Ei ole pahempaa narisijaa ja itsensä tehostajaa kuin kirjailija Hannu Raittila (TV:ssä tänäiltana). Mies on kuin pappi. Yhtään hänen kirjaansa en ole jaksanut lukea kahta sivua pitemmälle. Tämän tv-ohjelman jälkeen en lue riviäkään enää.
Narisija Raittila
kamala mies
132314
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Lestadiolainen lapsuustausta Hannu Raittilalla onkin. Jossain välissä Raittila oli taistolainenkin, mikä sitten vain vahvisti lapsuudessa omaksuttua oikeassa olemisen tunnetta. Nykyisin hän yrittää vetää älykön roolia, ehkä osin kustantajan ehdotuksesta.
Minuakin ärsytti vuosi tai kaksi sitten televisiossa tiheään pyöritetty mainosspotti, jossa Raittila omalla vuorollaan yritti sanoa jotain muka fiksua.
Puheen narina on sitten jo eri asia, eikä sille oikeastaan voi eikä tarvitsekaan tehdä mitään.
Samaa mieltä. Marinaa ja narinaa ja väljähtynyttä filosofointia kirjailijantyöstä. Lisäksi Raittila on vainoharhainen naisten suhteen. Mistä hän löytää aina ne jotkut naiset, joilla menee niin paljon paremmin ja jotka kuitenkin syyttävät häntä joka asiasta? Taitavat löytyä vain Raittilan korvien välistä.
Ja lisää narinaa on nyt julkaistu kirjan verran. Voi että lukijat on tyhmiä kun ne eivät osta minun nerokasta kirjaani, että pankkitilille kilahtaa tasaisesti rahaa. Haloo Raittila, tervetuloa maan pinnalle. Melkein kukaan kirjailija ei voi suunnitella niin että elänpä tässä loppuelämäni mukavasti romaaneja kirjoittamalla. Kirjailijan toimeentulo on aina veitsenterällä ja kaikki ovat samassa veneessä, joten on epälojaalia ruikuttaa omaa kohtaloaan. Totu elämään tai ala kirjoittaa kuten Remes.
meille esiintynyt F. E. Sillanpääkään koskaan radiossa narissut, vaan kertoili hyvin herttaisesti ihmiselon ihanuudesta ja kurjuudesta.
Vaimon kanssa ohjelmaa katsoessamme oli tuohtumus sitä luokkaa ettei tiedetty kuinka päin oltaisiin oltu...
Hannu on ihan kiva mies, mutta kyllä hänen insinööriytensä tuli tässä valituksessa taas hyvin esille. Jätkällä on ties kuinka monta asuntoa ja mökkiä, joista "tavallinen kirjailija" ei voisi edes uneksia. Ja sitten hän kehtaa valittaa että "kirjailijan tuloilla ei elä".
Kuule Hannu: Mieheni on niitä tuntemattomampia kirjailijoita, kuten tiedät. Mutta kyllä kirjailija ammatilla elää, kunhan tekee töitä. Siis esim. opettaa ja keikkailee. Valituksesi on naurettavaa! Kukaan ei luvannut Sinulle, että kirjailijuus takaisi suuremmat tulot kuin aiemmassa ammatissasi. Älä iso mies inise!
Onpa mielenkiintoista lukea näitä syväluotaavia tunnustuksia ja tuntemuksia.
Kohteena siis oikein oikea kirjailija,
kirjailija Hannu Raittila.
-
Katsoin mielenkiinnolla tv-ohjelman. Aina kun ihminen, oli sitten julkkis tai ei, kertoo omasta itsestään, antaa sisintään, niin en voi muuta kuin ihailla heidän avoimuuttaan.
Kun Raittila kertoili elämästään kuuntelin mielenkiinnolla. En havainnut narinaa lainkaan!
Pidän paljon tämänkaltaisista dokumenteista. Yleensä ruotsinkielisen tv:n toimittamat jutut ovat niin paljon parempia, mutta onneksi suomenkielisetkin alkavat päästä jyvälle. Yksi hyvä esimerkki tällaisista ihmisläheisistä ohjelmista on mielestäni ollut Selinin ohjelmat, jossa ihmisten "sisälle" pääsee katsojakin narisematta. Niistä huokuu ihminen ihmiselle idea.
En tiedä ymmärsittekö mitä yritän tässä selittää, mutta omasta mielestäni tätä: kohtele lähimmäistäsi niinkuin itse itseäsi haluaisit kohdeltavan.
enkä kommentoinutkaan sitä. Sen sijaan kommentoin Raittilan uusinta kirjaa jossa on kyllä aikamoista narinaa. Myös haastatteluissa Raittila on kitissyt samasta asiasta.
Tunnen Harrin pintapuolisesti, mukava heppu. Mutta saa hänen sanomisiaan silti arvostella, etenkin kun tietää asian toisenkin puolen.
Narinasta en tiiä enkä hepun mukavuudesta, mutta kirjoista olen nauttinut. Erityisesti tästä meidänkylän valtauskoo valottavasta Ei minulta mitään puutu ja sit Venetsia-eepoksesta Canal Grande. Pamisoksen purkaus kikkaili kerronnalla, vierastin.
Uusimmasta en sano mittään, kun en tiiä.
Hannu Raittila on hieno kirjailija! Ehkä tämä uusin sitten on se ns. "viiltävä väliteos". ;) Mene, tiedä.
Kaiken tämän narinan keskellä sanon, että "Canal Grande" ja "Atlantis" ovat hienoja kirjoja. Pidän Raittilan insinöörihahmoista.
Minä en ainakaan valittanut Raittilan teosten tasosta. Ne ovat minusta hyviä ja minulla on melkein kaikki hyllyssäni. Myös Pamisoksen purkaus, joka ei mielestäni ollut niin hyvä kuin edelliset, koska juonen vaihtaminen kesken kaiken ei palvellut kirjan sisäisiä tarkoituksia vaan näytti syntyneen johonkin ulkokirjalliseen tarkoitukseen. Valitan sitä, että Raittilan narinassa on sellainen nuotti, että miksen MINÄ saa aina suuria myyntilukuja ja hautaan asti taattua leipää kirjoittamisestani, sen sijaan että hän puhuisi kaikkien kirjailijoiden toimeentulosta, joka on useimmilla ammattikunnan jäsenillä, anteeksi vain, paljon surkeampi kuin Raittilalla, siten kuin esimerkiksi Kari Levola ja muut muistakin kirjailijoista välittävät ihmiset tekevät. Olen useaan kertaan Raittilan kanssa samoissa bileissä olleena huomannut, että hän suhtautuu ylimielisesti ja halveksivasti tuntemattomampiin kirjailijoihin, jos he yrittävät tulla puhumaan hänelle. Minusta se sopii yhteen sen egoistisen asenteen kanssa, jota Kirjailijaelämää kuvastaa.
...ei voi olla väärässä! Sillähän perusteella maailman asiat tällä palstalla ratkaistaan.
Tehdäänpä testi: Kuka on lukenut esseekirjan "Liikkumaton liikuttaja"? Menikö se samanniminen kapitalismin analyysi teille perille? Jos meni yli hilseen, siirtykää jonnekin muualle, vaikka big brotheriin.
Jos siitä jotain ymmärsitte, teillä on vielä toivoa, eli jatkakaa lukemista.
TV-esiintymisistä en voi sanoa mitään, koska pärjään hyvin ilman sitä nurkkajumalaa ja ilman monta muutakin statussymbolia (ja väärinkäsitysten välttämiseksi: olen nähnyt hii-huu-kristinuskoa ihan tarpeeksi ja ollut virallisestikin pakana jo yli puolet iästäni).
En ole koskaan Raittilaan törmännyt, mutta joskus samoissa piireissä on näköjään pyöritty. En yhtäkkiä muista sen novellin nimeä, mutta jotenkin minulla palleaa hytkytti, kun luin miten hän yritti ottaa Wallgrenin Tomilta kalanruotoa kurkusta ja melkein seuraavalla sivulla nukkui autossaan Tampereella saman talon pihalla, missä itsekin olen muutaman kerran yöpynyt. (Olisi varmaan heti saanut patjan ja viltin johonkin nurkkaan, jos olisi kysynyt. Pillua ja pilveä sieltä ei kannata mennä vonkaamaan, vaikka Tampereen poliisikin on joskus hurahtanut siihen harhaluuloon.)
Siis asiaan: En ymmärrä tuota edelläolevaa jurputusta! Onko tällä sivulla keskusteleva väki todella noin saatanan tyhmää?
Raittila on minulle jonkunlainen sukulaissielu, joka näkee maailman peruskuviot armottoman selkeästi ja osaa sanoa ne hellllllwetin paljon paremmin kuin minä! Pamisoksen purkaus tietysti oli jonkinlainen kokeilu joka sotkeutui omaan koreografiaansa, mutta tekevälle sattuu. Tuon uusimman julkaisun luen heti kun käteeni saan.
Tekin kakarat, opetelkaa lukemaan!
Raittila on enemmän pappi kuin kirjailija.Puhetyyli sen tekee.