Hei,
pitäisittekö loukkaavana, jos vain toista avioparista pyydettäisiin kummiksi? Meillä on päällä tilanne, jossa miestä on pyydetty kummiksi, mutta vaimoa ei. Mies on ajatellut kieltäytyä.
pitäisittekö loukkaavana, jos vain toista avioparista pyydettäisiin kummiksi? Meillä on päällä tilanne, jossa miestä on pyydetty kummiksi, mutta vaimoa ei. Mies on ajatellut kieltäytyä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos tästä loukkaaannutte, niin oma on asianne jos ette osaa tilannetta muuten purkaa!
Me pyysimme vain veljeni, emme hänen vaimoaan kun katsoimme hänellä riittävän tekemistä omissakin lapsissaan. Hän on ylihuolehtiva ja pelkäsimme, että polttaa itsensä loppuun jos vielä saa kummin tehtävät hoitaakseen.
Tarkoitus puoleltamme oli hyvä, mutta saattaa toki olla, että hän näkee toisin. Tosin näin ollen tulee varmasti siitä juttelemaan, suorasanaisia ja hyvin keskenämme toimeentulevia kun olemme. Lisäksi nais-puoleisia kummeja oli jo neljä, emmekä haluneet yhtään enempää. Näin saimme myös veljeni vastuulliseksi edes yhden lapsen elämään, koska omat on jo suojelevien siipien alla.
Minun mielestäni,jos pari on naimisissa tulisi pyytää molemmat kummiksi.Jos kysessä seurusteleva pari tai avoliitossa asuva tuore pari,niin ymmärtäisin jos vaan toinen pyydettäisiin.
Onko nämä kaksi sitten siitä edespäin joku paketti vai? Pitäisikö minunkin pyytää nyt parhaan ystäväni miestä kummiksi, vaikken edes tunne häntä? Täysin järjetön sääntö, mikä on keksitty taas pienessä perhepiirissä, ja mitä taudinomaisesti yritetään levittää muualle.
Mikset tunne parhaan ystäväsi miestä? Se tuntuu kummalta. Uusi sääntö on mielestäni se, että aviopuolisoista vain toista pyydetään kummiksi. Jos minulle olisi tapahtunut näin, niin en olisi suostunut kummiksi, sillä tulevaisuudessa tilanne olisi vaikeutunut. Oletko sitä mieltä, että tulevaisuudessa kummilapsen juhliin voisi tulla vain kummi vai voiko myös toinen tulla mukaan? Tarvitseeko toinen osapuoli aina erikseen oman kutsunsa vai pitäisikö ymmärtää rivien välistä?
Vanhan ja perinteisen käytännön mukaan lapselle valitaan pariskunta kummeiksi tai jos eivät liitossa, niin sitten vain valittu henkilö.
Minusta on huonoa käytöstä valita aviopuolisoista vain toinen.
pääsääntöisesti sanoisin että kyllä. varsinkin, jos kyse ei ole tilanteesta jossa vain toinen puolisoista on perheen ystävä ja toisen kanssa ei olla edes puheväleissä. kyllä se yleensä niin on ja ihan oikeutetusti kyllä loukkaavaa jos vain toista pyydetään, vaikka molemmat pariskunnasta ovat perheen pitkäaikaisia ystäviä esim. tilanne on eri jos tosiaan tilanne missä vaikka avioliitto solmittu kuukauden tuttavuuden jälkeen ja puoliso on perheelle lähes ventovieras. samaten voi hyvällä omallatunnolla jättää mielestäni kutsumatta kummiksi jos kyseessä vaikka oma sisarus ja tietää avioliiton tilan sellaiseksi että ero on todennäköisin lähitulevaisuuden vaihtoehto. silloin voi olla viisain kutsua kummiksi vain se sisarus.
mutta jokainen tietysti miettii asiat omalta kohdaltaan niin kuin haluaa, mutta kyllä näin 10 vuotta naimisissa olleena parina loukkaantuisin kyllä itse jos vaikka jompi kumpi meidän sisaruksista pyytäisi vain toista kummiksi, yhtä perhettä ja hyvin tunnettuja kun kuitenkin kumpikin ollaan.
Kyllä aviopuolisoista molemmat pitää pyytää kummeiksi! Varsinkin kun yleisenä käytäntönä on että puolisoa EI pyydetä jos odotetaan avioeroa tai muuten pidetään tyyppiä epäsopivana, tällöin pyytämättäjättäminen on suora loukkaus. Edelle mainituissa tapauksissa (ero tulossa, tyyppi sietämätön) ei siis haittaa vaikka joku loukkauntuisikin, mutta jos haluatte säilyttää välit hyvinä niin onko nyt niin kauheaa pyytää se toinen puolisokin kummiksi? Onko se joltakin pois?
Missä tämä kultainen sääntö lukee? "Pitää pyytää"...????
Vanhempien ei pidä mitään muuta kuin hoitaa lapsensa hyvin ja katsoa, että heillä on luotettavat aikuiset vierellään. Jos tämä tarkoittaa sitä, että jotakuta ei pyydetä, näin olkoon. Se ei ole suoranainen loukkaus, vaan harkittu päätös.
Minut juuri jätettiin kummin tehtävistä, muuta miestäni ei. Äiti selitti sen niin, että halusivat valita juuri tälle lapselle sopivimmat kummit, eikä tarkoitus ole todellakaan loukata minua. Sehän oli selvä ja minusta täysin äidin oikeus tehdäkin oman arvionsa mukaisesti.
Miksi kaikki pitää aina vetää itseensä...en vaan ymmärrä!
Meillä on aviomieheni kanssa monta kummilasta, joista osa on yhteisiä ja osa ihka omia. Paras ystäväni, myös mieheni ystävä, pyysi vain minua, eikä siinä ollut mieheni mielestä mitään loukkavaa. Vastaavasti mieheni paras ystävä, myös minun ystäväni, pyysi miestäni kummiksi, enkä minä kokenut sitä mitenkään loukkaavana. Olin ristiäisissä vieraana mukana ja iloitsin muiden mukana. Sitten meillä on muutama yhteinen kummilapsi ja voisin sanoa, että on tullut suostuttua vähän hätäisesti tehtävään. Ei ole niinkuin ilennyt kieltäytyä, kun on pyydetty molempia. Minusta kummius kuuluu ihmiselle, jonka tietää olevan läsnä lopun ikää. Ja kummin tehtävän vastaanottavan täytyy tietää, että on aina lähellä lasta. Ei voi onnistua molemmilta puolisoilta, varsinkin kun pyytäjäpuoli on aina jommankumman sukulainen tai ystävä.
Kiitos järjen äänestäsi...KIITOS!
Emme ole naimisissa mutta yhdessä on oltu nyt 6 vuotta. Miestäni pyydettiin jo pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa kummiksi mutta ei minua. Ja myös tänä vuonna sama juttu. Pyytäjät ovat mieheni sukulaisia joiden kanssa en sattuneesta syystä haluaisikaan olla missään tekemisissä. Eipä miehenikään kovin innokkaasti niiden seuraa kaipaa. Ei se ole niitä kummilapsiaan ristiäisten jälkeen mitenkään muistanut, ei se käy niitä katsomassa eikä osta joulu ym. lahjoja. Ja silloin kun se joutui menemään niihin ristiäisiin niin sanoi ettei pätkääkään kiinnostaisi mennä ja tuli takaisin heti kun sieltä vain pääsi lähtemään. Että ihan vapaasti vaan voi minun mielestä pyytää vain toista puolisoista kummiksi, voi käydä näinkin että sitä jota pyydetään, ei edes kiinnosta koko kummittelu.
Jos kummiksi pyytäjät olisivat meidän ystäviä ja pyytäisivät kummiksi vain toista meistä, niin en moisesta loukkaantuisi. Kuitenkaan en itse hirmuisesti ole mieheni ystävien kanssa tekemisissä kuten ei hänkään minun. Ja aika kummallista se olisikin kummiksi lähteä puolivieraan ihmisen lapselle.
Ehkä eri asia olisi jos pyytäjänä olisi mieheni tai omat sisarukset ja takana yhtään muutamaa kuukautta pitenmpi avioliitto. Tällöin ehkä kokisin, että olisi korrektia pyytää kumpaakin kummiksi. Mutta jos lapsen vanhemmat pyytävät vain toista, niin eiköhän heillä siihen olisi ihan pätevä syy.
Meillä pyydetään siskojani kummeiksi. Ei heidän miehiään. Jos loukkaantuvat niin omapa on häpeänsä.