Aina en ymmärrä..???

ihan kuin oisit kirjoittanut minusta...miten
voikaan osuvammin kirjoittaa..tunsin itteni kaikellatapaa..

Olen kaksosnainen (kesäkuun alun kaksonen) ja olen itse juuri tuollainen, kun kuvailit ystävätärtäsi. Yritän hiukan kertoa mistä on kyse.
Kaksonen todella pitää hellimisestä ja lähellä olosta. Itse olen nyt neljäkuukautta "kouluttanut miesystävääni" arkihellyyteen. Kyse on todella halusta olla lähellä, ei haluamisesta rakastelemaan, mitä miehet yleensä kuvittelevat. Kun kaksonen tuntee olonsa hyväksi lähelläsi hän on mukava. Tuo kylmäkausi tulee yleensä siitä, että jos esim. minulla on huolia, en osaa puhua niistä, vaan pähkäilen niitä yksiksiseni, käännyn sisäänpäin. Kaksonen tarvitsee omaa tilaa todella, en tiedä ollaanko me niin itsekkäitä, vai mistä se johtuu. Minä suutahdan helposti, harvoin annan toisen päättää mitä tehdään ja komentelemisestä en tykkää ollenkaan. Yritän tässä miettiä, miksi minä käyttäydyn juuri noin kuin kuvasit ystävätärtäsi. Neuvoksi antaisin, että anna hänen olla välillä omissa ajatuksissaan, älä kysele, vaan tee omia juttujasi, hän palaa normaaliin, kun saa mietittyä asiansa. Kaksonen ei pidä kyselemisestä, tivaaisesta, vaan tuntee ahdistusta, koska ei osaa selittää omia asioitaan, nytkin tässä yritän saada kirjoitettua tuntemuksiani, mutta se on todella vaikeaa. Hän voi tuntua vahvalta naiselta, mutta todellisuudessa hän tarvitsee hellyyttä jä syliä, jossa rauhoittua ja levätä hetki. Se jaksatko olla silloin hänen sylinsä riippuu sinusta. Keksi sellaista yhteistä tekemistä, lenkkeilkää, menkää metsään yms. paikkoihin joissa kaksonen rauhoittuu, hulluttele, suukottele, juttele, mutta älä kaksosen tekemisistä, mököttämisestä, jne. Unohda koko juttu, äläkä jankuta. Itse nautin tuosta yhdessä touhuamisesta, me tehdään ruokaa yhdessä, käydään kirppiksillä, lenkkeillään, marjastetaan, etsitään sieniä, mökkeillään, ajellaan jne

niin tutulta, ihan kuin minusta ois kirjotettu!:D ja noita juttuja miksi se on noin on vaikea selittää ja kun ei oikeen itsekkään tiedä.mutta joskus on pakko olla omassa itsessä ja se ei auta jos toinen koko ajan kyselee mikä on. parempi on antaa olla niin se menee ohi taas. kai se on sitä tuuliviirimäistä luonnetta.joskus on kovin vaikea itsekkin tietää mitä ajattelee ja tuntee ja sitten taas se on täysin selvää.läheisyys ja hellyys ovat tarkeitä kaksoselle, toki joskus täytyy olla itsensä kanssa hetki.itselleni on todelle tärkeää voida luottaa toiseen ja huomata että toinen välittää ja arvostaa. siinä menee aikaa että sen luottamuksen saa. anna tilaa ja omaa aikaa kaksosellesi äläkä tivaa turhia niin kaikki menee hyvin!tee itsekin omia juttujasi että hän huomaa että sinulla on muutakin elämässäsi! mutta osoita hänelle kuitenkin kuinka tärkeä on sinulle.tsemppiä!

Kaksonen on juuri tuollainen tyypillisimmillään.
Hän kertakaikkiaan vain ei tule ajatelleeksi esim. kun kerroit, että hän jättää sinut huomiotta seurassa, jota et edes tunne. Se johtuu yksinkertaisesti ainakin omalla kohdallani siitä, että joku juttu vie mukanaan. Ei kyse todellakaan ole flirttaamisesta vaan yksinkertaisesti usein (omalla kohdallani ainakin) siitä, että innostun jostain asiasta, kertojasta/juttuseurasta riippumatta onko hän mies tai nainen. Siinä unohtuu seuralaiset ym. ympäristö. Minä tykkään väitellä, se on kaksosen lempiasioita, tosin voin olla tänään tiukasti jotain mieltä ja huomenna olen unohtanut koko asian ja ylihuomenna olen jo toista mieltä.
Tuosta seksittömyydestä täytyy sanoa, että itsellä suhteen on pohjattava muille asioille kuin seksille, sillä se on alue joka kiinnostaa aika ajoin, sängyssäkin pitää olla hellimistä, huumoria ja puhetta enemmän kuin tekniikkaa ja puurtamista, mutta kaksonen voi olla ilman rakastelemistä vaikka kuinka kauan ja se ei todellakaan pitkässä suhteessa ole kovin tärkeä asia. Alussa kyllä on kiva kokeilla kaikkea silläkin saralla, mutta sitten muu yhdessä olo on tärkeämpää.

Henkilöt, jotka ovat vastanneet ketjussa, samastavat itsensä naisystäväsi kanssa. En sitä ollenkaan ihmettele. Mielestäsi kertomasi luonteen- ja käyttäytymispiirteet ovat tavallisia ja useimmilla meistä ihmisistä esiintyviä.

Kerrot hienosti. Tosin on hupaisaa, että kerrot niin kuvallisesti hänen suhtautumisistaan eri asioissa, mutta et sanallakaan mainitse, kuinka itse käyttäydyit ennenkuin "tunteiden muutokset" ilmaantuivat. Mielestäni nämä "tunteiden muutokset" voivat olla normaaleja reaktiota normaaleihin elämän pikku pulmiin, tapahtumiin ja seikkoihin, joita varmaan on teidänkin yhteiselämässämme ja ympäristössänne, niin kuin meillä muillakin on.

Mielestäni on enemmän "normaalia" kun ihminen TUNTEE; kuin että hän ei TUNNE elämän eri sävähdysten vallitessa. Terve ihminen TUNTEE ja ilmaisee tunteitaan joko puhuen niistä tai hienovivahteisesti niitä näyttäen käyttäytymisellään. Ajattele vastakohtaa, ihmistä, jota on tehty tunteettomaksi lääkkeiden avulla tai kuten ennen vanhaan tehtiin, hiljennettiin ihmisten tunteet aivoleikkauksin (lobotomia). Oletko nähnyt sellaisen tunteettoman ihmisen?

Totta kai muutumme tunteellisesti muuttuvien valintojen, ajatusten mm. jokapäivästen seikkojen vuoksi. Itse voin joskus huonosti kun olen lukenut jostain tapahtuneesta onnettomuudesta. En heti paikalla ymmärrä itsekään, että hiljennyn ja vetäydyn syrjään jonkun kammottavan uutisen vuoksi. Vasta jälkeenpäin osaan selvittää itselleni, että en oikein toiminut ja tuuminut normaalisti hyvin silloin ja silloin ja että se oli varmaan sen vuoksi, että olin järkyttynyt siitä ja siitä. Kyllä kaikki, mitä tapahtuu ympärillämme, vaikuttaa tunteisiimme. Tunteemme puolestaan vaikuttavat kauttamme lähimmäisiimme.

Tämä on sitä elämmää! Ihan normaalia ihmisen elämää! Tällaista se on!