Opiskelen neljättä vuotta yliopistossa taistellen samalla paniikkihäiriötä ja masennusta vastaan. Tietyt kurssit ja seminaarit aiheuttavat paniikkihäiriön takia SUURTA stressiä, ja olen jo alkanut epäillä omaa valmistumistani. Onko minusta todella tähän? Jaksanko/pystynkö suorittamaan opintoni loppuun? Onko muilla samanlaisia mietteitä?
Kun mielenterveys järkkyy..
mat.luonn.tiet.
161978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vaikeaa on se sekä muille että minullekin:
1. Elämä tulee loppumaan ennemmin tai myöhemmin
2. Biologian mukaan kuoleman jälkeen ei mikään merkitse mitään, koska ei ole mitään minua itseyttä enää, ruumis hajoaa kemiallisesti maahan.
3. kun olet hyvin kiinni työelämässä kukaan ei enää muista eikä jaksa muistaa kuinka vaikeaa oli yliopistossa.
4. Ihminen on osa luontoa, ihminen on yhtä kuin luonto, ihminen on syntynyt luonnon aineista ja luonto asettaa ihmiselle rajat.
4. Sinä itse olet sellainen kuin olet, toimit kuten toimit ja ongelmat ovat sinun päässäsi.
5.Tämä maailma on sellainen kuin on.
6.Muut eivät voi lukea ajatuksiasi, eivätkä tietä mitä päässäsi liikkuu ja heille on sama miten käyttäydyt, ellei käytöksesi vaikuta muiden elämään.
7.Kaikki hyvä tai paha loppuu aikanaan.
8. ihmisten pistäisi keskittyä olemaan omia itsejään, muut eivät tiedä, eivätkä päätä millainen olet ,sen päätät vain itse.
9. Jumala on sittenkin ehkä olemassa, ihmisen on mahdotonta olla pelkkä Kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden ja sattumien kautta syntynyt biologinen olento. On mahdotonta kuvitella muuta.
10. Jotkut ihmiset vain eivät edes halua etsiä "totuutta". Jotkut ihmiset suuntautuvat enemmän pahaan ja ylpeys estää heitä etsimästä totuutta ja
rukoilemista vilpitttömin sydämin.
11. Ihminen pystyy toimimaan miten tahtoon, hän pystyy valitsemaan toimintatapansa. Teot ratkaisevat. ihmisen teot kirjataan ylös ja viimeisinä aikoina tiedostot avataan ja tuomiot julistetaan.
12. Ihmiset eroavat eläimistä siten ihmiset pystyvät ajattelemaan ja valikoimaan mitä tekevät.
Eläimet ovat kuin robotteja ja toimivat aistien varassa, joten niillä ei ole vapaan tahdon taakkaa.
13. Eläminen kuin valintakoe, jossa parhaat pääsevät taivaaseen ja toinen puoli heitetään roskiin kelvottomina.
14. tässä maailmassa pystytään tuntemaan hyvää, mutta myös pahaa. Saman verran "hyvää" täytyy korvata "pahalla", koska muuten tämä maailma ei ole tasapainossa.
15. Henkimaailmassa oleminen on neutraalia, siellä ei koeta hyvää eikä pahaa.
16. tässä maailmassa pystytään kokemaan hyvää sekä pahaa, mutta niiden täytyy olla tasapainossa
eli 5 ja -5 ovat summana 0
17. 0= Jumala, äärettömyys, alfa ja omega
Tämä maailma ei ole ääretön. Tämä maailma on tietyn kokoinen ja rajoitettu
Esim. kun alfa on 10, on omega -10 eli maailmakaikkeus on tasapainossa, koska se on 0.
18. Mutta huomattavaa on että tämän maailman sisällä nämä "komponentit voivat" olla epäjärjestyksessä, mutta kokonaisuudelta katsottuna ne ovat tasapainossa.
Huom hei siellä te! pistäkääs korvan taakse näm, täällä pyöritään kovassa tiedossa tämän maailman perusolemuksen suhteen.
19. maailmassa tosiaan näyttää löytyvän vastakohtaisuus kaikissa asioissa ja ne kumovat toisensa universaalisti.
Eli kaksi perustotuutta:
1. Maailmakaikkeudessa toimivat perusvoimat, jotka ovat tasapainossa maailmankaikkeuden kokonaisuuden kannalta.
esim. alfa voi olla tässä maailmassa 10034 , mutta
omegan pitää kumota se universaalisti tasan samalla tavalla eli -10034.
2. Mutta tämän maailman sisällä niiden ei tarvitse olla tasapainossa, ne voivat olla epäjärjestyksessä ja kaaottisesti.
Kuvitelkaa mitä totuus nuihin kahteen sisältyy!!
Tuo idea on saatu Jorma saarnin teoriasta.
Ja sitten vielä yksi asia:
Kun Jumala loi ihmiset hän pyrki saamaan "parempia" olioita, mutta sen seurauksena tulee väistämättä saman verran pahempia olioita.
Esim. J loi 100 ihmistä. niistä tuli 50 "pahaa" ja 50 "hyvää" eli oliot ovat edelleen kokonaisuuden kannalta sopusoinnussa eli 50 -50 on nolla =0.
Mutta muuten ei olisi saatu hyviä jos niitä ei olisi tehty toisen puoliskon kustannuksella.
Matematiikassa 0 ei tarkoita mitään lukua, mutta siihen kaikki tiivistyy.
Tämä teoria vaikuttaa mahtavalta, näinköhän tässä on se maailmankaikkeuden syvin olemus.
Miksi tämä maailma on epäjärjestyksessä?
On monissa asioissa todettu että tasapaino on kehityksen vihollinen eli jos kaikki asiat ovat järjestyksessä, kaikki asiat olisivat aina samalla lailla, joten kaikki pysyivät aina samalla tavoin, eikä mitään tapahtuisi.
Eli tarvitaan kaaoottisuutta ja epäjärjestystä suuremman hyvän saamiseksi.
Mene juttelemaan ammatti-ihmiselle (kuten minä tein). Joko YTHS, tai yksityiselle (80Eur/h). Saat tod.näk. mielialalääkityksen, ja olosi hyvinkin paranee. Kynnys on mennä, mutta mene. Ja muista että yliopistolaisista aika iso prosentti kärsii vastaavista jutuista. Sitä ei vaan näe päällepäin.
Tsemppiä :-)
Todella hyvä neuvo. Missään nimessä ei saa jäädä yksin. Mielialalääkitystä syö puoli miljoonaa suomalaista. Lopetat sitten kun sitä et enää tarvitse. Siihen ei jää koukkuun. Kokemusta on. Elämäntilanne helpotti ja lopetin lääkityksen puoli vuotta sitten. Lääke ei ole edes kallista.
..auttaa nimenomaan myös paniikkihäiriöön. Se on kamala vaiva. Ja tosi tavallinen. Hoida pois, elämänlaatu paranee todella paljon.
Varaa heti YTHS:ltä aika! Kerro jo aikaa varatessasi mistä kenkä puristaa, että osaavat bookata sinut oikean ihmisen puheille. Paniikkihäiriöstä ei ole kokemusta, mutta masennuksesta kyllä. Masentuneena ei jaksanut panostaa opintoihin, jolloin niistä ei meinannut tulla mitään. Se masensi tietysti lisää, ja senkin ajan jonka olisin voinut käyttää opiskeluun, käytin sen suremiseen tuleeko niistä opinnoista mitään, jne. jne. Noidankehä. Haudoin jo vaikka mitä. Onneksi älysin varata ajan YTHS:n neuvontapsykologilta, joka ohjasi eteenpäin. Puolen vuoden lyhytterapia auttoi kummasti eikä edes lääkitystä tarvittu. Nyt pyyhkii taas hyvin! :)
Itse opiskelen kieliaineita ja nykyisin taudinkuvani pahennuttua on helvetillistä mennä mille tahansa kurssille, kun pelkään joutuvani puhumaan muiden kanssa tai joutuvani pari- tai ryhmätöihin. Ahdistus ennen luentoja on kamalaa: maha menee löysäksi ja kiertää, kädet vapisevat ja mieli aivan sekaisin. Viime vuonna proseminaari oli karmea kokemus, kun oli pakko "keskustella" pienryhmässä koko vuoden. No olin tietysti hiljaa, käyttäydyin muutenkin omituisesti ja jouduin opettajan silmätikuksi. Itse kandintyöstä sain kuitenkin kiitettävän arvosanan, joten ei kai sillä väliä, mutta kyllä se mieleen jättää jälkensä.
Opintoni ovat sujuneet hyvin, mutta nyt kolmantena opiskeluvuotena on alkanut yhä useammin tapahtua sellaista, että jätän kurssin jo ensimmäisen luennon jälkeen kesken. En vain kestä sosiaalista painetta ja haluan luovuttaa. Haluaisin vain olla omissa oloissani luennoilla ja kuunnella, tehdä muistiinpanoja yms, mutta jokaikinen kerta saa jännittää joutuuko puhumaan. Olen myös alkanut järkeillä, että eihän minun tarvitse itseäni altistaa mihin tahansa ja eihän nuo tässä vaiheessa erityisen tärkeitäkään syventäviä kursseja ole. Onneksi voi tenttiäkin paljon. Pidän paljon opinnoistani, mutta mihinkään työelämään tuskin kykenen koskaan. Enkä tiedä, miten jaksan eteenpäin opinnoissani, mutta toisaalta opinnot ovat elämässäni ainoa kiintopiste; muutoin makaisin varmasti vain sängynpohjalla.
onko sinulla diagnosoitu tuo asperger? mitkä siinä ovat tyypillisiä oireita?
Tuossa on yleistä tietoa ja kuvaus ilmenemisestä:
http://users.kymp.net/p204188a/asperger.htm
Tuolta löytyy suuntaa-antava testi:
http://users.kymp.net/p204188a/testi.htm
enemmän sosiaalisten tilanteiden pelosta, kuin Aspergerista. Veljelläni on luultavasti AP:ta ja se on kyllä niin pihalla että tuskin edes tiedostaa omaa sairauttaan. Autisti-ihmiset ovat yleensä niin tunnevammaisia, etteivät tunnetasolla noteeraisivat oman äidin kuolemaa. Se on aika hyvä mittari, kun halutaan vetää rajoja normaalin ja epänormaalin käyttäytymiseen välillä.
Meinaan vaan, että on turhaa antaa itselleen diagnooseja nettitestien perusteella. Tilanne on tietysti toinen, jos sinun tapauksessa joku lääkäri on tullut tähän johtopäätökseen.
..mulla on varmaan tuo Aspergerin syndrooma. Odottelen tässä juuri pääsyä neurologisiin tutkimuksiin, jotta saisin sen lopullisen diagnoosin. Psykiatrit ovat epäilleet AS:aa ja itse vakuutuin luettuani siitä viime kesänä.
Viestissäni kerroin lähinnä vain opiskeluelämässäni esiintulevista ongelmista. Silloin tosiaan ovat päällimmäisinä nämä sosiaaliset pelot ja vaikeudet. Mutta kyllä mun elämä on täynnä oireita ihmisyyden kaikilla tasoilla. On ollut pakkomielteitä-, ajatuksia sekä toimintoja aivan pikkulapsesta lähtien. Huolestun asioista, joihin en voi vaikuttaa ja ne hallitsevat koko mieltäni. Jankutan samaa asiaa läheisiltäni päivät pitkät ja jos en saa haluamaani vastausta saan hirveitä raivokohtauksia. Pakkotoiminnot ja rituaalit taas sitovat elämääni.
Ei mullakaan tuo empatiakyky ole kovin korkealla. Yleensä tajuan vasta myöhemmin, milloin olen satuttanut toisia.Itse tunnustan kyllä olevani tunnevammainen. Saatan haistattaa ja huutaa läheisilleni vaikka mitä karmeimpia asioita ja sanoa toivovani heille pahaa, kun taas seuraavassa lauseessa pyydän vuolaasti itkien sydämestäni anteeksi. Täytyy ihmetellä, miten ne on mua jaksanu.
Aivan noin kuten asian ilmaisit, se ei kuitenkaan ole. Autismia on monta eri astetta, ja Asperger lienee sieltä lievimmästä päästä. Suurin osa Aspergerista kärsivistä on täysin normaaliälyisiä, osa jopa huippuälykkäitä omalla alallaan ja osa taas lievästi kehitysvammaisia. Minullakin on alueita, joihin keskityn sydämestäni kokonaan ja niinpä olen menestynyt niillä ainakin ulkopuolisten mukaan erittäin hyvin, esim. kielten opiskelu. Sitten on ollut paljon erikoisia kiinnostuksenkohteita, joihin olen eläytynyt apinanraivolla. Sitten taas joissain asioissa olen täysin nolla ja ikäisiäni paljon nuoremman tasolla. Motoriikka on todella jäykkää ja esim. pallopeleistä tai joukkueurheilusta ei tullut nuorena mitään.
Kaikki tämä lisättynä huonoon koulukiusaamisesta aiheutettuun itsetuntoon ja tunteeseen omasta erilaisuudestani kuluttaa paljon voimavarojani. Olet ihan oikeassa siinä, ettei nettitesti ole diagnoosi, mutta suuntaa-antava kuitenkin. Toivon todella itse pian saavani tuon diagnoosin, jotta saisi edes jotain asianmukaista terapiaa ja mielenrauhan omasta erilaisuudestani.
analysoimaan tunteitasi ja niitten syyt ja seuraukset elämääsi noinkin hyvin. Jopa paremmin kuin moni "tavallinen" ihminen. Et ole ainakin ihan tunnekuollut, mikä tietysti on hyvä asia. Veljelläni on sit varmaan paljon vakavampi muoto aspergerista koska se on kyllä kaikkea muuta kuin normaalin oloinen kaveri, eikä varmasti ymmärrä koko anteeksipyynnön tarkoitus, vaikka älykäs onkin. Enkä usko että se pystyisi määrittelemään diagnooseja itselleen.
Minut psykiatri luokitteli taas muun muassa eristäytyvän personalisuushäiriön omaavaksi friikiksi, vaikka pidän itseäni vaan vähän muita ujompana, mikä minusta on todella masentavaa. Mutta toivottavasti sinä saat haluamasi diagnoosin ja sitä kautta parempaa elämänlaatua :)
Kaikkea hyvää sinulle.
En tiedä kannattaako sinun edes valmistua. Jollet pärjää leppoisassa yliopistoympäristössä, et kyllä pärjää työelämässäkään. Surkea tilanne.
Syynä kaikkiin ongelmiin on matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta. Sinne kun pääsee niin järkyttävän helpolla, opiskelijamateriaali on niin kauheaa, että kyllähän siinä hulluksi tulee.
Jaa-a. Mitenköhän mahtaa olla oman kapasiteettisi kanssa? Onnistuuko derivointi, talttuuko stökiömetria?
...yhteys YTHS:ään ja vaivat hoitoon. ÄLÄ kuuntele noita "no kuinkas siten työelämässä, jos et edes opiskellessa selvinnyt" -idiootteja. Sanan- ja mielipiteenvapaus on kaikilla, mutta tietoa asioiden todellisesta laidasta ja (tällä palstalla) todellista kokemusta (työ- ym.) elämästä paljon harvemmilla. Todellisuudessa n. neljänneksellä yliopisto-opiskelijoista on mielenterveysongelmia opiskelu-aikanaan, ja stressioireita paljon useammalla. Eivät ne kuitenkaan päälle päin näy (hoidettuina), kun harva ongelmia kohdanneista niistä kotisivuillaan kuuluttaa, ja harva apua hakeneistakaan kulkee kampuksella päällään T-paita tai pääsään lippalakki, jossa lukee "KÄYN TERAPIASSA" tai "SYÖN MIELIALALÄÄKKEITÄ". Neljäsosalla on mielenterveysongelmia, mutta neljäsosa EI jää suoraan yliopistosta sairaseläkkeelle, koska opiskeluun liittyy niin paljon epävarmuustekijöitä (opintolainat/velkaantuminen, selviänkö opinnoistani/saanko kaikki suoritettua, saanko edes töitä JOS valmistun), jotka ovat töihin päästyä förbi, eikä niitä sitten enää jaksa edes muistella. Toki se työelämä tuo omat haasteensa, mutta niitä ja stressipisteidensä määrää voi säädellä paljon paremmin omilla valinnoillaan. Opskelija on ottanut melkoisen taakan kantaakseen yhdellä kerralla ottaessaan opiskelupaikan vastaan, eikä sitten voi paljon taakkaansa ja varsinkaan niihin epävarmuustekijöihin vaikuttaa ennen kuin on paperit kourassa (ainakaan jos aikoo valmistua tietyssä aikataulussa).
www.nyyti.fi