Nykyisen opin perustus valettiin SRK edellisen puimatantereen puhdistuksen aikoihin. Silloin kuuliaisuus seurakuntaa (srk:ta) kohtaan korostui ensiarvoiseksi kilvoittelun kohteeksi ja omakohtainen usko Jumalaan jäi poikapuolen asemaan. Hoitokokouksilla saavutettiin vl-uskovaisille sellainen pelko ja kauhu SRK:ta kohtaan, ettei yhtäkään "rakkauden neuvoa" enää uskalleta kyseenalaistaa -vastustuksesta puhumattakaan.
Vaikka moni vl-kristitty sydämessään ajattele, ettei hoitokokousjulmuus ja kaikki siihen liittyneet raamatun lisäosat eivät ole oikein, kukaan ei uskalla suutaan pelon vuoksi avata. Kukaan ei enää halua siihen piinapenkkiin mihin valtaosa vl-uskovaisista joutui kuuluisalla hoitokokousajalla. Ne, jotka heitettiin saatanalle, eivät enää ole vl-piireissä pelkäämässä. Luojan kiitos!
Vaikka moni vl-kristitty sydämessään ajattele, ettei hoitokokousjulmuus ja kaikki siihen liittyneet raamatun lisäosat eivät ole oikein, kukaan ei uskalla suutaan pelon vuoksi avata. Kukaan ei enää halua siihen piinapenkkiin mihin valtaosa vl-uskovaisista joutui kuuluisalla hoitokokousajalla. Ne, jotka heitettiin saatanalle, eivät enää ole vl-piireissä pelkäämässä. Luojan kiitos!
Vastaukset 41
Vanhimmat
On totta, että nykyinen vanhoillislestadiolaisuus on opillisen ymmärryksen ja Raamatun tulkinnan osalta selvästi toisella tavoin painottunut kuin se lestadiolaisuus, jossa itse kasvoin 60-luvulla.
Silloin painotettiin omantunnon äänen herkkänä pitämistä, Pyhän Hengen merkitystä kotiopettajana sekä kaikkien lähimmäisten, toisten ihmisten kohtaamista rakkaudella, armon evankeliumia heille tarjoten. Kenenkään ihmisen toiselle suuntaamaa tuomiohenkeä (joka ruokkii vain lihaamme) ei suvaittu. Lapsetkin kasvatettiin siihen että kaikilla ihmisilläon arvo Jumalan edessä.
Siihen aikaan myöskään ei mitään ihmisten muodostamaa konkreettista ryhmittymää pidetty jumalanvaltakuntana. Käsite "jumalanvaltakunta" nähtiin siten kuin se on nähty Tunnustuskirjoissa ja lestadilaisuuden perinteessä jo 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, kirjoitetuissa vanhoissa saarnoissa ja uskovaisten kokoontumisissa. Jumalan toiminta maailmassa on laajempaa kuin minkä yksittäinen uskovainen voi käsittää. Jumalaan ei pidä kekenkään "ryhtyä" eli alkaa määrittää miten Hän maailmassa käytännöllisin muodoin ihmisiä muissa maissa ja kkulttuureissa vanhurskauttaa armollaan.
Nykyaikana on uskovaisten yhteisöstä itsestään ja sen "neuvojen" noudattamisesta tullut uskomisen kohde. Jopa niin, että pääosa Päivämiehen kirjoituksista käsittelee näitä tapakulttuuri-neuvoja, eikä Jeesuksesta Kristuksesta näy mainintoja.
Tästä on seurannut, että tätä selkeästi, konkreettisesti näkyvää aikaan ja paikkaan sidoksissa olevaa ihmisten muodostamaa ajallista yhteisöä on alettu nimittää jumalanvaltakunnaksi.
Nämä kirjoittamani ajatukset ovat tavallisen maallikon näkemyksiä. Miten asian mahtavat nähdä nykyiset meikäläiset teologit, siitä olisi kinnostava lukea. Tulee mieleen kolme kysymystä.
1. Onko nyt eroa nähtävillä siinä miten käsite "jumalanvaltakunta" on ymmärretty ennen ja miten se ymmärretään nyt?
2. Onko eroa tavallisen riviuskovaisen ymmärryksessä verrattuna puhujien ja teologisen koulutuksen saneiden näkemyksiin?
3. Mikä käsitys heijastuu Päivämiehen linjassa?
ihminen, 50- ja 60-luvuilla vanhoillislestadiolaisuudessa kasvanut. 60-luvun jälkeen en ole ollut paljoa tekemisissä vl-liikkeen kanssa, ja vasta tältä palstalta olen lukenut, että sen usko ei ole enää samaa kuin ennen. Kauheaa! Itse sain nuo käsitykset, joita kuvaat, eväiksi elämääni, ja ne ovat olleet hyviä eväitä. Ja he raukat ovat itse niistä luopuneet!
Ikävää, ettet ole saanut vielä vastausta kysymyksiisi. Toivottavasti niitä tulee, olisi mielenkiintoista lukea.
valitsemallasi tiellä!
Siionin sisällä ei ole kyllä tänä päivänä nähtävissä minkään sortin pelkoa, joten hutiksi meni tämäkin avauksesi jälleen kerran :)
Et voi SRK:n pelossa elävänä ymmärtää mitä on oikea vapaus, joten yritämme ymmärtää kieroutumaasi.
On tosiaan aika täälläkin keskustella opillisista kysymyksistä. Mielellään niin että tavallinekin uskovainen saattaa sen ymmärtää. Uskon kautta me toki ymmärrämme, mutta siinä auttaa jos joku Raamattua syvällisesti tunteva selittää.
Kun hoitokokousvuosiin viittaat, jatkan siitä, opillisesta näkökulmasta.
Lukekaapa uusin Siionin Lähetyslehti, siinä on Tuomas Hännisen suorapuheinen kirjoitus! Hän kirjoittaa opillisesti veitsenterävän ja selkeän tekstin siellä, todeten: "Jumalan valtakuntaa ei voi maallisten asioiden tavoin esitellä katseltavaksi sinne, tänne tai tuonne, koska sitä ei voi nähdä."
Olen nuorempaa polvea, mutta olen kahden viime vuoden aikana keskustellut kristilisyytemme hoitokokousvuosista useamman vanhan puhujan ja muutamien ne ajat kokeneen vanhan uskovaisen kanssa. Minulle on muodostunut tietynlainen käsitys, jota olen täydentänyt kristillisyytemme kirjoja lukemalla ja asiaan liittyvien tutkimusten avulla. Tuomas Lohi on tässä mainittava erityisesti. Alan olla samalla kannalla kuin eräissä Seppo Lohen ja Erkki Reinikaisen kannaotoissa on tullut todetuksi. Myös Mauri Kinnusen kirjoitus Kalevassa on viitannut samoihin näkemyksiin.
Kyllä se silloin niin kävi, että hoitokokouksien yhteydessä kristillisyyteemme tuli vääriä opillisia painotuksia. Selvimmin erottuva on paljon puhuttu "Jumalan huoneenhallitus-oppi". Sillä tarkoitetaan sitä, että ajallista organsiaatiota, eli rauhanyhdistystä ja SRK:ta, alettiin muutamien saarnaajien puheissa ja sitten riviuskovaisten mielessä pitää pyhänä Jumalan valtakuntana. Tämä ajattelu levisi kulovalkean tavoin koska itse hoitokokoukset levittivät sitä.
Tästä taas seurasi ymmärrettävästi se, että rauhanyhdistyksen luottamushenkilöitä ja SRK:n johtokunnan jäseniä alettiin pitää muita uskovaisia ”ylempänä” olevina, muita "pyhempinä" eli "Jumalan huoneen hallituksena". Samaan asemaan riviuskovaiset asettivat myös hoitokokousten vetäjinä tomineet puhujat ja ry:n edustajat. Ja kun näin tapahtui, ihmisen liha on heikko. Osa näistä henkilöistä myös omaksui tämän asetelman itselleen mieluisana.Tämä on käynyt ilmi käymissäni keskusteluissa.
Ihmisellä on taipumus pyrkiä "itsensä ylentämiseen", hänellä on halu olla lähimmistämme parempi, erottua. Tästä on Jeesuksen tarkkanäköisiä opetuksia Raamatussa.
Jumalan huoneenhallitus –opista luonnollisena seuraamuksena kehittyi siioniin niin sanottu auktoriteettiusko, eli näiden henkilöiden puheita ja toimia ei rohjettu arvostella. Jos joku uskovainen rohkeni niin tehdä, hän joutui painostuksen ja syrjinnän kohteeksi. Ajateltiin että on olemassa muiden ihmisten yläpuolella olevia kristittyjä, joiden esittämiä käsityksiä ei olisi uskovaisella lupa kyseenalaistaa, vaikka tämä tuntuisi opettavan väärin. Omantunno äänni saatettiin näin sivuuttaa. Ihmisen mieli toimii näin, jos olosuhteet ovat sille otolliset.
Tätä huoneenhallitus-oppia vastaan ja siitä varoittaen on Tuomas Hänninen kirjoittanut opillisesti arvokkaan kirjoituksen Siionin Lähetyslehdessä. Hän kirjoittaa:
"Jumalan valtakuntaa ei voi maallisten asioiden tavoin esitellä katseltavaksi sinne, tänne tai tuonne, koska sitä ei voi nähdä. - Meidän tapamme ajatella on maasta ja maallinen. Jumalan ajatukset ovat ajatuksiamme niin paljon korkeammalla kuin taivas on maasta (Jes. 55:9). Ymmärtämättöminä me sekoitamme hengellisiä asioita maallisiin ja maallisia hengellisiin. Yritämme sovittaa Jumalan ajatuksia omaan inhimilliseen ajatteluumme. Lienevätkö opetuslapsetkin keskinäistä suuruuttaan arvioidessaan kuvitelleet Kristuksen valtakuntaan 'ministereitä'?"
Ihmisillä on aina suuri kiusaus alkaa asetella itseään muita suuremmaksi. Tämä taipumus ei meistä lähde kristittyinäkään. Tuomas Hännisen kirjoitus on valaiseva.
Sama Tuomas Hännisen kirjoitus lohdutti minua. Raamatussa Jeesus antaa selvästi ymmärtää, että puimatantereen puhdistus tapahtuu vasta aikojen lopussa, ja hän on sen tekevä. Rikkaruohojen kitkeminen ei kuulu meille.
SRK puolestaan on ottanut asiakseen uusintaa 70-luvun päätöksiä, jopa pitää hyvänä "seulontaa".
On tieto siitä, että SRK:n johtokunnan sisällä eivät kaikki ole Hautamäen lausuntojen takana.
Edellä puhuttiin Tuomas Hännisen kirjoituksesta. Tarkoitatko siis hänen vai Aimo Hautamäen lausuntoja?
En ota kantaa siihen, miten johdossa Hautamäen kirjoituksiin suhtaudutaan. Aimo Hautamäki on SRK:n pääsihteerinä tehnyt työtään niin että on nähnyt oikeaksi esitellä hoitokokoukset myönteisessä valossa julkisuuteen. Kaikki eivät ole sitä mieltä että tämä on ollut välttämättä viisasta.
OV:n seulontapuheet 100-vuotisjuhlissa eivät jättäneet epäilyksen sijaa. Puhe löytyy kokonaisuudessaan uusimmasta Päivämiehestä.
Luin suurella ilolla Hännisen kirjoituksen. Siinä on kristillisyyden opillisia asioita lyhyesti sanottu. Asioita joita ei tule ajatelleeksi mutta joita pitäisi tulla ajatelleeksi!
"Tästä taas seurasi ymmärrettävästi se, että rauhanyhdistyksen luottamushenkilöitä ja SRK:n johtokunnan jäseniä alettiin pitää muita uskovaisia ”ylempänä” olevina, muita "pyhempinä" eli "Jumalan huoneen hallituksena". Samaan asemaan riviuskovaiset asettivat myös hoitokokousten vetäjinä tomineet puhujat ja ry:n edustajat. Ja kun näin tapahtui, ihmisen liha on heikko. Osa näistä henkilöistä myös omaksui tämän asetelman itselleen mieluisana."
Myös omalla kotipaikkakunnallani yksi puhuja toimi innokkaasti hoitokokousten vetäjänä ja myöhemminkin seurakuntailloissa piti vinkuvalla äänellä puolen tunnin sekavia puheenvuoroja, joista erottui välillä sanat "tämä on tärkeä asia". Selvästi tämä puhuja nautti tilanteesta eikä pyydellyt koskaan tekosiaan anteeksi. Vastustajat joutuivat välittömästi hoitokokouksiin "rakkaudella neuvottaviksi". Tätä "pyhimystä" ei uskaltanut kukaan vastustaa.
ovat ev.lut kirkon piirissäkin olevat henkilöt pitäneet kauhistuttavina!
Sinäkö se ole niin monen viestin jälkeen viimein rekisteröinyt nimimerkkisi?
Eli oletko se sinä joka niin monen monta kertaa on vaihtanut viestiä kanssani vai se joka vasta viime aikoina on käyttänyt ko nikkiä?
Kyllä, minä se olen. Jumalan terve, Hys hys. En saanut aiemmin tehdyksi rekisteröintiä. Mutta tässä jonain päivänä totesin että jotkut muut käyttävät tätä samaa nikkiä. Piti panna toimeksi.
tänä päivänä siionissa?
"Jumalan huoneenhallitus –opista luonnollisena seuraamuksena kehittyi siioniin niin sanottu auktoriteettiusko, eli näiden henkilöiden puheita ja toimia ei rohjettu arvostella. Jos joku uskovainen rohkeni niin tehdä, hän joutui painostuksen ja syrjinnän kohteeksi. Ajateltiin että on olemassa muiden ihmisten yläpuolella olevia kristittyjä, joiden esittämiä käsityksiä ei olisi uskovaisella lupa kyseenalaistaa, vaikka tämä tuntuisi opettavan väärin. Omantunno äänni saatettiin näin sivuuttaa. Ihmisen mieli toimii näin, jos olosuhteet ovat sille otolliset. "
Vai onko tämä asia sellainen joka ei näy siionissa mitenkään?
Jos tarkoitat vääränlaista "nöyryyttä" auktoritetteettina pidetyn henkilön/henkilöiden edessä, voin ottaa tähän kantaa kokemukseni pohjalta. Olen nuorehko joten laajaa elämänkokemusta ei vielä ole. Mutta voinen jotakin sanoa.
Yleisesti sanoisin, että väärä auktoriteettipelko johtaa yhä ilmeisemmin opilliseen harhaan: kiristyvään lakihenkeen, jossa uskon perustaksi nousevat perinnäissäännöt.
Näkemykseni mukaan vääränlainen auktoriteettipelko ilmenee:
a) arkuutena osallistua omana itsenään yhteiseen keskusteluun esim. seurakuntailloissa
b) vaikenemalla ns. tiukimman linjan hyväksymisenä keskustelu- ja päätöksentekotilanteessa, silloin kun tälälaiselle kielteiselle ja torjuvalle käsitykselle ei ole todellisia kristillisiä perusteluja.
Keskustelussa ei edes yritetä nostaa esiin kireän hengen kyseenalaistavia näkemyksiä. Se mitä ei nosteta edes esiin, ei voi tulla päätökseksi.
Täten juuri arkuus ja auktoriteettipelko johtavat vääjäämättä alussa kuvaamaani lakihengen vahvistumiseen.
Kokemuksesta voin kertoa, että koska kukaan ei uskalla esittää tiukasta poikkeavia mielipiteitä, niin aina pyritään tekemään sen kaikista tiukimpia sääntöjä ehdottaneen mukaan, koska pienikin periksi antaminen olisi "synnin luvallisuutta".
Rakkauden rikkominen/heikon veljen pahentaminen on nykykieltä.
vl-keskusteluissa tiukimman linjauksen esittäminen silti voittaa aina. Mitä tiukemman osaat keksiä, sitä paremkin sat sormenjälkesi historiaan. Ettei pahennettaisi niitä vähimpiä (tiukimpia) veljiä...
"Kyllä se silloin niin kävi, että hoitokokousten yhteydessä kristillisyyteemme tuli vääriä opillisia painotuksia. Selvimmin erottuva on paljon puhuttu "Jumalan huoneenhallitusoppi". Sillä tarkoitetaan sitä, että ajallista organisaatiota, eli rauhanyhdistystä ja SRK:ta, alettiin muutamien saarnaajien puheissa ja sitten riviuskovaisten mielessä pitää pyhänä Jumalan valtakuntana. Tämä ajattelu levisi kulovalkean tavoin koska itse hoitokokoukset levittivät sitä."
Olipa taas tuttua tositarinaa! En uskalla kiittää sinua VL- teologi kirjoituksestasi, koska siitähän sinä todennäköisesti saisit tuomion "voi teitä, jos maailma teitä kiittää".
En kuitenkaan ole "maailmassa", mutta noina hoitokokousvuosina seulottu uskovainen. Olen kuitenkin siitä pelkästään hyvilläni, sillä Ry:n usko poikkesi sinunkin mainitsemillasi tavoilla, eikä parannuksenteosta ole merkkiäkään ainakaan SRK:n johdossa. Sitä todistaa mm. viime sunnuntain Kalevan artikkeli.
Eräs silloinen "riviuskovainen" ystäväni valaisi minua hoitomiesten viisaudesta sanoen: "niillehän se on annettu se henkien erottamisen lahja".
Toivon vielä, että kirjoitukseni otettaisiin todesta, vaikka en ole rekisteröitynytkään. Tosin ainakin pari kertaa olen huomannut, että nikkiäni on (tahallisesti?) käytetty väärin, mutta olen ne heti korjannut.
Kerron vielä, että omassa erottamisessani ei ollut kyse mistään synnin luvallisuudesta. En vain voinut hyväksyä noita tapahtumia ja uskon perustuksen muutosta. Kuuntelin omantuntoni ääntä ja enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.
Yritetäänpä jaksaa kirjoitella! Kuitenkin "uskomiseen se jää".
"Selvimmin erottuva on paljon puhuttu "Jumalan huoneenhallitus-oppi". Sillä tarkoitetaan sitä, että ajallista organsiaatiota, eli rauhanyhdistystä ja SRK:ta, alettiin muutamien saarnaajien puheissa ja sitten riviuskovaisten mielessä pitää pyhänä Jumalan valtakuntana. Tämä ajattelu levisi kulovalkean tavoin koska itse hoitokokoukset levittivät sitä.
Tästä taas seurasi ymmärrettävästi se, että rauhanyhdistyksen luottamushenkilöitä ja SRK:n johtokunnan jäseniä alettiin pitää muita uskovaisia ”ylempänä” olevina, muita "pyhempinä" eli "Jumalan huoneen hallituksena". Samaan asemaan riviuskovaiset asettivat myös hoitokokousten vetäjinä tomineet puhujat ja ry:n edustajat. Ja kun näin tapahtui, ihmisen liha on heikko. Osa näistä henkilöistä myös omaksui tämän asetelman itselleen mieluisana.Tämä on käynyt ilmi käymissäni keskusteluissa.
Ihmisellä on taipumus pyrkiä "itsensä ylentämiseen", hänellä on halu olla lähimmistämme parempi, erottua. Tästä on Jeesuksen tarkkanäköisiä opetuksia Raamatussa.
Jumalan huoneenhallitus –opista luonnollisena seuraamuksena kehittyi siioniin niin sanottu auktoriteettiusko, eli näiden henkilöiden puheita ja toimia ei rohjettu arvostella. Jos joku uskovainen rohkeni niin tehdä, hän joutui painostuksen ja syrjinnän kohteeksi. Ajateltiin että on olemassa muiden ihmisten yläpuolella olevia kristittyjä, joiden esittämiä käsityksiä ei olisi uskovaisella lupa kyseenalaistaa, vaikka tämä tuntuisi opettavan väärin. Omantunno ääni saatettiin näin sivuuttaa. Ihmisen mieli toimii näin, jos olosuhteet ovat sille otolliset."
Tälläkin palstalla ainakin Biblia 1776, Janhus, Weha ja Pakkula sekä muutamat muut julistavat kyseistä oppia ihan sumeilematta.
Perusta syntyi kun Jumalan työ alettiin rajata näkyvän lestadiolaisseurakunnan piiriin. Selkeimmin tämän tekivät esikoislestadiolaiset opetuksellaan "esikoisten seurakunnasta", jolle tuli autuuden haastolla olla kuuliainen. Esikoiset lanseerasivat Lapin vanhinten ohjeet jo viime vuosisadan alussa, SRK-vanhoillisuus vasta 1960-luvulta lähtien vastaavat seurakunnan neuvot. Ja SRK-vanhoillisuudessa kehitys huipentui hoitokokouksiin, jonkalainen ilmiö puuttunee esikoisuudesta. Sen sijaan uuden heräyksen ja sen haarautuman ns. narvalaisuuden piirteet saivat toisintonsa rauhanyhdistyksissä 70-luvulla mm. synnintunnon kaiveluna ja julkiripin vaatimuksena.
Jo 60-luvulta saakka vl-herätysliikkeen johdossa vaikutti maallikkosaarnaaja, jonka tausta oli uusheräyksessä. Hänen persoonassaan oli piirteitä jotka viittasivat vakavaan luonnehäiriöön. Häntä koskeva keskustelu näyttää kuitenkin olevan palstalla kiellettyä.
Palstan ylläpito poisti juuri erään aikalaisen yksityiskohtaisen tarkan kuvauksen tämän henkilön toimista hoitokokousten aikaan. Kirjoitukseen sisältyi myös kuvaus Keminmaan suviseuroissa pidetystä seurakuntavanhinten ja puhujien kokouksesta, jossa tämä henkilö vihdoin joutui niinsanotusti "seinää vasten" toimiensa tähden. Tästä ei silloin eikä myöhemmjinkään kuitenkaan siionin tavallisia tallaajia informoitu.
Mutta tämä asiantunteva kuvaus näytti olevan liikaa jollekulle joka oli vaatinut sen poistoa palstalta. Se otettin pois, kaikkine kommentteineen! Onneksi ehdin kopioida sen tiedot itselleni.
Tieto hoitokokousten todellisista taustoista ja taustavaikuttajista pelottaa nyt KOVASTI joitakin tahoja.
Ei voi kuin ihmetellä että on yhä henkilöitä, jotka kuvittelevat että sensuurin ja asioiden salailun päälle voidaan rakentaa mitään kestävää.
Olisiko mahdollista että lähettäisit sen minulle sähköpostiin [email protected]?
ja poistamaan kaikki SRK:lle valonarat asiat palstalta. Surullista mutta totta.
Muuttiko MK:n kirjoitus Kalevassa jotakin?
Selvästi on tahti palstalla muuttunut siihen nähden, että SRK:ssa julkisissa tehtävissä olevista tai olleista henkilöistä ei yllättäen saallita enää keskustelua täällä.
Tämä Mopin menettely on vastoin yleistä oikeustajua.
Yleisesti yhteiskunnassa on asia niin, että se henkilö joka on julkisessa tehtävässä, johon toiset ihmiset ovat hänet asettaneet, asettaen samalla tähän henkilöön oman luottamuksensa, tämä henkilö on julkisen arvioinnin alainen. Ilman julkista valvontaa seuraisi mahdollisuus mielivaltaan ja kulissen takaiseen kähmintään.
Julkisuusvaatimus koskee niin kolmannen sektorin yhdistyksiä kuin valtion ja kuntien hallinnon toimijoita. "Olkaa julki ja paljaat." Myös ev.lut.-kirkon piirissä on lisätty kaikkeen hallintoon avoimuus ja julkisuus ehdottomana vatimuksena.
ja sensuuri tulee kasvamaan entisestään. Maurin kimppuun ollaan jo varmasti käyty ja linja tiukkenee joka sektorilla. SRK:n lähimenneisyyttä seuranneena ei tarvitse olla suurikaan ennustaja, että tuon aavistaa.
Kiitos että kopioit kun en itse ottanut siitä kopiota. Nyt kuitenkin tiedän millaista tekstiä ei siedetä. Eräs erityisen paha piirre tekstissä: se oli kaikki totta.
Henkilötasolle ei saa mennä, mutta en kirjoittanutkaan muusta kuin siitä, mikä vaikutti yleisesti ja taitaa tuntua vieläkin. Sekin oli liikaa.
Muuten... SYT-rahoista minulla on dokumentit tallella, mutta uskon jonkun silti ajettelvan, että valehtelen tai kuvittelen.
Olet kirjoittanut erittäin arvokkaita havaintoja ja autenttisia tietojasi tänne. Pidän niitä suuressa arvossa, ja tiedän muitakin jotka arvostavat kirjoituksiasi. Olen päättänyt tallettaa kaikki sellaiset kirjoitukset joissa on todellista tietoa noista ajoista, sillä se on niin salattua ja vaiettua asiaa että tietoa ei tahdo saada jos pyytää haastattelua. Sinulla on hallussasi myös opin muutoksia koskevalle tutkimukselle erittäin arvokasta tietoa.
Palstalle on tullut selvästi aikasempaa kireämpi sensuuri mitä hoitokokousasioihin tulee. Moppi osaa siivota pois juuri sellaiset kirjoitukset joissa on oikeaa ja todellista tietoa. Skandalisoivat hömppäjutut annetaan olla. :-)
Noista SYT-rahoista on siinä Vesikansan väikkärissä hyvin tietoa. Onko sinulla sitä tarkemmat tiedot?
poistetaan, antakaa nyt kuolleitten olla rauhassa ja lopettakaa tuo nimillä kirjoittelu. Moppi saisi luutia kaikki viestit pois,missä mainitaan henkilöiden nimiä!
Minkä ihmeen ilon te itsellenne luulette saavanne niillä kirjoituksilla? Miltä teistä tuntuisi jos teidän nimiänne täällä reviteltäisi ja moppi ei poistaisi? Hävetkää nyt hyvän sään aikana ja jättäkää kuolleet rauhaan. Jos vl-t vastaisi samalla mitalla teille kuin te täällä ryvetätte, olisiko se mielestänne oikein. Varmaan monella olisi kirjoitettavaa myös sieltä toiselta puolelta!
kuvaamillesi "sensaatiokirjoituksille."
Joku elää pahojen tekojensa kautta vielä kuolemansa jälkeenkin. Ihan turha puuttua seurauksiin ja yrittää sensuroida totuuksia.
Mopo menee jo ja lujaa:)
omituista että kyllä tuolla aiemmin on varmaan tallessa kirjoituksia missä syyteltiin kyseessä olevaa henkilöä vl-uskon muuttamisesta, hoitokokouksista yms häntä analysoivat. Mutta kun joku kirjoitti tosi hienon kirjoituksen M.Kinnusen artikkeliin liittyen, vanhoillislestadiolaisen näkökulmasta niin hetipä poistettiin. Puolueellista toimintaa on.
Luuletteko savanne "epäuskoiset" kuriin ja SRK:n nuhteeseen sensuroimalla ja uhkailemalla?
En voi sanoa, että minulla olisi tarkempia tietoja, mutta lisätietoa, siis täydentävää, tietoa on. SRK otti kommunismin vastaiseen vaalityöhön tarkoitettua rahaa ainakin eduskuntavaalien 1958, 1962 ja 1966 alla. Korostan, että eihän siinä mitään laitonta ollut, mutta indoktrinaatio oli ilmeinen. VL-kristityt eivät tienneet, että noina vuosina suuri osa SRK:n sisälähetystyöstä oli SYT-säätiön rahoittamaa. Kentällä liikkui useita "lähetyspuhujia", jotka saarnoissaan epätavallisen paljon muistuttivat kommunismin vaaroista ja Marx-aatteen jumala-kielteisyydestä. Tavallinen seuravieras ei tiennyt taustoja, vaan luuli näitäkin puheita "Jumalan ilmoituksiksi".
Alkusysäyksen vuoden 1962 kommunismin vastaiseen vaalikamapanjaan lähetysseurojen yhteydessä antoi eräs tunnettu saarnamies, joka kirjelmöi asiasta eräälle toiselle tunnetulle vl-veljelle. Saas nähdä, sensuroidaanko tämäkin, vaikka tämähän on ihan plaiskua tekstiä.
Kiitos arvokkaasta lisäinformaatiosta. Kysehän on ollut moraalisesti, eettisesti raskaasta väärästä teosta. Sekaantumisesta suoraan poliittiseen indoktrinaatioon kuten aivan täsmälleen oikein sanoit. Käsitteet indoktrinaatio ja propaganda ovat eri asioista.
Progandahan on sitä, että TIEDÄN että nyt nuo yrittävät vaikuttaa äänestyskäyttäytymiseeni. Indoktrinaatio taas on sitä, että tietämättäni, pahaa aavistamatta, joudun aivopesun kohteeksi. En ole tietoinen että minuun yritetään vaikuttaa ja luotan henkilöön, joka asiaa esittää. En kyseenalaista yhtä lailla kriittisesti kuin silloin, jos tiedän millä asialla viestijä on liikkeellä.
Saarnamiehiin oltiin ja ollaan totuttu luottamaan Jumalansanan julistajina. Häpeällistä on sekoittaa siihen työhön poliittista muokkausta.
Muistamme miten sos.dem.-puolue joutui tiukkaan paikkaan julkisuudessa, kun se oli ottanut vastaan rahoitusta USA:sta. Vakaan suomalaisen kristillisyyden järjestölle SRK:lle tämä olisi erittäin vaikea asia, jos se selvitettäisiin.
Tästä asiasta käytiin palstalla menneenä kesänä pitkät keskustelut. Asiallista tietoa näytti olevan vain muutamilla palstan tunnetuilla keskustelijoilla. Nykypolven on vaikea ottaa näitä tietoja vastaan, sillä opilliset kysymykset ja oman herätysliikkeen lähihistoria tuntuu kiinnostavan omakohtaisesti vain harvoja nuoremman polven ihmisiä.
tuolla aiemmassa ketjussa ollut viesti:
Siionissa asuu SRK:n
Kirjoittanut: pelko, 3.10.2006 klo 21.01
joka pitää suut kiinni ja asialliset välit kaikkien sisällä olevien välillä. Mutta rakkaus ja rauha puuttuvat. Pelko ei ole rakkautta!
"Keskinäinen rakkaus" -käsite on saanut pelottavan merkityksen vl-piireissä. "Keskinäinen rakkaus" on ehdollista rakkautta jonka piiriin pääsee tai siitä erotetaan toisten ihmisten mielivallan perusteella (vrt hoitokokoukset).
Tästä syystä rakkaus-sana on saanut todella perverssin ja kieroutuneen merkityksen vanhoillislestadiolaisuudessa. VL-rakkaus ei merkitse ollenkaan samaa kuin valtaväestön käsittämä rakkaus, vaan pikemminkin päinvastaista!
"Rakkauden neuvot"!
Kuulostaa Orwellin kuvaamalta uuskieleltä, johon kaikissa diktatuureissa aina turvaudutaan.
Kielellinen vallankäyttö on kaikkein kierointa vallankäyttöä.