Olen lukenut muutaman jutun joissa naispuolinen miettii mitenkä saisi "tartutettua" mieheen vauvakuumeen.
Mielestäni painostamalla ei ainakaan tuloksia saa aikaa, ainakin itse kokisin ahdistavaksi jos minut olisi "pakotettu" lapsia hankkimaan.
Näyttää hiukan siltä että naiset olisivat ehkä valmiita hankkimaan nuorempana lapsia, eli varmaan me miehet tullaan vähän kehityksen jäljessä. Tai sitten jotkut haluavat vielä käydä viettämässä vapaa-aikaa vapaammin ennen kuin lapset tulevat ajankohtaiseksi, vauvan tulon jälkeen kun se vapaa-ajan vietto ei liene yhtä paljon mahdollista. Tokihan poikkeusiakin on, mutta itse en ainakaan vielä kokenut olevani alle 25 vuotiaana valmis isäksi, elämässäni oli tuolloin muita asioita jotka tuntuivat siinä vaiheessa tärkemmämmiltä.
Täytän nyt keväällä 28 vuotta ja nyt voin todeta olevani valmis kantamaan vastuun isänä olemisesta ja onneksemme pienokainen onkin tulossa kesän alussa. Kun mietin mennyttä niin en muista että olisin juurikaan aikaisemmin ollut vielä innostunut oman pikkuisen saamisesta samalla lailla kuin nyt, eli jostain se vauvakuume sitten putkahti itsestään. Tokihan pohdintaa asiasta on avovaimoni kanssa ollut tätä aikaisemminkin, mutta nyt menneen syksyn aikana saimme todeta molempien potevan yhtä aikaa vauvakuumetta ja sen myötä yhteinen pikkuinen sai alkunsa.
Tarkoituksenani oli siis kertoa omista kokemuksista. Eli, itse ainakin olisin tuntenut oloni ahdistuneeksi ja tuntisin varmaan jatkossakin jos kumppanini "vaatisi" minulta vauvakuumeilua... Kuitenkin tuo vauvakuume tulee jos se on tullakseen ja varmaan myös lapsikin saa rakastavat vanhemmat kun molemmat vanhemmista ovat yhtä innoissaan ja kuumeissaan vauvaa odottaessa ;)
Älkää siis pakottako painostako kumppanianne, oli sitten kyse miehestä tai naisesta, kyllä se oikea aika sieltä kolahtaa kohdalle jos tuntee elävänsä oikean kumppanin kanssa !
Mielestäni painostamalla ei ainakaan tuloksia saa aikaa, ainakin itse kokisin ahdistavaksi jos minut olisi "pakotettu" lapsia hankkimaan.
Näyttää hiukan siltä että naiset olisivat ehkä valmiita hankkimaan nuorempana lapsia, eli varmaan me miehet tullaan vähän kehityksen jäljessä. Tai sitten jotkut haluavat vielä käydä viettämässä vapaa-aikaa vapaammin ennen kuin lapset tulevat ajankohtaiseksi, vauvan tulon jälkeen kun se vapaa-ajan vietto ei liene yhtä paljon mahdollista. Tokihan poikkeusiakin on, mutta itse en ainakaan vielä kokenut olevani alle 25 vuotiaana valmis isäksi, elämässäni oli tuolloin muita asioita jotka tuntuivat siinä vaiheessa tärkemmämmiltä.
Täytän nyt keväällä 28 vuotta ja nyt voin todeta olevani valmis kantamaan vastuun isänä olemisesta ja onneksemme pienokainen onkin tulossa kesän alussa. Kun mietin mennyttä niin en muista että olisin juurikaan aikaisemmin ollut vielä innostunut oman pikkuisen saamisesta samalla lailla kuin nyt, eli jostain se vauvakuume sitten putkahti itsestään. Tokihan pohdintaa asiasta on avovaimoni kanssa ollut tätä aikaisemminkin, mutta nyt menneen syksyn aikana saimme todeta molempien potevan yhtä aikaa vauvakuumetta ja sen myötä yhteinen pikkuinen sai alkunsa.
Tarkoituksenani oli siis kertoa omista kokemuksista. Eli, itse ainakin olisin tuntenut oloni ahdistuneeksi ja tuntisin varmaan jatkossakin jos kumppanini "vaatisi" minulta vauvakuumeilua... Kuitenkin tuo vauvakuume tulee jos se on tullakseen ja varmaan myös lapsikin saa rakastavat vanhemmat kun molemmat vanhemmista ovat yhtä innoissaan ja kuumeissaan vauvaa odottaessa ;)
Älkää siis pakottako painostako kumppanianne, oli sitten kyse miehestä tai naisesta, kyllä se oikea aika sieltä kolahtaa kohdalle jos tuntee elävänsä oikean kumppanin kanssa !
Vastaukset 2
Vanhimmat
>Mielestäni painostamalla ei ainakaan tuloksia saa aikaa, ainakin itse kokisin ahdistavaksi jos minut olisi "pakotettu" lapsia hankkimaan.
No millä sitten? Uhkaamalla, että lähtee? Vahitamalla miestä? Mitä jos rakastaa miestään, eikä halua vaihtaa ja haluaa lapsen juuri tältä mieheltä ja juuri nyt kun elämäntilanne on paras mahdollinen.
>Näyttää hiukan siltä että naiset olisivat ehkä valmiita hankkimaan nuorempana lapsia, eli varmaan me miehet tullaan vähän kehityksen jäljessä.
No, mieheni on 30 ja minä 24. Koskakohan hn pääsee tuohton "rauhoittumiseen". Vai onko kyse siitä, että hänellä on jo edellisestä liitosta 10-vuotias lapsi, joka asuu äitinsä kanssa ja mieheni kokee jo "suorittaneensa velvollisuutensa". Mutta minullapa ei ole lasta..
>Tokihan pohdintaa asiasta on avovaimoni kanssa ollut tätä aikaisemminkin, mutta nyt menneen syksyn aikana saimme todeta molempien potevan yhtä aikaa vauvakuumetta ja sen myötä yhteinen pikkuinen sai alkunsa.
Onneksi olekoon vaan teille *kateellisena*.
>Eli, itse ainakin olisin tuntenut oloni ahdistuneeksi ja tuntisin varmaan jatkossakin jos kumppanini "vaatisi" minulta vauvakuumeilua...
Mutta minkäs teet. Pitäisikö peittää tunteensa ja teeskennellä, että kaikki on hyvin?? Kun mikään ei tunnut hyvältä ja seksikän ei enää houkuttele, koska se muistuttaa mahdolisuuksista, jotka jäävät käyttämättä (eli vauvasta). Tuee sellainen hyväksikäytetty olo: siinä sen nyt nautiskelee vartalostani ja ei kuitenkaan anna itsestään sitä, mitä kaipaisian.
>Kuitenkin tuo vauvakuume tulee jos se on tullakseen ja varmaan myös lapsikin saa rakastavat vanhemmat kun molemmat vanhemmista ovat yhtä innoissaan ja kuumeissaan vauvaa odottaessa ;)
Jipii. Odotellaan sitten tässä kituuttaen joku kymmenisen vuotta, koska herralle sopisi... Ja sitten kun hänelle sopisi, niin pahimmassa tapauksessa en edes tule raskaaksi.. Mitäs sitten. Tilaisuus valui käsistä.
>Älkää siis pakottako painostako kumppanianne, oli sitten kyse miehestä tai naisesta,
En painosta, mutta KÄRSIN.
Terveisin Katkera ja Kateellinen
Täytyy todellakin todeta, että katkera ainakin tunnut olevan.
Olisiko siinä mitää ideaan, että kysyt suoraan mieheltäsi, että miksi hän ei halua lasta ?
Entäpä, oletko ajatellut, että miltä sinusta tuntuu, jos sinua painostetaan johonkin asiaan jota et halua ?
Vaikka samapa tuo... Taitaa olla muutakin pahasti vialla, jos kerran seksin suhteen tunnet itsesi hyväksikäytetyksi, mikäli mies ei tee sinua raskaaksi !