kokemuksia

ja lopulta kuihtuu kokoon!
Mitään suuria suunnitelmia ei kantsi tehdä, ei ne loppujen lopuksi pidä. Aina on työeste tai joku muu. Lopulta se este onkin uusi nainen.
Sitten se mies muuttuu ja häiviää kuvioista kokonaan. Lapset eivät enää kiinnosta, ja ex muijakin muuttuu hirviöksi. Ja arvaas minkä takia...! Kuka niitä juttuja syöttää? Enpä kerro...
Näin on käynyt mulle ja monille muille.
En tietysti väitä että sulle käy, mutta kantsii tehdä varovaisia ratkasuja, jottei pety ja putoo korkealta. Vaikka ainahan sitä putoo...!

Jos asutte max. parin sadan metrin päässä toisistanne, lasten koulut ja pävkodit ja kaverit pysyvät samoin, ja tärkein: teillä vanhemmilla on hyvät väit keskenänne, se voi onnistua.

Jokainen asia on avoimesti kerrottava ja puhuttava halki. Jokainen ongelma on periaatteessa ennakoitava; kumpi ostaa vaatteet ja onko pesutuloksella väliä, kuinka paljon mellejä ostatte lapsille.. saako katsoa sitä ja tätä tv-ohjelmaa..jne Kaikesta pikku sälästä kertyy valtavan suuri riitapallo, jos ei asioita sovita koko ajan avoimesti kun niitä ilmaantuu. Lopulta riitelette siitä, "kun minä silloin joustin kun sinulla oli menoa, sinun kuuluu nyt joustaa vaikkei sopisikaan" (olen kuunnellut tätä vieressä).

Jos sujuu hyvin ja sopuisasti, viimeistään murkkuiän alkaessa lapsi alkaa protestoimaan kulkemista. Mutta jos siihen saakka pääsette, hyvä niin. Sen jälkeen taistelette lapsista, kumpi saa heidät kokonaan.

Välimatka lyhyt, molempien kotien välillä ja niinkuin joku mainitsi kaikesta pienestä pitää sopia ja vanhempien olla tedella hyvissä väleissä. Nyxät ok jne. Minulle erittäin laheisillä lapsilla, (jotka ei omia tällä kertaa) On toimitu näin jo ainakin viisi vuotta, lapset nyt 12 ja 13. mitään ongelmia ei ole ollut, kaikki infoaa toisiaan nyxät ja exät.... Hyvät välit kaiken a ja o! Kaikki lasten kulut puolitettu, eli kumpikaan ei maksa enempää tai vähempää, niin riitaa ei voi syntyä. Molemmisa kodeissa omat huoneet jne. jne.. Poikkeus vahvistaa säännön :-)