poika 10kk on täys ilopilleri,ruokaillessakin. Hän huitoo käsillään niin vimmatusti että ruoka ei pysy lusikassa vaan on pöydällä,ja meidän molempien päällä. Minun mielestäni ruokailut pitäisi hoitaa nätisti eikä aina sotkien. Sitten kun sanon että nyt riittää enkä anna hetkeen ruokaa ja katson muualle hän alkaa tihrustamaan itkua.Hän siis olisi nälkäinen mutta huitoo niin tajuttomasti että se rupeaa ärsyttämään. Olen kokeillut monasti että siirrän syöttötuolia keskelle keittiön lattiaa ja toivon että hän rauhoittuu mutta ei. Onko kenelläkään muulla tälläistä? Toivottavasti joku keksii hyviä vinkkejä.
Sana EI ei tehoa vaan hän nauraa vain.
Sana EI ei tehoa vaan hän nauraa vain.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Eiköhän se ole useamman perheen hauska hetki se ruokailu. Sattuuhan sitä ja menee joskus ohi. Meillä pienokaiset sottasivat siinä vaiheessa kun itse alkoivat opettelemaan syödä. Syödäänpä siististi, tuli usein sanottua.
Nyt katselen lapsenlapseni syönti puuhia ja tekisi mieleni nauraa! En osaa sanoa mitään niksiä jotta syönti sujuisi siististi. Syöttäminen kyllä oli helpompaa kun juttelin samalla kivoja juttuja.
meillä on alusta asti ollu tuollasta ja nyt neiti on 1v.3kk ja entistä sotkusempaa on kun samalla "harjoitellaan" syömistä itse.. äitini sitä on aina kauhistellut ja sanonut että täytyy jotkut ruokatavat olla, mutta itse vaan ajattelen että kyllä se siitä sitten rauhottuu kun hieman kasvaa. Itse alussa päätin että meillä ei leluja tuoda ruokapöytään mutta nyt on kyllä kaikki konstit käytetty ja tällä hetkellä on aina kirja mukana ja kyllä syö neiti huomattavasti rauhallisemmin ja siistimmin! Mutta juuri luin eräästä lastenhoidon opuksesta että joillekkin lapsille ruokailu on myös suuri seikkailu eikä sotkusta kannata välittää että menee kyllä aikanaa ohi.. joten antakaa lasten seikkailla ruuan kanssa vaikka välillä touhu hirvittääkin ja kylpy on edessä;););)
Mä keksin jonkun jutun joka vie pojan huomion, esim. pyöritän pöydällä sosepurkin kantta niin se tuijottaa lumoutuneena, muistaa kuitenkin suunsa avata kun laitan sinne ruokaa :)
Tässä vaiheessa kun kaikki on lapselle uutta, myös se ruoka, niin meillä myös toimii huomion kiinnittäminen jonnekin muulle, niin suu aukeaa kuin itsestään. Milloin riittää nokkamuki, milloin lusikka, muutama muoviauto on syömistouhussa mukana. En voi pieneltä lapselta vaatia, että hän osaisi tehdä kaiken niinkuin aikuisena haluaisin, niin opetellaan näin huomion varastamisella, rojut pöydästä on helpompi karsia sitten myöhemmin pois. Ja totuushan se kai on, että pieni lapsi sotkee halusimme tai emme, mutta tätä kestää vain hetkisen :)
Hei!
Meillä kans joskus syöminen menee höpöksi, mutta olemn ratkaissut tilanteen niin, että annan pojalle muroja, banaanin, keitettyjä potun/porkkanan yms. palasia joita saa itse napostella ja samalla livauttelen ruokaa suuhun. Kuitenkin niin pieniä palasia että voi ruokaa ottaa samalla. Samalla saa harjoitella itse syömistä sekä pinsettiote paranee ;).
Lasta pitää siinä syöttötuolissa-itse pidän lastani sylissä-helpompi hallita :) Kokeile.
Meil tepsi mainokset. Eli mainokset kestää n. 5 min siin menee puol purkki sit loput.." Nyt nätisti.. istu siinä... ole nyt kiltti" jne..
Kaikki eivät tepsi kaikkiin lapsiin, meilläkin on jokaisen kohdalla ollut hiukan erilaiset konstit käytössä. Olen kuitenkin hankkinut kunnolliset ruokalaput jokaiselle, sekä suojannut lattian vahakankaalla siitä syöttötuolin läheltä, siivous on ainakin helpompaa vaikka sotkua tulisikin.
Nyt nuorimmalle on toiminut pitkään se, että saa omalla lusikalla syödä samalla kuin syötän. Se on hänen mielestään niin hauskaa, että turha riekkuminen jää pois. Toisaalta syöminen on ollutkin hänelle aina tosi tärkeä asia, ruoka maistuu hyvin.
Edellinen söi sylissäni, koska pyöri tuolissaan kuin väkkärä, ja suuta sai metsästää tuskastumiseen asti. Sylissä pyöriminen oli hankalampaa.
Ensimmäinen kiipeili ja keikutteli tuolia, joten syöttötuoli oli vyöllä pöydässä kiinni, ja lapsi henkseleiden avulla kiinni tuolissa. Pilttipurkkien kannet oli hänellä käytössä.
Ruoka-aikaan syömme koko perhe, sekin rauhoittaa lasta, kun ei tarvitse seurata samalla mitä ne toiset puuhailevat. Koiratkin kyllä suljen siksi aikaa toiseen huoneeseen. Telkkarit laitan kiinni, ja yritän isommille terottaa esimerkin tärkeyttä, että pieninkin oppisi yhtä kauniit pöytätavat kuin heillä on. Silloin isommatkin oikein pyrkivät kauniisiin tapoihin.
kokeile antaa käteen leipää, näkkäriä, riisikakkua, tai anna poimia rusinoita itse suuhun. meillä nämä yleensä auttaa huitomiseen...