Jos ei ole liian vahvaa allergiaa kaikkea skeptisyyttä kohtaan, niin käykää skepsiksen keskustelusivuilla. Tanskassa on tehty onnistunut teleportaatiokoe. Saman suuntaisia on ollut aikaisemminkin, mutta nyt on ilmeisesti taas tapahtunut uutta pientä edistystä. Ei nyt sentään vielä molekyyliä, mutta kuitenkin...
Mitähän lienee 50 v:n kuluttua???
Mitähän lienee 50 v:n kuluttua???
Vastaukset 23
Vanhimmat
Saiskohan semmosen vehkeen kotiinkin? Loppuis se ainainen töistä myöhästely ja vois nukkua pitempään aamulla..
Star Trek nostaa päätään jälleen kerran... :)
Tämä on kuitenkin mielestäni ennenkaikkea hyvää esimakua sille mahdollisuudelle, josta olen joitakin kertoja maininnut täälläkin eli (muukalaisten) avaruusmatkustukselle teleportaatiolla. Mahdollisuudet ovat huimaavat.
Teknisiä mahdollisuuksia ja yksityiskohtia on suuret määrät ratkaistavana, mutta yksi perusidea voisi olla vaikkapa se, että muukalaiset muuttaisivat materian valoksi ja "säteilyttäisivät" itsensä läpi avaruuden. Toisessa päässä hiukkaset otettaisiin vastaan ja materia rakennettaisiin niiden sisältämän tiedon perusteella uudelleen. Valomuotoinen tieto on ajatonta eikä haittaa vaikka se olisi matkalla pitkäänkin. Kehittyneiden matemaattisten kaavojen avulla voitaisiin korvata mahdollisesti matkalla hävikkiin joutuneet osat saapuneen tiedon perusteella eheäksi kokonaisuudeksi.
Säteilytys vaatisi valtavasti energiaa eikä valo yltäisi kovinkaan kauas, joten siirrolla olisi varmaankin maksimimatka. Avaruudessa päästäisiin eteenpäin kuitenkin esimerkiksi ns. välilinkkien avulla siten, että tavanomaisin keinoin lähetettäisiin ensin vastaanottajapään "kokoojalaite", joka vastaanottaa säteet ja kokoaa niistä lähetetyn asian. Kun se olisi edennyt tarpeeksi pitkälle, lähetettäisiin siihen teleportaation kautta uusi kokoojalaite, joka jatkaisi matkaa tiettyyn pisteeseen asti, jne. Lopulta oltaisiin rakennettu toimintakuntoinen siirtokanava, jota pitkin voitaisin lähettää mitä vain.
Tietysti on sekin mahdollisuus, että muukalaiset ovat siirtyneet pysyvästi pois biologisesta ruumiistaan ja ovat pelkkiä "virtuaalisessa muodossa" eläviä tietoisuuksia, kuten aiemmin on palstalla puhuttu. Tällöin pienet välimatkat hoituisivat omin voimin liikkumalla. Pitkät avaruusmatkat hoituisivat siirtymällä teleportaation avulla paikasta toiseen - ja mekaanisesta kehosta toiseen. Herää myös kysymys, tarvitseeko toisen pään "korvikekehon" olla mekaaninen vai voisiko se olla biologinen?
mutta valonnopeudella ei avaruudessa liikuskella kovinkaan "nopeasti", ainakaan aurinkokunnasta tai galaksista toiseen. Avaruuden välimatkat ovat aivan liian pitkiä matkustamiseen valonnopeudella jos halutaan vaikka käväistä kaveria moikkaamassa toisen tähtijärjestelmän asutulla planeetalla. Ensimmäistä seuraava tapaaminen olisi luultavammin hautajaisten tai jopa pahasti myöhässä olevan muistotilaisuuden muodossa, valitettavasti.
Valonnopeus on vähän sellainen, siksi onkin parempi keksiä joku muu keino avaruudessa matkaamiseksi. Kyllä niitä vielä löytyy!
Sittenkin valon nopeus olisi rajanopeus. Tietysti siirtymämatka voisi kulua kuin unessa. Lähdet nyt ja kymmenen tuhannen vuoden päästä olet perillä, mutta omasta mielestäsi on kulunut vain silmän räpäys.
"Kehittyneiden matemaattisten kaavojen avulla voitaisiin korvata mahdollisesti matkalla hävikkiin joutuneet osat saapuneen tiedon perusteella eheäksi kokonaisuudeksi"
Niinkuin jo meillä käytetyissä kehittyneemmissä I/Q modulaatioissa virheenkorjausbitit. Ei ole nykyäänkään ongelma. Kaistaa joudutaan vähän tuhlaamaan virheenkorjaukseen.
Kuitenkin, vaikka fyysisten objektien teleportaatio saattaa olla ja varmaan joskus onkin mahdollista, niin usko reduktionismiin pitää olla aika vahva, jos luottaa siihen, että koko identiteetti ja tietoisuus siirtyy samalla kuin molekyylirakenne.
Nyt taisin paljastaa itsessäni asuvan pienen antimaterialistin.
Onko minuuteni redusoitavissa aivojeni sähkökemiallisiin hermoärsykkeisiin ???
Jospa käy niin, että hardis siirtyy, mutta softa jää matkalle??
Niinkuin Havukka-ahon ajattelija totesi: "Sitä saa kirjaton mies kysellä" Ja vaikka mulla on kirjahyllyssäkin vähän täytettä, niin en kuitenkaan ole varma.
Vuodatukseni ei ehkä kuuluisi tälle sivustolle. Sori ylikonstaapeli. ( vanhanaikaisena olen sitä mieltä, ettei Suomessa mitään serihvejä tarvita. Ulkomaan kotkotuksia.)
Joskus ammoisina aikoina neuropsykologikaverini kertoi minulle, että päiväkorennon hermoimpulssit saavuttavat sen "keskushermoston" 10 000 kertaa nopeammin kuin mitä ihmisellä tapahtuu. Jos kyseinen korento kykenisi käsittämään aikaa, kokisiko se elämänsä 10 000:n päivän pituiseksi. Aika saattaisi olla suhteellista muussakin mielessä kuin ison A:n yleisessä suhteellisuusteoriassa. Jos olisi äärimäisen pitkäikäinen laji, jolla myös ihmisen hermostolliseen toimintaan rinnastettava toiminta olisi hyvin hidasta, olisi heille aika täysin eri asia kuin meille. Me olisimme ehkä heidän silmissään kuin petrimaljassa lisääntyvä bakteeriviljelmä, joka on ehtinyt tuottaa useita uusia sukupolvia joka kerran kun kiireiltään ehtii mikroskooppia päivän mittaan vilkaista.
Niinkuin otsikossa kerroin: "Revittelen"
Kuitenkin umpiskeptikoksi tunnustautuneena en kykene tätäkään mahdollisuutta sulkemaan pois.
Viimeiseen kappaleeseen sanoisin että jos oma keho "hylätään", miksi ihmeessä, -sehän kuolee koska ilman ravintoa avaruusolento tuskin elää jos on materiaa. Ja kuollessa (mikäli uskoo näin) henki siirtyy taivaaseen? Materiassa on hyviäkin puolia, miksi siis "hylätä" keho. Onko sellainen ylipäätään mahdollista.
Muut teoriat taas, niitä en tuosta ehtinyt lukemaan.
Tulipa elävästi mieleen Clifford Simakin kirja 'Väliasema'. Elämänhaluinen visio avaruusmatkailusta ja vähän muustakin.
tulevat meikäläisellä pöljällä vastaan. Alkaa olla puute referensseistä, joissa 'softa' on otettu huomioon teleportaatiota käsiteltäessä. Tämä hemmetin mieli, tajunta, sielu tms. kummittelee aina kapulana rattaissa kun pitäisi kehitellä teoreettisten ajatusten harmoniaa :)
Seriffi meni aika paljon minua pidemmälle, kun edellä vähän häppeilin antimaterialismiani, kun en ole varma siirtyisikö minuuteni (lue identiteettini) mukana, jos kehoni molekyylit onnistutaisiin siirtämään. Ylikonsta esitti ilmeisesti ajatuksen (vai esittikö? ymmärsin ehkä väärin), että pelkkä mieli siirrettäisiin, ilman sen fyysistä asuinsijaa. Se taitaa olla jo puhdasoppista viatalismia. Tai sitten ei. Keho hylätään ja siirtymäajan identiteetti kulkee sidottuna sähkömagneettisesn säteilyyn fotonien siivittämänä. Identiteetin asuinsija olisi SM-spektrin purske, kunnes se löytää kohteen, johon se voi siirtää datansa. Näinkö?
Tajunnanvirtaa. Ymmärsin alkuun väärin. Jääköön näkyviin.
Sielumme asuu nytkin ainakin joidenkin ihmisten mukaan aivojemme sähkökemiallisissa reaktioissa.
Onko sillä väliä, missä minuuteni asuu. Jos itse uskon olevani (vaikka ilman hyvää näyttöä) enemmin kuin pelkkää sähkökemiaa, niin olen autuas uskossani. En ole itse kokenut olevani vain kehoni. (entinen kilpaurheilija ja nyt vanha raihnainen äijä) Identiteetti, se mitä olen, ei ole sidottu kehooni ainakaan henkisessä mielessä.
Suositelen.
Minulle ainakin lähellä top teniä.
Tässä tullaankin siihen ihmismäiseen ajattelutapaan, että ajalla olisi jotain merkitystä muukalaisille. Ehkei heille aika merkitse vastaavassa määrin niinkuin meille. Ehkä he sekä heidän kaverinsa ovat huomattavasti pitkäikäisempiä (varsinkin jos kykenevät uusiutumaan/uusimaan kehoaan) tai ehkei heille merkitse sosiaalinen kanssakäyminen samaa kuin meille; siis että pitäisi jotenkin muodostaa läheisiä ja pitkäaikaisia suhteita joidenkin tiettyjen yksilöiden välillä.
Reduktionistit käsittääkseni ajattelevat, että periaatteessa kaikki on palautettavissa kvanttifysiikkaan (nykyään). Jos näin on, ei softa tarvitse ottaa huomioon. MUTU (musta tuntuu), että fyysikoista aika suuri osa kallistuu reduktionismiin, kun taas biologit ajattelevat (ehkä? pääsääntöisesti), että kokonaisuus on enemmin kuin osiensa summa. Ihmismieli ei ole palautettavissa kvanttifysiikkaan?? Karkeasti selitetty. Itse uskon ( ja kyse on pelkästä uskosta), että softani on enemmin kuin nyt jo rapistuava Hard Ware.Lähde: RaHI=ravistettu hihasta).
Niin siis tuo esittämäni ajatus perustuu siihen, mitä joskus aiemmin puhuttiin eli että olento kykenisi irroittamaan tietoisuuden/tajunnan tms. (millä nimellä kutsummekin sitä) kehostaan ja siirtämään se vaikkapa toiseen mekaaniseen tai biologiseen kehoon. Tuolloin se kyetään myös kopioimaan ja pystytään lähettämään sama tietoisuus vaikkapa tuhannessa eri kehossa ympäri galaksia. Tuossa eräässä viestissä verrattiin tätä "henkistä minää" termiin "softa", joka kuvaa suhteellisen hyvin ajatusta.
vaimo toistaa välillä, että olen vähemmän kuin osieni summa. Lausunto noudattaa tunnettua vatu (vaimosta tuntuu) - standardia. Siinäpä sitten tuumailen teleportaatiota kvanttifysiikan ja reduktionismin näkökulmista. Oma mutuni yrittää harmonisoida softwarea ja hardwarea samaan teoriaan.
VaMI = vaimoni mielestä on oikea termi tieteellisessä terminologiassa.Itse erotettuna en voi sitä käyttää.
Revittelyähän tämä on, mutta kun ajatus saa liikkua ilman liikoja rajoitteita ( muita kuin terve maalaisjärki)syntyy joskus tulostakin.
Ps. Ei ehkä kannata kertoa vaimolle teleportaatiosta, kun hän avaa keskustelun uusien verhojen ostosta. Jos olet kokenut ukkomies, niin varmaan tiesit jo ennakkoon.
mieleen kollektiivinen tajunta. Star Trekin borgit olivat eliminoineet yksilöllisyyden totaalisesti ja tietoisesti. Meille sidos aikaan on kaikki kaikessa ja ennen kaikkea orgaaniset suhteet. Ehkäpä jossain muussa sivilisaatiossa perhettä vastaa kokonainen sukupolvi tai sukupolvien ketju. Ehkäpä tietoisuus siirtyy jossain muualla ajasta riippumatta. Ja yksilön käsitys itsestään ja ympäristöstään on tuskin muukalaisilla samanlainen. Karvas on pettymys, jos alienit kuluttavat vapaa-aikaansa big brotheria katsomalla...
Teleportaatiomatkustuksen ajatus on ilmaistu myös Kevin Spaceyn tähdittämässä elokuvassa K-Pax, jossa tosin ei mainittu teknisen laitteiston tarvetta siirtoon.
Tiesin tuon. Olen pähkäillyt avaruudellisia seikkoja ainakin miestyövuoden verran kuuliaisena autossa odottamassa.
Mutta että se lähetettäisiin ilman minkäänlaista "massallista? fyysistä?" olomuotoa; vain fotonien välittämänä SM-säteilynä. Käsittääkseni sen pitäisi olla jotenkin sidottuna fyysiseen olomuotoon, tai jos käytetään telportaatiota, tieto täytyy taas siirtää toisessa päässä jonkinlaiseen fyysiseen olomuotoon. Vuorovaikutus kun taitaa olla SM-säteilylle informaatiosisällön kannalta kohtalokasta, jos toisessa päässä ei ole oikeaa demodulaattoria.
Sain jotenkin käsityksen, että mieli voitaisiin siirttää ilman, että vastaanottaja on synkassa.
Luultavasti olen oikaissut jossain kurvissa ja käsitin väärin.
juuri niitä universumin rakkauden sanansaattajia? On vaikeaa kuvitella ettei heillä olisi rakkaudellisia, henkilökohtaisia suhteita toisiinsa, kun välittävät jopa toisista siviilisaatioista matkaamalla niiden luo mahdottomalle tuntuvia matkoja.
Entäpä tiedonkulku... kaikki tieto jonka he välittävät kotiplaneetalleen tai johonkin pääpaikkaan (capitoliin) matkaa heidän mukanaan tai lähetettynä äärettömän pitkiä matkoja. Perille tullessaan tieto on täysin vanhentunutta, kun ajatellaan mitä kaikkea ehtii tapahtua vaikkapa vain 100 000 vuoden aikana. Tai entäpä jos alienien pääpaikka onkin miljoonan valovuoden etäisyydellä paikasta jossa he tekevät 'tutkimustyötään'.
Ja mitä tulee tuohon ihmismäiseen ajattelutapaan.
Yrittäkääpä ajatella täysin erilailla asioista kuin nyt teette, se ei välttämättä ole helppoa mutta tuo esiin paljon ristiriitoja inhimillisiin, humaaneja arvoja sisällään pitäviin periaatteisiin. Huomaatte että kaikki valonnopeudella matkaamiseen liittyvät asiat eivät välttämättä sovi meidän telluslaisten moraalikäsityksiin.
Tuohon koneeseen pitäisi laittaa kaikki kansanedustajat ja lähettää Nevadaan. Sama temppu pitäisi tehdä ensin Pentagonissa.
Jos fyysinen keho palastellaan hiukkasiksi, niin en usko, että sielu on enää kiinni kehossa. Ihmisellä on muitakin kehoja kuin tämä fyysinen minkä näemme. Tässäkin kohtaa ratkaisu voisi olla värähtelytason nosto.
Monet varmaan ovat kuulleet OBE:sta eli ruumiistapuostumiskokemuksista. Tuo on yksi keino siirtää tietoisuutensa kehon ulkopuolelle astraalimaailmaan (vrt. värähtelytasot). Siinähän ollaan kehossa kiinni hopealangalla, mikä tavallaan venyy mitä kauemmaksi mennään. Hopealankaa voisi ajatella yhteyskaapelina kehoon, ettei keho kuole, kun tietoisuus siirtyy pois ja pitää elintoiminnot käynnissä. Hopealangan kiinnityskohta kehossa määrää hyvin pitkälti sen, millainen kokemus tuosta tulee, eli kuinka usvainen/uninen, (niin unessa irrotaan kehosta), tuo kokemus on.
Kyllähän sitä kovat jätkät kävelevät vaikka seinien läpi nostamalla koko kehonsa värähtelytaajuutta, ja en pidä ollenkaan mahottomana jos humanoidi siirtäisi tuoka tekniikkaa hyödyntäen itsensä vaikka maapallon lähistöllä leijailevaan alukseensa.