Kertokaapas nyt joku joka tietää että millä tasolla tuollaisen noin 75-80kg painijan fysiikka on. Voimaominaisuudet lähinnä kiinnostavat, esim. mave, penkki ja kyykky.. Vaikka eihän nuo vielä kerro todellisuudesta hirvesti, mutta suuntaa antavat!
Kuinka usein painijat punttia veivaavat??
Kuinka usein painijat punttia veivaavat??
Vastaukset 21
Vanhimmat
POIKOTOIKAA
Kirja "Nykyaikainen urheiluvalmennus" vuodelta 1997 kertoo sivulla 476: Tuomo Karilan tuloksia 18-vuotiaana; penkkipunnerrus 120 kg, Jalkakyykky 180 kg, rinnalleveto 100 kg ja hauisliike 65 kg. Nämä tehty noin 77 kg:n painoisena.
Mave 165kg , rinnalle veto 100 kg, penkki 100 kg ja kyykky 140 kg eli noihin voipi laitta aikas paljon enemmän kun kysessä on 75-80 kilonen...
Jätkät on ny unohtanu taas mikä painijalle on kaikkein tärkeintä tuossa voimahommelissa.
tehdä tekniikan kustannuksella. Paini ei ole voimalaji.....:-)
..eipä niillä tehnytkään. SM-mitskuja kylläkin sai, mut ei sitä kultaista...
Vastaushan olikin tuohon ensimmäiseen kyssäriin. Oma mielipiteeni on, et painissa pärjää hyvällä kunnolla ja tekniikalla, mut ei niinkään millään maksimivoima tuloksilla. Enemmänkin tarvitaan laji- ja kestovoimaa...
Painijan pitää tietysti osata painia ja omata hyvän liikkuvuuden..
Voimaa olla pitää, painissa kahdesta yhtä taitavasta
painijasta vahvempi voittaa. Niin yksinkertaista se on. On meinaan omakohtaista kokemusta, kun olen joskus joutunut väkivahvojen sällien kanssa vastakkain, tulee äireetä ikävä....
Ei sielä molskilla ihan pelkällä luulla ja nahkalla turhan pitkälle mennä.
Voimaa olla pitää, sille ei mahra mitää!
Tietysti jos on kovin hidas eikä oo tekniikasta mitään tietoo, ei siitäkään mitään tule.
Ihan totta puhut! Kyllä on nähty pikkupoikia, jotka ei teknisesti vielä loista, mutta lihakset on kehittyny muita enemmän. Silloin lähtee sitkeällä suomalaisella sisulla ja voimalla päätä kahta piremmät luuviulut lentoon kätevästi ristivyöllä.
mitäs luulette kaksi tasaväkistä kundia,toinen vahvempi.kumpi voittaa.ei voimaa ole koskaan liikaa.
Painissa taitavampi yleensä voittaa. Ei se kummalla on enemmän voimaa.
Ja voimaakin voi tosiaan olla liikaa. Ylisuuret lihakset painaa paljon ja nostaa sarjan turhan korkeeksi. Ylisuuret lihakset väsyvät nopeasti ja hidastavat painijaa.
Mutta ei mua oo pakko uskoa. Bodatkaa vaan jos luulette sillä pärjäävänne.
lihamassa ei ole suhteessa voimaan.katso painon nostajia tai bodareita.
Tuo on aivan totta. Välillä on aika hauska nähdä kun painisalille eksyy pullistelemaan bodari,
ja hetken kun on ollut kuuskymppisen ja kuuskytkiloisen veteraanipainijan pyörrytyksessä ihmetteleekin nurkassa silmät pyöreinä ja henkeä haukkoen että mites tässä näin kävi !
Höpö höpö, mitä suurempi lihas, sen voimakkaampi se on ja sille ei voi mitään, vaikka kuinka selittäis.
lihasten kasvu myös vaikuttaa koordinaatioon yms..
Isompi lihaspintala mahdollistaa kyllä suuremman voimantuoton kuin pienemmän pinta-alan lihas, jos se isompi on hermotettu yhtä hyvin kuin pienempi. Mutta sehän ei läheskään aina ole niin. Painin kohdalla kyse on myös kyvystä lajinomaiseen voimantuottoon.
Kyllä tämä painonnostossakin näkyy. Suurimmat lihakset omaava ei aina nosta suurimpia painoja. Ei painissakaan riskeimmän näköinen kaveri läheskään aina vie mestaruutta.
Kyse on tosiaan siitä, että saako sitä tehoa ulos, vaiko ei...esim.voimanostossa 75-kilonen venäläiskaveri(en muista nimeä) taisi saada tehtyä 1000 kilon yhteistuloksen...yleensä ottaen sellasia rautoja odottas vaan superraskaassa, jos sielläkään..homman nimi on TEHO.
Ensinnäkin lähdetään siitä, että voimaharjoittelun tulisi tukea varsinaista päälajia, elikkäs painia. TS.liikkuvuus ei saisi kärsiä, eikä aeroobinen puolikaan.
Ja ovi aukeaa molempiin suuntiin...eihän se voimanostajallekaan tee yhtään pahaa treenata aeroobista, saatikka omata ketterää vartaloa.
Mutta jos kiloja pitää heitellä, niin salikaveri, joka harrastaa painimista, vetää 250 kiloa maasta, ja oma painonsa on vissiin siinä 100 kilon tuntumassa...
Monet ns. vanhan koulukunnan valmentajista ovat sitä mieltä, että painija ei oikeastaan tarvitse punttitreeniä ollenkaan.
He perustelevat väitettään sillä, että jos painitreenit tekee määrällisesti ja tehollisesti hyvin, niin se tuo juuri sitä ns. lajivoimaa, joka kuitenkin on kaikkein tärkeintä. Tähän sitten tietysti painitreenien normaaleja harjoitteita; vatsat, selät, köydet, kantamiset, rekki yms.
Myös itse olen taipuvainen tuohon ajatteluun. Punttia voi kyllä ottaa, kunhan muistaa että painiharjoitus on kuitenkin se kaikkein tärkein harjoitus. Olen nähnyt liian monen nuoren painijan lähtevän punttikuurille - ja katoavan sinne myös.
Tärkeintä levytanoharjoittelussa on se, ettei painija tee sitä ominpäin vaan suunnitelmallisesti niin että voimaharjoittelu on nivoutettu lajiharjoitteluun oikein. Ja se on TODELLA vaikeaa ja vaatii runsaasti tietoa ja taitoa valmentajalta.
Kyllä huipulle pyrkivä painija useimmiten tarvitsee punttisalilla levytangoilla suoritettua voimaharjoittelua. Se on vaan tehtävä oikein.
Jos painijalla ei ole kunnollista valmentajaa suunnittelemassa voimaohjelmia, niin on parempi ettei puntteihin koske ollenkaan. Ilmankin siis pärjää mutta aivan optimaalisimpaan tulokseen tuskin pääsee.
Kuten junttamies sanoi, moni lahjakas painija on jäänyt sille tielleen kun ovat intoutuneet bodailuun. Yleensä kaava menee niin, että painija aloittaa omin päin raskaan voimaharjoittelun. Voimat ja lihakset kyllä kasvaa nopeammin kuin pelkällä painilla, mutta samalla katoaa liikkuvuus, nopeus ja tekniikat. Ongelmaa koitetaan sitten paikata lisäämällä voimaharjoittelua( tulemalla vieläkin vahvemmaksi ). Lopputuloksena on sitten hemmetin vahva puupökkelö josta ei ole enää painijaksi.
Näitä tapauksia riittää.
Vanha koulukunta? Mitähän se noin tarkemmin määriteltynä tarkoittaa?
Kyllä ennenkin painijat ovat tehneet voimaharjoituksia, konkreettinen esimerkki on entinen naapurini Santeri Keisala Lapualta, olin tuolloin ns. jauhesammuttimen kokoinen 1960-luvun alkupuolella. Santeri pärjäsi hyvin painijana (kts. SM; MM ja olympiamitalistit) ja teki voimaharjoituksia, voimaharjoitteluna hän raivasi peltoa metsämaasta. Puiden kantoja väännettiin pois silloin (1940-50 luvulla)niillä työkaluilla mitä silloin oli käytettävissä. Santeri väänsi kantoja irti ilman työkaluja sen verran kuin pystyi ja loput rautakangella. Kyllä voimaa tuli.
Levytankoharjoittelua on tietojeni mukaan kuulunut ainakin 1950- luvulta lähtien painijoiden harjoitteluohjelmaan (Esim Kyösti Lehtonen).
Kestovoimaharjoitteita tehtiin Vaasassa aika paljon etenkin silloin kuin Hartmanin liikepalatsia rakennettiin. Rakennustyö jatkui aina 1920-30 luvulle, painijat kantoivat rakennustiilet muurareille rakennuksen ylimpiin kerroksiin, oli kuulemma hyvää kestovoimaharjoitusta.
Itse määrittelit aika hyvin tuon vanhan koulukunnan. Kyllä se tosi on, että jos painaa kivisäkki selässä mäkijuoksua niin kuntosalien hienot jalkaprässit voi samantien unohtaa.
No. Ennennehän työ oli paljon fyysisempää ja siitä jo sai hyvän pohjan painiin. Nykyään fyysisesti raskaita töitä saa hakemalla hakea.
Paini-Niilon kanssa olen samaa mieltä; Jos levytankoharjoittelua tekee niin se pitää ehdottomasti tehdä oikein ja vielä asiantuntevan valmennuksen alaisena. Muussa tapauksessa sen kannattaa unohtaa.