Kaipaisin asiallisia neuvoja naisilta.
Meillä tilanne on mennyt kotona riitelyksi melkein joka ilta joista viikonloput ovat pahimpia.
Vaimo valittaa, etten auta häntä kotitöissä ja lasten hoidossa.
Tässäpä kertomukseni miten arkeni menee.
Aamulla herätän lapset,aamu pesut,puen ne ja vien tarhaan.Eli vaimoni ei millään tavalla osallistu lastemme aamu toimiin.Päivä töissä jonka jälkeen haen lapset lähes joka päivä.Vaimoni hakee lapset tarhasta noin kaksi kertaa kuukaudessa.Kotiin päästyäni lapsille ruokaa ja samalla itse laitan tiskit kaappiin ja uudet koneeseen.Pyykkikone päälle ja menen lasteni kanssa leikimään.Kun pyykit on pesty, vaimoni auttaa jopa ripustamaan niitä pyykkitelineeseen.Illalla annan lapsille iltapalat, iltapesut ja vien nukkumaan.Imuroin asuntomme noin kaksi kertaa viikossa.Annan myös vaimoni mennä tapaamaan ystäviään tai harrastamaan harrastuksiaan hänen oman aikataulunsa mukaan.
Kertokaa miten sinne vaimoni ajatusmaailmaan mahtuisi tieto siitä, että minäkin teen jotain tämän perheen ja talouden hyväksi.
Itse olen tilanteeseeni tyytyväinen ja haluan pitää kotini siistinä ja osallistua lasteni kasvatukseen, mutta ainainen valitus siitä, että en tee mitään,enkä voi auttaa lasten hoidossa alkaa risomaan pahemman kerran.Vaimoni luonteeseen kuuluu, että hänen näkemys asioista on oikea ja asiallista keskustelua on todella vaikea saada aikaiseksi.
En todellakaan yleistä, että kaikki naiset olisivat samanlaisia vaan haluaisin saada vinkkejä miten teillä vastaavanlaiset tilanteet on saatu sujumaan?Onko ero ainoa ratkaisu tässä umpikujassa ?
Terveisin:
Laiska mies
Meillä tilanne on mennyt kotona riitelyksi melkein joka ilta joista viikonloput ovat pahimpia.
Vaimo valittaa, etten auta häntä kotitöissä ja lasten hoidossa.
Tässäpä kertomukseni miten arkeni menee.
Aamulla herätän lapset,aamu pesut,puen ne ja vien tarhaan.Eli vaimoni ei millään tavalla osallistu lastemme aamu toimiin.Päivä töissä jonka jälkeen haen lapset lähes joka päivä.Vaimoni hakee lapset tarhasta noin kaksi kertaa kuukaudessa.Kotiin päästyäni lapsille ruokaa ja samalla itse laitan tiskit kaappiin ja uudet koneeseen.Pyykkikone päälle ja menen lasteni kanssa leikimään.Kun pyykit on pesty, vaimoni auttaa jopa ripustamaan niitä pyykkitelineeseen.Illalla annan lapsille iltapalat, iltapesut ja vien nukkumaan.Imuroin asuntomme noin kaksi kertaa viikossa.Annan myös vaimoni mennä tapaamaan ystäviään tai harrastamaan harrastuksiaan hänen oman aikataulunsa mukaan.
Kertokaa miten sinne vaimoni ajatusmaailmaan mahtuisi tieto siitä, että minäkin teen jotain tämän perheen ja talouden hyväksi.
Itse olen tilanteeseeni tyytyväinen ja haluan pitää kotini siistinä ja osallistua lasteni kasvatukseen, mutta ainainen valitus siitä, että en tee mitään,enkä voi auttaa lasten hoidossa alkaa risomaan pahemman kerran.Vaimoni luonteeseen kuuluu, että hänen näkemys asioista on oikea ja asiallista keskustelua on todella vaikea saada aikaiseksi.
En todellakaan yleistä, että kaikki naiset olisivat samanlaisia vaan haluaisin saada vinkkejä miten teillä vastaavanlaiset tilanteet on saatu sujumaan?Onko ero ainoa ratkaisu tässä umpikujassa ?
Terveisin:
Laiska mies
Vastaukset 11
Vanhimmat
nuori,mutta... huonolta kuulostaa. teidän suhde siis. sinä käytät niin paljon aikaa lasten kasvatukseen ja hoitamiseen,ettei enempää voi vaatia. en ymmärrä vaimoasi:(
viikon ajan ylös kaikki mitä teet kotona ja anna vaimolle luettavaksi. Tai ole joskus tekemättä tuota kaikkea, ehkä vaimo sitten huomaa...
tuli vain mieleen että tässä on ainoastaan miehen kertomus...on erilaisia totuuksia.
Eihän miehen näkemystä voida täällä analysoida ollenkaan, koska se ei ole "oikea" näkemys? Tarvitaanko tähän vielä toisen osapuolen (tässä tapauksessa naisen) näkemys samaisesta ongelmasta, että kommentteja voidaan antaa?
Mitenhän me saatais ton raukan miehen vaimo kirjottaa vielä tälle samalle palstalle ja saman kirjoituksen alle oma näkemyksensä?
Herää pahvi!
pois sieltä tossun alta!!! Heti.
Vaadi tasa-arvoa. Vaadi itsellesi muukin elämä, ne ystävät, harrastukset ja seksi juu nou?
Niinpä, joilekin ihmisille 'mikään' ei riitä (miehille/naisille).
Vaikuttaisi siltä, että naisesi yrittää tavoitella tilaa, joka on hänelle täydellisin [tila jota ei voi saavuttaa].
Naisesi yrittää todennäköisesti jostain kumman syystä kostaa sinulle hänen omia epäonnistumisiaan, pompottamalla sinua asioilla, joita teet yli kohtuuden täyttymyksen. Koet ylpeyttä tehdyistä kotitöistä ja mielestäni täysin syystä.
Vaikea tilanne. Yritä ottaa itse enemmän ohjaksia käsiisi ja puhua naisellesi arjen todellisuudesta.
Hiukan tarkennusta jäin kaipaamaan. Huolehditko sinä todella joka päivä kaikista kotitöistä? Käyt kaupassa, teet ruuat alusta alkaen? (Vai niinkuin meillä, minä teen arkivapaapäivinäni ruokia reilusti valmiiksi pakkaseen, mistä mies niitä sitten minun töissä ollessani/nukkuessani lapsille ja itselleen lämmittää, toki kokkaa JOSKUS itsekin alusta pitäen.) Laitatko lapset aamulla valmiiksi ihan itse (vai niinkuin minun mieheni, joka auttoi/puki lapsille päälle ne vaatteet, jotka minä olin laittanut illalla valmiiksi ja ottanut mukaan ne tavarat, jotka paperille olin oven pieleen listannut)? Eikö vaimosi osallistu siivoamiseen lainkaan? Kerroit imuroivasi kahdesti viikossa, mites kunnon siivoukset noin yleisesti? Pyyhitkö pölyt, puisteletko matot, luuttuatko lattiat, vaihdatko lakanat ja pyyhkeet, peset vessan ja saunan? Entäs isommista siivouksista, huolehditko kaappien järjestyksestä, uunin yms. pesusta, ikkunoiden pesuista, jne jne...? Vai ovatko ne vaimon hommia kuten yleensä meillä? Entäs lasten asioiden hoito, vaatehankinnat, neuvolat yms? Huolehditko niistäkin? (Meillä edelleen vaimon eli minun hommiani.)
Tähän väliin on pakko sanoa, että oli niin tai näin, osallistut hienosti perheesi töihin. (Niinkuin mieheni meillä.) On vaikea sanoa perheenne taustoja tietämättä, onko työnjako oikea, mutta ilmiselvästi kaipaat enemmän kiitosta tekemillesi töille (voi olla aivan oikeutettu juttu!). Jos huolehdit ja vastaat asioista yksin, ilman että vaimollasi on jotain erityistä estettä osallistua noihin hommiin (esim työ ja opiskelu yhtäaikaa), kuulostaa tilanteesi kyllä aika kohtuuttomalta. Mitä vaimosi ylipäänsä tekee silloin, kun ei ole töissä? Ja onko vaimosi terve, ettei sairasta esim. masennusta tms, joka voi lamauttaa toimintakyvyn kotona täysin?
Omasta tilanteestani voin kertoa sen verran, että työaikani olivat aikanaan semmoiset, että mieheni huolehti lasten tarhaiässä minua enemmän lasten arjesta, mutta minä pyöritin sitä isoa ratasta (tekemällä siis juuri ruokia valmiiksi, huolehdin kauppareissut pääsääntöisesti, tein viikkosiivoukset itse tai sitten tehtiin yhdessä, huolehdin yksityiskohdista kuten lelut valmiiksi illalla lelupäivää varten jne.......)
Veikkaisinpa, että jos mieheltäni kysyisin, hän sanoisi pyörittäneensä huushollia niinä vuosina lähes yksin ;) Luultavasti ei hänellä edelleenkään ole aavistustakaan, mitä kaikkea minä kotimme eteen puuhastelen (=mitä kaikkea kodin ja arjen sujumisen eteen pitää tehdä), mutta toisaalta sama toimii toisin päin, paljon hänkin tekee kunnossapitojuttuja ym "miesten hommia", joita minä en edes huomaa. Tärkeää on, että kumpikin saa arvostusta tekemisistään, ei sitä muuten jaksa.
vaimosi olisi sittenkin itse huomion tarpeessa eikä kyse olekkkaan huushollin pidosta. Voihan se olla että se sitten purakautuu noin. Mä ainakin laittaisin jääkääpin ovelle lapun mihin aina merkattaisi kumpi on tehnyt mitäkin ja siitä sitten näkisi kuinka työt jakautuu ja katsoisin sitten että mistä kenkä oikein puristaa...
Toisen ajatusmaailmaa ei voi muuttaa hetkessä. Mäkin oon joskus laiska äiti, en naputa. Meille soppii!
on tosiaan kuvaamasilainen, niin ehkäpä olisi paikallaan istua pöydän ääreen kynän ja paperin kanssa?!
Sano vaimollesi, että "sinä siis ajattelet, että minä osallistun liian vähän talouden- ja lastenhoitoon. Haluaisin osallistua näihin töihin tasapuolisesti, joten voisimmeko yhdessä miettiä mitä kaikkea kotitöitä meillä on ja jakaa ne tasapuolisesti?" Sitten vain ruutupaperille tehtävät ylös ja sopimus siitä kumpi ne hoitaa minäkin päivänä. Kun näin selvästi asiat jakaa, niin ei ole valittamisen sijaa!!
Jätäppäs vaikka viikoksi kaikki noi hommat mitä normaalisti teet, tekemättä ja jos eukkosi siitä sitten valittaa, niin tuumaa vain tyynen rauhallisesti, että nyt ehkä huomaat kuka noi on tähän asti tehnyt ellet ole sitä aikaisemmin huomannut.
Kunnon näpäytys olis ehkä paikallaan.
Eikös se ole vähä niin, että tehdyt hommat huomaa vasta sitten kun ne on jäänyt tekemättä...
Taikka sitten tuolla oli hyvä vinkki se että istutte alas ja kirjaatte ylös kotihommat ja niille vuoropäivät kuka tekee ja mitä.
Niin tai sitten meille saa kyllä kans tulla siivoilemaan ja tekeen kaikki muutki hommat mitkä itellä jää laiskuuttani tekemättä ja kiireiltä väliin.