisiakin puolesta sanasta. Vieras kieli usein jää yksinkertaiseksi, sanavarasto puutteelliseksi. Mutta jos olet matkalla suomenkielisen kumppanin kanssa, silloinhan on sekin puute jo korjattu!
Jokamiehenoikeudet, eli että saa mennä minne metsään vaan poimimaan marjoja ja sieniä, on sellainen juttu jota kaipaan. Näitä jokamiehenoikeuksia kun ei tunneta kuin Pohjoismaissa.
Ja samoin kuin edellinen, suomen kieli nyansseineen, ja se että voi heittää kielellistä hauskuutusta, on asia jota varmaan aina kaipaa. Osaan englantia varmaan melko hyvin, koska olen opiskellut ulkomailla yliopistossa englanniksi, mutta ei se ole koskaan sama kuin äidinkieli.
Suomessa viralliset asiat kaiken maailman virastoissa, pankeissa ym. hoituvat kaikesta hankaluudesta huolimatta sittenkin todella nopeasti ja helposti verrattuna vaikkapa USAhan. Puhumattakaan monista Euroopan maista.
Suomessa minua risovat rasismi, naisviha (naisena on todella helpompaa asua vaikkapa USAssa tai Ruotsissa), kadulle kuseskelu ja muu yleinen siivottomuus, yliseksualisoitunut populaarikulttuuri, ja ikäsyrjintä työmarkkinoilla.
mutta missä päin maailmaa ei olisi ikärasismia työmarkkinoilla? Eikös hiljattain Erikson pyytänyt yli 35-vuotiaita työntekijöitään lähtemään eläkkeelle, nuorempien jaloista? Skandinaviaahan pidetään tasa-arvoisuuden mallina.
Olen asunut taalla etelaisessa Floridassa nyt noin 6 vuotta, enka voi juuri sanoa, etta kaipaan Suomesta mitaan niin suurta, mika saisi minut palaamaan siihen loputtomaan patkatyo ja tyottomyyskierteeseen, korkeiden verojen maksuun ja huonoon vastineeseen. En todellakaan ikavoi tympeita, ilmeettomia ja kylmia suomalaisia jotka katsovat kieroon jos vahankaan lahestyy kevyella puheenaiheella ja yrittaa tutustua.
Joillekin se sopii, ei vain minulle.
Asioita joita kaipaan? En osaa oikeasti nimeta mitaan mainitsemisen arvoista. Sukulaiset ja perhe ovat ehka ainut, joita naen kylla suhteellisen useasti.
En osaa oikeasti sanoin kuvailla sita tyytyvaisyytta, onnellisuutta ja paivittaista euforiaa kun miettii miten hyvaa elamaa mina elan. Se etta loytaa paikan jossa tuntee olevansa kotona on aivan sanoin kuvailematon.
Mikä takapajuinen kansa olemmekaan!? Meitä on niin vähä että pitäisikö kaikki ripotella ympäri maailmaa. Saataisiin tämä umpimielinen kansa kuolemaan sukpuuttoon ja viimeinen sammuttaisi valot!
Joka sukupolvesta on lähteneet ne rohkeimmat ja reippaimmat aikanaan pois Suomesta joten tänne jää vain kehityskelvoton aines alkoholisoitumaan ja masentumaan.Valtiovalta pitää huolen että kaikki saavat edullista viinaa.Niinhän se paketti onkin kasassa.
Australian aboriginaalitkin ovat kuolemassa sukupuuttoon. Vaikka heitä ei enää yritetä pakolla länsimaistaa, eikä heidän 'sekarotuisia' lapsiaan enää oteta pois ja kannusteta naimisiin valkoihoisten kanssa, he juovat itsensä hengiltä omissa ghetoissaan. Pian ei enää ole sitäkään 'ongelmaa'.
Suomalaiset muualle vaan - suomalaisten väliset avioliitot pannaan, blondeilta perittäköön lisäveroa, ja Suomi jätettäköön pakolaisille ja muille muuttajille, jotka eivät pelkää pakkasta ja räntää.
Ei ole aidan takana vihreämpää. Joskus alussa kaipasin silakkaa.
Jouduin soittamaan Suomeen, tarvitsin jotain paperia virastosta. Valmistauduin istumaan puhelimessa kauan, puhumaan automaatille ja painelemaan nappuloita, ja sitten odottamaan musakin parissa.
Mutta puhelimeen vastattiin toisella soitolla, minut yhdistettiin oikealle henkilölle. 'Ai pitäisikö paperi olla englanniksi? Juu, kyllä se käy.' Asia oli selvä parissa minuutissa.
Sitten soitin paikalliselle puhelinlaitokselle. Puhuin automaatille, painelin nappuloita, odotin, puhuin ihmiselle, hän ei ymmärtänyt asiaani ja yhdisti toiselle konsultille. Ja heidän asenteensa tuntui olevan: 'Emme ole kiinnostuneita ongelmastasi, ja olet luultavasti tyhmä, koska et tiedä kaikkia palvelumme yksityiskohtia jo ennen kuin kysyt, joten jätä meidät rauhaan.'
Aika lailla samaa mielta muiden kirjoittajien kanssa, eipa sielta Suomesta paljon kaipaa. Vuosien aikana olen tottunut asioiden hoitoon eri tavoilla, ja elama sujuu oikein mukavasti. Olen asunut useammassa maassa. Nyt olen USA:ssa ihan pysyvasti ja Suomesta kaipaan vain perhetta ja kavereita. Toki on pienia asioita joita joskus kaipaan ja jotka tassa uudessa kotimaassa arsyttaa, mutta paljon mieluummin olen taalla kuin Suomessa. Koen olevampi vapaampi ja elintasoni on korkeampi.
Asun 4. vuotta ulkomailla. Maina Italia, Ranska ja Irlanti. Olen tosi kypsä, ensi vuoden kesälomien jälkeen alan etsiä töitä Suomesta. Mikään ei toimi, ihmisiin ei voi luottaa. Ainaista kissanhännänvetoa päivänselvistä asoista. Rasismia kohtaa melko paljon. No, onhan retkillä ollut ihan kivaakin, ihmisiin on helpompi tutustua kuin Suomessa. Mutta ei kannata luulla niitä ystäviksi.
Mitä siis ikävöin? Rehellisiä ihmisiä, parempaa elintasoa, saunaa, salmiakkia, ruisleipää, kunnon kalaa, toimivia virastoja ja etenkin Internettiä. ja Suomessa suomalaisena ei tietenkään kohtaa rasismia.
Joskus ikava tulee kunnon juhannus ryyppyjuhlia kaverin mokilla, karjalanpiirakoita ja hyvin rakennettuja taloja (tarkoittaa tiiviita moninkertaisia ikkunoita ja toimiva sahkolammitys). Mutta kun sopeutumiskykya tasta ihmisesta loytyy, kaikkeen on totuttu.
Vaikka asiat ei aina toimikaan niin tehokkaasti kuin Suomessa (bussit paattavat olla tulematta, talossa kylma ja hiiria, kamppa matanee kasiin josta vuokraisanta ei valita jne.) niin positiivisuudella parjaa eika ne pienet asiat maailmaa kaada. Joten loppujen lopuksi, ainoo mita tosi ikava on laheiset ihmiset Suomen paassa. Onneksi on netti ja luurit keksitty.