Älkää lukeko jos ette jaksa:) Huvikseni kirjotin, että on oikeen mustaa valkosella näistä toinen toistaan seuraavista päivistä...
Klo 00:00 Uni ei tuu, mikään asento ei tunnu hyvältä. Närästää, kuuma, Jalat tulikuumat. Onkohan mulla vessahätä? (tätä mietin niin kauan, että meen vessaan)
klo 01:00 Nukun (ehkä).
klo 02:00 Herään. Nälkä! En oo koskaan nähnyt ruokaa, maha kurnii, heikottaa. Syön pienen jukurtin, juon tuoremehua--> Maha täynnä. Valtava vessahätä--> Tulos: teelusikallinen, Kyllä helpotti:) Vauva aloittaa bileet.
Klo 02:30 Nukun (ehkä)
Klo 04:00 Herään. Nälkä! Sama kuvio toistuu, kuin kello 02:00. Siis vessaan ja syömään.
Klo 04:30 Ei nukuta. Kuuntelen, kun mies kuorsaa. Kuuma, ahdistaa... Käyn juomassa. Otan rautalääkkeen.
Klo 5:30 Nukun (ehkä)
Klo 6:00 Mies herää. Minä herään. Ei väsytä yhtään. Vessaan ja syömään. Syön karjalanpiirakkaa tai leipää, omenan, jukurtin, mehua. Vauva liikkuu reippaasti.
Klo 6:50 Mies lähtee töihin. Minä jään silmät kirkkaana istumaan sohvalle ja vahtaamaan telkkaria. Mietin, että mitä tekis. Alkaisko siivoamaan. Yleensä siivoilen, järjestelen paikkoja...
Klo 9:00 Uni tulee. Nukun sohvalla. Taju ihan kankaalla.
Klo 11:00 Mies tulee syömään. Aamupäivän kohokohta:) Mä syön saman verran ku joku lemmikkikissa ja maha on taas täynnä. Otan vitamiinipillerin. Keitän kahvit.
Klo 11:30 Mies taas lähtee.
Klo 12:00 Kaveri tulee kylään, mä meen sen luo tai oon tietokoneella. Joskus käyn pihalla. Jos saan auton, käyn kaupungilla. Löhöilyä, syömistä, juomista, vessassa ramppaamista... Mahdollisesti siivousta todella hiljaiseen tahtiin... Tiskausta. Pyykit koneeseen?
Klo 14:30 Jos kaupassa on illalla käyty, alan laittaa ruokaa.
Klo 15:30 Hyvässä lykyssä mies tulee kotiin näin aikaisin. Syödään tai sitten käydään/mies käy kaupassa ja mä alan laittaa ruokaa. Jos laitan ruokaa vasta nyt, mies menee nukkumaan. Jos ruoka on ollut jo valmista ja on syöty, mennään molemmat päikkäreille.
Klo n. 18:00 Herätys. Käydään ehkä jossain kahvilla. Jonkun luona kylässä? Joskus lähden mukaan, joskus en. Syön herkkuja:) TV:n katselua, Pyykit kuivumaan? Tiskaus?
Syömistä, syömistä... Luen kirjaa.
Klo 21:00 Tehdään yhdessä ristikoita:) Tän hetken villitys.
Klo 22:00 Syön. (ihme). Mies yrittää alkaa nukkumaan. Minä ähisen ja puhisen vieressä.
Uni ei kas kummaa tuu.
Klo 00:00 Uni ei tuu, mikään asento ei tunnu hyvältä. Närästää, kuuma, Jalat tulikuumat. Onkohan mulla vessahätä? (tätä mietin niin kauan, että meen vessaan)
klo 01:00 Nukun (ehkä).
klo 02:00 Herään. Nälkä! En oo koskaan nähnyt ruokaa, maha kurnii, heikottaa. Syön pienen jukurtin, juon tuoremehua--> Maha täynnä. Valtava vessahätä--> Tulos: teelusikallinen, Kyllä helpotti:) Vauva aloittaa bileet.
Klo 02:30 Nukun (ehkä)
Klo 04:00 Herään. Nälkä! Sama kuvio toistuu, kuin kello 02:00. Siis vessaan ja syömään.
Klo 04:30 Ei nukuta. Kuuntelen, kun mies kuorsaa. Kuuma, ahdistaa... Käyn juomassa. Otan rautalääkkeen.
Klo 5:30 Nukun (ehkä)
Klo 6:00 Mies herää. Minä herään. Ei väsytä yhtään. Vessaan ja syömään. Syön karjalanpiirakkaa tai leipää, omenan, jukurtin, mehua. Vauva liikkuu reippaasti.
Klo 6:50 Mies lähtee töihin. Minä jään silmät kirkkaana istumaan sohvalle ja vahtaamaan telkkaria. Mietin, että mitä tekis. Alkaisko siivoamaan. Yleensä siivoilen, järjestelen paikkoja...
Klo 9:00 Uni tulee. Nukun sohvalla. Taju ihan kankaalla.
Klo 11:00 Mies tulee syömään. Aamupäivän kohokohta:) Mä syön saman verran ku joku lemmikkikissa ja maha on taas täynnä. Otan vitamiinipillerin. Keitän kahvit.
Klo 11:30 Mies taas lähtee.
Klo 12:00 Kaveri tulee kylään, mä meen sen luo tai oon tietokoneella. Joskus käyn pihalla. Jos saan auton, käyn kaupungilla. Löhöilyä, syömistä, juomista, vessassa ramppaamista... Mahdollisesti siivousta todella hiljaiseen tahtiin... Tiskausta. Pyykit koneeseen?
Klo 14:30 Jos kaupassa on illalla käyty, alan laittaa ruokaa.
Klo 15:30 Hyvässä lykyssä mies tulee kotiin näin aikaisin. Syödään tai sitten käydään/mies käy kaupassa ja mä alan laittaa ruokaa. Jos laitan ruokaa vasta nyt, mies menee nukkumaan. Jos ruoka on ollut jo valmista ja on syöty, mennään molemmat päikkäreille.
Klo n. 18:00 Herätys. Käydään ehkä jossain kahvilla. Jonkun luona kylässä? Joskus lähden mukaan, joskus en. Syön herkkuja:) TV:n katselua, Pyykit kuivumaan? Tiskaus?
Syömistä, syömistä... Luen kirjaa.
Klo 21:00 Tehdään yhdessä ristikoita:) Tän hetken villitys.
Klo 22:00 Syön. (ihme). Mies yrittää alkaa nukkumaan. Minä ähisen ja puhisen vieressä.
Uni ei kas kummaa tuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten jaksat valittaa, vaikka saat päivät pitkät oleilla. Yritäpä tehdä samaa sitten kun sulla on jo entuudestaan useampi lapsi.
Musta ainakin oli ihan kiva lukea toisten kokemuksia. Eikä toi mitään valittamista ollutkaan.
Aina näitä suoriutuja-sankarittaria kommentoimassa.....
Ihan tuli mieleen mun esikoisen odotus-samat oli kuviot.Olin vielä saikulla 2-3kk ennen äippälomaa.
tosi pahamieli, kun ei saa olla hetkeäkään rauhassa, vaikka lääkäri on määrännyt vuodelepoon. Tenavat (4kpl) huutaa ja tappelee koko ajan ja levittää paikkoja, yöllä ei saa nukutuksi, kaikki painaa mieltä....
ole hakeneet niille toisille lapsille hoitopaikkaa, en ymmärrä miksi pitää esittää noin urheaa, kun ei siitä kenellekkään ole yhtään mitään hyötyä, turha tässä kohtaa sanoa että pääasia että lapset saa olla kotona, jos äitikin on määrätty vuodelepoon.
Itsellä sama tilanne ennenaikaisten supistelujen vuoksi, ja olen iki-iloinen kun saan kolmevuotiaani ihanalle perhepäivähoitajallemme, joka jaksaa viedä lapsia ulos ja touhuta heidän kanssaan kaikenlaista, nyt, kun en siihen itse kykene, enkä jaksa. Ja mikä parasta, että lapsilla on kavereita siellä ja päivän toisen aterian saa syödä siellä, joten minulle jää vain yhden ruuan laitto päivässä, kaikki tämä helpottaa arkea ihan mielettömästi ja lapsikin on illalla tyytyväinen vain pelkkään rauhalliseen yhdessäoloon, kun on saanut päivän temmeltää toisten kanssa. Minusta ei pitäisi kenenkään yrittää selviytyä väkisin yksin, jos kerta apua on saatavilla.
ainokaista 1,5-vuotiasta hoitoon kun siihen pitäisi melkeinpä hakea pankista lainaa. On kyllä kovasti harkittu. Onneksi pari kertaa viikossa tulee apua tutuilta. Minä olen vielä sitä paitsi alussa raskauden kanssa, mutta sairaslomaa ehkä koko raskaus. Ajattelin vain sanoa, että neljän lapsen saaminen hoitoon voi olla todella vaikeaa ja kallista.
Olen kuitenkin ihan sitä mieltä, että vieläkin suurempia sankariäitejä varmasti löytyy muista maista sodan keskeltä jne. Alkuperäisen teksti oli hauska lukea enkä edes pitänyt sitä valituksena. Kilpaileminen "vaikeuksista" on tällaisella palstalla outoa.
haettu. Paperit olleet vetämässä jo toista kuukautta, mutta eipä sitä hoitopaikkaa ole kuulunut. Niin, että mihin vien?