Moi. Olen 26-vuotias nainen ja minusta on alkanut tuntua että tässä on jostain isommasta kysymys.. 3 vuotta sitten minulla diagnosoitiin reaktiivinen artriitti. Polvet keräsi nestettä, ja reumaahan ne ensin epäili mutta ei ollut sitä. Söin salazopyriniä noin vuoden ja oireet katosi. Lopetin koska tulin raskaaksi ja siitä lähtien tilanne ollut hyvä ilman lääkkeitä. Lapsi nyt 1,5v. Nyt tuntuu että paikat hajoo pikku hiljaa.. Polvi jumiutui ja sitä särkee välillä kovasti, nestettä ei ole ainakaan vielä kerääntynyt. (samainen polvi on joskus leikattu) Selkä on tosi paha! Joka kerta kun vaihtaa asentoa, se sattuu ja pitää ihan kuin hakea sopiva kohta missä pystyy olemaan. Lenkkeilyn jälkeen tilanne vielä pahempi! Niskat on myös ihan jumissa.. Luulin että liikkuminen auttaisi! Luin jo tuossa ms-taudista, ja nyt tuosta selkärankareumasta, meillä kun on sitä suvussa aika paljon!(srr) Voiko se ilmaantua näin "yhtäkkiä"? Pitäisi pienen lapsen takia jaksaa vaikka mitä mutta tuntuu kuin olisi vanha mummo jonka liikkeet on hitaita ja vaikeita ja sattuu... :( Mitä tekisin? Jos haen yksityiselle sektorille hoitoon, mikä on se lääkäri jota pitäisi hakea näissä asioissa?
kroppa pettää :(
vaivainen
31220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle tuli ensin reaktiivinen artriitti ties minkä taudin jälkitautina, flunssan kaiketi kun muutakaan ei tutkimuksissa selvinnyt. Söin samaten tuota Salazopyriniä vuoden verran ja raskausajat voin hienosti.
Kun lapset lähestyivät leikki-ikää, alkoi paikat särkeä uudelleen ja polvi täyttyi nesteestä. Kävin polvea aluksi näyttämässä tk:ssa ja sain lähetteen reumalääkärille. Hyvä lääkäri olikin, otti vastaan myös yksityisesti, mutten nähnyt mitään järkeä maksaa itseäni kipeäksi, kun saman hoidon sain 22e kerta.
Hiljalleen oireita tuli lisää, tulehdusarvot välillä nousivat ja päkiät, nilkka, molemmat polvet ja ranne turposivat.
Pari kolme vuotta lääkäri tätä touhua katseli, Sazopyriniä oli jo alussa määrätty ja kortisonia söin kuureina. Sitten hän myönsi, että kyllä tämä nyt reumaa on. On mahdollista, että se reaktiivinen artriitti oli vain tavallisen nivelreuman alkusoittoa. Tiedä häntä.
Reumatologithan ottavat vakituisen virkatyönsä ohessa usein yksityisestikin vastaan potilaita, että sellaiselle kannattaisi varata aika, jos rahaa on. Käyntejä tulee olemaan useita, että tietysti kunnallinen puoli tulisi vuosien mittaan halvemmaksi.
Mutta minne tahansa päätätkin mennä, älä hukkaa aikaa pohtimalla, mikä tauti voisi olla kyseessä. Oli se sitten selkäreumaa tai uudelleen innostunutta reaktiivista artriittia, vetkuttelu vaan pahentaa asiaa. Mitä pidempään hoidon aloitus venyy, sitä hankalampi tilanne on saada rauhoittumaan. Ja on meilläkin suvussa nivelreumaa, ettei tämä minulle minään yllätyksenä tullut. Ja ainahan voi tk:hon soittaa ja kysyä neuvoa. Hopi hopi.
et kertonut mikä tilanteesi nykyään on? Ja millä hoidoilla vaivasi on saatu kuriin? Ei sitä tule mentyä kovin helposti lääkäriin, kun välillä on lähes oireettomia päiviä ja odottaa oireiden jäämistä kokonaan pois. Itse epäilen minulla olevan reaktiivisen artriitin, joka vaivaa nilkkoja, polvia ranteita, kyynärpäitä olkapäitä ja niskaa.Kaikki em. naksuvat. Nukuttua kyllä saa, mutta silti oireet vaivaavat ja stressaavat.
Nyt on uutta tutkittua tietoa kuinka rasvahappovalmisteet auttavat nivelvaivoissa.Nivelet tarvitsevat voitelua ja omega3.Katsokaapa vitamiini osiosta siellä olevaa linkkiä D-vitamiinista ja sen puutoksesta ym.