Olen nyt vihdoinkin, 29-vuotiaana, tajunnut mitä haluan opiskella. Tähän asti olen kokeillut noin miljoonaa eri koulua ja koulutustasoa, ja kaikki ovat tökkineet; lisäksi minulla on sattunut aina olemaan aine yliopistollakin jossa läsnäolopakko joten työkokemusta on kertynyt surkean vähän. Olen siis hukannut 10 vuotta elämästäni.
Nyt kun vihdoin olen löytänyt sen alani, minua pelottaa että olen liian vanha... onko jo liian myöhäistä aloittaa akateemista uraa? Saako 35-v:nä valmistuva mistään töitä, ehdinkö "mukaan junaan" vai jäänkö asemalle? Saako tämän ikäinen esim. assaripaikan, ehtiikö julkaista juttuja, ehtiikö enää hioutua vaikka alansa parhaaksi? Saako kolmevitonen mahdollisuuden kaksikymppisten joukossa?
Tässä aineessa kyllä, vihdoinkin, ei ole läsnäolopakkoa. Toivon siis voivani jo opiskeluaikana tehdä (alan) töitä. Tuntuu kuitenkin, ettei aika loppuu kesken (tai loppui jo...). Mitä mieltä te muut olette? Kannattaako näin vanhana aloittaa, vai pitäisikö vain hypätä paskaduuniin tai käydä nopea amis ja unohtaa akateemiset unelmat?
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Nyt kun vihdoin olen löytänyt sen alani, minua pelottaa että olen liian vanha... onko jo liian myöhäistä aloittaa akateemista uraa? Saako 35-v:nä valmistuva mistään töitä, ehdinkö "mukaan junaan" vai jäänkö asemalle? Saako tämän ikäinen esim. assaripaikan, ehtiikö julkaista juttuja, ehtiikö enää hioutua vaikka alansa parhaaksi? Saako kolmevitonen mahdollisuuden kaksikymppisten joukossa?
Tässä aineessa kyllä, vihdoinkin, ei ole läsnäolopakkoa. Toivon siis voivani jo opiskeluaikana tehdä (alan) töitä. Tuntuu kuitenkin, ettei aika loppuu kesken (tai loppui jo...). Mitä mieltä te muut olette? Kannattaako näin vanhana aloittaa, vai pitäisikö vain hypätä paskaduuniin tai käydä nopea amis ja unohtaa akateemiset unelmat?
Kiitos jo etukäteen vastauksista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
... minäkin kolmevitosena olen suuntaamassa uusille urille - yhden korkeakoulututkinnon ja noin 10 työvuoden jälkeen. Kyllä hieman veetättää kun tuli tärvättyä kuusi vuotta opintoihin, jotka eivät sitten johtaneetkaan siihen unelmien ammattiin, vaikka niin luulin. Vanhetessa viisastuu ja koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä sitä mitä oikeasti haluaa.
Moi vaan! Löysin myös vasta(?) 28-vuotiaana oman alani, jota olen nyt lähdössä opiskelemaan. Viestisi olisi totta vie voinut tulla vaikka mun näppiksestäni, sillä olen vuosikausia itsekin paininut musertavan "10 vuotta meni hukkaan" -tunteen kanssa. Itselläni tosin tuo aika meni pinnan alla masennuksen syövereissä, eikä erilaisissa kouluissa kuten sinulla -- siinä mielessä sinun ehkä kannattaisi arvostaa koulukokemuksiasi himpun verran enemmän, sillä pahemminkin olisi voinut käydä. :)
Pohdin itse muita töitä tehden parisen vuotta, onko enää järkevää tehdä täyskäännös kun varsinaisia töitä saa vasta sitten 35 vuoden virstanpylvään jälkeen, ja tulin siihen tulokseen että pyrin mieluummin opiskelemaan omalta totisesti tuntuvaa alaa kuin vietän loppuikäni itseäni sättien ja menneestä junasta nuristen.
Ei kaikki ole vuosista kiinni. Toivottavasti lähdet rohkeasti opiskelemaan omaa alaasi.
Onnea ja menestystä toivotellen.