Dimage A200 / A2 / A1 kokemuksia ?

Siis sulla on ostoilmo päällä ja kyselet silti "vasta" kokemuksia. Taidat kuulua niihin jotka kyselee samaa senkin jälkeen kamera on jo kotona?

En tiedä oliko vika siinä että ostamani kamera/t olivat tuotannon loppuajan malleja, mutta kahdesta meni kuvanvakaaja epäkuntoon peräkkäin. Samalla tuli muitakin vikoja mm. Kuvan suhteet vääristyivät, musta reuna kuvissa, mainittua vakaaja ei saanut pois päältäkään (vaikka sen symboli hehkui punaisena), kamera yritti urheasti asettaa vipattavaa kennoa oikeaan kohdistukseensa mutta ei onnistunut n. parin tuhannen koekäynnistyksen jälkeenkään.
Nykyään kuvaan taas ilman kaikkien nykykuvaajien himoitsemaa vakaajaa ja olen tyytyväinen!

Muuten kamera/t oli ominaisuuksiltaan ja kuvanlaadultaan oikeastaan yllättävän hyvä... ei vain kestänyt (ja se huolto on todellakin ulkomailla, Ruotsissa = viikkoja, viikkoja)

Toisen kamerayksilön palutettuani myyjäkin myönsi etten ole ainut vastaavaa kokenut. Ulkomaisilta nettisivuiltakin olen saman huomannut.

Itse kuvaan paljon ja tarvitsen kameran joka kestää.

Sekä A1:stä että A2:sta on kokemuksia. Molemmat ovat ns. valokuvaajan kameroita - sopivat hyvin oppimishaluisen/kykyisen ja harkitsevan kuvaajan käsiin ja erittäin heikosti "kaikki mulle nyt heti tosta vaan nappia painamalla" -tyypeille / isoäidin näppäilykameraksi. Toimintoja löytyy ziljoona, järkkäritkin jää toiseksi, joten näillä pääsee testaamaan niin makrokuvausta kuin opettelemaan salamakuvauksen saloja (jälkitäsmäys, salamakompensointi yms.). Monipuolisuudesta huolimatta valintakiekkopohjainen käyttöliittymä on selkeä ja helposti omaksuttava. Yksittäisen säädön variointi on helppoa, mutta systeemin haittapuolena on hitaus, jos pitää muuttaa useampaa asetusta, esim. valkotasapaino ja kontrasti uusiin lukemiin auringon mennessä yllättäen pilveen... ja tullessa taas esiin. Tällöin saa nuppeja pyöritellä ihan työkseen.

A2:lla on myös valttikorttinaan tarkempi elektroninen etsin suurempi etsinkuva.

Miinuspuolelle menee:

- kohina:

A1 kohisee jonkin verran ISO 100 (nimellis)herkkyydelläkin (todellisuudessa pikemminkin ISO 160), tämä kamera kaipaisi kirkkaita päiviä varten vielä pykälää alemman asetuksen

A2 on OK minimiherkkyydellä ISO 64, mutta jo ISO 200 alkaa olla jo siinä ja siinä - vaaleat pinnat OK, mutta varjopaikoissa hurja määrä kohinaa, joten alivalotusta ei saa olla yhtään ja valaistuksenkin olisi hyvä olla loiva. ISO 400 on molemmilla vain äärimmäiseen hätään.

Pitkillä, yli 5 s valotuksilla molemmat ovat aika onnettomia verrattuna vanhempiin 7i yms malleihin, joilla jopa 30 s oli pala kakkua.

- hidas tulinopeus

Molemmat pystyvät poikkeuksellisesti puskuroimaan RAW kuvia, siitä plussaa, mutta poikkeuksellista on myös pieni JPEG -kuvien puskuri. A2 pystyy paukuttamaan vain kolme kuvaa putkeen, minkä jälkeen saa odotella kohtuullisen tovin ennen uutta sarjaa, koska kirjoitusnopeus kortille on tämän päivän kriteereillä hitaanpuoleinen (3-4 s per kuva). A1 on vähän siedettävämpi, koska puskuriin mahtuu "peräti" 5 kuvaa ja pienempien (5 megapikkelsiä) kuvien kirjoituskin sujuu hieman vikkelämmin. A2 on siis ihan toivoton liikkuvien kohteiden kanssa eikä A1:ssäkään ole kauheasti hurraamista. Tarkennusnopeus ei luonnollisesti ole sekään järkkäriluokkaa, mutta kestää kyllä vertailun vastaaviin kameroihin.

- A1:n "videokamera look"

A1 käyttää sisäisessä terävöinnissä aika (lue: turhan) isoa terävöintisädettä, mikä tekee kuvista joskus hieman videokamerasta kaapatun oloisia. Muotokuvauksessa tämä saattaa toimia ihan hyvinkin, mutta maisemakuvauksessa A2:n "luomumpi" lähestymistapa terävöintiin ja kohinasuodatukseen vetää pidemmän korren. Ero ei näy niinkään ruudulle skaalatuissa kuvissa, mutta A3-koon tulosteissa se on selvä - A2:n eduksi.

- videokuvaus A1:llä

Unohda, vaatimaton (vartti-VGA) tarkkuus yhdistettynä häiritsevästi pumppaavaan tarkennukseen (kuva 2/3-osaa ajasta sumea). A2 tallentaa tarkempaa kuvaa (lähes VGA-resoluutio) ja ennen kaikkea tarkennus pelaa fiksummin, joten ainoaksi miinukseksi jää videopätkien reilunpuoleinen tilantarve (sama vamma useimmissa kameroissa). Kuitenkin, jos muistikortilla riittää tilaa, A2 toimii videokameran hätäkorvikkeena. Tässähän nimittäin pelaa sattuneesta myös zoomaus videokuvauksen aikana.

- A2:n valotarve

Tähän mennessä lienee jo tullut selväksi, että A2 vetää näistä pitemmän korren melkein joka asiassa. Vaan onpa A1:llä yksi valttikortti; kameran todellinen herkkyys on aika tavalla luvattua suurempi ja ISO 100 on pikemminkin ISO 160, ISO 200 onkin 320 jne. A1:llä kuvaa siis alimmalla herkkyydellä tilanteessa, missä A2:lla pitää jo vääntää herkkyyttä kaksi pykälää ylöspäin (jolloin alkaa kohinaakin olla riittävästi). Samasta syystä A1 myös suostuu tarkentamaan vähemmässä valossa kuin A2. "Hämärähommiin" A1 on siis parempi valinta.

A200 ei sitten olekaan napannut karsittujen ominaisuuksiensa vuoksi. Kohinoiden puolesta se saattaa olla hieman A2:ta parempi (tuoreemmat = fiksummat algoritmit).

Kyselit toisessa säikeessä myös korvaavia kameroita. Vastaavaa pakettia (28 mm laajakulma, kunnon käyttöliittymä, manuaalizoomi mukaanluettuna, kuvanvakaaja ja A2:n tarkka etsin) ei ole koskaan tullut markkinoille. Fiilikseltään lähimmäksi pääsevät Panasonicin järeämmät mallit, taisi olla FZ-30 mitä olen kerran hipelöinyt - oikein jämerä runko (parempi kuin A1/2:ssa), manuaalizoomi kuvanvakaaja, mutta ei 28 mm laajakulmaa, tarkennus heikossa valossa vähintään yhtä hidas kuin A2:ssa ja etsin huonompi (epätarkempi ja pienempikuvainen). Tuoreemmista kameroista löytyy sitten fiksumpaa kohinasuodatusta yms parannuksia, mutta nämä on sitten ulosmitattu laittamalla entistä pienempi kenno, leluluokan etsin tms. -> pidän A2:ta edelleen lajityyppinsä huipentumana, puutteistaan huolimatta.

Moi!

Mulla on käytössäni Konica Minolta Dimage A2 ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen, on tullut kuvattua paljon ja en vaihtaisi sitä mihinkään! Sopivan painava käteen ja pidän siitä, että siinä muutettua katselukulmaa eli kameraa voi pitääkädessä ja katsoa ylhäältäpäin kuvaa!

Toivoo unikoira