onko kukaan kärsinyt paniikkihäiriöstä...minulla eka kerta ja tuntuu että oireet eivät häviä...niitä kestänyt jo viikon
paniikkihäiriö
kaisa5
5415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
varmaan jo parikymmentä vuotta. Olen tullut asian kanssa sinuiksi, ei ongelma enää. Lääkitys ollut kauan ja alkuun pari vuotta terapiaa.
Silti luen lähes päivittäin paniikkihäiriöpalstaa täällä kaksnelosella. Siellä ihan mielenkiintoisia juttuja ja toista autetaan ja neuvotaan. Ei sellaisia ikäviä kommentteja juurikaan kuin muilla palstoilla. Myös masennus ja mielenterveyspalstoilla samantyyppisiä juttuja. Toivon että löydät sieltä lisätietoa ja kohtalotovereita. Ovat useat nuorempia vaan kuin me :)
Olitkin jo löytänyt palstalle. Ehkä siellä saat vinkkejä. Mietin itse mikä mahtoi alkuun auttaa. Aika kaaosmaista se oli kun ei tiennyt lainkaan mistä oli kysymys.
Järkineuvot ei uppoa kun itse on paniikissa. Pääasia, että on tutkittu ettei mitään muuta sairautta. En nyt keksi lyhyttä neuvoa, on se kuitenkin aika monimutkainen juttu...
Vähän yli kakskymppisenä sairastuin.Sain sähköiskun ja siinä se laukesi.Eihän silloin tiedetty koko paniikkihäiriöstä mitään.Sain jos jonkinmoista diagnoosia ja lääkitystä.Luulosairaaksihan minut luokiteltiin kun ei mitään fyysistä sairautta löytynyt.Niin siinä kitkuttelin parikymmentä vuotta jatkuvien paniikkikohtausten kanssa.Synnytin lapset ja kävin töissä.Se veroitti henkisiä ja fyysisiä voimavarojani valtavasti ja vei koko elämästä osan.Juoksin lääkäriltä toiselle,kävin terapiat toisensa jälkeen,kokeilin hypnoosia.Ei mistään apua.Sitten yli viisikymppisenä löytyi lääkitys ja luojan kiitos -olen päässyt matkustelemaan,lenkkeilemään,ostoksille,erilaisiin tilaisuuksiin ,vierailulle...Mene heti lääkäriin ja selvitä tilanne.Mitä nopeammin kohtaukset päästään nujertamaan sitä parempi ettei ne kroonistu niinkuin minulla.Tsemppiä!
vähän vastaavalla tavalla, aika yhtäkkiä. Aivotulehduksen jälkiseurauksena. Vuoden sinnittelin ennen kuin menin hoitoon tuosta asiasta. Ja tämä tapahtui noin parikymmentä vuotta sitten.
että pitää mennä psykologille
se neuvoo etiäppäin
kyllä siitä pääsee eroon, ainakin silleen,
että pystyy tulemaan toimeen sen kanssa,
pitää hillitä mieli ja harrastaa kaikkee
semmosta mieltä tasapainottavaa, kylmät
ja kuumat suihkut vuorotellen hyviä,
mutta mene psykologille, siihen saa opiskelija
vielä kelalta korvaustakin