Siionin Lähetyslehti n:o 10/2006
Onko meitäkin moneksi? Juhani Alaranta
Lainaan tekstistä sen verran, että en loukkaa tekijänoikeuksia.
<
Muuttaako aika meitä?
Muuttuuko kuulijan mieli? Muuttuvatko meidän uskovaisten käsitykset siitä, mikä on oikein ja mikä väärin? Kun ulkopuoliset tarkkailevat meidän uskovaisten yksimielisyyttä, he hyvin hanakasti tarttuvat asiaan huomatessaan meidän olevan erimielisiä jostakin perustavaa laatua olevista asioista. Viime vuosina on tullut esille, että joidenkin maamme terveyskeskusten äitiysneuvoloista on uskovaiselta äidiltä saatettu kysyä, onko hän tieukempaa vai lievempää lestadiolaisuutta
...
Vastaavia asioita on muitakin. Suhteemme televisioon perustuu erään uskovaisten yhteisen kokouksen keskuteluun ja yksimieliseen kannanottoon. Siitäkin on nykyisin erilaisia ymmärryksiä.
...
Aika ei ole muuttanut meidän opillista käsitystämme Jumalan sanan arvovallasta, Jumalan valtakunnasta, syntien anteeksiantamisesta, sovituksen virasta, arvohoidosta jne. Yhä edelleen haluamme elää Jumalan Sanan neuvon mukaan rehellisesti, ahkerasti, ehdotonta raittiutta noudattaen, isänmaatamme rakastaen ja esivaltaa kunnioittaen.
...
>
Mielenkiintoista. Onkohan Alarantaan tarttunut Suomi24-henki? Luin tekstiä suurennuslasin kanssa ja ilman ja en löytänyt siitä muuta kuin hyvää sanottavaa. Artikkelissa ei _missään_ kohtaa mainittu kuuliaisuutta seurakunnan neuvoille. Artikkelissa samoin myönnettiin, että liikkeemme sisällä on erilaisia näkemyksiä tietyistä asioista ja kaiken huippuna artikkelissa ei otettu _mitään_ kantaa siihen, että kummat ovat oikeassa/väärässä.
Artikkeli on oikeastaan jatkoa M.Kinnusen Kalevassa ilmestyneelle kannanotolle. Alaranta tarkastelee asiaa teologisesta näkökulmasta ja tekeekin sen vakuuttavasti. Itse kiteytin Alarannan artikkelin sanoman siihen, että kristityt tunnistetaan yhteisestä rakkaudesta, ei teoista. Milloinkahan tällainen juttu julkaistaan Päikkärin pääkirjoituksena?
Onko meitäkin moneksi? Juhani Alaranta
Lainaan tekstistä sen verran, että en loukkaa tekijänoikeuksia.
<
Muuttaako aika meitä?
Muuttuuko kuulijan mieli? Muuttuvatko meidän uskovaisten käsitykset siitä, mikä on oikein ja mikä väärin? Kun ulkopuoliset tarkkailevat meidän uskovaisten yksimielisyyttä, he hyvin hanakasti tarttuvat asiaan huomatessaan meidän olevan erimielisiä jostakin perustavaa laatua olevista asioista. Viime vuosina on tullut esille, että joidenkin maamme terveyskeskusten äitiysneuvoloista on uskovaiselta äidiltä saatettu kysyä, onko hän tieukempaa vai lievempää lestadiolaisuutta
...
Vastaavia asioita on muitakin. Suhteemme televisioon perustuu erään uskovaisten yhteisen kokouksen keskuteluun ja yksimieliseen kannanottoon. Siitäkin on nykyisin erilaisia ymmärryksiä.
...
Aika ei ole muuttanut meidän opillista käsitystämme Jumalan sanan arvovallasta, Jumalan valtakunnasta, syntien anteeksiantamisesta, sovituksen virasta, arvohoidosta jne. Yhä edelleen haluamme elää Jumalan Sanan neuvon mukaan rehellisesti, ahkerasti, ehdotonta raittiutta noudattaen, isänmaatamme rakastaen ja esivaltaa kunnioittaen.
...
>
Mielenkiintoista. Onkohan Alarantaan tarttunut Suomi24-henki? Luin tekstiä suurennuslasin kanssa ja ilman ja en löytänyt siitä muuta kuin hyvää sanottavaa. Artikkelissa ei _missään_ kohtaa mainittu kuuliaisuutta seurakunnan neuvoille. Artikkelissa samoin myönnettiin, että liikkeemme sisällä on erilaisia näkemyksiä tietyistä asioista ja kaiken huippuna artikkelissa ei otettu _mitään_ kantaa siihen, että kummat ovat oikeassa/väärässä.
Artikkeli on oikeastaan jatkoa M.Kinnusen Kalevassa ilmestyneelle kannanotolle. Alaranta tarkastelee asiaa teologisesta näkökulmasta ja tekeekin sen vakuuttavasti. Itse kiteytin Alarannan artikkelin sanoman siihen, että kristityt tunnistetaan yhteisestä rakkaudesta, ei teoista. Milloinkahan tällainen juttu julkaistaan Päikkärin pääkirjoituksena?
Vastaukset 115
Vanhimmat
Milloin yhteinen rakkaus tavoittaa meidät?
SRK sanoo meitä erottamiaan "tietämättömiksi teineiksi, jotka kirjottelevat nettipalstoilla". Että niin rehellinen ja suoraselkäinen "vastapuoli" meillä tässä asiassa on...
Me tulemme olemaan kauan, SRK:n mahdollisen sisäisen uudistumisenkin jälkeen, eristetty, unohdettu ja syylliseksi leimattu ja häväisty ryhmä. Ehkä ikuisesti hamaan maailman loppun saakka. Sillä SRK ei näe hyötyvänsä itse käytännössä siitä jos hoitokokousten menettelyjä koskeva riippumaton selvitys tehtäisiin ja SRK myöntäisi erehdyksensä. Siitä ei saisi kukaan sulkaa hattuunsa, joten asia ei ole vetovoimainen. Ei, vaikka se toki olisi oikea ratkaisu Raamatun mukaan.
Melkein voisi sanoa, että tuo asenne on aivan lamaannuttava. Siihen törmää lähes poikkeuksetta vl-kirjoituksissa. Ja niissäkin se luultavasti piilee, vaikkei sitä suoraan sanotakaan? Näin pessimistiksi olen tullut.
Miten tuostakaan kirjoituksesta voisi saada itselleen lohtua ja hengenruokaa? Ei muruakaan edes pöydän alta! Huomaan, että siellä on vainmevainmevainm....
kuin mielenrauha ja hyvä omatunto ole vetovoimaisia? Luulisi, että niiden eteen olisi valmis tekemään jotakin. Mutta onko SRK:n johdossa niin paatunutta väkeä, ettei se enää muistakaan, miltä tuntuu kun on hyvä omatunto.
kaikista sille negatiivisista asioista. Pääsihteeri pantiin julkisesti kertomaan, ettei SRK juurikaan tiedä mistään hoitokokouksista vaikka se itse oli koko operaation alullepanija ja organisaattori operaation loppuun saakka.
Valta on paljon houkuttelevampi kuin hyvä omatunto.
nykyistä "kultaista aikaa", kun valtiollinen ja kirkollinen esivalta siunaa SRK:n toiminnan.
Ehkä tuo siunaus vastaa hyvää omaatuntoa. Voi vain kysyä, missä silloin turva on.
päästäkseni lukemaan kirjoituksen. Kuulostaa aivan mahtavalta, että viisaat ja arvostetut uskovaiset uskaltavat ottaa kantaa näihin asioihin, pikkuhiljaa oikea Pyhän hengen ymmärrys siirtyy kentällekin. Kiitos Juhani.
Olet ymmmärtänyt väärin Alarannan kirjoituksen.
Kyllä hän on täysin entisellä vanhalla kannalla.
Alaranta vain toteaa, että Siionissa on kahta mieltä olevia, ehkäisyssä, avioeroissa ja meikkaamisessa ja hän kysyykin, onko käsitys oikeasta ja väärästä muuttunut.
Tämähän on totta, synti on tarttunut ja tullut luvalliseksi, se on täälläkin nähtävissä.
Vaikka näin on, se ei mitätöi Siionin käsitystä oikeasta ja väärästä. Jumalan sana ei ole muuttunut.
Kuutako odotat nousevaksi, veeällämies? Eikö ole aika lailla harhaa tuollainen mielenkiinto mahdollisen synnin perään.Jumalan sanassa ei tapahdu sellaisia muutoksia, että synti tulisi luvallliseksi.Älä hötkyile siis sen perään.
kuin mitä muutama äijänkuvatus pohjoispohjanmaalla keskenään tuumailevat ja päivämiehessä sitten sepustelevat
Voi olla. Mutta kun heillä sattuu olemaan päätäntävalta siitä miten käytännössä uskotaan ja ketä sen peruteella pidetään uskovaisena, ketä ei. Siksi on pakko utsia puheiden aavistellut sävyeerot ja kirjoitusten rivien välitkin, paljon tarkempaan kuin koskaan itse varsinaista Jumalan sanaa luemme. Raamatun tuntemus jääköön, me tunnemme Alarannan ja kumppanien kirjoitukset pohjia myöten ja se riittää meille. Sen varassa on vaelluksemme ja turvamme.
Älä sinä himokas mies edes kuvittele, että korvakorusynti poistetaan SRK:n syntilistalta..
Ennemmin poistetaan vaikka miesten pitkän tukan synti!
kuin syntilistojen päivittäjien mielipiteitä? Mitä se nyt sanoi?, minkä edellisen synnin se kumosi?, oliko saman hengen mukainen linjaus?, tuleeko uusia syntejä?, mitä nyt tapahtuu?, erotetaanko kirjoittaja vai muutuuko SRK? jne, jne...
Raamatun mukaan, johon vl-liike väittää sitoutuneensa, Jumala on määrittänyt synnin 1.-10. käskyllä. Nykyisin kuulee vain hyvin vähän, harvoin tai tuskin koskaan syntiä selitettävän 10 käskyn valossa. Raamattu muodostuu näiden syntien selityksestä, rikkomisista ja niiden seurauksista. Jeesuksen mukaan tärkein on ns. rakkauden kaksoiskäskyn noudattaminen: Meidän tulee rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niikuin itseä.
Korvakorut, pitkä tukka, lökäpöksyt jne. ovat vain ihmisen pukeutumiseen kuuluvia, mutta eivät syntiä. Toisten kunnioituksesta niitä kartetaan, jotta vältetään pahennusta, jonka ne aiheuttaisivat herkille sieluille.
Olennaista on oikea usko, joka ilmenee pelkona Jumalaa kohteen Hänen käskyjensä rikkomisesta, katumusta niistä, anteeksipyytämistä ja anteeksiannon uskolla omistamista ja kilvoittelua hyvän oman tunnon säilyttämiseksi.
Uaskovaisena en täysin yhdy tekstiin. esimerkiski en noudata "ehdotonta raittiutta", vaan viini kuuluu tiettyihin juhliimme ja ruokatapoihimme kuten syksýn rapujuhliin jne.
Muutakin siinä oli, kun ei sovi meidän joka päiväiseen arkielämäämme.
Uskonveljenä häntä kuitenkin pidämme.
Se on raamattu, mistä sen pitäisi näkyä.
Kaikki muu on ihmiasoppia, aivan, kaikki muu.
Seurakunnan tehtävä on arvioida sanan julistajan puhe, että onko se raamatun mukaista!!
Jos seurakunta on laiska, eikä viitsi hommaansa hoitaa, turhaa on valitus.
täällä omien puolelta kirjoitella arvostelevalla mielellä meikäläisistä ja arvostella omia, sekä heidän työskentelyptaansa ilmaisutapaansa tms.
Asioista voi puhua asiallisesti ja rakentavasti, mutta ei se varmaankaan ole tarpeellista puhua ihmisistä ja arvostella heitä lainkaan täälllä ulkospuolisten näkösällä. Eikä tällä tavlla kuten avauksessa.
Eihän meidän tarvitse tälle maailmalle yrittää kelvata.
Tätä uskoa jo pilkataan ja ivataan muutenkin, niin on vähän outoa jos omat antais lisää aihetta siihen.
hyvin helposti vaan ja pahat puheet vaan leviää, että nyt siellä VL:ien liikkeesä on sekin puhuja hyvin alas arvostettu ja on niin ja niin arvioitu sekin puhuja jopa tääll suomi 24:ssäkin. Ja tuskin sillä enää on luotettavvuutta, kun omatkin sitä jo arvostelee. Ja pidetty vääränä senkin puheita ja kirjoituksia yms.
Tällainen on tämä maailma; Ja alkaa varmaan vaatimukesetkin nousta, että miksi te ette pane sellaista puhujaa pois.
Oliskohan se oikea mieli jota uskovaisetpuhjatkin tuntee, että;"Arkana sais olla jos puhuiskin jotakin, että ei vaan Jumalan Sanaa turmele", eikä olis mustamaalaamassa ja "tervaamassa" tätä Jumalan Valtakuntaa.
Mitäs sinne ruotsinmaalle kuuluu. Kuinka siellä uskotaan. Mitä kuuluu perheellesi. Kuinka hyvin teillä kotona menee, onko koskaan riitoja tai erimielisyyksiä. Oletko työelämässä.
Anteeksi jos kyselen tällaisia, mutta minua kiinnostaa sinun persoonallisuutesi
En löydä enää viestiäni jonka kirjoitin hänelle kun hän syytti Harmaa Pöllöä siitä, että hänellä on niin orjallinen olo että ei osaa kirjoittaa enää mitään. Näköjään on poistanut sekä oman että minun viestini. Tyypillinen kuvio kun saa sellaista palautetta joka ei häntä miellytä.
sinänsä on hyvä olla raitis mutta uskon asia se ei ole eikä raamattu sellaista meiltä vaadi
tästä asiasta paras todiste olkoon raamattu itse :O)
raittiusvaatimuksessa kyse on samanlaisesta ihmisten keksimästä elämäntapasäännöstä kuin vaikkapa television ostamiskielto "sopimus" (lue:vaatimus)
Eikö ehdoton raittius kosketa tupakointia ollenkaan. On naivia puhua, että uskovaiset olisivat ehdottoman raittiita, koska he ovat tupakan orjia.
Raittiudella tarkoitetaan myös kieltäytymistä tupakasta, mustt lestadiolaisuudessa tämä ymmärretään toisin.
Terve sielu terveessä ruumiissa. Sielu, ruumis ja henki ovat jakamaton kokonaisuus.
Jos ruumis voi huonosti, voi sitä myös sielu ja henkikin tai päinvastoin
suojella ja peittää, kun häneltä putosi vaatteetkin, että ulkopuoliset ei näkis hänen alastomuutensa häpyä, kun hän hyppäsi ja kiitti Jumaalaa
Hänen oma vaimonsakin häntä pilkkasi. Joka oli muistaakseni Saulin tytär.
Tämä on omin sanoin otettu kohta vl-saarnasta.
Mutta ymmärtäsin, että tämä koski juuri tällaisita tilannetta.
Että ei se ole sama, miten me puhutaan ja toimitaan ulkopuolisten kanssa.
Eikä meidän tulis tälle maailmalle näyttää "uskovaisen alastomuutta" siis ulkopuolelle Jumalan valtakunnan.
Eikä muutenkaan "elää" toisten toisten vioissa ja virheissä. Vaan tulis tehdä omista synneistä parannusta.
Ja että sitä pitäis peittää, eikä enemmän antaa vauhtia, jos ulkopuoliset pilkkaa uskovaisia ja heitä vikoo.
"Kaikki me olemme viallisia, ei ole yhtään täydellistä, kaikki on pois poikenneet ynnä kelvottomiksi tulleet." Raamatun mukaan.
Eihän täällä nämäkään jotka näitä hoitotoimenpiteitä vikoo ja niistä kirjoittelee, edes itse osaa oikein tehdä ei edes täälläkään. Enkä edes itsekään osaa sitä, nämä on ihmiselle niin vaikeita asioita.
Niin miten sitä voi vaatia toisilta täydellisyyttä.
ihmeellistä tekstiä kirjoitat? Oletko nikotiinihumalassa tai jotain? Häkätössyssä?
Hyvä että nostat Alarannan kirjoituksen esiin. Luin samoin kirjoituksen kiinnostuneena ja odottavalla mielellä. Mutta päätelmäni ovat toisenlaiset kuin sinun. Havaitsin että sinä luit tekstin etsiskellen siitä tiettyjä asioita joita sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Luit ja näit "tyhjiä kohtia", mistä päättelet, että "valoa näkyvissä". Toivokaamme että tunnistamasi "tyhjät kohdat" (tai puuttuneet vakiofraasit) ovat hyvä merkki jostakin todellisesta havahtumisesta.
Saattaahan tosiaan olla, että kirjoitus on tarkoitettu eräänlaisen "siirtymäkauden" osoitukseksi ja faktisen tilanteen, tämän nykyisen status quon "hyväksymiseksi". Tämä ei itsestäänselvästi kuitenkaan ole toivon merkki, vaikka sitä tietysti kaikki toivomme. Minulla on epäilykseni.
Jos jotain toivoa saa, niin sitä kyllä toivoo, että saisi tämä monien hyvin tuntema pappisveli kirjoittaisi reilusti suoremmin, selkeämmin, kiertelemättä. Hän toteaa mutta ei etene päätelmiin, mitä lukija odottaisi. Nyt sitten jälleen etsimme merkityksiä suurennuslasilla rivien väleistäkin.
Myönnän toimineeni kuvaamallasi tavalla eli mielestäni kirjoituksessa oli siis tyhjiä kohtia. Ne puuttuvat kohdat löydämme kolmen viikon takaisesta Päikkäristä.
Mitä valoon tulee, niin sitä valoa tuovat ne "puuttuvat" kohdat ja M. Kinnusen artikkeli. Valo se on pienikin tuikahdus :)
Kirjoituksessa käsiteltiin seuraavia asioita (kutsun niitä asiaryhmäksi A) keskenään rinnakkaisesti:
- Lasten synnyttämiseen liittyvät asiat.
- Televisio.
- Avioerot.
- Meikkaaminen.
Lisäksi käsiteltiin seuraavia asioita myös keskenään rinnakkaisesti (kutsun niitä asiaryhmäksi B): Jumalan Sanan arvovalta, Jumalan valtakunta, syntien anteeksisaaminen, sovituksen virka, armohoito.
En oikein ymmärrä, miten kirjoituksen voisi tulkita niin, että siinä hyväksyttäisiin erilaiset käsitykset noista asioista. Minusta kirjoituksen retoriikka tuntui selvältä:
1) Luvun "muuttaako aika meitä" kolmessa ensimmäisessä kappaleessa kerrottiin, että asiaryhmän A asioista ei näyttäisi enää olevan täyttä yksimielisyyttä. Luvun viimeisen kappaleen alussa todetaan, että "aika ei ole muuttanut meidän opillista käsitystämme" asiaryhmän B asioista. Vaikka kirjaimellisesti katsoen näyttäisi, että vain asiaryhmän B asioista vaaditaan yksimielisyyttä, retorisesti on kuitenkin pakko päätellä toisin. Kirjoittaja haluaa sanoa, että asiaryhmän B asioista on aivan pakko olla yksimielisiä, ja että siitä seuraa väistämättä vähintäänkin pehmeä yksimielisyys myös asiaryhmän A asioissa. Näin on pääteltävä, koska luvun kokonaisrakenne on sellainen, että kolmessa ensimmäisessä kappaleessa ladataan kysymyssarja, joka retorisesti laukaistaan neljännen kappaleen alussa. Siksi neljännen kappaleen alkusanat "Aika ei ole muuttanut" on tulkittava viittaamaan kolmen ensimmäiseen kappaleeseen.
2) Luvun "Sama mieli, sama ajatus" otsikko puhuu yksimielisyyden puolesta. Edelleen tekstissä todetaan: "Se rakkaus sisältää myös toinen toisensa neuvomisen." Minun mielikuvani "neuvoa"-sanan merkityksestä kristillisyytemme kielenkäytössä on melko vaativa. Edelleen "Rakkaus on Raamatun mukaan Hengen hedelmistä ensimmäinen. Se pitää sisällään myös uskonkuuliaisuuden." Jälleen korostetaan kuuliaisuutta rakkauden osana.
3) Viimeisessä kappaleessa on huomautus siitä, että uskominen ei ole "kieltojen ja käskyjen alla elämistä". Tämä on mielestäni normaalia retoriikkaa, jossa todetaan, että eihän meillä ole sääntöjä, vaikka juuri on painotettu sitä, kuinka kaikkien tulee olla em. asioista yksimielisiä.
Yhteenvetona toteaisin, että kirjoittaja on pehmeän yksimielisyysopin kannattaja. Hän hyväksyy, että kaikki eivät heti hoksaa oikeaa linjaa ja että joku ei ehkä hoksaa sitä koskaan. Mutta hän tuskin hyväksyisi sitä, että minkään em. asian virallisia linjauksia alettaisiin julkisesti kyseenalaistaa. Hän tuskin hyväksyisi, että jätettäisiin mikään noista asioista julkisesti avoimeksi eli itse kunkin omassatunnossaan ratkaistaviksi.
Ihmisten valo ei kauan eikä kauaksi loista. Se on fakta.
Avatkaa silmänne, Kristuksen valo on jotain aivan muuta.
Se kertoo ansiottomnasta ARMOSTA. oSUUKO KEHENKÄÄN TUO KYSYMYS?
on hieman erilainen kuin omani. Kiitos kuitenkin hienosta tarkastelusta.
Tuossa edellä Vulgata jo totesinkin, että iloitsin niistä puuttuvista kohdista. Sinä löysit ne sieltä "rivien välistä".
Muistelisin, että joskus olisimme keskutelleet täsät aiemminkin - rivien välistä lukemisesta. Muistanko oikein.
Kohdista kaksi ja kolme olen samaa mieltä kanssasi. Retoriikka ja neuvon sanat ovat arkipäivää ja hämärtävät uskon näköalaa.
Kohdasta yksi jaksan kuitenkin vielä ajatella positiivisesti, siten että suora yhteys asiaryhmän A ja kuuliaisuuden välillä oli tahallisesti jätetty pois. Vai oliko sittenkin vain lipsahus? Valo himmenee...
tällaisista vaatimuksista ja arvosteluista näille kirjoittajille, kuten avauksessa kirjoittelit, tulla ORJAN PELKOA. Ja varsinkin jos näitä Pm:hen kirjotuksia vielä meiläläiset täällä arvostelee.
Tai , siis jos vaikka meikäläiset vielä yhtyy näihin kannnaottoihin ja täällä kaikkien näkösällä.
Jokainen tekee tätä Jumalan Valtakunnan työtä niillä lahojoilla kuin heillä on. "Ei vaadittuna vaan hyvälllä mielellä."
Ja jos on sanomista, eikö se olis reilumpaakin sanoa asianomaiselle suoraan, eikä kiertoteitse ja ottaa häneen siis ao. henkilöön yhtyettä.
Eikö se olis oikein, jos täällä sitä vaaditaan, että tulis oikein tehdä ja menetellä, aloittaa se parannuksenteko omasta itsestä.
Ei SRK:n julkaisut ole erehtymätöntä Jumalan sanaa. Eikö se ole vain hyvä, että kristillisyytemme julkaisuja luetaan ajatuksen kanssa ja noita ajatuksia vielä vaihdetaan?
Tyydytkö itse tuttuun sananparteen ja fraaseihin ajattelematta kirjoitusten sisältöä? Varmaan nämäkin seikat tuovat joillekkin muuttumattomuuden ja siten turvallisuuden tunnetta.
Aiemminkin on tosiaan ollut puhetta rivien välistä lukemisesta. Sinulla taisi silloin olla toinen nimimerkki; en muista mikä.
On jännittävää havaita, miten paljon olen tottunut lukemaan rivien välistä. Tällä palstalla olen ensi kertaa kirjoittanut auki vaistomaisesti tekemiäni tulkintoja.
on todellakin ainakin kolmenlaista kantaa
Yksi antaa vaimonsa vaikka kuolla raskauksiin, mitään ei tehdä pakonkaan edessä
Toinen pariskunta ottaa pakon edessä sterilisaation
Kolmas ehkäisee pakon edessä jotenkin muuten, välttelee esim yhdyntää joko kokonaan tai ainakin kuukautisten puolissavälissä, käyttävät hormoneita, tms.
Totta, ymmärrän.
Totta sekin: En ymmärrä
Jos ihminen uskoo sata lasissa, että raamatun ilmoitus on fakta, hän ei voi sortua tekoihin.
RAAMATTU ON JUMALAN SANA. Alkakaa lukea, keille pelastus on sydämen asia. Lukekaa, ja uskokaa.
tiukka, sopiva vai väljä?
>
Jos raamatun kirjoittajat sortuivat synteihin ja Jeesuksen opetuslapset epäuskoon, kuinka luulet raamattua 2000 vuotta myöhemmin lukevien selviytyvän elämästään täydellisemmin? Itse koen merkittävämpänä uskoa raamatun tärkeimpään sisältöön - sanomaan syntien sovituksesta - kuin siihen että raamatun ilmoitus on "fakta". Ihminen rakastaa epäjumalia. Fundamentalisteille raamattu tai jokin muu nide on usein sellainen.
"Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä." (Matt. 10:24)
"8 Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. [Jaak. 5:16]
10 Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä." (1. Joh. 1:8-10)
Minullakin oli suurennuslasit silmilläni ja vielä värilliset. Omat kokemukseni ja tulkintani vl-opeista värittävät näkemäni ja kuulemani. Kuten teillä muillakin. Siihen on oikeus.
Olen sitä mieltä, että pitäisi kirjoittaa selvemmin, ei kiemurrellen, pyöritellen, epämääräisesti kysellen eikä tavallisilla sanoilla kikkaillen.
Esim. "Jumalan lapset". Tarkoittaako sana yleisessä luterilaisessa käytössä olevaa sanaa, vai onko se vl-tulkintaa. Joka taas on sitä - vain me veeällät Suomessa.
Jumalan lasten eli kristittyjen keskinäinen rakkaus ei tarkoita tuossa yhteydessä meitä muita uskovaisia. Samoin "matkaystävät". Vai tukeutuuko vl meikäläiseen? Ei, koska en kuulu tuohon joukkoon tuonkaan kirjoituksen perusteella. En millään suurennuslasilla saa noihin määritelmiin kuulumaan muita kuin veeällät.
Vai tulkitsinko väärin? Sitten minulle näkyisi valoa tuosta suunnasta, jos olisin tuossa asiassa väärässä.
uskon kautta.
Minä katsoin asiaa vain vl-liikkeen sisältäpäin. Ymmärrän, että sinun näkökulmasi on erilainen ja arvioit kirjoituksesta aivan eri kannalta. Se valon näkyminen oli siis subjektiivinen, minun tilkintaan perustuva kokemus.
muualla kuin Jumalan Valtakunnassa.
Jeesus tuli parantaan sairaita, eikä sellaisten vuoksi jotka ei parannusta tarvitse, Raaamatun mukaan.
TÄYTYISI TUNTEA OMAKOHTAISESTI, ETTÄ OLEN RIKKONUT LAIN. jOS YHDEN KÄSKYN RIKOT. KOKO käskytmäärä on rikottu.
Armo, aivan - lahjKSI SAATU. kIITROS JA YLISTYS.
hän ei voi parannusta tehdä.
Tuo on lohduttava asia, että ymmärrät näkökulmani erilaisuuden. Se on pienenpieni murunen...
Tuollaiset mainesanat ovat kyllä sen arvoisia, ettei niistä kiittää kannattaisi!
näissä asioissa, että olis hyvä ja tarpeellista, että jos ja kun Jumalan Valtakunnassa on jostakin asioista yhteinen kanta, "että tämä on hyväksi nähty ja koettu asia."
Niin, että tällaisissa asioissa esim. olis se seurakunnan kuuliaisuus hyvä asia. "Ei vaatien vaan hyvällä mielellä."
Ei sitä kiusaamisen vuoksi ketään hoideta. Kyllä siinä on rakkaus takana, ja se että halutaan herättää tämä henkilö.
Puhutteltiinhan kuningas Sauliakin, ja myös Davidia. Näin olen kuullut selitettävän, että Saul oli vilpillisellä mielellä ja sen vuoksi hän ei saanut syntejään anteeksi.
Mutta Daavid tunnusti, "minä olen syntiä tehnyt."
Ja sen vuoksi sanoi profeetta, "Niin on myös sinun synnit anteeksi annettu."
Ei mitään asiaa ole tyhjän vuoksi kirjoitettu Raamattuun, ote-vl-saaarnasta. Niin ei varmaan näitäkään asioita.
Vaan ne on opiksi ja neuvoksi kirjoitettu.
Lammas on laumaeläin ja kulkee laumassa ja seuraa paimenta. Ei se muukalaista halua seurata.
varsin nopeasti, hänkin kunnon puhuttelun ja hoidon jälkeen uskoo taas seurakunnan (SRK) neuvojen ensiarvoisuuteen. Kuten jo kolme vuosikymmentä on julistettu!
hän uskoo niinkuin mekin uskomme.Kirjoitus minkä hän kirjoitti on oikea henkinen.Hän vain toi julki,että jotkut ajattelevat toisin.Siionissa on vain yhdenlainen käsitys uskosta.
voi olla yhdenlainen usko, kun alkuseurakunnassakin oli hyvin monenlaista uskoa ja kaikki sopivat valtakuntaan. Kaikki eivät ikinä voi uskoa yhdellä ainoalla tavalla. Se on fakta. Vain vl:ssa sitä vaaditaan.
Siionin lähetyslehdessä (T.H:n pääkirjoitus 9/06). Sattumaako? Miksi Päivämiehessä ei näitä löydy?
julkaisuissa. Koska Päivämies on päälehti, sitä valvotaan ja kontrolloidaan lähes täydellisesti, mutta pienemmät julkaisut saattavat jäädä pienemmälle sensuroinnille.
Pitäisikö palkata lisää porukkaa SRK:hon, että ehtisivät vahtia kaikkia riittävästi?
sun sensuuris.
Onko sensuurista kielletty puhumasta? Sensuroidaanko sensuurikeskustelu?
Mutta usko on vain yksi. Ihmisiä on kuitenkin monenlaisia.
uskon perusta ja ainut kohde on JEESUS KRISTUS VAPAHTAJAMME ja että KAIKKI IHMISEN KEHITTELEMÄT oheis"uskon"asiat (esim tv päätös) sekä niihin liittyvä järjetön mielisairas sirkus pitää ROSKANA JA TURHANA HYLJÄTÄ
Toden totta, tuolle kuvaamallesi kirjoitukselle Raamatusta löytyi niin hyvät perusteet, ettei tarvitsisi äitiysneuvoiloiden erilaisia käytäntöjä ihmetellä.
Sillä armahdettu kristitty kiinnittää uskon silmänsä vain Kristuksen armoon, ja lahjaksi saadun uskon kautta hänellä on Pyhä Henki omassatunnossa kotiopettajana. Syntilistojen päivityshommista voisimme näin luopua.
kymmenen käskyä, joita niitäkään yksikään ihminen ei voi täyttää. Niissä on kyllin opettelemista ja kilvoittelemista. Kuka tälläkään palstalla pohtisi näitä Jumalan määrittämiä todellisia syntejä? Sellaista pohdintaa olen nähnyt hyvin vähän. Ihmisen ei tarvitse keksiä uusia syntejä.
...ja lopetan pm tilauksenikin pikapikaa. Ei tämmöisten sekavien vanhojen ukkojen konserttikielto päähänpistot jaksa kiinnostaa, semminkin kun niistä ei ole uskon kannalta mitään hyötyä, pikemminkin haittaa...
Raamattu kyllä kiinnostaa, uskon tähden, mutta semmoinen minulla jo on eikä siihen tarvita uusia numeroita joka viikko
Ei tästä kauhean kauan ole kun Juhani veljen puhetta oli lainattu Päivämiehessä. Siinä hän sanoi, että epäuskoiset kuvittelevat veeällillä olevan jonkinlainen syntilista.
Viime kesän opistoseuroissa hän luetteli melko pitkän listan siitä, mitä uskovainen ei halua tehdä.
Ihmettelen, ettet huomaa lainaamasi kirjoituksenkin vaatimusta seurakunnan neuvoille.
>>Aika ei ole muuttanut meidän opillista käsitystämme>>
Suomennettuna; Ehkäisykielto ja televisiokielto ovat voimassa!
Mielestäni siteeraamasi tekstinkohta oli kirjoituksen valoisin osio. Valoisin siksi, että siinä sivuttiin kiihkottoman oloisesti asioita, jotka ovat tällä hetkellä ajankohtaisuudessaan lähes kaikkien huulilla. Syntyi käsitys, että kirjoittaja on valmis pohtimaan asioita rehellisesti ja sellaisina, kuin ne meille arjessa näyttäytyvät.
Vasta meikkaamiskohdassa alkaa valjeta. Ensinnäkin naisten ehostautumisen ottaminen tarkastelun kohteeksi missään vakavaan opilliseen pohdintaan tähtäävässä yhteydessä on mielestäni sangen arveluttavaa. Sen kohdalla kirjoittajakin joutui ymmärrettävästi tyytymään perusteluihin, että "uskovaisilla on aina ollut se käsitys...""...ettei ole tarpeellista" ja että "Tyydymme siihen, millaisia olemme Jumalan luomistyönä".
Kun emmehän me tyydy. Leikkautamme ja kiharrutamme hiuksiamme, ajamme partaamme ja säärikarvoja, valkaisemme hampaitamme, käytämme värillisiä piilolinssejä, rakennamme kehoa, laihdutamme, seuraamme muotitrendejä, koristaudumme koruihin ja peittelemme ihovirheitä.
Meikkaamiskohdan päätelmät ja lopputulema ("Onko tämäkin asia muuttunut?"), kertoo kirjoittajan näkökulman.
Väliotsikon "Sama mieli, sama ajatus" alle sijoittuvat tekstit tukevat kirjoituksen aiempia osioita. Vähän niin kuin Päivämiehen pääkirjoituksissakin, uskonkuuliaisuuteen ja "kuuliaisuuteen Jumalan sanalle" sekä "Jumalan tahdon mukaiseen elämään" sisällytetään ohimennen vl-liikkeen omaan kulttuuriperinteeseen liittyvät asiat, joista monet ovat sellaisia, että ne voi helposti tulkita jopa Jumalan sanan vastaisiksi ("Jokainen istutus, jota ei minun Isäni ole istuttanut, on juurineen revittävä pois" Matt.15:13).
Perusteluna käytetään "yhteistä rakkautta" jonka ehdoksi voi kuitenkin tulkita asetetun neuvojen noudattamisen. Yhteisen rakkauden pitämiseksi on siis tärkeätä olla samaa mieltä erilaisten elämäntapojen tärkeydestä, joista ollaan "aina näin ajateltu" ja jotka eivät ole "suoritusta", "kieltojen ja käskyjen alla elämistä".
Lopuksi Raamatun sanat "Jumalan valtakunta on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä" (ei siis "syömistä ja juomista") synnyttävät taas ristiriidan. Käsittääkseni noilla sanoilla perustellaan Raamatussa juuri erilaisiin elämäntapoihin liitettyjen "neuvojen", eli käytännössä sääntöjen totuudesta loitontavaa vaikutusta. Ne eivät oikein sovi tuon kirjoituksen loppukanetiksi.
Itselleni tästä kirjoituksesta, niin kuin monista muistakin, syntyy vaikutelma, etä kirjoittaja asettelee sanojaan kieli keskellä suuta ja hikikarpalot otsasta tihkuen. Lopputulos on sellainen, ettei siitä saa mitään selvää, mikä oli sanoma. Kirjoituksen voi rivienvälit mukaan laskien tulkita ihan miten haluaa. Kaikille löytyy jotain.
Herää kysymys, miksei uskalleta saarnata puhdasta evankeliumia, yksinkertaisesti ja selkeästi, niin että tyhmempikin ymmärtää? Miksi täytyy pelätä sen pahentavan lukijat?
En rinnastaisi tätä kirjoitusta Kinnusen artikkeliin, jonka kokonaisuudessaan pääsin mennä viikolla lukemaan. Siinä tietysti näkökulma oli tutkijan, mutta se sisälsi sellaista selkokielistä pohdintaa, jolle olisi suuri tilaus tällä hetkellä. On erittäin arvostettavaa, että joku uskaltaa esittää tuollaisia tärkeitä keskustelunavauksia julkisesti ja omalla nimellään. Kuten tälläkin palstalla on nähty, tervehenkistenkin ajatusten esittämisen takia negatiivisesti leimatuksi tuleminen on edelleen täysin mahdollista. Kinnusta kuitenkin ajatuksissaan ja rukouksissaan kantaa tällä hetkellä suuri joukko uskovaisia.
Pidän vähintäänkin kummallisena, jos Päivämies ei edes "muista lehdistä luettua" palstalla käsittele kannaltamme näin merkittävää, näkyvästi julkaistua ja keskuudessamme paljon keskustelua synnyttänytta artikkelia. Onhan sinne saksittu paljon vähäpätöisempiäkin jutunpätkiä.
Itse uskon, että Jumalan sanan totuudet kestäisivät meidän aivan avoimen ja rehellisenkin tutkimisen. Meidän kaikki käytännöt eivät sitä välttämättä kestä, mutta mitä huolta siitäkään: mikä ei kestä tarkastelua, joutaakin mennä. "kokeilkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää" (vapaasti siteeraten jostain päin Raamattua).
Olisi hyvä jos riittäisi ymmärrystä SRK:n johtokunnan ja julkaisuista vastaavien henkilöiden taholle. He ovat paljon vartijoita ja paljosta vastuussa. Eivät he ole niin kankeita kuin luullaan ja heillä on tarkka ajankuva siitä missä mennään. Mutta kuten on käsketty: "Pitäkää rakkaus" ja jolloinkin se on pitämisessä.
Ei voi toimia niin että myöskään tällaisen ison laivan kohdalla tulee äkkikäännöksiä. Kristillisyydessä on paljon vanhoja ja nuoriakin joilla on oma käsityksensä näistä tapakulttuuriin liittyvissä asioissa. Ja tavat ovat heille perusturvaa ja heidät on uskonnon taholla niin opetettu elämään. Keskeistä vaan olisi pidättäytyä ydinasioissa niin rakkaus voi silloin toteutua. Ei voida kieltää sitä että joku haluaa elää hyvinkin siveästi ja hurkskaasti, jopa pikkutarkasti. Mutta täytyy muistaa että autuus ei ole omassa elämänkilvoituksessa vaan Jumalan armossa.
Alla viimeinen luku nuoremman pappisveljen Petri Satomaan kirjoituksesta, joka oli samassa lehdessä. Seurakunta ei siis ole itse lamppu,vaan lampunjalka. Miettikäämme sitä.
Hiipuva valo
Ilmestyskirjassa lampunjalkaa verrataan seitsemään seurakuntaan, joille Johannes kirjoitti kirjeensä. Jumalalla oli näille seurakunnille erityistä asiaa. Valo oli alkanut hiipua seurakunnan keskellä, osin se oli sammunutkin. Pimeys on pahinta, jos sen luullaan olevan valoa. Tällaisessa tilanteessa elettiin Laodikeassa. Johannes kirjoittaa: "Minä tiedän sinun tekosi. Sinä et ole kylmä etkä kuuma. Jospa olisitkin kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. Sinä kerskut että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet." (Ilm. 3:15-18.) Samoin Sardeksen seurakunta sai moitteita ja ohjeita: "Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta olet kuollut. -- Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus." (Ilm. 3:1,3)
usein hirveällä 70-luvulla. Ihan tuli kylmät väreet kun tuota kohtaa jälleen luki. Luther sanoi Ilmestyskirjasta, ettei sitä olisi koskaan pitänytkään ottaa Raamattuun mukaan. Sehän on ihan sekopäisen ihmisen kirjoittamaa.
En tiedä, miten silloin saarnattiin, mutta minua rohkaisi nimenomaan ajatus siitä, että seurakunta ei ole lamppu, vaan lampunjalka, eikä valo tule seurakunnasta, vaan Kristuksesta. Jos lamppu jättää lampunjalan, ei lampunjalka kykene itsessään valaisemaan mitään. Jos Kristus jättää seurakunnan, valo muuttuu pimeydeksi.
lainausmerkeissä olevaa kohtaa, jolla silloin 70-luvulla perusteltiin eri henkiin joutuneiden ihmisten neuvomista ja ojentamista. Lainauksessa ei taidettu enää puhua penseästä mielestä (uusi käänös käyttää eri sanaa), mutta juuri penseä mieli oli yksi väärän hengen tunnusmerkki.
..tosiaan siitä, miten kohta tulkitaan. Että kenessä lopulta onkaan se pimeys, jonka luullaan olevan valoa. Jos kristitty on penseä väärälle opetukselle, ei se oikeuta hänen "oksentamistaan" ulos.
niin valoa näkyy.
Valisemani osio oli ilman muuta tekstin myönteisin osio. Siksi otin lainauksetkin siitä. Tekstissä oli paljon vl-retoriikkaa ja kaikille jotain. Sitä pystyi tulkitsemaan monella tavalla ja minun tulkintani oli yksi niistä. Kohdallani kyse oli niistä puuttuvista kohdista, jotka esim Päikkärin kirjoituksesita on tunnetusti sijainneet.
En tunne JA:n ajatusmaailmaa sen tarkemmin, joten en pysty sanomaa, että yrittääkö hän livenä "taiteilla" kahden linjan välissä. Esim. Kinnunen otti aika selkeän linjan. Jos JA olisi ottanut selkeän kannan esim vapaamman keskustelun/ilmapiirin puolesta, olisi seuraukset olleet ilmeiset. Toimenpiteet ilman muuta tiedät ja ne ovat arkipäivää näinäkin päivinä. Siis hän ei voi kirjoittaa haluamallaan tavalla, jos haluaa olla ns. veljellisessä rakkaudessa.
Itse siis jaksan uskoa, että JA halusi sanoa jotain, mutta piilotti sen "sopivasti" vakiintuneen ilmaisutavan alle.
Mitä pariin viimeiseen kappaleeseen tulee, niin edelleen samaa mieltä kanssasi. Viimeaikaiset viestit, jotka ovat kantautuneet korviini, eivät kuitenkaan ole lupaavia. Tuntuu, että jotkut vaeltavat jos nyt ei aivan pimeydessä, niin varjojen rajamailla kuitenkin.
otsikolla lammaslaumassa:
"Lampaat tuntevat olonsa turvalliseksi joukossa. Niillä on laumakavereita ja ne pysyvät omassa laumassaan, jos laumat sekoittuvat. Lampaat ovat sitoutuneet omalle kotialueelleen. Ne seuraavat johtajaa ja kulkevat mielellään aina samoja reittejä, vaikka polut veisivät vaaraankin. Ilman paimenta lampaat seuraavat toisiaan vaikka tuhoon."
Eli lammas seuraa johtajia sokeasti, ja jos Paimen on jättänyt lauman, lampaat seuraavat johtajia vaikka tuhoon saakka. Tuhoon joudutaan koska Paimen ei ole kaitsemassa vaarallisilla teillä. Jotenkin tulee lähihistorian tapahtumat mieleen.
Syvästi murheissaan Jeeesus Kristus katsoi hoitokokousaikana kun siionissa päästettiin raatelevaiset sudet repimään lauman. Vapaat armolapset ajettiin rotkon reunalle johtajien toimesta ja osa potkittiin kylmästi pois. Loput jäljelle jääneet peloteltiin niin etteivät sen perään ole rohjenneet eivätkä tänä päivänä rohkene vapaana armolampaana elää, vaan he kääntävät aina katseensa JOHTOMIEHIIN ja heidän riviensä väleihin.
Mutta eivät käännä katsettaan Kristuksen RISTIIN.
Jeesus Kristus, paimenemme, nousi hoitokokousessa ylös ja asteli huoneesta ulos, sulki oven perässään ja jätti taakse paisuneiden johtajien vetämän lauman.
Tähän on tultu.
Palstalla käytävä asiallinen keskustelu ei ole mielestäni lainkaan ymmärtämätöntä "vikomista", vaikka suoraa ja kriittistäkin se välillä on.
Luulen, että suurin osa keskustelijoista ymmärtää ne ristipaineet, joiden alaisuudessa monet vastuullisissa tehtävissä olevat toimivat. Täysi ymmärrys tälle asialle.
Mutta avoin ja rakentava keskustelu on mielestäni aina paikallaan. Tällaisen keskustelun ulkopuolelle ei myöskään vastuullisissa tehtävissä olevien toimia voi rajata.
Laiva ei varmasti tee äkkikäännöstä, sitä tuskin kukaan odottaa. Mutta ison laivan hidas kääntyminen ei ole syy olla hiljaa vaikkapa epäilyksestä, että tällä kurssilla vastassa on ennen pitkää kari. Täytyy yrittää yhdessä pitää oikea suunta. Jos vaarana on karille ajautuminen, jokainen varoituksen ääni on tärkeä.
Varmasti kristillisyydessä on paljon ihmisiä, joille tapakulttuurin asiat luovat perusturvaa. Luulenpa, että sen turvan huojuttamisesta nousevat yllättävän ärhäkät puolustuspuheenvuorotkin, kun näistä asioista on puhe. Kuitenkaan tietynlaisilla elämäntavoilla aikaansaatu turva ei pienimmältäkään osaltaan ole kestävää laadultaan.
Ja siveästi ja hurskaasti elämisen kanssa näillä kaavamaisilla tavoilla, joita täällä kritisoidaan, ei ole välttämättä mitään tekemistä! Jokainen sydämenkristitty pyrkii elämään siveästi ja hurskaasti, niin pitääkin, siihen Raamattukin meitä kehottaa. Mutta aivan sievästi ja hurskaasti voi elää sellainenkin, joka käy kuuntelemassa kaunista musiikkia live-esityksenä tai päästää lapsensa seuraamaan jouluaiheista nukketeatteria.
Jos päätämme, että rakastamme toisiamme sillä ehdolla, ettei kukaan mene kuuntelemaan kaunista musiikkia ja ettei kukaan ilmaise ääneen, että haluaisi kyllä mennä, niin se ei ole rakkautta totuudessa. Sellaisella rakkaudella ei ole kovin suurta arvoa, se ei ole Pyhän Hengen hedelmää.
Se on luonteeltaan maallista, inhimillisistä tunteista ja tarpeista nousevaa "rakkautta", johon vaikuttaa pääasiassa samaa mieltä oleminen arkisissa kysymyksissä ja sen synnyttämä inhimillinen yhteenkuuluvaisuudentunne.
Sen sijaan se, että näkee lähimmäisessään Jumalanluoman ainutlaatuisen ihmisen ja itsensä tavoin armahdetun syntisen, mittaamattoman suuren lahjan osakseen saaneen, ilman mitään omaa ansiotaan, synnyttää yhteisen suuren kiitollisuuden ja rakkauden. Olemme armosta osallisia sellaisesta, minkä ansaitsemiseen omat rahkeemme eivät pienen murunkaan verran riittäisi. Mitä muuta niin suuren rakkauden itse osakseen saanut voisi, kuin rakastaa lähimmäistään?
Viimeiseen virkkeeseesi on helppo yhtyä: "Mutta täytyy muistaa että autuus ei ole omassa elämänkilvoituksessa vaan Jumalan armossa." Tästä juuri on ollut kysymys suurimmassa osassa tällä palstallakin käytyjä keskusteluja.
Olen samaa mieltä valon näkymisestä. En pelkästään (tai ehkä äkkipäätä juuri lainkaan) kyseisen kirjoituksen perusteella, vaan muiden asioiden. Uskon, että näistä laajasti huolta synnyttävistä kysymyksistä ollaan myös melko laajasti tietoisia. Uskon monen asian työstyvän parhaillaan.
Usein, kun keskustelee näistä aiheista, saa vastaansa pientä toppuuttelua, että annetaan olla, kyllä se Jumala nämäkin asiat ajallaan hoitaa. Minusta vaan tuntuu, että nyt on juuri se aika, että olemme havahtuneet näihin kysymyksiin. Ne puhututtavat joka puolella.
Vielä tuosta kirjoituksesta sen verran, että on mielenkiintoinen kysymys, kumpi on parempi vaihtoehto: esittää asia niin kierrellen ja kaarrellen ja monitulkintaisesti, ettei siitä erkkikään ota selvää. Ei siis ota selvää mahdollinen vl-liikkeen ulkopuolinenkaan lukija, että mikä se uskon perustus loppujen lopuksi on? Vaiko ladella posottaa selvin sanoin, niin ettei kenellekään jää epäselväksi, että niillä teoilla ja ennen kaikkea tekemättä jättämisillähän me sen ahtaan portin läpi käymme? Mitä kummallisemmalta rituaali tuntuu, sitä suurempi on uskon mysteeri.
Voihan se olla, että ensimmäinen vaihtoehto on kuitenkin valoisampi. Mutta kurjalta sekin tuntuu.
Pitäisi heittää pois väärä ihmisten pelko ja saarnata yksinkertaista evankeliumia, vaikka se kuinka pahentaisi. Elämäntavat ovat myöskin hyvä ja aina ajankohtainen keskustelunaihe, ajassamme on monia asioita ja ilmiöitä, joihin on viisastakin suhtautua kriittisesti. Mutta uskon perustaksi niistä asioista ei vähäisissäkään määrin ole. Elämäntapakeskustelut tulisi käydä omalla ajallaan ja omalla paikallaan.
Nykyisin välillä tuntuu, että jokainen julkiseen opetukseen osallistuva on saanut ohjeen, ettei armoevankeliumia saa saarnata sellaisenaan, ilman monia yksityiskohtaisia viittauksia elämäntapoihin ja niiden avulla seurakunnan rakkauden säilyttämiseen.
Minä en käsittänyt, että Kinnunen olisi ottanut oikeastaan tekstissään mitään erityistä kantaa. Hän totesi asiat rehellisesti niin kuin parhaan ymmärryksensä mukaan niiden koki olevan, yrittämättä tulkita suuntaan tai toiseen. Tälläisella esimerkillä Kinnunen tuli kuitenkin ottaneeksi selkeästi kantaa vapaamman keskusteluilmapiirin puolesta.
Minusta kaikki rakentavat signaalit siihen suuntaan ovat tervetulleita vl-liikkeessä. Ei meillä pitäisi olla mitään pelättävää vapaassa keskustelussa tai historiamme tarkastelussa. Ja jos on, sitä suuremmalla syyllä niihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota.
Viime aikoina on ollut ilahduttavia esimerkkejä myös joissain asioissa esiintyneiden eriävien mielipiteiden aiempaa paremmasta sietämisestä. On syntynyt jopa rakentavaa keskustelua näistä lähtökohdista. Selvä askel parempaan.
Mutta siinä olen valitettavan samaa mieltä, että jotkut vaeltavat näkyvästi varjojen rajamailla. Minusta sitä on rakkaudettomuuden, väärän vallankäytön, tekojen päälle uskomisen ja niiden vaatimisen toisilta, vääryyden hyväksymisen ja sen parhain päin selittelyn, sekä anteeksipyytämättömyyden puolustelu ja salliminen.
kukaan ei ole uskon hedelmistä muuta väittänytkään...On kuitenkin niin, että mitä uskovaiset paheksuvat, niin joka ne itselleen seurakunnassa salliii, on luopunut jo opistakin ja näin sitten luopunut seurakuntayhteydestä ja elävästä uskosta.
Ma_ria viisaasta ja selkeästä viestistäsi.
Tervetuloa taas mukaan palstalle hetken "paussin" jälkeen.
Koeta olla mukana, jos jaksat ja aikaa riittää.
Sinua tarvitaan ajatuksinesi.
Puolet käytävät ehkäisyä ja toinen puoli paheksuu heitä :)
paheksujien tulisi alkaa muuttaa asenteensa.
90% omistaa TV:n ja katselee sitä, ja 10% paheksuu heitä.
paheksujien tulisi muuttaaa asenteensa.
90% kuuntelee maallista musiikkia (autossa jne.).
10% paheksuu heitä.
paheksujien tulisi muuttaa asenteensa.
Puolet naisista käyttävät hiuskissaan värisävytteitä ja värejä.
Puolet miehistä paheksuu heitä.
paheksujien tulisi muuttaa asenteensa.
Jne.
Oleellista: sinun periaatteesi mukaan nämä paheksujat ovat niitä, jotka ovat "luopuneet opista" ja siten he ovat "luopuneet seurakuntayhteydestä" ja ennen kaikkea elävästä uskosta.
Tästä varmaan onkin kysymys: Tietyt tavat ja tottumukset antavat perusturvaa. Tuovat ihmiselle tunteen että tietää miten ihmiset toimivat ja reagoivat ja sitten kun joku käyttäytyy valtavirrasta poikkeavasti tulee hämmennys; Miten se noin toimii tai ajattelee? Eihän se voi olla oikeasti uskomassa. Synnin löytäminen sieltäkin missä sitä ei ole ja ns. yhtenäisen tapakulttuurin luominen, osoittautuu kuitenkin pitemmän päälle kestämättömäksi. Laivan suuntaa on syytä muuttaa, mutta hetkessä se ei tapahdu. Elän kuitenkin toivossa että nämä ja reaalielämässä tapahtuvat keskustelut (joita on paljon, näitä keskusteluja ei käydä ainoastaan anonyyminä täällä netissä niinkuin jotkut haluavat ajatella) antaisivat ajateltavaa jokaiselle. Autuus ei ole todellakaan siinä, että viimeistä piirtoa myöten osaamme noudattaa sovittuja käyttäytymissäännöksiä vaan Jeesuksen sovitustyössä. Usko antaa rauhaa ja iloa se ei saa olla ahdistava ja hämmennystä aiheuttava pakkopaita.
Tässä yksi lainatuimmista raamatunkohdista, puhuttaessa opista ja sen merkityksestä. Laitan sen tähän kokonaan, jotta voimme tarkastella mihin asiayhteyteen kehoitus oikeassa opissa pysymisestä liitty.
> (1. Tim. 4)
Oikeassa opissa pysyminen on siis myös sitä, että:
- emme luovu omakohtaisesta uskomisesta
- emme luota tekopyhiin valehtelijoihin, jotka elävät kieltäymyksiensä varassa, sen sijaan että nauttisivat Jumalan lahjoista kiitollisella mielellä
- hylkäämme jumalattomat tarut
- emme uskomisessamme keskity "ruumiin harjoittamiseen"
- panemme toivomme elävään Jumalaan
- näytämme hyvää esimerkkiä näissä kaikissa asioissa
- luemme ja opetamme pyhiä kirjoituksia
- valvomme itseämme ja opetustamme
Kaikessa korostuu omakohtainen usko. Uskossa on se voima, joka synnyttää yksimielisyyden ja rakkauden niissä asioissa jotka ovat uskon kannalta tärkeitä. Jos lähdemme lisäämään Jumalan armoon mitään ihmisjärjestä lähtevää, joudumme ennenpitkää lain alle.
Weha, asettamasi järjestys on käänteinen. Tärkein on usko, sitten seurakuntayhteys. Tässä järjestyksessä vasta viimeisenä tulee uskon mukainen elämä. Oppi on oikeastaan oppia uskosta. Uskoon kuulumattomilla elämäntapanormeilla ei ole Kristuksen opissa mitään sijaa. Yhteiset tavat voivat olla ohjaamassa meitä oikeaan suuntaan, mutta ainoastaan uskolla pelastumme, yksin armosta.
Jos esittämäsi järjestys pitäisi paikkaansa, jokainen lankeemus tai erimielisyys johtaisi väistämättä pois opista, seurakuntayhteydestä ja uskosta.
Olin lähettämässä sinulle viestiä, kun ilmoitettiin, että sinun viestisi on poistettu. Arvelin ihan oikein, että se tulee kuitenkin. Et turhaan tuollaista kirjoita!
Tuohon passaisi vastaukseksi perinteinen vl-fraasi "tuo vastaa henkeen!". Mutta eihän sellainen sovi meikäläisen suuhun eikä sormiin.
Kirjoiti juuri sitä ydinsanomaa, jota monet meistä peräänkuulutamme. Emme löytäneet sitä 70-luvun hoitovuosina seurakunnasta ja nytkin se piiloutuu jonnekin vl-suositusten ja -sääntöjen, kirjoittamattomien pakkokäytäntöjen alle.
Se Ydin on uskomisessa niin yksinkertainen, ettei tyhmäkään eksy, eikä viisaammankaan tarvitse alkaa ruveta keksimään omasta päästään selityksiä opinkiemuroille. Ei ole tarvetta panna järkeä ja uskoa vastakkain, vaan ne ovat ihanassa sulassa sovussa sielunsyvyyksissä ja - pinnemmallakin...
Rebekka, hyvin kirjoitit:
>> näitä keskusteluja ei käydä ainoastaan anonyyminä täällä netissä niinkuin jotkut haluavat ajatella
Omassa lähipiirissämme meistä moni on ystävien kanssa näistä ajankohtaisista asioista keskustellut, se on selvä. Tämä me tiedetään kaikki. Mutta miten nämä teemat voimme saada todella seurakuntapäivien, Päivämiehen ja puhujainkokousten tasolle asti yhteiseen käsittelyyn. Tämä kysymys ei ole itselleni ratkannut vaikka olen sitä ystävienkin kanssa pähkäillyt. Itse olen suuressa ry:ssä enkä edes tunne henkilötasolla johtokunnan jäseniä. Kai sen sitä kautta pitäisi lähteä.
Pitäisikö useamman ry:n ottaa yhteyttä SRK:n työvaliiokuntaan?
Tunteeko joku tätä menettelytapaa, jos olisi lukijoissa täällä tietäväisempiä?
Sellaisen asian, joka ei pahemmin uhkaa itseä tai omaa rakasta maailmankuvaa, voi melko tyynesti ottaa vastaan ja perustella selkokielellä, miksi on eri mieltä.
Vimmastuminen on usein ihmisellekin lajityypillinen merkki uhatuksi tulemisen tunteesta. Eikä sille voi paljoa mitään, oma sisäinen tila ja kehitys määrittää vastaanottavaisuuden asteen. Itseäänkään saati toista ei voi pakottaa.
Väärään ajankohtaan osuva totuudenkin sana synnyttää helposti vain syvän inhon lausujaansa kohtaan :-)
(Tietysti voi vimmastua myös vääryyden, valheen tai epäoikeudenmukaisuuden kohtaamisesta, eli kovin kattaviin yleistyksiin ei kuitenkaan ole syytä.)
Tähän ei oikeastaan ole mitään lisättävää. Hyvin perusteltu vastaus Wehalle. Kiitos vl-kanttori.
Pahoittelen säikäytystä. Vedin kirjoituksen samantien pois, huomatessani siinä erään kohdan joka kaipasi hieman tarkennusta väärinkäsitysten välttämiseksi.
Järki ei kuulu uskon alueelle eikä usko järjen. Siinä on käsitykseni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Molemmilla on omat tehtävänsä ja ne palvelevat meitä niin ajallisia kuin iankaikkisiakin päämääriä varten. Järki -sanalla on useissa yhteyksissä varsin kielteinen kaiku. Itse puhuisin tiedosta tai tietoon pohjautuvasta ymmärryksestä. Ihmiselle ominaisesta kyvystä ajatella ja hahmottaa aistimiaan asioita. Kukaan ei voi elää käyttämättä tätä ominaisuutta.
Niin... voi olla että "aamenesi" ei ole eduksi minulle ja viestini uskottavuudelle :D
En tiedä muuta, kuin että itselläni on vahva tunne patoutuneen tilanteen jonkinlaisesta murtumisesta lähitulevaisuudessa. Se voi hyvässä tapauksessa tarkoittaa vaikka keskusteluilmapiirin kehittymistä nopeastikin avoimempaan suuntaan.
Luulen, että on vain ajan kysymys, milloin näitä täällä ja ystävien kesken käydyissä vilkkaissa keskusteluissa puituja ajatuksia voi tuoda esille myös julkisissa puheenvuoroissa. Sen verran laajasti niitä keskusteluja käydään.
Erittäin hyvinä viitoittajina avoimemmalle ja kiihkottomammalle keskustelulle toimivat sellaiset avaukset kuin M.Kinnusen artikkeli Kalevassa. Olen ihan varma, että tuollaisella asialla on melko suuri merkitys tilanteen kehittymiselle positiivisempaan suuntaan.
Ja tietysti meidän jokaisen tehtävissä oleva konkreettinen teko on oman suun avaaminen ry:n keskusteluillassa. (Muistakaa sitten kaikki tukea, kun näette ensimmäistä kertaa jonkun yrittävän lausua edessänne julki totutusta poikkeavan näkemyksen, naama tulipunaisena änkyttäen ja jatkuvasti sanoissaan seoten, polvet silminnähden loukkua lyöden ja ämyrin varresta kaksin käsin tukea ottaen...)
Tietysti se huonompi vaihtoehto olisi, että ryhdyttäisiinkin konkreetteisempiin toimiin puheenparren yhdenmukaistamiseksi. Mutta en kyllä usko siihen, minusta merkit eivät viittaa sellaiseen.
Tuon asian tiesin järjellä ja muistilla! Mutta luotin tällä kertaa siihen, että vastapäätä on Mies, joka ei pelkää minunlaiseni "kiitosta".
Niinhän se itsestänikin ja ystävien kanssa jutelelssa tuntuu että tämähän on selvä, kyllä asiat varmasti lähtevät hyvään suuntaa. Mutta sietten taas seuroissa iskee mieleen epätoivo: se olikin ehkä harhaluuloa. Sillä todellisuudessa meitä nuoria tai edes nuorehkoja veljiä ja sisaria on tosi vähän siellä, missä viestiä on tapana viedä ylempään tasoon.
Hyvä Maria - omasta puolestani lupaan: varmasti rohkaisen mieleni ja nousen pitämään kannatuspuheenvuoron jos meidän ry:llä joku minua rohkeampi alkaisi tuoda esiin näitä kipukohtia. Olisiko minusta aloitteentekijäksi, on vielä kysymyksenalaista. Hiki tulee jo pelkästä ajatuksesta!
Ensiksin kiitokset hyvästä vastauksesta vl-kanttori. Vastaukseesi kiteytyi paljolti se, mistä tässä on kysymys.
Weha tuossa ylempänä kirjoitti omiaan ja vilpittömästi uskoo kirjoittamaansa. Voimmeko häntä edes moittia?. Se opetus, johon weha tukeutuu, on ylempää annettu. Siinä seurakunta on nostettu omakohtaisen uskon edelle. Sitä sanomaa ovat vl-liikkeen julkaisut täynnä näinä päivinä. Sitä samaa väärää korostusta ja erehtymättömyyttä vahditaan ja korostetaan viimeiseen asti ja sen tueksi ollaan valmiit käyttämään järeitäkin toimenpiteitä. Viittasin tuolla toisaalla ma_rialle antamassani vastauksessa "veljelliseen" rakkauteen. Se "rakkaus" ei ole Jumalasta vaan ihmisestä ja sen hedelmiä ovat mm. vaientaminen ja hylkiminen
Itselleni on noussut mieleen se, että onko aika nousta tätä väärää oppia vastaan. Se väärä oppi kumpuaa lihallisesta ihmisestä ja sen hedelmiä ma_ria luotteli tuossa toisaalla: valehtelu, tekojen päälle uskominen, yms.
Kun ajattelee vaikkapa Kinnusen artikkelia, niin siinä yksittäinen ihminen on tuonut ilmi monien vl-liikkeen jäsenten tuntoja. Olemmeko valmiit seisomaan tällaisten ihmisten tukena? Olemmeko valmiit vastaamaan, kun uskomme perusteita kysytään, jos ne poikkeavat vl-liikkeen ylimmän johdon perusteista? Jätämmekö yksin henkilön, joka tuo ilmi meidän monien ajatuksia? Siinä kysymyksiä, jotka pohdituttavat minua näinä päivinä.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että meidän jokaisen omakohtainen usko ohjaa toimimaan rehellisesti, avoimesti ja toinen toistamme kunnoittaen ja rakastaen. Vaikeneminen ei ole oikea tie.
puhetta! Mutta myöskin muskettisoturien, joiden tunnus oli "yksi kaikkien puolesta, kaikki yhden puolesta".
...luottamuksesta.
vaan uskovaisten sanomalehti.
Ja jokainen tekee Jumalan valtakunnan työtä niillä lahoiilla, kuin itse kelläkin on.
"Ei vaadittuna vaan hyvällä mielellä."
Miksi sen kirjoituksista ei saa sitten ottaa kantaa kun niitä on "kirjoitettu niillä lahjoilla mitä on"? Ja kaikilla ei ikävä kyllä ole niitä lahjoja.
vaan muutaman junttamiehen älyvapaa hengentuote jonka jutuille kymmenettuhannet vl kansalaiset pyörittelevät tätä nykyä päätään ns monttu auki
Tarkennatko, mitä tarkoitat? Kenellä "kaikilla" Päivämieheen kirjoittaneilla ei ole lahjoja?
mitä on sanomista, ja nyt tämä ketju saa jäädä.
tulikin kaikki oleellinen sanottua.
>Yhä edelleen haluamme elää Jumalan Sanan neuvon mukaan rehellisesti, ahkerasti, ehdotonta raittiutta noudattaen, isänmaatamme rakastaen ja esivaltaa kunnioittaen. >
Minua hämää aina tämä epätarkkuus ja jopa virheellinen viittaus raamattuun EHDOTTOMAN raittiuden suhteen. Ihan hyvä asia suomalaisessa yhteiskunnassa ja varmaan ihan oikea kristityn näkemys(?). Mutta ei se perustu raamattuun, vaan muihin pelisääntöihin. Tarjosihan Jeesuskin viimeisellä aterialla viiniä. Alkoholitonta viiniä ei liene silloin ollut edes olemassa, ihan käytännön syistäkin. Mutta ei siitä kyllä juovuttukaan, mutta se on toinen juttu (ei siis EHDOTON raittius vaan raittius). No, ehkä se sopi siihen yhteiskuntaan.
Minä tulkitsin kirjoituksen aivan toisella lailla kuin sinä. Otappa lehti kouraan... Alaranta kysyy muuttaako aika meitä. Vastaa lopussa aika ei ole muuttanut meidän opillista käsitystä Jumalan Sanan arvovallasta, Jumalan valtakunnasta, syntien anteeksisaamisesta, sovituksen virasta, armohoidosta jne. yhä edelleen haluamme uskoa (kuten olemme aina uskoneet) Jumalan Sanan neuvon mukaisesti jne.
Seuraava kappale...
Sama mieli, sama ajatus lue tarkasti ja mieti mitä se tarkoittaa. Voi kuinka sydän yhtyy näihin Juhanin ajatuksiin.
Tarkoitin sillä valolla sitä, että vieläkin saa näissä ehkäisy ja muissakin synneissä vikaan joutunut siionissa evankeliumun armohoitoa, olkaa ahkerat ja tehkää parannus.
7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
"Sama mieli, sama ajatus".
Kun mieli ja ajatus kohdistuu yksin Jeesukseen, silloin mielemme ja ajatuksemme on sama.
Kun mieli ja ajatus kohdistuvat maallisiin asioihin, silloin olemme eri mieltä: olemme eri mieltä ehkäisystä, televiosta, pukeutumisesta, tupakoimisesta, alkoholista, musiikista, hiusten värjäämisestä, ehkäisystä jne.
Maallisissa asioissa mieli ja ajatus meillä ei ole sama, ja on hyvä, että siten onkin. Me olemme jokainen erilaisia ihmisiä, erilaisia, yksilöllisiä persoonia, ja maallisiin asioihin (kuten ehkäisy, musiikki jne.) jokaisen meidän on muodostettava oma henkilökohtainen suhteemme ja toimittava kuten itse omalle kohdalle parhaimmaksi näkee. Toiselle voi syntiä olla se, mikä toiselle ei ole. Toinen siis esim. käyttää ehkäisyä ja kiittää Jumalaa siitä. Toinen ei ehkäisyä voi käyttää, koska kokee sen Jumalan edessä omalle kohdalle synniksi. Syntiä on se, mikä erottaa ihmisen Jumalasta. Toinen ei koe erkaantuvansa Jumalasta esim. ehkäisemällä, toinen kokee erkaantuvansa Jumalasta ehkäisemällä.
Maallisissa asioissa olemme kovin monta mieltä. Niin on hyvä ja luonnollista, koska olemme erilaisia persoonia.
Jumalan meitä kohtraan osoittama mittaamaton armo ja nämä 30 vuotta sitten "yhdessä" päätetyt "neuvot".
Käytännössä Jumalan anteeksiantava armo Kristuksen sovitustyössä vedetty niiden noudattamisen taakse. Jos et noudata jokaista pykälää, ei armoa tipu.
Ja suhtautuminen on kylmäkiskoinen ja tyystin armoton: korvakoru jo toisessakin korvassa johtaa armon eväämiseen. On kuulkaa nähty.
Tilanne on kertakaikkiaan surkean naurettava enkä voi ymämrtää miten tähän surkeaan sirkukseen syyllistyvät jopa uskovaiset papit, näköjään etunenässä! Eikö edes heillä omatunto kolkuta?!?!?!
JA:n omaatuntoa kolkutti kuin hän joutui pitämään alustuksen raittiudesta ja joutui puhumaan tupakasta. Hän pelkäsi pahentavansa tupakoivia sisaria ja veljiä.
Televisiota tai ehostusta haluavia voi kristillisyydessämme vapaasti pahentaa. Tupakasta pahentuvista ei tarvitse välittää.
Jumalan rakkaus on kaiken ylitse käyvä, mutta vl-rakkaus on kovin ehdollista ja armon ansaitsemisen ehdotkin niin tiukat että harva ne täyttää!
Jos laitat näkyvää meikkiä olet keskinäisen rakkauden ulkopuolella! Jos käyt jääkiekko-ottelussa ei sinulle asti enää rakkaus riitä!
Kun ihminen ottaa Jumalan aseman, hän joutuu huomaamaan, etteivät taidot riitä. Tämän on SRK:kin huomannut vaikka vastaan pyristeleekin kovasti...
sääntöä? Eli sitä että valitaan aina tiukin linja mitä on esitetty, ettei pahennettaisi vähintäkään veljeä. Monet muut kiellothan perustellaan sillä, että joku saattaa pahentua joten on parempi kieltää kokonaan. Miksi tätä ei sovelleta tupakointiin?
Vastauksenkin tiedämme. Liian moni vl-herätysliikkeen johdossa tupakoi. Eivätkä he aio luopua tupakasta jonkun "vähemmän veljen" takia!!
Eikö ilman tule toimeen?
1 Samoin te, vaimot, olkaa kuuliaisia miehellenne, jotta myös ne miehet, jotka ehkä eivät usko Jumalan sanaan, nyt vaimonsa elävällä esimerkillä ilman sanojakin voitettaisiin, [3:1,2: Tit. 2:4,5]
2 kun he näkevät teidän elävän jumalanpelossa puhdasta elämää.
3 Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. [3:3,4: 1. Tim. 2:9,10]
4 Teidän kaunistuksenne olkoon katoamatonta: salassa oleva sydämen ihminen, lempeä ja sävyisä henki. Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista. [Room. 2:29, 7:22; 2. Kor. 4:16]
Kun Evankeliumi on puhdistanut ihmisen sisäisesti, näkyy se myös ulos päin.
2 Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle,
33 niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.
Tuollainen keskustelu ulkonaisista asioista uskonkannalta merkitsee mielestäni sitä,että sisäinen ihminen on epävarma.
Jos itsella on asiat uskon kannalta selvät,ei askartele tuollaisten asioiden parissa :)
"3 Älkää pitäkö tärkeänä ulkonaista kaunistusta, älkää hiuslaitteita, kultakoruja tai hienoja vaatteita. [3:3,4: 1. Tim. 2:9,10]"
Että miksi vl:t näitä yllämainittuja asioita sitten saavat käyttää?
niin minkä minä sille mahdan:=)
Korvakorut vain mielletään enempi maailmanmielenmukaisiksi. Ei siitä ole niin montaa vuosikymmentä kun Helluntailaisilla, Vapaakirkollisilla, Adventisteilla,(ainakaan Suomessa) ei sallittu meikkejä eikä korvakoruja. Muut korut kyllä, paitsi Adventisteilla oli vielä jyrkempi kanta, vain naimisissa oleville sallittiin sormukset. Sitähän eräs vanha Adventisti kauhistelee tänäpäivänä,kun kaikki menee niin mmailmallisuuteen :) siis hekin?
No, vähän kevennystä väliin. Sen jälkeen kun julkkikset alkoivat mennä esim. Helluntailaisuuteen, alettiin sallia korvakoruja ja meikkejä???
Minusta on ihan sama mitä kukin pitää, jos omatunto puhtaana voi pitää korvakoruja tms.niin ok. Jumala kuitenkin näkee sen käyttäjän sydämen tilan, kun kuitenkin sen viimeisen sanan kaikesta tästä siellä taivaanportilla sanoo Jeesus.
Nämä ovat niitä kestosuosikkeja kirjoituksissa täällä, mutta jos ei ole rakentavampaa aihetta, niin mikäs siinä, puhutaan koruista :)
Tupakoiko kukaan heistä? En ole kyllä sitä nähnyt,että siellä olisi tupakoitsijoita:)
Nykyisin ei juuri tupakoitsijoita ole puhujissa. En ole nähnyt pitkiin aikoihin sellaista. Hyvä niin :)
Kyllä niitä on, vaikkakin ovat vähemmistönä
miksi saa käyttää. Minulla on niin valtavan paksu pitkä tukka, että parturikin päivitteli vasta, että voi luoja tätä tukkaa. Kesiä en voi edes kuvitella jos en pitäisi pitkää tukkaa kiinni hiuslaitteella, minä paistuisin.
esim meikkaaminen jota kyseisessä raamatunpaikassa EI luetella vältettävien asioiden joukkoon, onkin vl keskuudessa kielletyllä listalla (HUOM: meikkaaminen oli jo tuolloin aivan yleistä, mutta silti sitä EI mainita)
Eli Raamatun listaus ei passaa alkuunkaan(tässäKÄÄN tapauksessa) vaan on tehty ikioma OMA LISTÄ, jota sitten kyllä noudatetaan vaikka henki menisi.
Miksi?
Mites se menikään, muuttuuko Jumalansana vai ei? Näköjään ihmismieli on hanakka kekisimään kaikkea IKIOMAA juttua jumalansanan sijaan....
vaan vain ns. tavallisia tallaajia.
Iisak antoi Rebekalle kihlalahjaksi korvakorut.
...ei korvakoruja, vaan nenärenkaan.
Kerran kuulin veeällän pilkkaavan nenärengasta. Heillä on kuulemma navetassa samanlaisia koruja - sonneilla.
Jos olisin muistanut silloin tuon Raamatun paikan, niin pilkka olisi voinut jäädä pienemmäksi. Tai sitten ei?
minut (vl) samaan uskoon esikoislest. kanssa.(joilla on terveyskeskuksen lähellä oma rukoushuoneensa). Jouduin sitten vähän perusteellisemmin kertomaan... Esikoisissahan on todellakin eri kantoja ehkäisyyn. Nämä terveydenhoitajien kommentit voivat olla siis peräisin siitä että Suomessa on monia lest. "haaroja", eikä voi olettaakaan että työntekijät erottavat kaikki. Eli esim. terv. hoitaja pitää kaikkia samaan uskoon kuuluvaksi.(en minäkään tiedä ja tunne eri islaminuskoisten "eroja"). Itse olen lapsellisesti uskonut ja kokenut että meillä vl-.lla on yksi mieli siitä että lapset otetaan lahjoina vastaan.
sama kuin vl-uskovaisten vasta viime vuosina.
lausettasi!