elämän sisältö tuntuu tällä hetkellä rasittavalta, haluaisin vain lepäillä, työt jäävät vähille tekemisille, vaikka aikaa olisi.
Syksy on mielestäni kuolemisen aikaa, luonto kuolee, minulle läheiset ihmiset ovat poistuneet luotani syksyisinä päivinä.
Onkohan nämä ikävät muistot aiheuttanut minulle nämä syksyiset pahoinvoinnin hetket.
Mitä sinä teet jaksaaksesi ja voitko antaa neuvoja minulle, päästäkseni taas elämään täysi painoisesti.
Syksy on mielestäni kuolemisen aikaa, luonto kuolee, minulle läheiset ihmiset ovat poistuneet luotani syksyisinä päivinä.
Onkohan nämä ikävät muistot aiheuttanut minulle nämä syksyiset pahoinvoinnin hetket.
Mitä sinä teet jaksaaksesi ja voitko antaa neuvoja minulle, päästäkseni taas elämään täysi painoisesti.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mene ulos luontoon, jos mahdollista, metsään, halaa puita, kuuntele lintuja ja nauti luonnonrauhasta. Sieltä saat voimaa ja huomaat pian että jaksat jatkaa eteenpäin elämääsi. Näin minä teen kun tuntuu ettei mikään muu kiinnosta kuin käpertyminen peiton alle nukkumaan.Hyvää syksyn jatkoa.
olen kokeillut, tiedän, että ne auttavat, mutta valitettavasti en nyt ole vastaanottavaisella mielellä.
Pidän luonnosta, kuulen sen hiljaiset, rauhalliset äänet, joskus hätkähdän äkillistä ääntä, kuin joku kulkisi voimakkaasti jyskien.
Tänään olen saanut kotona hätkähdellä, astiain kuivauskaapista oli hylly pudota, mutta onneksi jäi toisen pidikkeen varaan, toisella kertaa kaatui pitkä harjan varsi, luulen, että tänään "kummittelee".
toivottaa sinullekin hyvää syksyä ja kiitos avustasi, on helpottavaa saada avautua, saada jotain purkausta mielestään. Täällä joskus toivotetaan ruikuttajat jonnekin hevon kukkuun tai muualle, mutta joillakin ei ehkä ole muuta keinoa, kuin täällä päästää ilmoille ahdistuksensa. Eihän ruikutuksia ole kenenkään pakko lukea, jos ei halua.
Mukavat aiheet toki on antoisampia, tai sitten elämän kokemuksen tuomat arkiset asiat voivat myös olla avuksi joillekin, jotka tarvitsevat apua juuri tässä kirjoittelun merkeissä. Onhan sekin parempi, kuin ihan käperryksissä ja lukossa oleminen.
Olen oppinut tiedostamaan oman tilani, vaikka joskus se yllättää, niinkuin talvi yllättää autoilijat, vaikka siihenkin pitäisi jo osata varautua. Näin vain elämässä käy ja niin kauan kun on elämää, on vielä virtaakin, jollet itse ole sitä aivan loppuun käyttänyt. Kyllä minäkin alan kohta puoliin ladata lisää virtaa, kunhan ensin lepäilen.
jotka tykkäis kesästä ja lämmöstä. Ilmankos moni lähteekin etelään talveksi . Meillä kaikilla kuitenkaan ei ole mahdollisuuksia eikä muutenkaan halua pois kotoaan . Olen huomannut ,että jo pienikin itsensä "lelliminen" parantaa mielialaa kummasti . Itse kävin kampaajalla ,vaikka ei tehty muuta kun leikattiin ja laitettiin kampaus kuntoon ,niin piristyin. Näin pimeänä aikana on mukava laittaa kynttilä pöydälle ,se on ,ainakin minulle jotenkin lämmin henkäys jostain ,sitä on vaikea selittää ,mutta silloin ei tunne itseään niin yksinäiseksi.
Hyvää syksyä ja kyllä se siittä --kohta taas saadaan lumi joka tuo valoisuutta.
Tuo "tyhjä kuori" on oiva ilmaisu, tuttu on tunne. Nykyään jo osaan antaa itselleni luvan olla välillä surkea ja väsynyt, mutta kuten sanot "alan kohta puoliin ladata lisää virtaa, kunhan ensin lepäilen" toimii minullakin. Väsymykseen ei kannata jäädä pitkäksi aikaa, vaan tyhjää pitää alkaa täyttää niillä asioilla, joista tietää nauttivansa ja saavansa energiaa.
Onneksi ikä on opettanut, että vaikka väsymys ja tyhjyys joskus yllättääkin, ei tunnetta kannata pelätä tai yrittää pistää piiloon. Kun tuntuu synkältä - niin tuntuu. Muistelen jonkun asiantuntijan sanoneen, että ne ihmiset, jotka kulkevat korkealla onnen tunteissaan, kulevat myös syvällä murheissaan.
Minusta tämä palsta on oikein hyvä väline myös henkilökohtaiselle "ruikuttamiselle", sillä kaikilla ei ole lainkaan tai ei juuri sillä hetkellä saatavilla "kuuntelevaa korvaa". Jo se, että kirjoittaa murheensa, tuo usein paremman olon. Minua ainakin kirjoituksesi kosketti - lähetän lämpimiä ja lohduttavia ajatuksia!
Murehditaan kun on murheolo ja iloitaan kun ilo luoksemme saapuu...
Eräs henkilö sanoi runossaan masennuksesta:Kait käskemättä lähdet kun kutsumatta tulit.Syksy on riisumisen aikaa.Varsinkin marraskuu-kuoleman kuu masentaa kun ei ole vielä lunta maassa ja on pimeää.Varsinkin jos syksyyn on liittynyt surullisia ,ikäviä tapahtumia ne muistuttavat itsestään.Toivotaan että kun joulu lähestyy ja keväthanget aurinkoineen tulevat alkaa helpottaa.Oletko kokeillut kirkasvalolamppua.Onko joku teistä kokeillut?Onko auttanut?
Niin,valoa kohti pitäisi yrittää mennä hinnalla millä hyvänsä.Tunnistan nuo tekemättömyyden ja tarpeettomuuden tunteet usein myös itsessäni. Katselen joskus ihaillen ja ihmetellen nuoria ja lapsia,kuinka ne jaksavat olla innostuneita kaikesta.Ehkä tämä ikä tuo omat seurauksensa.Mutta ei anneta periksi!Minä lähden
kohta etelän aurinkoon saamaan innostusta ja vi-
tamiineja.Olen siellä taas talven enkä,toivon mu-
kaan,ole kipeä enkä väsynyt.
Minä annan käpyrauhaselleni tuota kirkasvalohoitoa. Aamukahvin ja sanomalehden seurana on tuo lamppu, jonka ostin joku vuosi sitten. Mää tykkään ett se auttaa. Voi olla luulooki. Ulkoilu on myös tärkeää, vaikka ei ne syysilmat aina houkuta ulos. Sadetamineet ja kumisaappaat kun omistaa, niin kaikenlaisilla ilmoilla voi ulkoilla. Liukkailla keleillä kävelysauvat antavat turvaa.
Pianhan on joulu ja jouluvalot.
valo ei ole minun juttuni, kun olen allapäin. Hämärä on helpompi, mutta ei täysin pimeä. Olen yleensä silloin vain tv;valossa tai sytytän kynttilän, sen liekkiä katsellessa, vanhat muistot ja uudet hyvät asiat palautuu hiljalleen mieleen. Kiitän mielessäni, että olen saanut kuitenkin paljon hyviä asioita, raskaiden aikojen jälkeen.
Minä menen ulos huonollakin ilmalla, sateella ja myrskyllä, se helpottaa myös oloa, kun oikein sataa ja myrskyää. Voi taistella siinä myös mielensä vapaaksi alakulon kurjimuksesta.
Meniköhän se noin?
kun minulle tulee tuollaisia hetkiä niin yritän saada itsestäni senverran irti, että lähden ulkoilemaan vaikka olisi hieman huonompikin ilma, ainakin voin aistia luonnon kauneutta vaikka asunkin kaupungin keskustassa.
ihanaa, kun näin löytää kanssa kulkijoita tähän arkiseen askeltamiseen.
Tietysti toivon, että monet kulkijat pääsevät ahdistuksistaan hyvillä keinoilla. Minua helpotti, kun sain kirjoittaa ja myös teidän empatianne on tosi tervetullutta.
Liikun luonnossa ja siellä on hyvä olla, tässä kaupungin liepeillä on ihan hyvä ulkoilla, kun luokseni taas "virtaska" palaa. Olen tänään vähän huono oloinen, pään särky vaivaa vieläkin ja olo ei tunnu ihan hyvältä. Nyt vaan edelleen lepäilen ja jätän työt huomiseen, ei ne karkaa.
Hyvää syksyä edelleenkin kaikille, kyllä tämä tästä.
Eikös muuten se sanonta ollut niin; jos ei sauna, viina ja terva auta j.n.e.
Sauna onkin niitä parhaita asioita elämässä, siellä lämmössä puhdistuu sielukin, kun osaa vain rauhoittua ottamaan kaiken vastaan.
joskus tuntuu siltä meistä kaikista.Minulla nuorempana enemmän kun nyt vanhempana.Minä saan lohtua kirjoista.
Vanhoista teoksista munkkien ja nunnien kirjoituksista alkaen nuorempiin kirjoihin,jos näen hyvän kirjaesittelyn haen sen itselleni.
Henry Nouven kirjoja pidän aina ulottuvilla jos tyhjyys iskee.Hengellisisitä kirjoista alkaa löytyä pohja josta alkaa ylösnousu.
Syyksyllä tulen ääressä rauhoittuu ja eheytyy.Käsityöt,niissä on mielen terveys naisille.
Anna muistojen olla ja mennä jätä työnteko hetkeksi loju vuoteessa ja mietiskele.