Mä oon sairastanu masennusta nyt vuoden ja tässä lähiaikoina huomannut poikkeavaa käytöstä itestäni.
Nimittäin syön pahaanolooni,hetken päästä kadun sitä ja mietin miten laihduttasin itteeni.
Huomaan kropassani asioita joista en pidä,jos jaksaisin kävisin joka päivä lenkillä. Tarkkailen itteni jatkuvasti,oonko lihonnu,miltä mun kroppa näyttää,oonko hyvännäkönen jne.Mä inhoon itteeni,en pidä itestaäni ja se rupee ahistaan, mul ON KAMALA OLO!!!
Välillä syön ihan normaalisti pieniä aterioita,etten ainakaan ota lisää ruokaa...tää onnistuu helpoiten omalla kämpällä.
Oksentaisin jos pystyisin,mutta refluksitauti leikkauksen takia, se ei onnistu.
Nyt mä tartten apua,mitä luultavimmin...kertokaa mulle mikä mun on ja mitä teen...mulla on kyllä kerran viikossa hoitosuhde mun terapeuttiin...
Nimittäin syön pahaanolooni,hetken päästä kadun sitä ja mietin miten laihduttasin itteeni.
Huomaan kropassani asioita joista en pidä,jos jaksaisin kävisin joka päivä lenkillä. Tarkkailen itteni jatkuvasti,oonko lihonnu,miltä mun kroppa näyttää,oonko hyvännäkönen jne.Mä inhoon itteeni,en pidä itestaäni ja se rupee ahistaan, mul ON KAMALA OLO!!!
Välillä syön ihan normaalisti pieniä aterioita,etten ainakaan ota lisää ruokaa...tää onnistuu helpoiten omalla kämpällä.
Oksentaisin jos pystyisin,mutta refluksitauti leikkauksen takia, se ei onnistu.
Nyt mä tartten apua,mitä luultavimmin...kertokaa mulle mikä mun on ja mitä teen...mulla on kyllä kerran viikossa hoitosuhde mun terapeuttiin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsensä tarkkailu on ihan ok, mutta ei tuossa mittakaavassa. :( Pystytkö puhumaan tästä terapeutillesi?
Yksi juttu voisi olla lista ns. turvallisista ruuista. Onko sinulla sellaisia ruokia tai ruoka-aineita, jotka eivät aiheuta morkkista? Ja jotka olisivat vielä joten kuten terveellisiäkin?
Pystyisitkö kanavoimaan pahan olon johonkin muuhun kuin syömiseen? Musiikkiin? Taiteisiin? Jos tahdot, pääsetkö jonkun syliin tai nojaamaan olkapäähän?
Yritä löytää vaikka väkisin itsestäsi jokin kohta, josta pidät. Kun kroppa alkaa ahdistaa, yritä keskittyä siihen hyvään kohtaan ja olla kiltti itsellesi edes sen yhden hyvän asian takia. Helpommin sanottu kuin tehty - ruma olo on tuttu täälläkin - mutta ihan mahdollinen kuitenkin. :)
Voimia!
Kiitos kun vastasit!
Mä olen aikeissa kertoa terapeutille asiasta, itseasiassa kirjotin sille kirjeen, kun kaikkia asioita ei ehkä ehdi puhumaan yhellä terapiakerralla ja sit ne unohtuu..
Ikävintä tässä kaikessa on se, että joudun kaiken kestämään ja jaksamaan yksin.Mulla ei ole ketään kenen syliin käpertyä,ystävätkin on niin kaukana.
Mä katon aina kaupassa,että ostan terveellistä ruokaa,onneksi kaikki ruoka ei tuo morkkista. Tunnen myös huonoo omaatuntoo siitä etten jaksa lähtee lenkille ja pelkään et lihoon...
Sit kun syön herkkuja tulee huono-omatunto niistäkin.Vaikka olen normaalin painonen.
Pahaa oloa saan purettua musiikkiin,se on jatkuvasi soimassa ja tällee kirjottamalla. Jossain vaiheessa piirsin,mut nyt se ei suju.
Mä vaan en jaksa tätä kaikkea. On niin avuton ja surullinen olo.