Isät neuvolatoimintaan mukaan!

ukkoa huomioitiin neuvolassa kyllä, se siellä höpötti ja höpötti niin, että välillä piti muistuttaa miksi siellä ollaan :) Mukavaahan se oli, että mies oli aina mukana, mutta olisin edes yhden kerran halunnut olla vatsani kanssa se "huomion keskipiste".

Itse olen käynyt tyttäreni kanssa kahdestaan neuvolassa useamman kerran. Neuvolakäynnit ovat sujuneet hyvin ja minut on huomioitu/otettu vastaan samalla tavalla kuin äitikin. Eikä käyntejä ole pidetty mitenkään erikoisena tapauksena; vaikka ei se ihan jokapäiväistä ole että isä tulee lapsen kanssa kahdestaan.

Mielestäni mitään erityisiä isä-lapsi neuvolakäyntejä ei tarvita. Vanhemmathan voivat keskenään sopia kumpi (vai molemmat) lapsen kanssa menee neuvolaan. Mitään erityistä syytähän ei ole sille, että nimenomaan äidin pitäisi käydä neuvolassa lapsen kanssa.
(Meillä on aina ennen neuvolakäyntiä keskusteltu asioista, joita pitää kysyä.)

ekalla kerralla kun kuunneltiin dopplerilla sydänäänet, muttei sitten enää ku vasta synnytyksessä.

Myös ekalla kerralla tuli neuvolaan kun mentiin vauvan kanssa jotain 2 viikkoisina, muttei enää sen jälkeen. Kyllä molemmilla kerroilla mies oli vaivautunut ja raskauskäynnillä myös neuvolan täti. Mutta mukavaa oli että oli mukana! Sai "suhdetta" vauvaan. Mies piti sydänääniä mageempana ku ultrakuvia myöhemmin raskaudessa.

Eli meillä isi on ollut joka neuvola käynnillä mukana, eli koko perheen voimin ollaan siellä sitten taisteltu erittäin omapäisen tenavan kanssa :) Ensiksi hieman ihmettelivät että miksi isi on aina mukana, mutta sitten sain jo kuulla miten muille äideille oli kehuttu "että se isi on aina mukana, olisivatpa kaikki isit tuollaisia" :))

Uskoisin että monet isät olisivat halukkaita menemään neuvolakäynneille kaksin lapsen kanssa, jos heitä vähän kannustettaisiin.

Harmi ettei ole oikein olemassa tuollaista isi-lapsi leikkituokiota. Sinne saattaisi olla paljon tunkua :)

Meillä on isä ollut neuvolassa sekä minun ja lapsen kanssa, että lapsen kanssa kahdestaan. Kokemuksia on kolmesta eri neuvolasta. Kaikissa isä on tuntenut olonsa ulkopuoliseksi neuvolan tätien suunnatessa sanansa koko ajan vain minulle. Kaikki kysymykset he esittivät vain minulle ja mies oli kuin ilmaa vain. Ymmärrettävästi ei kovin montaa kertaa ole viitsinyt tulla "kolmanneksi pyöräksi" (tai neljänneksi, tai viidenneksi, riippuen montako lasta mukana on ollut).

Kun hän on yksin käyttänyt lapsia neuvolassa, niin ei ole kuulunut erityisempiä valituksia, mutta mitään ei ilmeisesti silloinkaan puhuta. On vain lapsi otettu ja punnittu ja mitattu ja palautettu. Aikaa menee viisi minuuttia ja kaikki kunnossa.

Mieheni ei yleensä ole kauhean hiljainen tai vaikeasti lähestyttävä, joten ihmettelen, miksi hänen kanssaan ei neuvolassa puhuta, kun kaikkialla muualla puhutaan. Ja hän on kahdesta lapsesta ollut vanhempainlomalla, joten luulisi neuvolassakin ymmärtävän, että häneltä voi kysellä lapsen päivärytmistä tms, kuten minulta kysellään, koska hän tietää ne jopa paremmin.

Meillä isä on ollut sekä odotusaikana että lapsen kanssa mukana neuvolassa, eikä sitä ole kukaan koskaan ihmetellyt. Lapsen neuvola-ajat pyritään järjestämään niin, että molemmat vanhemmat pääsevät mukaan. Terveydenhoitajan kohtelu on ollut hyvää ja asiallista, puhe on kohdistettu sekä äidille että isälle. Isä on meillä ehkä jopa puheliaampi, joten usein terveydenhoitaja juttelee jopa enemmän isän kanssa.
On varmasti myös isän omasta asenteesta ja aktiivisuudesta kiinni, miten näissä tilanteissa isään suhtaudutaan.