Moro!
Meillä on erittäin vaikea tilanne ja jos joku viisas tietää miten meidän pitää toimia, kertoisitko ihmeessä!
Miehelläni on kaksi teini-ikäistä poikaa. Erossa lapset menivät ensin äidin matkaan 1000 km päähän, mutta palasivat isänsä luo asumaan, koska eivät viihtyneet uudessa paikassa ja siitä lähtien ovat asuneet meidän kanssa eli minä olen äitipuolena lapsille.
Minulla menee lasten kanssa hyvin ja mitä erimielisyyksiä on ne sovitaan ja jatketaan elämää eteenpäin jälleen.
Nyt toinen lapsista haluaa heille kuuluvan irtaimiston itselleen tänne missä asuvat, toinen lapsista ei uskalla vastustaa äitiään ja on äitinäsä puolella eikä halua sen vuoksi tavaroita sieltä pois. Irtaimisto on perintönä jäänyt kodin irtaimisto ja lapsi ajattelee järjellä, että hän haluaa ne itselleen käyttöön ja osan varastoon, koska kun hän muuttaa pois kotua, saa hän niillä sisustaa asuntonsa ja näin pääsee hyvin alkuun. Hänen mielestään irtaimisto kuluu, koska äidillä on käytössä kaikki uudessa kodissa ja tosihan se onkin.
Nyt äiti on suuttunut lapselle ja katkaissut kaikki välinsä häneen. Minä olen surullisena katsonut episodia vierestä ja olemme sosiaalitoimistoon ottaneet yhteyttä, mutta äiti valehtelee pitävänsä lapseen yhteyttä normaaliin tapaan. Meidän mielestä äidillä ei ole mitään syytä olla vihainen lapselleen asian vuoksi ja haluamme, että he olisivat väleissä. Pitäsikö lapsen käskeä soittamaan sosiaaliin itsellä ja kertoa miten asiat todellisuudessa ovat vai annetaanko asian vain olla ja katsotaan miten tämä asia menee?
Lapsi tässä kärsii kaikkein eniten kuitenkin. Vai pitäsikö todella antaa sen irtaimiston olla äidillä ihan sen vuoksi, kun hän sen näyttää haluavan pitää itsellään, syytä tähän ei kyllä ymmärretä? Onko lapsen mielipiteellä tähän asiaan suurta arvoa?
Kertokaa mitä mieltä olette asiasta!
Meillä on erittäin vaikea tilanne ja jos joku viisas tietää miten meidän pitää toimia, kertoisitko ihmeessä!
Miehelläni on kaksi teini-ikäistä poikaa. Erossa lapset menivät ensin äidin matkaan 1000 km päähän, mutta palasivat isänsä luo asumaan, koska eivät viihtyneet uudessa paikassa ja siitä lähtien ovat asuneet meidän kanssa eli minä olen äitipuolena lapsille.
Minulla menee lasten kanssa hyvin ja mitä erimielisyyksiä on ne sovitaan ja jatketaan elämää eteenpäin jälleen.
Nyt toinen lapsista haluaa heille kuuluvan irtaimiston itselleen tänne missä asuvat, toinen lapsista ei uskalla vastustaa äitiään ja on äitinäsä puolella eikä halua sen vuoksi tavaroita sieltä pois. Irtaimisto on perintönä jäänyt kodin irtaimisto ja lapsi ajattelee järjellä, että hän haluaa ne itselleen käyttöön ja osan varastoon, koska kun hän muuttaa pois kotua, saa hän niillä sisustaa asuntonsa ja näin pääsee hyvin alkuun. Hänen mielestään irtaimisto kuluu, koska äidillä on käytössä kaikki uudessa kodissa ja tosihan se onkin.
Nyt äiti on suuttunut lapselle ja katkaissut kaikki välinsä häneen. Minä olen surullisena katsonut episodia vierestä ja olemme sosiaalitoimistoon ottaneet yhteyttä, mutta äiti valehtelee pitävänsä lapseen yhteyttä normaaliin tapaan. Meidän mielestä äidillä ei ole mitään syytä olla vihainen lapselleen asian vuoksi ja haluamme, että he olisivat väleissä. Pitäsikö lapsen käskeä soittamaan sosiaaliin itsellä ja kertoa miten asiat todellisuudessa ovat vai annetaanko asian vain olla ja katsotaan miten tämä asia menee?
Lapsi tässä kärsii kaikkein eniten kuitenkin. Vai pitäsikö todella antaa sen irtaimiston olla äidillä ihan sen vuoksi, kun hän sen näyttää haluavan pitää itsellään, syytä tähän ei kyllä ymmärretä? Onko lapsen mielipiteellä tähän asiaan suurta arvoa?
Kertokaa mitä mieltä olette asiasta!
Vastaukset 22
Vanhimmat
tarkemmin ovat. Kyllähän esim. 16-17 vuotias voi itsekin selittää asiaa sosiaalitoimistoon.
Jos irtaimisto on kuitenkin tällä hetkellä "turvassa" niin mitäs jos antaisi ajan kulua...
kuin omat vanehmmat kuolevat(kauhee sana)! Sitten ne kuuluvat. Elei äiti niitä halua itse antaa. Ei niitä väkisin voi hakea.
Ellei niitä alunperin sitten ole lapsen nimelle annettu! Mutta jos ne ovat äiti itse perintönä saanut, ne kuuluvat äidille.
kuka siis irtaimiston omistaa ja liittyykö perintöasiaan jokin leskenoikeuspykälä, hallintapykälä, testamenttiehto tms. ? Ja ovathan perukirjat ja perinnönjakoasiakirjat asianmukaisesti tehdyt, sieltähän selviää tarkasti, kuka saa mitäkin.
Käsitykseni mukaan alaikäinen ei vaadi mitään, vasta täytettyään 18 hänellä on oikeus. Siihen asti hänen holhoojansa (=vanhemmat, edunvalvoja tms) hoitavat lapsen etuja.
Mikäli molemmat vanhemmat ovat huoltajia, on vanhempien sovittava keskenään materiakysymyksistä. Mikäli vain toinen vanhemmista, on vastuu hänellä.
Yksityiskohtia ja perinnön taustoja tarkemmin tuntematta osoittaa mielestäni hyvin outoa käytöstä, jos teini vaatii huonekaluja oman vanhempansa asunnosta. Tai ainakin harvinaisen tulehtuneita välejä. En minä olisi ainakaan kehdannut!
Kaluston on oltava melko arvokas, koska siitä ylipäätään riidellään ja ollaan valmiita maksamaan 1000 km kuljetuksesta - muuttofirmojen hinnoilla ostaa aika mukavat kimpsut opiskelijaboksiin.
Arvokaluston suhteen on asia tietysti hieman toinen, ja mikäli äidillä on taipumusta omaisuuden tuhoamiseen tai hävittämiseen, pitää isän ottaa kaluston siirto puheeksi holhottinsa etujen nimissä.
Mikäli kyse on huomattavasta omaisuudesta, kehotan ottamaan yhteyttä asianajajaan eikä luottaa amatöörien verkkojuttuihin. Aluksi voisit myös osoittaa tämän kysymyksen paremmalle palstalle, laki&rikos ja sieltä perintö ja testamentti. Tämän palstan vastaukset ovat usein melko tunnepitoisia (kaunis ilmaisu ;), lakipalstalta saa asiallisempaa ja asiantuntevampaa neuvontaa.
Niin, tavarat kuuluu lapsille, koska ne on heille testamentattu ja minkä vuoksi äiti haluaa pitää lapsilleen kuuluvat tavarat itsellään, tätä en oikeasti tajua. Kun lapset tarvii tavaroitaan osan nyt ja osan myöhemmin, eikö lasten tavarat kuulu olla siellä missä lapset oikeasti asuu?
Ja mitä vanhempien väleihin tulee, niin ne on niin tulehtuneet, että turha toivo yrittää hänen kanssa siitä keskustella. Todella paskamainen tilanne lasten kannalta ja sivusta seuraajana tilanne on hirveä.
Ovatko pojat vielä ala-ikäisiä ? Testamentissa pitäisi lukea se, että milloin pojilla on oikeus saada nämä tavarat haltuunsa heti vai tultuaan täysikäisiksi ?!
Alaikäinen lapsi ei itse voi vaatia mitään, hänen holhoojansa kylläkin. Siispä isä hoitaa asian alaikäisten lapsiensa puolesta. Mikäli asia ei rauhanomaisesti onnistu, niin voi kääntyä asianajajan tai oikeusaputoimiston puoleen. Usein riittää pelkkä uhkaus oikeustoimista, sillä prosessi on erittäin epämiellyttävä ja kallis kaikille osapuolille.
Monet asianajajat antavat myös maksutonta puhelinneuvontaa - tietysti toivossa, että saisivat jutun itselleen, mutta kysyminen kannattaa aina. Nykypäivän asianajajat eivät myöskään usuta asiakkaitaan tarpeettomiin tai kannattamattomiin oikeudenkäynteihin, kuuluu etiikkaan. Kaikissa tuntemissani keisseissä asianajajat aina ajavat ensisijaisesti sopuratkaisua.
Kieppaise kuitenkin vielä tuolla laki&oikeus, voit saada lisävinkkejä.
Ja tosiaankin - tavaroilla on syytä olla arvoa, sillä rahtaus 1000 km on tyyristä - nimim. asioista tietävä :)
Kerro toki miten kävi, tulin uteliaaksi....
Minun huomioni kiinnittyi tuohon, että toinen pojista olisi ottamassa irtaimiston itselleen. Jos vaikka äiti haluaa ne antaa tasapuolisesti molemmille ja sen takia valvoa, että näin menetellään?
saisit osan hulppeasta perinnöstä? Ei kai nyt ole oma lehmä ojassa?
onko tämä nyt amisprovo vai lissu - vai ovatko sama porukka :D :D
tuo sana "amisprovo" kun noi sun neuvot on niin muuten tietäväisiä - tuo paljastaa nimittäin sun keskenkasvuisuutes!
Moi!
Lapset ovet saaneet irtaimiston heti itselleen käyttöön, näin testamentissa lukee ja eron yhteydessä irtaimisto meni ihan oikeaan paikkaan, mutta lasten muuton jälkeen irtaimiston olisi pitänyt heti välittömästi seurata lapsia, koska irtaimisto on heidän ei äidin tai isän puhumattakaan minun vaan lasten!
Äiti haluaa tehdä lapselleen siis toiselle vain kiusaa ja katkaissut välinsäkin häneen tämän asian vuoksi ja luulee, että tämä saa hänet luopumaan halusta saada irtaimisto sinne missä he asuvat. Toinen lapsista on taas nyt suosikki, kun hän ei halua irtaimistoa itselleen ja kysehän on vain siitä, että lapsi ei vain uskalla sanoa oikeaa mielipidettään äidilleen.
Tätä suosikki lapsi peliä äiti on pyörittänyt koko ajan mitä minä olen heidät tuntenut. Vähän väliä katkaissut välinsä jompaan kumpaan ja se on aina lapsessa se vika, lapsen on pitänyt pyytää anteeksi ja sitten on välit kunnossa.
Kyllä minä tuen miestäni ja hänen lastaan siinä, että irtaimiston on tultava siinne mihin se oikeasti kuuluu. Minä en itse kyllä voisi omalle lapselleni tehdä tällaista kiusaa.
papereilla todistetusti lasten irtaimisto ja te katsotte järkeväksi sen muuttaa 1000 km päähän, niin otatte muuttoauton ja haette tavarat minne haluatte kysymättä äidiltä sen kummemmin asioista yhtään mitään. Ei kai tuo sen vaikeampi tapaus lopulta ole.
Että lapset vaan "varastamaan" omalta äidiltään!! Luulenpa että tässä on nyt lapset niin fiksuja, etteivät tuollasen ehdotuksen kuullessaan enää ku..kaan ehdottajaan päin!! Siis ei voi olla totta, että joku yllyttäisi toimimaan noin härskisti!!!
se tässä tapauksessa on varas? Ehkäpä kompromissi: ystävällisesti mutta päättäväisesti
ilmoitus äidille että sinä ja sinä päivänä lapset tulevat hakemaan omaisuutensa. Tosi härski on äiti jos suoraan kieltäytyy edes avaamasta ovea omille lapsilleen.
isällä!! Lasten vanhempien tulee huolehtia ala-ikäistensä tavaroista niin kauan kuin ovat täysi-ikäisiä!
Johan sen järkikin sanoo, ettei vieras ihminen voi lasten nimissä tehdä omia ratkaisujaan omaksi hyväksi. Kyllä tossa pitäisi jo lasten tai heidän isänsä ja varsinkin heidän äitisnä hälytyskellot soida, jos vieras ihminen yrittää napata toisten omaisuutta lasten nimissä!! Ei kuule ole ihan oikein ja rehellistä peliä!!!
sitä taas oletetaan, että minä olen vielässä lasten tavarat, häpeä!!! Mitä minä niillä teen, onko sinulla vaikea ymmärtää, että voisin olla lasten puolella???
Ja onko se äiti parempi pitämään ne tavarat, kun kuitekin lapset asuu isällään? Ja kun välimatka on mikä on. No tämä toki oli odotettavissakin, että kiitos vain typerästä viestistäsi!
omistamat tavarta pois äidiltään? Eikö teillä ole huonekaluja? Osta.
Ei ole tosiaankaan sun asia puuttua toisten perintötavaroihin, vaikka kuin olisit erimieltä!! Ei tosta voi päätellä muuta kuin että olet katkera, mustasukkainen tai todella ahne! Tulee vaan mieleen, että jotenkin yrität hyötyä siitä!
En minä niillä tavaroilla tee yhtään mitään, vaan lapsi niitä tarvii! Onko jotenkin vaikea ymmärtää, että olen lapsen puolella, en suinkaan äidin puolella. Mieheni mielestä tavarat kuuluu tänne ja varmasti tuen häntä ja lasta. Onko se niin vaikeaa uskoa, että nykyinen huolehtii lapsesta ja ajattelee hänen parastaan?
Minä näitä lapsia kasvatan ja näen miltä heistä milloinkin asiat tuntuu. Miltä teidän lapsista tuntus, jos äidin uudessa kodissa hänen uuden miehen lapset nukkuu teidän lapsien vanhoissa sängyissä ja itse joutuvat nukkumaan lattialla, tai uudet lapset omii kaikki heidän tavarat omiksi? Kyllä varmasti jossain vaiheessa tulee lapsellekin sinni, että ne on meidän tavaroita ja halutaan ne pois sieltä ja heti! Vai miten ajattelette asian? Ei ole varmasti kiva mennä lomalle sinne ja tapella kenen tuokin tavara on.
Ja miten minusta nyt tehtiin syntipukki. Onko se lapsen äiti aina oikeassa ja saa tehdä äiti nimikkeen alla ihan mitä huvittaa? Jospa olisin kirjoittanut äitinä, että mitä minun pitäis tehdä, annanko tavarat pois vai pidänkö itsellä, olisi varmaan tullut vastaus anna lapsille, ne on heidän tavarat eikä kukaan olisi kuitenkaan syyllistänyt.
taas mesoaa - koulussa on kai liikaa luppoaikaa.
meistä nimenomaan tehdään syntipukkeja kaikkeen. Ja se lasten äiti on aina oikeassa...! Ne jotka sinut tuntevat, tietävät miten asia todellisuudessa on.
Ne jotka kirjoittavat negatiivisesti, ovat suurimmaksi osaksi eronneita äitejä itsekin ja heidän nyt vaan imagonsa vuoksi oltava sen bioäidin puolella koska me uudet vaimot olemme noita-akkoja!
halpatuotteesta, tuskin sinä niitä kovin innokkaasti hamuaisit! Mutta perintökalleudet ovat sentään toista luokkaa. Mutta se kuuluu lasten äidille, lasten isälle ja lapsille riidellä niistä!
pitäisi riidellä omista tavaroistaan? No, keskenään ehkä, mutta ulkopuolisten kanssa?
Testamentti on kuolevan viimeinen toivomus, jota yleensä kuuluu kunnioittaa.