Onko se niin, että yh-isukit on kuitenkin kauhistus naisille?Ollaanko me kuítenkin sidoksissa lapsiimme ja liian itsenäisiä?Aika monesti huomannut, että sympatiaa kyllä riittää ja kaikkee saa ;), mutta vakavampaa suhdetta on aika vaikea aloittaa, vaikka ei olla edes lapsia tavannut..Onko kokemuksia naisilta tai kommentteja yh-miehiltä?
Kluppi yh-isistä
is35i
121012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä sitä yh-isän kanssa mielummin tapailee kuin jonkun lapsettoman. Eihän ne lapsettomat edes ymmärrä tästä maailmasta yhtään mitään...
hiukka alempana juuri teikäläisiä kaipailin :DD
tosissaan uskon, että yh-isä tietää elämästä enemmän, kuin lapseton tai ainakin siis lapsiperheen arjesta. Mutta sitten on aina ne lisämietinnät, että missäs sitä yhteiseloa alkais viettää. Meinaan, jos molemmilla kouluikäiset lapset ja kukapa haluaisi lasten kaveripiiriä mennä muuttamaan ja koulua ja muuta.
Eli paras olisi naapurin yh-isukki ;)
Itse olen useamman lapsen yh,ja seurustelen myös yh-isin kanssa.Hän ikäänkuin "löysi"minut..lapsia on
meillä kaikkiaan 7.En olisi huolinut kumppanikseni miestä,jolla ei lapsia olisi.Mitenpä sellainen henkilö ymmärtäisi yh-arkea?
Ja helppoa kaikki on,kun tekee heti alussa selväksi sen että yhteistä aikaa pitää myös olla..ja ettei eletä VAIN lasten ehdoilla.Kumppanikin kaipaa haleja,hellyyttä..siinä arjen pyörityksessäkin.
..vain nauti ihanasta yh:n vapaudesta,kuten minä.Kaksi kertaa piti ajautua eroon,ennenkuin mulle valkeni,miten ihanaa onkaan elää vapaana rasitteista.Näin mies yh:na tuntuu saavan erikoiskohtelua,monessa asiassa,kuten lasten,kodin,koulun yms hoidossa,ja se on ihan mukavaa se,kaikki apu otetaan avosylin vastaan.Kannattaa ajatella,mitä kaikkia hyviä puolia yksinhuoltajana elämisessä on.Mä olen löytänyt paljon hyviä asioita,mut ne on valjennut vasta ajan kuluessa.Asiat pitää ajatella myös lasten kannalta,ja siin mielessä kannattaa katsoa mitä aika tuo tullessaan.
pohjautuu yh-iseihin, jotka ovat haukkuneet lapsensa/lastensa äidin *ittumaiseksi akaksi ja se sitä ja tätä jne...
Äiti ihmisenä käy korviin, vähän liikaakin, koska lapsen/lapsieni kannalta on parempi, ettei lähihuoltaja hauku toista vanhempaa.
En ole tavannut yh-isää, joka puhuisi suht` nätisti tai edes ymmärtäväisesti ex-tään. Varmasti löytyy semmoisiakin yh-isejä.
lapsen/lapsien eikä lapsen/lapsieni ja varmasti kirjoitusvirheitä löytyy lisääkin.
eroa yh-isien ja yh-äitien välillä :)
ei mutta onneksi kaikki yksinhuoltajat, eivät varmasti ole samanlaisia, sukupuoleen katsomatta.
Ehkä siihen vaikuttaa tämä legenda ja yleinen käsitys, että exän ja nykyisen kumppanin on kuulemma vaikea tulla toimeen, tai ainakin nämä kauhukertomukset niin antavat ymmärtää. Mustasukkaisuutta, omistushalua ja ties mitä kummankin puolelta ja naiset osaavat olla todella ilkeitä tahtoessaan. Mutta itse en ole mitään sellaista huomannut. Eihän siinä sinänsä muuta, mitä nyt osaan omasta kokemuksesta sanoa, niin ainakin tämä yh-mies on paljon vastuuntuntoisempi kuin jotkut lapsettomat.
jos kiinnostava mies on isä. Miksi olisi? Itsekin olen äiti ja olisi päinvastoin kätevää, jos toisella olisi lapsia. Mies ynmmärtäisi todennäköisesti lapsiperheen elämää ja on vastuunkantokykyinen, kun kykenee omista lapsistaan huolehtimaan. Ensimmäisenä katson vakavaa suhdetta harkitessani vallan muita asioita kuin huotajuusseikkoja..
>>hei ei kaikki yh -isät hauku ex ää ,koska se ei ole oikeuden mukaista olipa se suhde ollut minkälainen tahansa,ja ei koskaan saisi kahdenkeskisiä välejä selviä lasten kuullen samaten kun puhua asioista silloin kun lapset ovat lähellä,niistä voi puhua vaikka silloin kun on leikkikentällä kun lapset /lapsi leikkii,ja eihän se ole kenenkään edun mukaista jos ei äiti/isä pysty keskustelemaan asioista keskenään,ja kyllä niitä kunnollisia yh isiäkin on ,ehkä välillä kun "anteeksi vaan "parempia kuin äiti,mut äiti on aina äiti.