Olen aina elänyt siinä käsityksessä, että hyvä lihaskunto olisi eduksi synnytyksessä. Varsinkin olen kuullut sanottavan, että jos selkä- ja vatsalihakset ovat hyvässä kunnossa, niin synnytys sujuu helpommin, koska voimat eivät lopu niin helposti ja jaksaa ponnistaa paremmin. Ihan loogista.
Nyt olen sitten kuitenkin kuullut, että hyväkuntoiset lihakset vaikeuttavat synnytystä, koska ne eivät muka anna periksi synnytyksessä vaan harraavat jotenkin vastaan. Tämä on minusta jotenkin uskomattoman kuuloista, kun synnytys on kuitenkin niin luonnollinen tapahtuma naisen keholle, että miksi lihakset "vastustaisivat" sitä...
Sitten olen kuullut myös, että jos on hyvät vatsalihakset niin raskausaikana voi tulla kipuja tai muita ongelmia, koska kohtu ei pääse kasvamaan normaalisti kun vatsalihakset pistävät vastaan... ja sitten kohtu rupeaa painamaan sisäelimiä normaalia enemmän :/
Onko kellään omakohtaista kokemusta lihaksikkuuden/lihaksettomuuden vaikutuksesta synnytyksessä?
Tuntuisi ihan järjettömältä lopettaa liikunta sen takia, että synnytys sujuisi helpommin :D
En mikään bodari toki ole, mutta vartaloni on kiinteässä kunnossa. Vatsalihakset ovat voimakkaat ja kestävät, mutta sinänäs aika pienet, koska ei niitä näy kuitenkaan, ei ole mitään sixpackia tms.
Nyt olen sitten kuitenkin kuullut, että hyväkuntoiset lihakset vaikeuttavat synnytystä, koska ne eivät muka anna periksi synnytyksessä vaan harraavat jotenkin vastaan. Tämä on minusta jotenkin uskomattoman kuuloista, kun synnytys on kuitenkin niin luonnollinen tapahtuma naisen keholle, että miksi lihakset "vastustaisivat" sitä...
Sitten olen kuullut myös, että jos on hyvät vatsalihakset niin raskausaikana voi tulla kipuja tai muita ongelmia, koska kohtu ei pääse kasvamaan normaalisti kun vatsalihakset pistävät vastaan... ja sitten kohtu rupeaa painamaan sisäelimiä normaalia enemmän :/
Onko kellään omakohtaista kokemusta lihaksikkuuden/lihaksettomuuden vaikutuksesta synnytyksessä?
Tuntuisi ihan järjettömältä lopettaa liikunta sen takia, että synnytys sujuisi helpommin :D
En mikään bodari toki ole, mutta vartaloni on kiinteässä kunnossa. Vatsalihakset ovat voimakkaat ja kestävät, mutta sinänäs aika pienet, koska ei niitä näy kuitenkaan, ei ole mitään sixpackia tms.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itsellä oli vatsalihakset timmissä kunnossa, koko eka raskauden ajan oli masu aivan järkyttävän pinkeenä ja syyksi sanoi neuvolassa juuri nämä lihakset ja kuinka ollakkaan loppu vaiheessa ne sitten repesivät, kun masu kasvoi hirmu kyytiä. Tää oli sit mun kokemus, jollain voi olla ettei vaikuta mitään.
Millä tavalla tuo repeäminen tapahtui, oliko se hyvin kivuliasta? Ovatko lihakset sitten ikuisesti pilalla, jos ne raskausaikana tuolla tavalla repeävät? Oliko sulla siis oikein sixpack, vai vaan kiinteät lihakset? Itselläni tuo keskivartalo on lähinnä kiinteä, ei mitenkään lihaksikas varsinaisesti...
Kyllähän se oli aivan järkyttävä kipu, tuntu, et joku ois puukolla vedelly sisuskaluja auki. Toisessa raskaudessa ei ollut mitään ongelmaa, (3 vuotta synnytysten väli), mut lekuri sanoikin, ettei ne kerran revenneet lihakset enää samanlailla palaudu. Ja en todella ollut mikään himokuntoilija, ihan kotona vaan tein iltojen ratoksi..
Kuullostaa kamalalta... :( Kestikö tuota kipua kauankin?
Oletko tehnyt vielä vatsalihasliikkeitä tuon repeämisen jälkeen, vai toimiiko lihakset ylipäänsä enää ollenkaan?
Juu, kipu kesti koko ekan raskauden ajan. Jäin sairaslomalle heti, kun kivut alkoi, ei pystynyt olee kauaa pystyasennossa. Ja kuten kirjoitin tokassa raskaudessa ei ollut mitään.. Oon mä pikkuhiljaa alotellu jumppailee, myös vatsalihaksia, alku oli tosi hankala, kun tuntu, ettei siel mitään lihaksia enää oo, mut siitä se taas lähti. Mulle tuli painoa molemmissa raskauksissa yli 20kg.. Ja oon 160cm, nyt oon jo taas entisessä painossani eli 54-56kg ja ne mun kilot oli nimenomaan MAHASSA kaikki.
Mulle kävin samoin raskaudessa elikkä ne vatsalihakset repesivät. En kuitenkaan synnyttänyt alateitse (ei johtunut tuosta vaan muusta syystä) vaan tehtiin sektio. Sektion yhteydessä sitten ilmeisesti fiksailivat niitä lihaksia kun repesivät sopivasti siitä ohuimmalta kohdalta elikkä "kalvon kohdalta". Hyvin parani. Joten eipä huolta!
on totta, että hyvästä lihaskunnosta on hyötyä synnytyksessä. mutta ihan yhtä totta on, että jos vatsalihakset ovat kovin treenatut (vrt. ammattiurheilijat, himokuntosalitreenaajat ym.) niin juuri tuollaisia ongelmia voi tulla kuten edellinen kirjoitti. eli vatsalihasten "kovuus ja kireys" voi hankaloittaa kohdun kasvua ja painaa kohtua kohti selkärankaa kovinkin. tästä taas voi seurata joko edellä mainittu vatsalihasten repeämiä tai sitten tosi hankalia selkävaivoja.
esim. ystäväni joka oli aktiivikuntosalinkävijä, kärsi koko raskausajan loppupuolen kovista supisteluista ja vatsalihaskivuista ja parina viimeisenä kuukautena (talviaikana) hänellä oli täysi ulkonaliikkumis- ja nostokielto. tämä sen vuoksi, että lihakset painoivat vauvan niin kovin kiinni selkärankaan, että selän nikamia kääntyi väärään asentoon ja jos liukkailla keleillä olisi käynyt pahin, että ystäväni olisi vaikka pyllähtänyt, niin pahimmillaan olisi voinut seurata selkänikaman murtuma tai ainakin välilevyn vahingoittuminen.
tosin itsellä sitten taas lihakset on kyllä olleet ihan "kohtalaisessa normaalikunnossa" ja sen kummempia ongelmia odotuksessa ei ollut niiden osalta ja synnytyskin sujui hyvin. eli kohtuus lienee hyväksi tässäkin. ahkera vatsalihasten aktiivitreenaaminen lienee viisainta jättää nyt raskausaikana väliin, mutta uintia, kävelyä yms. kannattaa kyllä harrastaa että oma kunto pysyy hyvänä.
Huh... en oo kyllä ikinä tullut ajatelleeksi, että hyvä lihaskunto "kostautuisi" tuolla tavalla raskaudessa/synnytyksessä, olen luullut, että siitä olisi pelkästään apua :D ja että ne, joilla on olemattomat lihakset kohtaisivat enemmän ongelmia kuin me kunnostaan huolta pitävät... Mutta ei sitten vissiin :(
sananlasku:"Liika on aina liikaa" pidä tässäkin asiassa paikkansa!Ei ole vielä tullut vastaan terveydenhoidon ammattilaista joka suosittelisi raskausajan liikunnattomuutta...
Raskausaikana tuskin tulee mitään kehonrakennusta harrastettua, mutta entä jos on jo valmiiksi lihakset hyvässä kunnossa? Ei niille oikein voi enää mitään...
On varmasti vaikea vetää kaikenselittäviä ja kaikille päteviä johtopäätöksiä muutamien kokemusten perusteella. Luulisin, että kaikenlaiseen repeämiseen synnytyksessä vaikuttaa lihaskunnon lisäksi myös sidekudosten laatu, mitä lie tekijöitä siihen sitten kaikkiaan vaikuttakaan.
Itse olin kilpaurheilija, ja erinomaisesta kunnosta ei ollut raskausaikana muuta kuin hyötyä, pystyin liikkumaan normaalisti synnytyksen käynnistymiseen asti. Mutta sitten ne vaikeudet alkoivatkin. Koskapa minulle ei annettu vaihtoehtoa, vaikka tunsin elimistöni liian tiukaksi alatiesynnytystä varten, jouduin alatiesynnytyksessä ponnistamaan (myös ahtaaksi todettu lantio) niin järjettömästi, että sain pahat repeämät lantionseudun sisäelimiin. Noh, eipä käynyt mielessä siinä ponnistuvaiheessa kun vauvaa oli jo tunnin yrittänyt ängetä ulos, että elimistöhän tässä voi vammautua pysyvästi ja enpä ponnistakaan niin lujaa kuin pystyn. Hyvästä kunnosta ja liian tiukasta elimistöstä voi siis olla myös tämmöistä haittaa.
Ite olen tällänen normaalivartaloinen, harrastin esikoisen raskausaikana vain kevyttä liikuntaa, kävelin ja pyöräilin mikä sinänsä ei lihaksia kiinteytä. Synnytys oli helppo ja kohtalaisen nopea. Ponnistin 15 min.
No sitten mulla on yks kaveri joka kävi raskausaikana bodypumpissa monta kertaa viikossa ja oli aika timmissä kunnossa, ei hänkään mikään bodari mutta hyvä lihaksisto...no hänellä ponnistusvaihe vaikea, kuulemma just noi lihakset ei meinannu antaa vauvalle periks ja sai pusata kaksinverroin kovempaa. Hänellä ponnistusvaihe tais kestää yli tunnin ja oli tosi rankkaa.
No sitähän suositellaankin, kevyttä liikuntaa kuten juuri pyöräilyä ja kävelyä... Ei mulle ainakaan tulisi mieleenkään käydä bodupumpissa raskausaikana, kovin raskas liikuntahan voi lisäsätä keskenmenoriskiäkin...
Yleensä siis puhutaan että vatsa- ja selkälihakset pitäisi treenata kuntoon nimeomaan ennen raskautta, ei suinkaan sen aikana.
Rupesin vaan tässä miettimään, että olisikohan järkevää lopettaa liikunta kokonaan pari vuotta ennen kuin alkaa suunnitella raskautta, että lihakset ehtii hävitä pois... Vielä en siis ole raskaana, onneksi, sillä en todellakaan halua mitään järkyttäviä lihaskipuja 9 kuukaudeksi :/
Onko se siis niin, että nimenomaan hyvät vatsalihakset vaikeuttavat synnytystä, vai ovatko ne jotain lantion lihaksia? Tuntuu ettei ne vatsalihakset siinä synnytyksessä paljon voisi vaikuttaa suuntaan eikä toiseen...
Jäi vielä mainitsematta, että eka synnytys kesti 22h 45min ja toka kesti 5h 53min. Eka synnytys oli tosi vaikea, kun ei meinannu saada ponnistettua kunnolla, kun oli niin "piukeena" lantion ja vatsan seutu. Mut onnea sinulle tulevaan, eihän se kaikilla samanlaista ole, tää oli vaan mun kokemus..
voi tulla oikeasti lihaksista "haittaa" kilpaurheilijoilla. Ei normaali kuntoilijoiden lihakset sellaisessa kunnossa ole. Ja mitä tulee noihin kokemuksiin ja kaverin kavereihin: ihmiset on erilaisia ja ensi synnyttäjien synnytykset on PITKIÄ. Lisäksi epiduraali haittaa ponnistusta ja pitkittää sitä. Ei siihen tarvitse hyviä lihaksia sotkea.
Kuten kirjoitinkin, se oli minun kokemus, ei kaikilla todellakaan samanlailla mene.. Itsellä joka tapauksessa vatsalihakset repesivät esikoistani odottaessa/synnyttäessä, joten oletpa mitä mieltä tahansa, minulle näin kävi.
Hyvä yleis- ja lihaskunto ovat aina plussaa synnytyksessä. Palautuminen on nopeampaa synnytyksen jälkeen. Kevyt liikunta on toki sallittua koko raskauden ajan odottajan voimien mukaan. Tilastollisesti voin sanoa että vatsalihasten repeämät synnytyksessä ovat harvinaisia. Huippu-urheilijat eivät tee tässä suhteessa mitään poikkeusta.
Jatkaa rauhassa keveitä urheiluharrastuksianne vointinne mukaan raskauden aikana.
Ei mulla epiduraali mitään haitannu, sain pojan ulos 15 min:ssa! Sitä vaan ei lisätä suurta annosta juuri ennen ponnistusta, mulle annettiin vain vähän ettei sattuis mut tunsin kuitenkin ponnistamisen tarpeen.