Onko ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijalla mitään toivoa päästä kesätoimittajaksi mihinkään lehteen ilman suhteita tai kokemusta?
Kaikki työkokemukseni on väärältä alalta ja lehden tekemiseen olen tutustunut vain yläasteen työelämään tutustuminen -jaksolla. Opiskelen kuitenkin journalismia sivuavaa alaa, joten lehtityöstä voisi olla minulle arvaamatonta hyötyä lähes oman alan kokemuksena myöhemmin elämässä.
Onko mitään järkeä laittaa hakemusta Hesariin, Turun Sanomiin tai vaikkapa Keskisuomalaiseen? Millaisia meriittejä oikeasti kesätoimittajalta vaaditaan? Auttaako kaunokirjallinen teksti, jonka on saanut antologiaan muutama vuosi sitten?
Kesätoimittajilta ja alan ammattilaisilta kaivataan vinkkiä. Ainahan voi toki hakea myös kaupan kassalle.
Lopuksi mainittakoon, että en ole 19-kesäinen vaan vakavasti (...) otettava 23-vuotias nainen.
Kaikki työkokemukseni on väärältä alalta ja lehden tekemiseen olen tutustunut vain yläasteen työelämään tutustuminen -jaksolla. Opiskelen kuitenkin journalismia sivuavaa alaa, joten lehtityöstä voisi olla minulle arvaamatonta hyötyä lähes oman alan kokemuksena myöhemmin elämässä.
Onko mitään järkeä laittaa hakemusta Hesariin, Turun Sanomiin tai vaikkapa Keskisuomalaiseen? Millaisia meriittejä oikeasti kesätoimittajalta vaaditaan? Auttaako kaunokirjallinen teksti, jonka on saanut antologiaan muutama vuosi sitten?
Kesätoimittajilta ja alan ammattilaisilta kaivataan vinkkiä. Ainahan voi toki hakea myös kaupan kassalle.
Lopuksi mainittakoon, että en ole 19-kesäinen vaan vakavasti (...) otettava 23-vuotias nainen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei!
Toimituksen haluavat tyyppejä, joilla on ideoita ja jotka osaavat kirjoittaa uutisia. Kaunokirjallinen teksti ei vielä tee uutisten kirjoittajaa. Uutisen kirjoittamistakin pitää harjoitella, sillä useimmiten uutiset rakennetaan rakentamalla.
Tiedän henkilöitä, jotka ovat päässeet töihin lehteen ja jotka ovat menestyneet alusta alkaen hyvin, vaikka kokemusta ei ole ollut. He ovat sattuneet sopivaan saumaan.
Enemmän kuin yleistä on tosin sekin, ettei ilman kokemusta tahdo päästä mihinkään.
Laita toki hakemus vetämään. Pienempiin lehtiin tosin voisi olla parempia mahdollisuuksia päästä kuin valtakunnan suurimpiin. Tsemppiä!
Kiitokset vastauksesta.
Olen harvinaisen tietoinen siitä, ettei kaunokirjallisella tekstillä ole mitään tekemistä uutisten rustaamisen kanssa, mutta kaipasin näkökulmaa tuonkin meriitin hyödyllisyydestä.
Kiitos myös ajatuksesta paikallislehteen hakemisesta. Olen harkinnutkin paikallislehtiin hakemista, koska Hesari ja muut valta-aviisit ovat kieltämättä melko kaukaa haettuja. :)
Ehkäpä rohkaistuneena lähetän hakemukseni siinä toivossa, että vältän kaupan kassan. Tosin ei siinä rahastustyössäkään mitään vikaa ole - on vain niin kaukana tulevasta urastani.
Olen eri mieltä. Toimituksiin halutaan tyyppejä jotka maksavat firmoille vähiten.
Niitä saa alan laitoksista ja yliopisto maksaa harjoitteluhyvitystä.
Törkeää? Näin on.
Kesäjutuista saa uutista hakea kuin neulaa heinäsuovasta, koska harjoittelijat ovat todellakin tosi aloittelijoita.
Noh onneksi on STT josta saa uutisen pilkkahintaan- toki se on muissakin lehdissä, mutta lukijoista viis.
Kiitos näkemyksestäsi.
Olen kyllä pitkälti sitä mieltä, että talvellakin paikallislehdistä saa uutista etsiä. :) Niitä uutisia kun ei tunnu maalaiskylissä hirveästi olevan.
hahhhaaa toimitukset haluaa nepotismiin suuntautuneita kokoomuksen ja sipilän henkilökohtaisia kannattajia siis
kohta sekin s--tana on täällä.
MAKSA TAI ANNA OMASTASI!
>Vidda kun maailma menee vidalleen!
YYHYHYYYYYYY
Ihan oikeesti vidaddaa
Mikä on journalismia sivuavaa?
Ota selville mikä diili on lehtien ja yliopistojen välillä - sitä väylää pitkin ne paikata jaetaan, mm. Jyväskylän yliopisto maksaa osan palkasta (= pakollista harjoittelua) joten ilman "välirahaa" on turha muiden hakea...
Ilmoitus siitä että kesätoimittajia "haetaan" on käytännössä pelkkää lehden mainostamista työnantajana.
Kiitokset sinullekin ajatuksestasi.
Tässä tapauksessa journalismia sivuavaa on suomen kieli. Sivuamisella tarkoitan lähinnä sitä, että tältäkin alalta valmistuu tiedottajia ja toimittajia. Itselle tuo ei kuitenkaan ole tulevaisuuden ala, mutta saattaisi auttaa oman alan töiden saamisessa - sittem joskus.
älä nyt toimittamista haikaile,
vaan kirjoita romaani.
SANANVAPAUS KAUPPATAVARANA
Lahjaksi ylioppilaille, opintojaan suunnitteleville tai koulunsa päättäville lehdistöstä ja mediasta kertova kirja. Siinä on oiva annos kriittistä ja viihteellistä yhteiskunnallista tietoa.
Jos perheesi nuori ylioppilas aikoo toimittajaksi tai muualle mediaan, on paras lahja hänelle kirja SANANVAPAUS KAUPPATAVARANA.
Kirja varmistaa sen, etteivät ylioppilaat joudu liian helposti petetyiksi, jos he suunnittelevat elämänuraa toimittajina tai valokuvaajina.
Se repäisee auki journalismin salat ja median olemuksen.
Se paljastaa lehdistön viihteellisyyden ja omistajien mahdollisuuden mielivaltaan ja oman edun tavoitteluun muun yhteiskunnan kustannuksella.
Se kertoo, että kaikille kuuluvasta jokamiehen oikeudesta ja perusvapaudesta, sananvapaudesta, on tehty omaisuusarvo.
Se tukee idealismia ja kritisoi sananvapaudella rahastajia.
Kirja kertoo juuri ne asiat, jotka alalle aikovien on hyvä tietää ja syytä ymmärtää.
Ei ole pahitteeksi tietää mahdollisten tulevaisuuden työpaikkojen huonoista puolista ja mustista salaisuuksista paljon mainostettujen hyvien puolten ja mainioiden etujen ohella.
Oivaltava nuori ylioppilas pystyy kirjan avulla miettimään myös mitalin toista puolta. Hän voi hyödyntää laajennettua sananvapautta ja ryhtyä tahkoamaan rahaa perustamalla viihdelehtiä arvostelukyvyttömille ihmisille.
Media on ainoa itse itsensä arvostelun yläpuolelle kohottanut tuotannonhaara. Median parissa pystyy vuolemaan kultaa, jos ei liikoja välitä eettisistä arvoista. Kaikkia muita tuotannonaloja valvovat ulkopuoliset mutta media valvoo itse itseään.
Kirjaa on saatavissa kirjakaupoista ja sen voi tilata postitse alla olevien ohjeiden mukaan. Tilaamalla heti ehdit saada kirjan ylioppilasjuhlaan.
Neljä vuosikymmentä toimittajana kotimaassa ja ulkomailla toimineen Martti Valkosen kirjoittama SANANVAPAUS KAUPPATAVARANA on saatavana kirjakaupoista. Kirjassa on 271 sivua. Ovh. on 19,90 euroa. Kirjaa voi tilata oheisen
Hesariin ne ei ota ilman mitään kokemusta. Paikallislehti-vinkin sait jo, mutta suosittelisin tutkimaan myös järjestöjen tarjontaa. Monilla järjestöillä on jäsenlehti tai ne tarvitsevat tiedottajaa. Tosin järjestöillä ei kyllä kovinkaan usein ole varaa maksaa palkkaa. Johonkin järjestölehteen voisit kirjoitella vaikka jo lukuvuoden aikana, niin saisit jo valmiita oikeassa lehdessä olleita juttuja esiteltäväksi ensi vuonna kokopäivätöitä hakiessasi.
Hei vielä!
Unohdin mainita, että jos kokemus ilman palkkaa kelpaa, tarjoa juttuideoitasi ylioppilaslehteen. Se vissiin käyttää avustajia. En kylläkään tunne yksityiskohtia, mutta tulipahan mieleen.
Elävät esimerkit todistavat, että joskus voi päästä minne vain, jos sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Se ei tosin auta, jos en-kuitenkaan-halua-toimittajaksi-asenne paistaa läpi heti kättelyssä.
Mitäs jos kokeilisit aluksi hakea johonkin pienempään paikallislehteen kesätöihin? Siinäkin saisit varmaan jonkin verran harjoitusta ja seuraavana kesänä sulla olisi ehkä mahdollisuus päästä johonkin "parempaan" toimitukseen töihin? Ehkä? En tiedä?
Aamulehti, Hesari, Iltis vaativat yleensa kokemusta 2-3 eri lehdesta tai hyvaa friikkunayttöa ja oikeanlaista tyyppia. Kannattaa hakea pienempaan lehteen, homma menee alussa aika lailla opetellessa ja siella on paremmat mahkut paasta tekemaan itselleen kehittavia juttuja. Siella tehdyilla juttunaytteilla on hyva ponnistaa jatkossa.
Sanoisin, että jos et pääse puusta pitkälle niin aloita kiipeäminen sieltä tyvestä. Itse olen suomen kielen opiskelijana tyytynyt tekemään kesäduunini paikallislehdessä ja sieltä sitten pääsee etenemään työkokemuksen turvin korkeammalle. Innostuinpa kirjoittamaan paikallislehden toimittajuudesta blogikirjoituksenkin, josta saa vähän osviittaa hommasta.
https://aatenarikka.blogspot.com/2018/10/toimittajana-paikallislehdessa-mummojen.html