onnistuneesta kotiutuksesta ja sen kulusta? Mitenkä usein olette valmiita antamaan lapsia biovanhemmilleen jos he kaikki vaatimukset täyttävät? Entä kotiutuksen jälkeen, miten lapsi on jaksanut ja reagoinut? Olisin kiitollinen kertomuksista- mielellään hyvistä sellaisista, tämä palsta vaikuttaa muuten aika synkältä..Olen vasta joutumassa tähän myllyyn ja olen kyllä kauhuissani.Kiitos etukäteen!
kertoisiko joku kiva sijari
bioäiti
7733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaan kannattaa mielistellä biojen naapureille ja pyytää kyttäämistä ja turhia ilmiantoja sossuun ,ei kannata luopua lypsävästä lehmästä ennenkuin on varmaa että uudet rahasamot on jo melkein ovella.
Älä turhaan pelkää.Meillä lapsen kotiinpaluu pari viikkoo sitten.Annoin lapsen mielelläni bioille,kun lapsi viihtyi siellä myös hyvin.Lapsi oli kesästä yli puolet kotona ja meillä vain aina välissä muutaman yön.Näin irrottautuminen tapahtui hitaasti ja vastaavasti kiintyi omiin vanhempiin.Biot on ystäviämme,arvostamme heitä paljon.Pitkä prosessi,mutta älä luovuta kesken.Vaatii pitkämielisyyttä ja ymmärrystä paljon samoin myös uskoa siihen.että lapsi vihdoin on kotona.Periksi ei kannata antaa,onhan se lapsen etu,jos biot voi ottaa takaisin.Lapseen pidetään yhteys,puhelimitse ja viikonlopputapaamisin.Itse pidin biojen puolia,kun meille annetut raamit tuli täyttää.Hyvä mieli koko hommasta.Kysy jos jotain haluat enemmän tietää.Silti lapsella paikka sydämessä,mutta hyvä näin.
tuliko silti täydet tilit?
Minkä ikäisenä lapsi tuli ja kauanko prosessi kesti? Onko teillä omia lapsia tai muita sijoituksessa, kuinka he suhtautuivat? Oma lapsemme on ainoamme, en tiedä onko hyvä vai huono onko sitten sisaruksia sijoituksessa, kuinka niistäkin sitten irtautuu...Lähtökohtanahan on se että ennemmin tai myöhemmin pieni palaa kotiin, me ainakin teemme ihan kaikkemme. Olen ajatellut jo valmiiksi miten varmasti pidämme sitten vielä yhteyttä, kuinkahan sekin sitten sopii.
Lapsi tuli ihan vauvana ja oli meillä pari vuotta.Meillä omat aikuisia yhtä lukuunottamatta.Sijoitettuja jäi kolme.Kaikki pienet suhtautuneet hyvin,kun tämä prosessi kesti näin kauan.Keväällä alko kotilomat ja siitä vähän kerrassaan lisättiin.Omat aikuiset lapset kaipaa eniten meidän nuorinta.Olihan hän meidän kaikkien silmäterä.Kyllähän lapsi tottuu myös ölemaan yksin,kun on turvalliset puitteet.Voithan kyläillä,kerhoilla lapsesi kanssa.Ja anna lapsi myös välillä sinne sijoituspaikkaan,jossa hän on ollut jos mahdollista.Ei tulis niitä hylkäämiskokemuksia lisää.Toivon,että kaikki menee hyvin.
Yhdelle kirjoittajista vastaan että tietnkin rahantulo loppui,mutta minun motiivi on että lapsen etu on ensimmäinen.
Toivottavasti saamme kaltaisenne sijaisperheen, onhan ikävä totuus että tässä toiminnassa ollaan joskus mukana ihan bisnesmielessä. Silti on niin vaikea ymmärtää ettemme saa lasta mukaan laitosjaksolle- jos puhutaan traumatisoinnista kumpi mahtaa olla pahempi/parempi vaihtoehto. Tai riippuu tietenkin biovanhempien ongelmien asteista, me olemme kuitenkin saanet hyvän arvion vanhemmuudestamme. anna suukko kaikille lapsillesi ja oikein hyviä syksyjä teille! Ja meille kaikille...T:bioäiti
takana. Lapsi tuli meille lähes 3vuotiaana. Tuloaikaan uskottiin kaikki,että sijoitus on pitkäaikainen. Lapsen täytettyä viisi vuotta, kotilomat alkoivat muuttua säännöllisiksi, lähes vuoden päästä kotiutus tapahtui. Onneksi meillä oli riittävästi aikaa sopeutua tulevaan. Kotiuttamisesta on aikaa jo reilut kaksi vuotta ja yhteys lapseen on säilynyt. Nyt odotellaan syyslomaa ja lapsen vierailua. Kotiuttaminen on sijaisperheelle vaikea asia.
Hoidamme ja rakastamme lasta silloin, kun vanhemmat on siihen kykenemättömiä.
Kirje tai puhelinsoitto entiseltä sijoitetulta on paras kiitos tehdystä työstä.